Kellonaika on nyt 28.11.20 4:10

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Effin päiväkirja

30.09.2018

Olin auttamatta myöhässä, kun kurvasin tallin pihalle. Pimenevät syysillat tuntuivat vyöryvän päälle ihan tajuttoman kovaa vauhtia, eikä mennyt kauaa, kun pitäisi kaivaa taskulamput ja heijastiliivit kaapin perukoilta esille. Tallinpihassa oli onneksi valot, ne auttoivat edes hieman luovimaan tammatalliin.

Effi ja muut olivat jo sisällä, kun saavuin talliin. Nappasin tamman hoitopaikalle ja laitoin sen ennätysvauhtia kuntoon. Ehtisin vielä tänään ratsastamaan pikaisesti ennen tallin sulkemista. Effi oli selkeästi hieman närkästynyt jouduttuaan työvarusteisiin niinkin myöhään, mutta en antanut nyrpeän naaman estää puuhiani. Halusin todistaa itselleni ja Amanda Sokalle, että olisin vastuullinen ja osaava vuokraaja Effille. Kalla CUP oli muiden osalta jo yli puolessa välissä, mutta meille se oli vasta alkamassa.

En törmännyt iltatallin tekijään, joten jätin lapun Effin karsinalle, että olin ratsastamassa ja palaisin pian. Hipsimme maneesiin mahdollisimman ripeästi ja nousin heti tamman selkään.
Effillä oli kuitenkin muita suunnitelmia.

Valot välähtivät pimeäksi ja tamma katosi altani. Näköaistini puuttuessa tasapainoni oli heikko ja tunsin irtautuvani satulasta. Maneesin pohja oli kova kylkeäni vasten ja kiitin onneani, ettei hallissa ollut ketään, joka olisi voinut huutaa kakkua.

"Effii", huhuilin ja yritin antaa silmieni tottua pimeään. Ulkona oli aivan yhtä pimeää, eikä suurista ikkunoista tulvinut valoa lainkaan maneesin puolelle. Jokin liikahti vieressäni ja sydämeni hakkasi yhtäkkiä kovempaa.
"Effi?" ääneni oli vain kuiskaus, minusta tuntui, että emme olleet kaksin tamman kanssa.

Valot räpsähtivät päälle, sokaisten minut ja hevosen hetkeksi täysin. Kun vihdoin sain suuntavaistoni takaisin, löysin Effin takaani seisomasta. Miten se oli päätynyt ääneti viereltäni taakseni?
Otin tamman ohjasta kiinni ja katsoin ympärillemme, enkä nähnyt mitään outoa. Maneesin hiekka oli täynnä kavion- ja jalanjälkiä, vain minun kehoni painauma hiekassa oli tavanomaisesta poikkeava.

Nousin takaisin Effin selkään ja ratsastin sen käynnissä ja ravissa läpi. Tämä saisi olla kyllä viimeinen kerta, kun lähdimme pimeässä ratsastamaan ilman minkäänlaista varalamppua.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 30.09.18 22:58
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 115
Luettu: 5539

Grannin päiväkirja

Pimeässä hiipijät
20. syyskuuta 2018#jusunhaaste #sarahinhaaste6

Oli jo aika myöhä, kun sain itseni tallille saakka. Jos olisin ollut viisas, en olisi mennyt lainkaan, sillä syysflunssa oli saanut mut pahemman kerran otteeseensa eikä kuume ollut vielä hellittänyt. Olisi ollut kaikin puolin järkevämpää pysytellä kotona, mutta olin saanut päähäni, että oli Grannin hengissäpysymisen kannalta välttämätöntä, että kävisin viemässä sille uuden kivennäispurnukan, kun vanha nyt oli huvennut tyhjiin.

Tallilla oli muitakin. Heidi varusti Cariadia ja kohotti kulmiaan mut nähdessään.
”Ohhoh. Oletko sä palannut pohjoisnavalta?” se kysyi.
Varmaan siksi, että mä olin pukeutunut aika lämpimästi.
Pudistelin päätäni ja kohotin uutta kivennäispurkkia.
”Mä tulin vaan tuomaan tämän. Mä olen vähän kipeänä.”
”Tyttö hyvä! Kipeänä pysytellään kotosalla”, kommentoi yhtäkkiä mun selkäni taakse ilmestynyt Tiina Kaajapuro, ja mä säikähdin niin, että kivennäispurnukka lipesi mun käsistä ja lennähti kolahtaen lattialle ja pyöri sitten yhtäkkistä uhkaa hätkähtävän Cariadin jalkoihin.

”Joo, mä, tai siis, anteeksi mutta”, sönkötin Tiinalle todella nolona ja pahoillani.
”Juujuu, minä tiedän kyllä, hevosihmiset on kaikki samansorttisia. Itse pitää tehdä, vaikka hevonen pysyisi hengissä muidenkin hoidossa.”
Poimin punastuneena purkkini maasta ja rapsutin Cariadia anteeksipyynnöksi.

Vaikka mulle oli melko suoraan ilmaistu, että voisin palata potemaan tautiani samaa tietä kuin tulinkin, halusin käydä vilkaisemassa tarhailevaa Grannia. Pari vapaapäivää ei varmaan koituisi sille kuolemaksi, arvelin rapsutellessani sitä. Grannia ei mun seurani kiinnostanut. Sen sijaan se aivan yhtäkkiä ryhdistäytyi ja rupesi tuijottamaan ja kuulostelemaan hirmuisen valppaana metsänrajan suuntaan.

Mitä siellä liikkui?

Sydän oli ihan lupia kyselemättä ruvennut takomaan kiivaammin. Tähyilin metsään, mutta enhän mä mitään nähnyt. Oli liian pimeää nähdä niin kauas.

Heidi ja Cariad olivat saapuneet kentälle. Jotakin muutakin oli kuitenkin liikkeellä, siitä olin varma. Jätin Grannin taakseni ja livahdin itsekin pimeyttä hyödyntäen metsän rajalle. Varoen lähestyin paikkaa, jossa olin Grannin valppauden ansiosta liikettä havainnut. Veri kohisi ja suuta kuivasi, ja pelotti aivan kamalasti.

Kuolainten kilahdus kantautui aivan liian läheltä ollakseen lähtöisin kentällä kävelevän Cariadin suusta. Jähmetyin hetkeksi.

Sitten havaitsin vähän matkan päässä kaksi ratsukkoa, jotka eivät selvästikään halunneet tulla huomatuiksi. Tirkistelin heitä kuusen oksien takaa enkä ollut riittävän lähellä tunnistaakseni heitä. Hevoset seisoivat aivan hiljaa, kaksi ratsuhevosta rinnakkain, ja ratsastajat tuijottivat kentälle.

Olivatko auburnlaiset tulleet vakoilemaan Heidin ja Cariadin treenejä? Niinkö kovaa oli kilpailu Kalla Cupin menestyksestä? Ketkä tallin kävijöistä janosivat voittoa niin paljon, että olisivat valmiita vaikka vakoilemaan kilpailijoiden treenimetodeja?

Vai olivatko ratsukot Auburnista lainkaan? Oliko lähistöllä muita talleja, joiden ratsukot olisivat voineet eksyä Kaajapurojen pihamaan rajalle?

Ratsukot nytkähtivät yhtäkkiä liikkeelle. Painauduin säikähtäneenä paremmin piiloon. Ehkä ratsukot menisivät pian ohitseni ja näkisin hevoset lähempää. Tunnistaisin ne varmasti, jos ne olivat Auburnista.

Mutta ratsukot valitsivat toisen polun. Aivan pienen kinttupolun, ehkä peurojen perua. Sitä pitkin he katosivat pimeään metsään, enkä mä saisi kai koskaan tietää, keitä he olivat ja mitä he Purtsista halusivat. Tavallaan se oli helpotus. Oli nimittäin ihme, että uskalsin edes yrittää ottaa siitä selvää.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 20.09.18 18:19
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Grannin päiväkirja
Vastaukset: 151
Luettu: 10004

Takaisin alkuun

Siirry: