Kellonaika on nyt 26.10.20 18:19

8 osumaa on löytynyt haulle 0

Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Ruunaalla 6.9.2020
#ruunaanmalja

“Kulta?”
“Niin?”
“Sä lupasit.”
“Joo, mutta..”
“Ei mitään muttia. hoidan pakkaamisen.”

Lauri oli aavistanut, mitä Heidi oli pakkaamisvastuun anastamisella tarkoittanut, mutta sai varmistuksen vasta kansliasta palatessaan.
“Tuo ei ole meidän kisahuopa”, Lauri totesi kykenemättä hillitsemään virnettään. Heidi vilkaisi miestä olkansa yli kujeileva hymy huulillaan ja suoristi vaaleanpunaista huopaa kuin alleviivatakseen tyytyväisyyttään.
“Se tuo onnea”, nainen totesi ja taputti Vegasin kaulaa välittämättä Laurin kyseenalaistavasta kulmien kohottelusta.

Onnea tuova perintöhuopa, tutuksi tullut miljöö ja uskollinen fanitiimi sen laidalla saivat huvittuneen, ajoittain epäuskoisen hymyn viipymään Laurin kasvoilla koko verryttelyn. Osaltaan siihen vaikutti toki myös Vegas, joka heräsi hyvin ensimmäisissä hypyissä ja tuntui vastaanottavaiselta finaaliradan ansoja ajatellen. Ratamestari oli pistänyt parastaan, mutta sitä Lauri oli toivonutkin, koska ratakorkeus ei enää yksin haastanut ratsukkoa perushyvänä ratapäivänä.

Lähtömerkin jälkeen olivat vain juhlavat esteet, kirkuvanpinkki huopa ja korvansa höristänyt Vegas. Lauri palasi ajatuksissaan ensimmäisen osakilpailun radalle ja tavoitteli samaa tunnetilaa lähestyessään ensimmäistä estettä. Se oli helpon oloinen pysty pitkällä lähestymisellä, mutta juju piilikin kakkosesteessä, jolta varsinainen työskentely alkoi. Vegasin kaviot irtaantuivat maasta ja Laurin katse mittaili oikeaa lähestymislinjaa aaltolankulle, jolle lähestyminen tuli nopeasti ja joka putoaisi pienimmästäkin jalkavirheestä – mutta onneksi oli onnea tuova Carlee-vainaan perintöhuopa, joka ainakin Heidin mielestä siivitti heidät puhtaasti esteen yli.

Ruunaan Maljan rankingvoittaja vuonna 2020
Topics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Ruusuke-sinivalkoinenTopics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Ruusuke-sinivalkoinen
kirjoittaja Lauri M.
lähetetty 08.09.20 17:56
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto
Vastaukset: 59
Luettu: 2301

Heidin elämää

12.07.2020

“Varovasti, Sofia”, Heidi muistutti astellessaan pienen, hetki sitten kävelemään oppineen lapsensa perässä Ruunaan katsomon edustalla. Tyttö näytti ihastelevan vuoronperään ihmisiä, maassa olevia lätäköitä ja aidan toisella puolella kulkevia hevosia. Pienet saappaat polkivat pienessä lätäkössä seisovaa vettä innoissaan, huojuvien käsien ylläpitäessä tasapainon juuri ja juuri.
Epävakaa sääennuste oli verottanut estekilpailuiden osallistujamäärät minimiin, mutta sillä hetkellä taivas näytti pilviä lukuunottamatta lupaavan hyvältä. 120cm viimeinen osallistuja sai juuri ratansa valmiiksi ja ratahenkilökunta ryhtyi muuttamaan esteitä seuraavaan 130cm luokkaan sopiviksi.

“Mennäänkö kävelemään rata Laurin kanssa?” nainen kysyi kyykistyessään Sofian vierelle. Team Runiacin lippalakki suojasi juuri sopivasti pilvien takaa kurkistavalta auringolta.
“Ä tät tää”, Sofia vastasi saaden äitinsä naurahtamaan.
“Me otetaan tuosta myöntävä vastaus”, Heidi kertoi lapselle ja kaappasi tämän syliinsä saaden lapsen nauramaan ääneen.
Sofia kasvoi hevostytöksi kovaa vauhtia kisakenttien vierellä, hevosten tuoksujen täyteisessä maailmassa.

Vivia otti Vegasin Laurilta, kun ratsastajat kuulutettiin tervetulleeksi tutustumaan rataan jalan.
“Me tullaan laskemaan sun kanssa”, Heidi kertoi miehelleen ja tunsi kuinka toisen käsi kävi nopeasti vyötäröllään kiitollisena.
“Mietin kääntyisikö Vegas kolmoselta neloselle ennen seiskaa, vai pitääkö kiertää”, Lauri pohti ääneen keskittynyt katse esteissä. He kävelivät yhtä tahtia linjat kolmosesteelle asti.
“Vähän siinä ja siinä. Jos saat lähestymisen nappiin ja käännät jo esteellä. Jos se hyppää isosti, tulee kiire”, Heidi analysoi.
“Niin”, Lauri mumisi laskien päässään, että hänellä olisi kahden askeleen verran aikaa kääntää tummanrautias tai seitsemäs este pitäisi kiertää ulkokautta.
“Katsotaan”, mies lausahti vielä heidän laskiessa askeleet sekä lyhyemmän että pidemmän reitin mukaan.

Sofia rypisti mustan tiimitakin kangasta tiiviisti sormiensa välissä ihmetellessään värikkäitä esteitä ympärillään.

Heidi oli miettinyt josko olisi ottanut itsekin startin tai kaksi sille viikonlopulle, mutta lopulta päivätyö oli päättänyt hänen puolestaan. Treeniaika oli Sofian ja töiden vuoksi jäänyt niin olemattomaksi, että starttaaminen oli jäänyt pelkäksi haaveeksi. Se ei kuitenkaan haitannut naista lainkaan, sillä hän sai yhtä lailla kisajännityksensä ja -palkkansa nähdessään Laurin starttaavan.
Miehen lähtöihin suhtautuminen tuntui omituisen intensiiviseltä, sillä Heidi ei ollut koskaan eläytynyt niin kovin valmennettaviensa startteihin. Laurin onnistuminen oli täysin myös Heidin onnistuminen ja samaan tapaan myös pettymykset jaettiin täysin tasapuolisesti.
Kilpailemisesta huolimatta heidän välillään ei ollut koskaan noussut mustasukkaisuutta toisen paremmista sijoista - kumpaakaan ei haitannut hävitä toiselle.

Kuudennen ja seitsemännen luokan välissä ei ollut paljoakaan aikaa, Vivia talutti jälleen Vegasia kolmikon astellessa kolmoissarjaväliä kilpailuareenalla.

“Pitää saada se syvälle kaarteeseen”, Lauri pohti mittaillessaan parasta lähestymistä sarjalle.
“Vinolla lähestymisellä ette selviä viimeisestä esteestä”, Heidi myötäili. “Mutta se on kuunnellut tänään sua todella hyvin. Mä uskon, että se malttaa kyllä.”
“Kunhan ei kukaan läväytä sateenvarjoa auki kohdalla”, Lauri yritti naurahtaa, mutta ele ei kummunnut tarpeeksi rehdisti kuulostakseen aidolta Heidin korvissa.
“Saatte vähän lisävauhtia voittoon”, nainen virnisti pienesti ja hipaisi pikkusormellaan Laurin kämmenselkää kannustavasti.

Vivia otti Sofian vaihdossa ja lähti tytön kanssa katsomoa kohden Heidi jäädessä miehensä tueksi verryttelyalueelle.
“Odota hetki, tarkistan etusuojan”, brunette lausahti ja kumartui tutkimaan oikean etujalan suojan kiinnitykset. Valko-mustat jännesuojat tuntuivat tukevilta, mutta keskimmäinen neppikiinnitys oli vain hädin tuskin kiinni. Heidi painoi kiinnityksen paremmaksi ja tarkisti, ettei se hypännyt irti itsestään.
“Se oli varmaan vain ottanut jostain vähän osumaa”, nainen epäili suoristautuessaan. Käsi pyyhkäisi samalla hiekat pois tamman etupolvista.
“Hyvä”, Lauri vastasi kiertäen sormellaan ilmassa ratapiirroksen mukaisesti.

He lähtivät kisa-areenaa kohti, kun Heidi huomasi Laurin mietteliään katseen. Uteliaisuus nosti päätään, eikä nainen voinut olla kysymättä sitä ääneen. “Mitä sä mietit?”

kirjoittaja Heidi N.
lähetetty 13.07.20 20:40
 
Etsi: Spin off
Aihe: Heidin elämää
Vastaukset: 62
Luettu: 2432

Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Ruunaalla 12.7.2020
#ruunaanmalja

Lauri kierrätti katsettaan mietteliäänä derbykentän katsomoon pakkautuneessa ihmisjoukossa. Vegas harppoi kohti kisa-areenaa letkein askelin, eikä Lauri sillä hetkellä huolehtinut siitä, olisiko tamma vireessä radalle vai ei – yleisesti ottaen se oli ollut tasaisen hyvässä vedossa koko kevään.

“Mitä sä mietit?” Heidin utelias ääni kysyi. “Sitä kolmoissarjaako?”
“En”, Lauri murahti mietteliäänä. Nopeasti kaarteen jälkeen tuleva kolmoissarja oli mietityttänyt vielä radankävelyssä, mutta koska Vegas oli tullut verryttelyssä hyvin kiinni ja vastaavasti reagoinut aktiivisesti pohkeeseen, Lauri uskoi heidän selviävän sarjasta. Sen sijaan mies pohti verryttelykentän laidalla päivystänyttä nuorisojoukkoa, joka oli siirtynyt katsomoon.

“Et kai sä – siis ethän sinä, ammattiratsastaja Lauri Merikanto – ota paineita teinityttöjen sometuksesta?” Heidin epäuskoisen huvittunut ääni tivasi, kun nainen tajusi Laurin harhailevan katseen. Miehen katse rävähti Heidiin valmiina puolustautumaan vaikka Lauri tiesi, ettei vakava päänpudistuskaan olisi johtanut naista harhaan.

“Se on epäilyttävää”, Lauri myönsi.
“Ai se, että Vegas on saanut oman fanisivun Instaan?” Heidi pärskähti. Pari päivää kolmansien osakilpailuiden jälkeen yksi Laurin valmennettavista oli esitellyt miehelle Vegasin kuvin koristeltua tiliä, jossa oli kerrottu Livin’ Las Vegazin menestyksestä Ruunaan Maljassa ja jopa kaivettu Hanami Weekin tuloslistoja, joilla tamma oli yhtä lailla keikkunut kärkipäässä.

“Sekin”, Lauri puuskahti leukaperiään kiristellen. “Mutta Sarah ilmoitti eilen nähneensä minun fanitilin.”
Heidin ilme oli aidon yllättynyt ja Lauri seurasi, miten naisen raottuneet huulet levenivät ensin häkeltyneeseen virnistykseen ja sitten leveään, hallitsemattomaan nauruun, joka sai Vegasin pyörittelemään kysyvänä korviaan.

“No siinä tapauksessa täytyy pitää varansa – minun siis”, Heidi ilmoitti naurunsa seasta ja kuikuili samaan suuntaan, jonne Laurikin oli hetkeä aiemmin katsonut. Tyttötrio oli selvästi huomannut kohta radalle valmistautumisvuorossa olevan ratsukon lähestymisen, sillä puhelimet olivat nousseet ilmaan ja todennäköisesti zoomailivat parhaillaan Lauria ratsuineen.

“No niinpä tosiaan”, Heidi mumahti ja Lauri huomasi nopealla vilkaisulla, että nainen oli avannut Instagramin puhelimensa näytölle. “Mun ei näköjään tarvitse vaivautua katsomoon ollenkaan, koska täällä lupaillaan Instaliveä.”

Lauri tunsi värin pakenevan kasvoiltaan: tämäkö tosiaan vaadittiin ammattiratsastajan pakan sekoittamiseen juuri ennen rataa? Joukko nuoria hevosintoilijoita ja Instagramin livelähetys, joka ottaisi lähitarkasteluun hänen jokaisen ratkaisunsa kolmoissarjasta lähtien?

Laurin viimeinen ajatus ennen lähtömerkkiä oli sosiaalisen median aiheuttamien paineiden ottaminen esiin valmennuksissa ajankohtaisena aiheena.

Topics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Ruusuke-sinivalkoinen
kirjoittaja Lauri M.
lähetetty 12.07.20 18:48
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto
Vastaukset: 59
Luettu: 2301

Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Orijoen paikallislehden kesänumerossa torstaina 18.6.2020
(#ruunaanmalja)

Esteratsastuspiireissä keskikesän juhla huipentuu tänä vuonna Ruunaan Maljan kolmanteen osakilpailuun. Esteratsastajat ovat ottaneet mittaa toisistaan 80-luvulta lähtien, joten kyseessä on perinteikäs kilpailu. Ruunaankosken kilpailukeskuksen järjestämän kuusiosaisen sarjakilpailun luokkakorkeus kasvaa neljännen osakilpailun aikaan, kertoo Orijoelle alkuvuodesta 2019 muuttanut kilparatsastaja ja valmentaja Lauri Merikanto.

“Puomien nouseminen tekee vain hyvää – molemmat joutuvat sitten miettimään tekemistään vielä enemmän”, Merikanto naurahtaa haastattelun lomassa ja viittaa ratsuunsa, kymmenvuotiaaseen hannovertamma Livin’ Las Vegaziin. Vegasiksi kutsuttu ratsu saapui Suomeen Saksasta tallilta, jossa Merikanto työskenteli kaksi vuotta. Vuonna 2017 valmennusmatkat Suomeen alkoivat lisääntyä ja vuoden 2018 alusta saakka Merikanto on pysynyt täyspäiväisesti Suomessa.

“Ruunaan Maljalla on pitkät perinteet ja on hienoa olla mukana. Suomessakin on hyvät puitteet kilpailemiseen, etenkin kesäkaudella”, Merikanto toteaa. Mies on ehtinyt keväällä kilpailla kotimaan lisäksi myös Ruotsin Markarydissa, jossa jäi ratsunsa Vegasin kanssa ilman sijoitusta vain yhdessä kilpailuluokassa.

“Se [Vegas] on rutinoitunut hyppääjä, eikä Maljan korkeus ole ole maksimi, jolla tällä kaudella kilpailemme”, Merikanto kertoo. Ratsukko tavoittelee nousua 150 senttimetrin luokkiin, mutta Merikanto painottaa, että nousu tapahtuu hevosen ehdoilla – jos tapahtuu. Ruunaan Maljan kaksi viimeistä osakilpailua ja finaali kilpaillaan 135/140 senttimetrin korkeudella. Myös palkintorahat nousevat finaalissa.

Tähänastisesta menestyksestä huolimatta Merikanto aikoo pitää pään kylmänä sarjakilpailun seuraavassa osassa.
“Hevosten kanssa ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu”, Merikanto tokaisee huvittuneena, kun häneltä kysytään, lähteekö hän tavoittelemaan sijoitusta. Puhe kääntyy ensimmäisen osakilpailun katastrofiin, kun osa kilparatsun varusteista oli unohtunut kotitallille pakkauserheen vuoksi.

“Siitä lainatusta satulahuovasta on tullut aika hyvä sisäpiirivitsi”, Merikanto valottaa, muttei suostu kertomaan, kuka kokeneen kilparatsastajan taustajoukoista oli tehnyt virheen. Mutta sattumusten kautta ne parhaat tarinat – ja vitsit – aina syntyvätkin.
kirjoittaja Lauri M.
lähetetty 28.06.20 12:15
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto
Vastaukset: 59
Luettu: 2301

Yhtenä iltana | Rasmus A.

Kisavalmistelut
23. toukokuuta 2020 #ruunaanmalja

Ruunaan Maljan toinen osakilpailu oli ilmaantunut kalenteriin kuin varkain, vaikka tosiasiassa se oli ollut siellä jo alkuvuodesta asti odottamassa. Koko kevät oli mennyt vauhdilla, ja erityisesti toukokuu oli kiitänyt mun silmien editse kuin elämän filminauha hetki ennen kuolemaa. Ensin oli ollut viikon kestänyt Hannaby Hanami Ruotsissa, sitten seuraavalla viikolla Tie Tähtiin -kilpailusarjan finaali, ja juuri kun siitä oli toivuttu, pitikin olla jo huippukunnossa Ruunaan Maljaa varten. Onneksi mun ei tarvinnut laittaa vastuuta yhden hevosen harteille, vaan Carri, joka oli lähdössä mun kanssa Ruunaankoskelle, oli saanut levätä hyvin Ruotsin jälkeen ja hypätä väliviikoilla vain muutamat hyvin harkitut treenit. Ori ei nuoresta iästään kokeneena hevosena tarvinnut erityistä ratarutiinia, joten muutama täsmäharjoitus riitti pitämään sen kisakunnossa. Vaikka me lähdettäisiin Maljan toiseen osakilpailuun altavastaajina, mä luotin hevoseen. Se osasi ja pystyi.

Kaikkien niiden toukokuisten kisojen ohessa mun edellinen, jännevamman takia eläkkeelle jäänyt kisahevoseni Lara oli saanut alkukuusta varsan. Se oli jo Laran neljäs, mutta ensimmäinen tammavarsa, ja mä olin luonnollisesti täysin haltioissani pienestä tummasta hevoslapsesta. Lara asui kauempana, joten mä en harmikseni nähnyt sitä ja varsaa joka päivä, mutta Ruunaankosken kisoja edeltävänä päivänä mä matkasin tervehtimään kaksikkoa.

Etelä-Suomessa ruoho oli jo häkellyttävän vihreää ja auringonpaiste lämmin, linnut lauloivat ja koivuissa oli pienet lehdet. Laran tumma karva kiilteli auringossa kuin mahonki ja pitkäsäärinen tammavarsa oli kasvanut senttitolkulla edellisestä vierailusta. Mä saatoin olla puolueellinen, mutta mä olin aika varma, että varsa oli hienoin tänä vuonna syntyneistä ja varmaan myös hienoin Laran varsoista koskaan. Se hyppi, loikki, pinkoi ympäri laidunta, siemaisi maitoa, tuli hakemaan rapsutuksia rohkeasti kuin iso koiranpentu, ja sitten se juoksi ja loikki taas jokaisesta sekunnista nauttien.

Varsa oli luontainen estehevonen, sen näki kilometrien päähän, ja mä ajattelin, että tuskin maltoin odottaa että se kasvaisi aikuiseksi. Ehkä kuuden, seitsemän vuoden päästä mä kisaisin tuolla toistaiseksi pikkuruisella hevosentaimella Ruunaan Maljasta? Mä seisoin pitkään siinä laitumen reunalla kauan, puiseen aitaan nojaten, ja katselin kaksikon menoa samalla kuin haaveilin tulevista vuosista. Mä mietin, millainen ratsu varsasta kasvaisi, ja miten se täyttäisi Carrin jo melko suuret saappaat.

Sen parempaa kisavalmistautumista ei mun mielestä ollutkaan.

Coral
24.5.2020 Ruunaankosken tila - 120cm - sijoitus 3/20
24.5.2020 Ruunaan Malja, 2. osakilpailu - 130-135cm - sijoitus 3/7
Topics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Psi1WaI  Topics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Psi1WaI
kirjoittaja Rasmus A.
lähetetty 09.06.20 17:55
 
Etsi: Spin off
Aihe: Yhtenä iltana | Rasmus A.
Vastaukset: 53
Luettu: 2481

Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Ruunaalla 24.5.2020
#ruunaanmalja

Lauri Merikanto on ammatiltaan valmentaja. Hän valmentaa pääasiallisesti kenttä- ja esteratsukoita, mutta on osoittanut lahjoja myös kouluratsukoiden parissa psyykkisen valmentamisen kautta. Tämä tuntuu aiheuttavan pahennusta tietyissä piireissä, mutta mikäpä ei - kilpailu asiakkaista on kovaa.

Entiseltä ammatiltaan Lauri on kilparatsastaja. Ei bisnesguru, kuten kauppatieteiden maisterilta odotettiin, mutta onneksi tämä ura poiki jatkoa oman yritystoiminnan starttaamisen verran. Siihen tietämystä kyllä löytyy, eikä sijoittamisesta kiinnostuneen Laurin tarvitse miettiä, jääkö leivän tuominen pöytään kiinni yhdestä peruuntuneesta valmennuskeikasta.

Ammatinvalinnat tuovat mukanaan erilaisia iloja ja niihin perehdymme tänään, kun L. Merikanto starttaa Ruunaan Maljan toisessa osakilpailussa hevosellaan Livin' Las Vegaz.

Ammatinvalinnan iloja, osa 1: Tervehdi kohteliaasti hymyillen kaikkia, vaikket ole ihan varma, tunnistavatko he sinut ja mistä syystä.

Ammatinvalinnan iloja, osa 2: Yritä myhäillä tyytyväisenä itse aikoinaan hevosellesi tarkkaan valitsemasi kisahuovan päätyessä mukaan naisystäväsi kuolleen tamman "perintöhuovan" sijaan, vaikka taikauskoisuus jyskyttää takaraivossa.

Ammatinvalinnan iloja, osa 3: Mieti, voitko laittaa kaiken perintöhuovan puuttumisen piikkiin, mikäli vastottain kansainvälisillä kilparadoilla hyvin menestynyt ratsu päättääkin, että Ruunaan Maljan toinen osakilpailu on so last season kirsikkapuiden loiston jälkeen.

Ammatinvalinnan iloja, osa 4: Tiedosta hyvin terävästi, että sinulta odotetaan hyvää suoritusta ammatinvalintasi vuoksi eikä ratsusi suorittama kamikaze-hyppy verryttelyssä varsinaisesti tue imagoasi.

Ammatinvalinnan iloja, osa 5: Kun yrität keskittyä omaan suoritukseesi valmistumiseen, voi hyvin olla, että joku kilpailemaan saapunut valmennettavasi tarvitsee apua. Ja sinähän autat, silläkin uhalla, että se on pois omasta suorituksestasi.

Ammatinvalinnan iloja, osa 6: Seurustelukumppaniltasi, joka sattuu ymmärtämään ratsastuksen päälle, ei heru myötätuntoa, jos hevonen tuntuu vähän nihkeältä verryttelyssä - itsepähän et työstänyt sitä tarpeeksi (ja laittanut sille kuolleen hevosen onnenhuopaa).

Ammatinvalinnan iloja, osa 7: Yksikin liian pitkä katse radalla suorittavan ratsukon suuntaan, jota olet joskus valmentanut ja sinun täytyisi kyetä antamaan syvääluotaava analyysi ratsukon suoriutumisesta, vaikka yritit oikeasti vain kerrata suunnittelemiasi teitä mielessäsi.

Ammatinvalinnan iloja, osa 8: Valmentajana sinulta odotetaan virheetöntä ratsastamista, eli turha jäädä edes sekunnin sadasosan jälkeen yllättävässä hypyssä tai olet automaattisesti menettänyt pätevyytesi potentiaalisten - ja ehkä nykyisten - asiakkaiden silmissä.

Ammatinvalinnan iloja, osa 9: Jos taas ratsastat hyvin, vedät innokkaita poniäitejä puoleesi magneetin lailla ja kalenterisi uhkaa ruuhkautua, kun yhtäkkiä jokainen Molla-Maija tarvitsee valmentajakseen Lauri Merikannon.

Ammatinvalinnan iloja, osa 10: Kävi radalla miten tahansa, sinun odotetaan suhtautuvan siihen ammattimaisesti, eli on turha haaveilla kirosanoista tai kypärän dramaattisesta viskaamisesta maahan, kun valmennuksen yksi keskeinen mentaliteetti on hyvän asenteen säilyttäminen.

Viikonlopun tulokset
Jinxi 120 cm 2/19
Jinxi 130 cm 21/27
Vegas 130 6/27
Vegas 130-135 (Malja) 2/7

Topics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Ruusuke-sininenTopics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Ruusuke-vihreaTopics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Ruusuke-sininen
kirjoittaja Lauri M.
lähetetty 25.05.20 18:42
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto
Vastaukset: 59
Luettu: 2301

Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto

Kilpailemassa Ruunaalla 11.-12.4.2020
#ruunaanmalja

Tuotosluokan teksti:
"Heiii-di?" kuului ähkäisy hevosauton varustetilasta. Kun vastausta ei kuulunut, Lauri kurkisti ulos hapuillen katseellaan naisystäväänsä, joka tuijotti puhelintaan auton edustalla.
"Heidi", Lauri sihahti napakasti hilliten äänensä korottamista ja sai naisystävänsä niin jakamattoman huomion, että tajusi kuulostaneensa hivenen liian dramaattiselta.

"Niin?" kuului vastaus, kun kirkkaansinisten silmien omistaja nosti kädet puuskaan ja jäi tuijottamaan Lauria selvästi miettien, mikä oli juuri sillä hetkellä niin tärkeää. Kiire se ei ainakaan ollut, koska he olivat saapuneet paikalle ajoissa.
"Mikä tämä on?" Lauri kysyi vilauttaen varustetilassa piilottelemaansa huopaa, josta Heidi ehti sellaisella väläytyksellä nähdä korkeintaan kulman koristetikkauksen.
"Näytä kunnolla", nainen tuhahti puhaltaen ilmat keuhkoistaan ja marssi lähemmäs napaten sitten Laurin tarkoin varjeleman huovan kirkkaaseen valoon. Ilme Heidin kasvoilla vaihtui ärsyyntymisestä yllätykseen ja kun naisen katse palasi Lauriin, se oli edennyt puhtaaseen huvittuneisuuteen.

"Se on Carlee-vainaan perintöhuopa", Heidi pihahti ja Laurin oli pakko vilkaista ympärilleen kuin tarkistaakseen, oliko joku noteerannut autolla tapahtuvaa välikohtausta - ei sillä, että hän siitä sellaista olisi tekemässä.
"Missä Vegasin kisahuopa sitten on?" Lauri murahti hymyttömänä, vaikka yritti pitää äänensä tyynenä. Heidi oli nimenomaan halunnut auttaa hoitamalla satulatarvikkeiden pakkaamisen ja jättänyt miesystävälleen heinien pussittamisen.

"Mä taisin - ha ha ha - napata sen ajatuksissani väärästä pinosta. Pesin tuon Lollon treenihuovaksi", Heidi kertoi kykenemättä pitämään hersyvää nauruaan piilossa. Laurin antoi hartioidensa lysähtää pitkän huokauksen myötä, kun kirkuvan vaaleanpunaista huopaa edelleen käsissään pitävä nainen vajosi kaksin kerroin naurun vuoksi ja sai viimeistään ohikulkijoiden katseet kääntymään itseensä.

Olisi varmasti ollut pahempiakin skenaarioita Ruunaan Maljan epäonniselle avaamiselle, kuten irronnut kenkä, rikkoutunut varuste tai väärän kisaratsun pakkaaminen mukaan - senkin Lauri oli kokenut kilpailuvuosinaan Saksassa. Vegas vaikutti täysin tyytyväiseltä elämäänsä laukatessaan verryttelykentällä pidemmällä kaulalla vaaleanpunaisessa huovassa, joka tuntui Laurista maalitaululta. Miten Heidi oli voinut mennä sekaisin punaisen ja vaaleanpunaisen huovan kanssa? Laurista tuntui, että kaikkien katse viipyi heissä tavallistakin pidempään.

Siinä meni maine, ammattiylpeys ja hyvä kisavire. Kaikki yhden treenikäyttöön arkistoista kaivetun satulahuovan vuoksi.

Jossain kohtaa Lauri päästi irti häpeästä, jonka oli pakannut sisäänsä yllättävän lyhyessä ajassa huomattavan pienestä asiasta. Se tapahtui suunnilleen neljännen ja viidennen esteen välissä, kun mies tajusi, että heitä katsottiin korkeintaan siksi, että Vegas tuntui olevan liekeissä. Jos sama meno jatkaisi maalilinjalle saakka, voisi Lauri omasta puolestaan startata vaaleanpunaisissa kisavarusteissa vaikka koko Maljan.

***

Lauri ajoi hevosautoa kasvot seesteisinä. Kaksipäiväinen kisamatka tulisi päätökseensä puolen tunnin päästä, kun Runiacin kisatiimin viimeisetkin hevoset palaisivat kotitallille ja pääsisivät viettämään ansaitsemiaan lepohetkiä tutussa ympäristössä. Lauri oli jo suunnitellut Vegasille palauttavat pari päivää, jotka sisältäisivät kevyttä hölkkää liinassa ja käyntipainotteisen maaston. Tamma oli tehnyt työnsä erinomaisesti lauantain haparoinnin jälkeen ja toiminut Ruunaan Maljan ensimmäisessä osakilpailuluokassa kuin ajatus.

"Se voittosumma on kaksituhatta", Heidi puuskahti yllättyneenä.
"Jep", Lauri hymähti ja vilkaisi apukuskin paikalla istuvaa naista. Vegas oli tienannut starttimaksut moninkertaisina takaisin ja maksanut samalla reilusti myös matkansa Markarydiin. Lauri oli suunnitellut lähtöä jo ennen Maljaa, mutta oli saanut hyödylliset vahvistukset ajatuksilleen siitä, että mukaan lähtisi myös Jinxi. Nuorempi tamma oli käyttänyt viikonlopun ensimmäisen starttinsa turhanpäiväiseen höyryämiseen ja keilannut puomeja mukaan huolimattomuuttaan, mutta toiminut kahdenkympin luokassa jo huomattavasti paremmin. Lauri oli varma, että Jinxi alkaisi vähitellen tasoittua kilparadoilla ja Ruotsin reissu olisi tammalle arvokas näytön paikka myös myyntiprosessia ajatellen.

"Se on jo summa, josta kannattaakin kilpailla näillä korkeuksilla", Heidi huokaisi ja Lauri huomasi sivusilmällään, kuinka nainen selasi puhelimensa valokuvia.
"Tuliko yhtään hyvää kuvaa?" mies kysyi sivuuttaen Heidin kommentin palkintosummasta. Se oli tietysti hulppea Suomen palkintorahoihin suhteutettuna ja kattoi hyvin kuluja, mutta tärkeämpää Laurille oli tunne siitä, että Vegasin ostaminen oli ollut oikea ratkaisu ja että tammassa riitti potentiaalia.
"Tuli", Heidi myönsi ja Lauri kuuli naisen äänestä tämän kasvoilla loistavan hymyn. Nainen oli voittanut sunnuntain luokkansa Malachailla ja startin katsomaan ehtinyt Lauri oli paitsi videoinut koko radan, myös ehtinyt nappaamaan Heidistä ratsuineen muutaman kuvan palkintojenjaon jälkeen Vegasin satulasta käsin.

"Täytyy alkaa suunnitella Ruotsiin lähteviä hevosia", Lauri totesi ja käänsi taustalla pauhaavaa radiota pykälän pienemmälle. "Ja varata laivamatkat."
"Niin", Heidi myötäili, mutta naisen viekas äänenpaino sai Laurin vilkaisemaan tätä. Bruneten huulilla oli hymy, joka tavoitteli varmasti viattomuutta, muttei ihan yltänyt siihen.
"Kunhan juhlitaan tämän päivän voitot ensin", nainen jatkoi ääntään madaltaen. Lauri siristi silmiään, muttei hillinnyt kohoavaa suupieltään.
"Voidaan ottaa lasilliset", mies nyökkäsi jättäen lauseen kesken paljastamatta ajatuksiaan, jotka eivät kuuluneet autossa matkustavan Vivian korville.
"Mmm-h", Heidi mumahti ja Lauri tunsi, miten naisen sormet laskeutuivat hänen kämmenselälleen.

Kisamatkat yhdessä olivat huopasekaannuksineen ja yhdessä jaettuine voittoineen ehdottomasti juuri sellaista arkea, jota Lauri oli tavoitellut jo kauan.

Topics tagged under ruunaanmalja on Foorumi | Auburn Estate Ruusuke-sinivalkoinen
kirjoittaja Lauri M.
lähetetty 12.04.20 15:12
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakkaudesta lajiin | Lauri Merikanto
Vastaukset: 59
Luettu: 2301

Yhtenä iltana | Rasmus A.

Nälkä
12. huhtikuuta 2020 #ruunaanmalja

Rasmus halusi voittaa. Se ei ollut hänelle uusi tunne – hän oli ollut menestyksennälkäinen poniratsastaja ja ratsastanut aina juuri niin lujaa kuin luokan voittoon kulloinkin vaadittiin, joskus vähän sitäkin kovempaa. Kisat, joista Rasmus ei ollut lähtenyt kotiin ruusuke ponin poskihihnaan kiinnitettynä, olivat yhteen elämänaikaan olleet Rasmukselle turhat kisat. Jossain vaiheessa voitonjano oli väistynyt muiden asioiden tieltä, ehkä jonkin aikaa sen jälkeen kun ponit olivat väistyneet hevosten tieltä, ja kunnianhimoiseksi persoonaksi Rasmus oli kaivannut voittamista varsin vähän. Hän oli ratsastanut nuoria ja kokemattomia hevosia ja haastanut itseään treeneissä, hypännyt isompaa ja teknisempää, mutta kilpaileminen oli jäänyt jotenkin sivurooliin siitä huolimatta, että kyllähän hän kisoissa kävi. Kävi, ja ratsasti, ja joskus sijoituksia tippui ja joskus ei – mutta Rasmuksen voitontahto oli kovin pitkään ollut vähäinen ja pettymys pieni, jos joku rata ei niin sujunutkaan.

Nyt Rasmuksella kuitenkin oli uusi estehevonen. Carri oli hieno, ja vaikka se ei ehkä ollut hänen sielunveljensä samalla tavalla kuin hevonen saattoi olla – vielä oli aikaista sanoa – Rasmus tiesi että sen laadukkaampaa ratsua hän ei hetkeen tulisi saamaan. Sillä oli iso hyppy ja voimakas laukka, mutta samaan aikaan se oli höyhenkevyt ratsastaa, suorastaan lensi nurmikentän yllä. Carri rakasti hyppäämistä niin kuin Rasmuskin, ja nyt hän vain toivoi, että hevonen rakastaisi myös voittaa.

Ruunaankosken kisat olivat kauden ensimmäiset ulkokisat. Carri katseli esteitä uteliaan kiinnostuneena ja tepasteli paikoillaan Rasmuksen käydessä mielessään radan vielä kertaalleen läpi. Derbykenttä loisti vuodenaikaan nähden hyväkuntoisena ja kirkkaanväriset esteet kutsuivat molempia luokseen. Rasmus olisi ollut innoissaan derbylle pääsystä, vaikka kyseessä ei olisikaan ollut heille huhtikuun tärkein kilpailu, mutta kisajännitystä hän ei tuntenut. Rasmus tunsi olevansa valmis. Hevonen oli valmis, hän oli valmis, ja toisaalta ainoastaan hän itse saattoi seistä omien tavoitteidensa saavuttamisen tiellä.

Tai huono tuuri. Mutta Rasmus ajatteli, että tuurin hän ei antaisi heitä tänään ainakaan estää, ja ratsasti Carrin radalle.

Bran
12.4.2020 Ruunaankosken tila - 120cm - sijoitus 4/12, 0-1vp

Coral
12.4.2020 Ruunaankosken tila - 120cm - sijoitus 7/12, 4vp
12.4.2020 Ruunaan Malja, 1. osakilpailu - 130-135cm - sijoitus 8/11, 4vp


Tuloksiin oli kuitenkin vaikea olla tyytyväinen. Yksi puomi molemmilla radoilla ei ollut huonoa ratsastusta Rasmukselta, eikä huonoa hyppäämistä Carrilta, etenkin kun otti huomioon miten vähän aikaa heidän yhteistyönsä oli kestänyt. Mutta kahdeksas sija oli huono, eikä sillä saanut rankingtaulukkoon vielä montaakaan pistettä.

Rasmusta ärsytti, ja hän kaipasi Josefinaa, joka olisi ehkä osannut kertoa, ettei yhdellä kisalla voinut olla niin paljon merkitystä.
"Mutta Branhan hyppäsi tosi hyvin", avuksi lähtenyt Cella osasi sanoa, eikä ollut väärässä hänkään, mutta Rasmus ei vielä jaksanut olla kovin iloinen yhtä aikavirhettä lukuun ottamatta sujuvasta uusinnasta. Ehkä myöhemmin - nyt Rasmus oli vain kiukkuinen. Mikä siinä oli, että koko alkukauden puomit eivät olleet pysyneet kannattimillaan edes vahingossa?
kirjoittaja Rasmus A.
lähetetty 12.04.20 12:28
 
Etsi: Spin off
Aihe: Yhtenä iltana | Rasmus A.
Vastaukset: 53
Luettu: 2481

Takaisin alkuun

Siirry: