Kellonaika on nyt 27.09.20 23:44

2 osumaa on löytynyt haulle 0

50 shades of Jonathan


Kello 3:47, aamuyö 27.09.2018

Avasin kotioven mahdollisimman hiljaa. En tiiä miks. Koko kartano oli ollut kuin haudassa. Ei puurakenteiden narahtelua taikka tuulen ujellusta nurkissa. Joten oven saranoiden kiljahdus olis kaikunu käytävillä vielä monta sekuntia jälkeenpäin.

Katoin jalkoihin, eikä mulla ollu enää kenkiä jalassa. Olinko muka jo ottanu ne pois? Ei ne eteisessä ollu, ku yritin kattoo ympärilleni. Hitaasti kuin liukuen kävelin makuuhuoneeseen. Peiton alla oli joku. Josefina Rosengård. Ehin vaan räpäyttää silmiäni, kun pieni nainen istu sängyllä. Mitä Jusu teki mun sängyssä?

Aivastutti. Aivastin. Avatessa silmät istuin sängyn reunalla. Josefina mun vieressä. Mua jostain ihmeen syystä hymyilytti. Varmaan tilanteen mahdottomuus. Katoin naista tarkemmin. Nuorikolla oli vaan alusvaatteet päällään. Miks ihmeessä?

Mä yritin nousta ylös, mut en voinu. Jusu vaan hymyili mulle. Nainen alko sivelee mun käsivartta kynsillään. Mä yritin kysyy siltä, mitä helvettiä se oikein aiko, mut en saanu ääntäkään suusta. Näytin varmaan kuivalla maalla haukkovalta särjeltä. Mut Josefin vaan hymyili.

Nainen siirs kättään mun vatsalle. Vaikka Jusun sormenpäiden ja mun ihon välissä oli kangas, tunsin kosketuksen yhtä selkeesti ku paljaalla iholla. Sain kylmii väreitä. Hetkinen. Millon mä olin ottanu hupparin pois? Ja sen tummansinisen t-paidan? Ja miks helvetissä mä vielä olin tässä. Seurustelin Matildan kanssa. Pidin Matildasta. En mä halunnu paskoo kaikkee jollain merkityksettömällä panolla. Eihän tästä vaan ollu kehkeytymässä pano?!

Suljin silmät. Jusun kädet katos mun keholta. Vihdoin. Avasin silmät. Makasin sängyllä. Jusu hajareisin mun päällä. Mun loputkin vaatteet oli kadonnu. Samoin Jusun. Mitä. Helvettiä. Täällä. Tapahtuu?

Suljin taas silmät. Yritin sulkee pois mielestä kaiken mahollisen, mitä mun ympärillä tapahtu. Mun tunsin Josefinan painon mun lantion päällä. Miten nainen liikku mun yllä ja kuulin toisen huohotuksen. Tää on niin väärin. Yritin huutaen pyytää Jusua lopettamaan ja poistumaan asunnosta heti. En edelleenkään saanu ääntäkään ulos mun suusta.

Mä yritin ajatella Matildaa. Halusin ajatella Matildaa.

Matilda.

Matilda.

"Matilda !" Hengitin ku viimestä päivää. Vihdoin. Olin hereillä, ihan hikinen ja tunsin syyllisyyttä. Tutkin katseella pimeetä makuuhuonetta. Okei. Olin himassa. Kartanolla. Yksin. Ei Josefinaa lähimainkaan. Eikä kyllä Matildaakaan.

Ei saatana. Olinko mä just nähny seksiunen Josefinasta?!
kirjoittaja Jonathan R.
lähetetty 26.09.18 17:36
 
Etsi: Spin off
Aihe: 50 shades of Jonathan
Vastaukset: 74
Luettu: 2938

More than meets the eye | Sarah R.

Unbroken K-18

12.09.2018

Mulla oli kylmä.

***

10-vuotias tyttö kietoutui tiukemmin vanhaan, tunkkaiselta haisevaan villavilttiin. Kovan betonilattian ja tytön välissä oli vain ohut patja ja kivi hohkasi syksyn kylmyyttä armotta patjan läpi. Pimeä huone oli kostea eikä katonrajassa olevasta pienestä likaisesta ikkunasta tulvinut valoa juurikaan sisälle. Kauniisti aseteltu ponnari oli sotkeutunut ja hiukset takkuiset. Hiljaiset nyyhkäykset olivat kuihtuneet jo kauan sitten, kun huonoa englantia puhunut mies oli huitaissut tyttöä kasvoihin valtavan kätensä kanssa ja käskenyt olemaan hiljaa.

Pienessä huoneessa oli patjan ja tytön lisäksi vain ruostunut pesuallas ja ruskeaksi pinttynyt wc istuin, jossa ei ollut edes muovista kantta jäljellä. Sarah oli pidättänyt vessahätäänsä viimeiseen asti, mutta kylmästä täristen uskaltautunut lopulta istumaan pöntölle käsiensä varassa pissalle. Hanasta tullut ruskea vesi oli saanut tytön melkein uudestaan itkemään. Hänellä oli valtavan kova jano, mutta pelkäsi enemmän sairastuvansa vedestä ja oli palannut janoisena takaisin kylmälle patjalle viltin alle.

Sarah kaipasi vanhempiaan. Hän ei ymmärtänyt miksi miehet olivat halunneet hänet. Miksi harmaa pakettiauto oli pysähtynyt kadunkulmassa iloisesti tanssahtelevan tytön luokse ja pelottavat miehet olivat hiljentäneet hänen huutonsa valtavan kokoisilla kämmenillään. Sarah oli pyristellyt vastaan, mutta miesten ote oli pitänyt. Valtava käsi peitti suun lisäksi osittain nenän ja Sarah oli vaipunut tajuttomaksi hapenpuutteesta. Hän ei muistanut kuinka oli päätynyt tähän pimeään huoneeseen. Ei tiennyt oliko siitä tunteja vai päiviä vai viikkoja, kun hän oli viimeksi nähnyt vanhempansa. Sarahilla oli ikävä jopa sisaruksiaan, vaikka he aina pilkkasivat häntä eivätkä halunneet leikkiä hänen kanssaan. Hän lupasi leikkiä ihan hiljaa tästä lähtien, kun vain pääsisi kotiin.
Tytön alahuuli vapisi, kun tämä yritti pidättää kyyneleitä. Miehet löisivät häntä uudestaan, jos he näkisivät hänen itkevän.

"Han pagado ya?"
"Sí."
"Bueno."
"Dejamos que la chica se vaya ahora?"
"Aún no."
"Que?"
"Todavía tengo uso para ella."

Sarah istui selkä seinää vasten ja halasi polviaan. Hän katsoi, kuinka valtavan kokoinen mies lähestyi häntä ontosti nauraen. Tyttö halusi huutaa, kiljua ja potkia. Juosta pakoon, suoraan kotiin ja lukittautua huoneeseensa ikuisuudeksi.
Tytön huulilta ei karannut inahdustakaan. Hän ei antaisi miehelle uudestaan sitä tyydytystä, että tämä oli saanut hänet itkemään.

***

"Sarah, herää! Se oli vain unta! Sarah!!" abuelan ääni hätkähdytti mut hereille. Nainen katsoi mua huolestuneena, tajusin kasvoni olevan märät, kosketin poskeani sormellani ja tajusin itkeväni.
"Huusit niin kovin, että heräsin yläkerrassa. Juoksin katsomaan mikä oli hätänä. Ovatko painajaisesi palanneet takaisin?" abuela kosketti olkapäätäni ja huomasin hätkähtäväni.
"Mä olen ihan kunnossa", vakuutin, vaikka halusin halata naista enemmän, kuin mitään. Jokin mun sisälläni kuitenkin esti mua. Yritin hymyillä, vaikka se luultavasti näytti enemmän irvistykseltä.
"Oletko varma?"
Nyökkäsin.
"Mene vain takaisin nukkumaan. Anteeksi, jos herätin sinut."
Abuela nousi epäröiden. Istuin sängyssäni kuin patsas ja seurasin, kuinka nainen askelsi portaille ja hävisi asunnosta sammuttaen valot perässään. Mun sydän hakkasi niin kovaa, että ajattelin sen repeytyvän ulos rintakehästäni ihan koska vain.

Tärisin kauttaaltani, olin unissani potkinut lämpimän peiton päältäni ja revin sen väkivaltaisesti takaisin päälleni. Käperryin kyljelleni ja vedin jalat itseäni vasten. Keskityin hengittämiseen, laskin rytmiä päässäni ja upottauduin siihen, kuin henkeni olisi ollut sen varassa.
Sisään, ulos, sisään, ulos.
"Sä olet turvassa", kuiskasin tuskin kuuluvalla äänellä.
Estás intacto.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 12.09.18 16:43
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 94
Luettu: 3231

Takaisin alkuun

Siirry: