Kellonaika on nyt 03.12.20 15:56

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Effin päiväkirja

29.09.2018 / A. Koskisen kouluvalmennus

5 minuuttia
Effi liikkui suhteellisen sujuvasti eteenpäin kaviouralla. Sarah oli ottanut hyödyn siitä, että monet Auburnin ratsastajat olivat lähteneet viikonlopuksi Josefinan vanhempien luokse valmentautumaan. Pyöreät kannukset naisen jaloissa olivat vain pieni lisävaruste, mutta Sarah tiedosti ne hyvin selkeästi, kuten naisen ratsukin. Kirjava tamma kulki hyvin herkkänä eteenpäin, sen jaloissa olevat valkoiset koulusuojat olivat pienen pölyn peitossa jo nyt, vaikka valmennusta oli mennyt vasta hetki.
Valmentajana toimiva mies antoi ohjeita maneesin keskellä ja ratsastaja pyrki parhaansa mukaan suoriutumaan niistä. Effin harja heilahteli ravin tahdissa, etuosa kulki aavistuksen takaosaa sisempänä ja ravi eteni tahdikkaasti eteen.

Käynnissä Koskinen pyysi suorittamaan takaosakäännöksiä, jotka olivat aiheuttaneet ratsukolle edellisellä kerralla harmaita hiuksia. Suorituksista näkyi, että Sarah oli harjoitellut niitä tässä välissä, mutta Koskinen näki silti paljon parannettavaa suorituksissa.
Pikkuhiljaa yhteistyö alkoi sujumaan paremmin ja mies nyökkäsi hyväksyvästi. Sarah keskittyi omaan istuntaansa paljon ja se selkeästi vaikutti myös tahdikkaasti kulkevaan ruunikkoon.

3 minuuttia
Ruunikko dominantwhite väritys erottui hyvin ratsukon kulkiessa eteenpäin maneesissa. Sarah oli halunnut ottaa vielä yhden valmennuksen ennen Kalla CUPia ja Anton Koskinen oli ollut hyvä valinta. Kannusten käyttöä Sarah jännitti edelleen hieman ja se näkyi myös herkistyneessä hevosessa tämän alla.
Effi asettautui hienosti avotaivutukseen kaviouralla, se oli melko kuuliainen, vaikka välillä alkuun pyrkikin uralta sisälle. Koskinen ohjeisti ratsukkoa aktiivisesti.

Käynnin takaosakäännökset sujuivat edellistä kertaa paremmin, vaikkeivat ne täydellisiä olleet vieläkään. Koskinen antoi lisää ohjeita ja ratsukon suoritus parani niiden myötä hyvin paljon. Sarah istui ryhdikkäästi ja ajatteli omaa istuntaansa jatkuvasti, joka näkyi selkästi myös Effin askelluksessa.

1 minuutti
Kalla CUP lähestyi ja Sarah oli ottanut muiden ratsukoiden poissaolon hyötykäyttöön. Nainen ratsasti Koskisen tarkkailevan katseen alla maneesissa. Kannukset olivat vieläkin vieraat ja Effi kulki niiden vuoksi herkempänä, kuin normaalisti.

Avotaivutus sujui melko hyvin ravissa. Takaosakäännökset olivat viimeksi olleet hankalia, mutta Sarah oli harjoitellut niitä paljon ja se näkyi. Koskinen antoi ohjeita aktiivisesti ja oli selkeästi tyytyväinen ratsukon kehitykseen.

(Tarinassa yritin päästä eroon liian rennosta kirjoitustyylistä ja toivoitella hieman kuvailevampaa kirjoittamista kirjakielellä.)

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 28.09.18 21:39
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 115
Luettu: 5559

Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.

Kesällä kerran
#RGesteleiri #sarahinhaaste10 #rassenhaaste5
Vuorosanojen ulkopuolella:
→ Ei yhtäkään konjunktiolla alkavaa virkettä tai kappaletta
→ Ei eksymistä pitkiin lauseketjuihin
→ Ei vajaita virkkeitä


Veden pinta heijasteli aurinkoa. Me oltiin tultu Hannan, Hetan ja Caron kanssa aina Ramsholmeniin saakka rauhallisen uimarannan perässä. Kesä oli kuuma ja aurinko oli jaksanut helliä Suomen kansaa, joka perinteisesti voivotteli aina huonoja kesäsäitä. Tänä vuonna oli turha valittaa.

"Kelatkaa kun elämä olisi tällaista vuoden ympäri", Caro huokaisi.
"Tylsistyisin hengiltä", Heta totesi.
"Mutta ainakin kuolisit ruskettuneena", Caro huomautti.
"Todennäköisesti kuolisin sitten ihosyöpään."

Syövästä ja kuolemasta puhuminen ei sopinut lainkaan sellaiseen kirkkaaseen kesäpäivään. Nousin pyyhkeeltäni ja solahdin uimaan. Oliko vesi koskaan ollut näin lämmintä?

Puheenaihe oli jo vaihtunut, kun palasin muiden luokse.

"Me siis mietittiin, pitäiskö lähteä Hankoon tänään", Hanna selvensi mulle, kun mä katsoin sitä kysyvästi.
"Hankoon? Mitä siellä?" kyselin, vaikka eipä mulla tietysti ollut mitään Hankoa vastaan.
"Vähän vinkkua", Heta sanoi iloisesti. "Ja ehkä muutakin seuraa kuin vaan te. Mä jo kyselin Jacobilta ja se sanoi että saisi porukkaa liikkeelle."

Hangon kesä oli ehkä jopa vielä  kuumempi kuin mikään kesä missään muualla. Me käytiin Makaronitehtaalla syömässä ja kilisteltiin valkoviinilasejamme, paitsi Caro, joka vannoi punaviinin nimiin. Mulle tuli siitä vain kaamea päänsärky, enkä muutenkaan pitänyt mausta, joten ei se ollut mikään hirveä menetys.

Jacob ystävineen saapui vähän myöhemmin, ja me mietiskeltiin, minne me mentäisiin jatkamaan iltaa. Tietysti me jäätiin rannan tuntumaan, koska mikään ei ollut mukavampaa kuin istua terassilla ja katsella merelle. Ilta ei hämärtynyt juuri lainkaan, sillä elettiin vuoden valoisimpia kesäöitä. Elämä tuntui hirveän huolettomalta juuri silloin.

28.09.2018
Nyt ei kuitenkaan ollut kesä, enkä mä ollut Hangossa. Mä seisoin kotikartanon takaterassilla ja katselin naapurisaaren rantoja hivelevää merta etsien siitä sitä samaa rauhaa, josta mä olin niin kovin ilahtunut silloin kerran kesällä.

Me oltiin syöty illallista koko perheen voimin, tietysti Vilhelminaa lukuunottamatta, ja Rasmus Alsila oli ollut paikalla. Vastoin mun odotuksia äiti oli ollut sille mukava ja ystävällinen. Isän rento kohteliaisuus ei yllättänyt, mutta se, ettei äiti ollut aloittanut ristikuulustelua tai sanonut näennäisen huolettomasti jotakin todella pisteliästä, oli ehkä vähän erikoista. Aloin epäillä, että ehkä mä olin elämäni aikana luonut liioiteltuja kauhukuvia omasta äidistäni.

Tuuli yltyi ja kävi navakaksi. Värähdin ja päätin, että oli aika mennä. Eteisessä mä kohtasin ruokasalista astelevan isäni, ja hetkeksi mä jännityin vähän.

"Jag går nu", sanoin kuitenkin rohkeasti.
Isä nyökkäsi.
"Ses i morgon. God natt, Josefina. Gå försiktigt", se toivotti ja muistutti, että ulkona oli liian pimeää jotta kannattaisi juoksennella oikopolkua kovinkaan rivakasti.
Hymyilin Arnelle käsi ovenkahvalla ja lupasin, etten kompuroisi puunjuuriin.

Oikopolku kartanolta rantahuvilan ja työntekijöiden paritalojen luo oli niin tuttu, etten mä todellisuudessa pelännyt kaatumista. Pian mä koputinkin oveen.

Sen avasi Jonathan Raynott. Me tuijotettiin hetken aikaa toisiamme pimeydessä, minä kynnyksen ulkopuolella ja Jonathan sisällä tuulensuojassa.

"Mä en tullut sua varten", ilmoitin ja työnnyin Jonnyn ohi peremmälle.

Potkin mennessäni kengät jalastani eteisen nurkkaan ja jatkoin matkaani yläkertaan, missä tiesin Rasmuksen nukkuvan. Pujahdin huoneeseen, ja sitten ryömin ulkoilmankylmettämänä sänkyyn ja peiton alle. Rasmus säpsähti ja kohotti päätään. Unenpöpperöisenä se tuijotti mua pitkään, kuin yrittäen varmistua, että se todella olin minä enkä joku muu. Lopulta se kai totesi, etten mä ollut unta, vaan oikeasti siinä. Mut vedettiin tiukkaan halaukseen. Mä sulin rennoksi Rasmusta vasten ja huokaisin syvään. Mulla oli kaikki hyvin.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 28.09.18 10:15
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.
Vastaukset: 107
Luettu: 6806

Takaisin alkuun

Siirry: