Kellonaika on nyt 03.12.20 16:14

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Effin päiväkirja

16.06.2018

Topics tagged under sarahinhaaste10 on Foorumi | Auburn Estate RUGWg1

Kesän yksi ikimuistoisin muisto oli päästä Armin ja Nitan seurassa maastoilemaan, vaikka Effi löysikin kummituksia joka suunnalta.
Onneksi Armi oli rauhassa ja saimme tutustua toisiimme edes hieman. Tämä reissu pitää ehdottomasti ottaa jossain vaiheessa uudestaan, tosin jospa tällä kertaa Effikin saisi ratsastaja selkäänsä?

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 28.09.18 18:33
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 115
Luettu: 5560

Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.

Kesällä kerran
#RGesteleiri #sarahinhaaste10 #rassenhaaste5
Vuorosanojen ulkopuolella:
→ Ei yhtäkään konjunktiolla alkavaa virkettä tai kappaletta
→ Ei eksymistä pitkiin lauseketjuihin
→ Ei vajaita virkkeitä


Veden pinta heijasteli aurinkoa. Me oltiin tultu Hannan, Hetan ja Caron kanssa aina Ramsholmeniin saakka rauhallisen uimarannan perässä. Kesä oli kuuma ja aurinko oli jaksanut helliä Suomen kansaa, joka perinteisesti voivotteli aina huonoja kesäsäitä. Tänä vuonna oli turha valittaa.

"Kelatkaa kun elämä olisi tällaista vuoden ympäri", Caro huokaisi.
"Tylsistyisin hengiltä", Heta totesi.
"Mutta ainakin kuolisit ruskettuneena", Caro huomautti.
"Todennäköisesti kuolisin sitten ihosyöpään."

Syövästä ja kuolemasta puhuminen ei sopinut lainkaan sellaiseen kirkkaaseen kesäpäivään. Nousin pyyhkeeltäni ja solahdin uimaan. Oliko vesi koskaan ollut näin lämmintä?

Puheenaihe oli jo vaihtunut, kun palasin muiden luokse.

"Me siis mietittiin, pitäiskö lähteä Hankoon tänään", Hanna selvensi mulle, kun mä katsoin sitä kysyvästi.
"Hankoon? Mitä siellä?" kyselin, vaikka eipä mulla tietysti ollut mitään Hankoa vastaan.
"Vähän vinkkua", Heta sanoi iloisesti. "Ja ehkä muutakin seuraa kuin vaan te. Mä jo kyselin Jacobilta ja se sanoi että saisi porukkaa liikkeelle."

Hangon kesä oli ehkä jopa vielä  kuumempi kuin mikään kesä missään muualla. Me käytiin Makaronitehtaalla syömässä ja kilisteltiin valkoviinilasejamme, paitsi Caro, joka vannoi punaviinin nimiin. Mulle tuli siitä vain kaamea päänsärky, enkä muutenkaan pitänyt mausta, joten ei se ollut mikään hirveä menetys.

Jacob ystävineen saapui vähän myöhemmin, ja me mietiskeltiin, minne me mentäisiin jatkamaan iltaa. Tietysti me jäätiin rannan tuntumaan, koska mikään ei ollut mukavampaa kuin istua terassilla ja katsella merelle. Ilta ei hämärtynyt juuri lainkaan, sillä elettiin vuoden valoisimpia kesäöitä. Elämä tuntui hirveän huolettomalta juuri silloin.

28.09.2018
Nyt ei kuitenkaan ollut kesä, enkä mä ollut Hangossa. Mä seisoin kotikartanon takaterassilla ja katselin naapurisaaren rantoja hivelevää merta etsien siitä sitä samaa rauhaa, josta mä olin niin kovin ilahtunut silloin kerran kesällä.

Me oltiin syöty illallista koko perheen voimin, tietysti Vilhelminaa lukuunottamatta, ja Rasmus Alsila oli ollut paikalla. Vastoin mun odotuksia äiti oli ollut sille mukava ja ystävällinen. Isän rento kohteliaisuus ei yllättänyt, mutta se, ettei äiti ollut aloittanut ristikuulustelua tai sanonut näennäisen huolettomasti jotakin todella pisteliästä, oli ehkä vähän erikoista. Aloin epäillä, että ehkä mä olin elämäni aikana luonut liioiteltuja kauhukuvia omasta äidistäni.

Tuuli yltyi ja kävi navakaksi. Värähdin ja päätin, että oli aika mennä. Eteisessä mä kohtasin ruokasalista astelevan isäni, ja hetkeksi mä jännityin vähän.

"Jag går nu", sanoin kuitenkin rohkeasti.
Isä nyökkäsi.
"Ses i morgon. God natt, Josefina. Gå försiktigt", se toivotti ja muistutti, että ulkona oli liian pimeää jotta kannattaisi juoksennella oikopolkua kovinkaan rivakasti.
Hymyilin Arnelle käsi ovenkahvalla ja lupasin, etten kompuroisi puunjuuriin.

Oikopolku kartanolta rantahuvilan ja työntekijöiden paritalojen luo oli niin tuttu, etten mä todellisuudessa pelännyt kaatumista. Pian mä koputinkin oveen.

Sen avasi Jonathan Raynott. Me tuijotettiin hetken aikaa toisiamme pimeydessä, minä kynnyksen ulkopuolella ja Jonathan sisällä tuulensuojassa.

"Mä en tullut sua varten", ilmoitin ja työnnyin Jonnyn ohi peremmälle.

Potkin mennessäni kengät jalastani eteisen nurkkaan ja jatkoin matkaani yläkertaan, missä tiesin Rasmuksen nukkuvan. Pujahdin huoneeseen, ja sitten ryömin ulkoilmankylmettämänä sänkyyn ja peiton alle. Rasmus säpsähti ja kohotti päätään. Unenpöpperöisenä se tuijotti mua pitkään, kuin yrittäen varmistua, että se todella olin minä enkä joku muu. Lopulta se kai totesi, etten mä ollut unta, vaan oikeasti siinä. Mut vedettiin tiukkaan halaukseen. Mä sulin rennoksi Rasmusta vasten ja huokaisin syvään. Mulla oli kaikki hyvin.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 28.09.18 10:15
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.
Vastaukset: 107
Luettu: 6808

Takaisin alkuun

Siirry: