Kellonaika on nyt 29.09.20 14:49

1 osuma on löytynyt haulle 0

Branin päiväkirja

Valmennuskatsaus

12. huhtikuuta #rosengård
Mä myönsin auliisti, että Arne Rosengård oli hyvä valmentaja. Sillä oli rauhallinen ote hevosiin ja valmentamiseen ja se selvästi osasi opastaa ratsastajaa niin, että vähän tyhmempikin ymmärsi. Arnen tyyli oli kutakuinkin lempeä etenkin, kun mä olin tottunut Sokkien sisarusten jämäkkään ja usein tiukempaan tapaan valmentaa. Siitä huolimatta Arnen valmennuksessa ei missään nimessä löysäilty, vaan joka tehtävään piti keskittyä. Tuntui, että sillä oli silmät selässäkin, sillä se pystyi samaan aikaan ohjeistamaan Josefinaa ja näkemään mun pienimmätkin mokat toisella puolella maneesia.

Kovin montaa hyppyä me ei otettu, mutta ne vähät olivat ajatuksella mietittyjä tehtäviä, joiden kautta Arne antoi meille vinkkejä jatkoon ja kotiharjoitteluun. Bran liikkui hyvin ja tuntui joustavalta, mutta ponnistuspaikat eivät ihan osuneet kohdilleen vaan hevonen ajautui useampaan kertaan liian lähelle esteitä. Kilttinä hevosena se hyppäsi kyllä eikä ollut puomeissa kiinni, mutta sujuvuutta mä olisin toivonut lisää. Samaa toivoi Arne, joka pyysi rennompaa laukkaa.  

”Se on mennyt mukavasti eteenpäin”, kuului Arnen tuomio valmennuksen lopuksi. ”Mutta kuten huomasit, se voisi nuorena hevosen laukata vähän enemmän kaarteissa, niin saat sen paremmassa tasapainossa esteille. Ja hieman enemmän sitä voisi jumppailla sileällä, niin laukkaan tulee lisää säätöjä.”

Isabella ei onneksi ollut enää kuulemassa, muuten me oltaisiin sen valmennuksissa varmaan väännetty vastalaukka- ja temponvaihtelutehtäviä koko loppukevät.

18. huhtikuuta #yhteismaasto
Yhteismaastossa meitä oli ilahduttavan sekalainen seurakunta: mä, Josefina, Aliisa, Anton ja Isabella. Koska mukana oli nuoria ja villejä hevosia, me päätettiin yhdessä tuumin edetä rauhallisesti. Bran ei ollut aivan samaa mieltä ja etenkin laukkapätkillä sitä sai pidellä, nuori ori kun olisi omastaan mielestään ansainnut luvan mennä täyttä vauhtia.

Mä tsekkailin sillä silmällä laukkasuorien pohjia ja erityisesti maastoesteradan kuntoa. Ponnistus- ja laskeutumispaikat olivat vielä paikoin märkiä, joten ihan heti hyppäämään ei pääsisi, mutta ei siihen montaakaan viikkoa menisi jos kelit jatkuisivat yhtä suotuisina. Musta oli hyvää vauhtia tulossa kenttäratsastaja, niin paljon kiinteät esteet tuntuivat mua kutsuvan. Ehkä Saksassakin olisi kenttäkisoja tarjolla?

21. huhtikuuta #savioja

Hannes Savioja oli mulle entuudestaan tuntematon valmentaja, ja täytyi todeta, että sen valmennuksessa ei ollut Branin päivä. Ori kävi yllättävän kuumana, mikä toi siihen kireyttä ja kireyden myötä siihen oli vaikea vaikuttaa oikein. Hypyissä sinällään ei ollut vikaa, mutta esteiden välissä tapahtui ihmeellistä säätöä ja poukkoilua, mikä sai Saviojankin puistelemaan hetkellisesti päätään.

Lisäksi musta tuntui, että Bran onnistui koheltaessaan säikyttelemään Kerttuakin. Hauskannäköinen mutta valitettavan ujon oloinen tamma katseli mun kirjavaa salamaani huolestuneena, ja Josefina sai tehdä tosissaan töitä saadakseen ratsunsa laukkaamaan rennosti omani ohi meidän odotellessa hyppyvuoroamme. Mä väläytin Josefinalle pahoittelevan hymyn, mutta se oli niin keskittynyt ettei tainnut huomata.
kirjoittaja Rasmus A.
lähetetty 28.04.19 13:38
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Branin päiväkirja
Vastaukset: 42
Luettu: 2071

Takaisin alkuun

Siirry: