Kellonaika on nyt 20.01.22 7:56

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Maran päiväkirja

Kahden kuukauden yhteenveto


Päänsärkyä 1.11.
Lidia oli harkinnut Maran juoksuttamista, mutta todennut, ettei pyörivä liike olisi nyt särkylääkkeenkään jälkeen hyväksi. Siksi nainen nyt samoili tammansa kanssa erittäin rauhallista käyntiä Auburnin lähimaastoissa aavistuksen harmaassa aamupäivässä. Eilinen halloween oli vedetty hänen makuunsa aivan liian railakkaasti, ja Lidia tiesi varsin hyvin, että ainoa ketä tämän päiväisestä olosta syyttää, oli hän itse. Nainen tiesi loistavasti minkälainen murehtija hänestä tuli joka kerta liikaa alkoholia nautittuaan ja vaaleaverikkö oli erittäin iloinen, ettei humalaspäissään ollut mennyt ja soittanut itse murehtimisen kohteelle.

Lidia oli herännyt liian kirkkaaseen valoon ikkunasta. Seuraavaksi oli iskenyt järjetön päänsärky ja pahoinvointi ja sen jälkeen vielä niin suunnaton nolostuminen, ettei hän varmaan eläessään ollut tuntenut sellaista. Mitä ihmeen tököttejä hän oli illan ja yön aikana vetänyt, että nainen päätyi avautumaan hitto Helinä-keijulle perheongelmistaan? Sitä Lidia ei tiennyt, mutta hän lohduttautui ajatukseen siitä, ettei muidenkaan juhlijoiden olo ollut luultavasti erityisen mieltä ylentävä.


#isbenvalmennus .11.
Mara puri tiukasti kuolaimeen esteen lähestyessä. Tamman askel piteni kuin itsekseen ja hyppy lähti ainakin puoli metriä liian kaukaa. Lidia puri poskensa sisäpintaa samaan tapaan kuin Mara pari sekuntia aikaisemmin.
“Uudestaan. Istu paremmin alas ja pidä pohkeet lähellä. Pari edellistä hyppyä meni hyvin ja nämä on Maralle ihan helppoja esteitä. Keskity vain omaan ratsastukseesi ja anna Maran hoitaa”, Isabellan lyhyt hahmo ohjeisti. Naisen täydellisen huoliteltu olemus tuntui jotenkin väärältä hevosen hajuisessa maneesissa. Yhtä väärältä tuntui Lidian ratsastus, kun nainen ohjasi kimon uudestaan helpolle sarjalle, jota he olivat tulleet jo puoli tuntia erilaisin lähestymisin. Keskittyminen huiteli tiessään ja Lidiaa turhautti.

Vasta pari viikkoa sitten Mara oli tuntunut hyvältä ratsastaa ja nyt perus lähestyminen tuntui tuottavan hankaluuksia. Edellisestä metrin startista oli kulunut jo neljä kuukautta, mutta Lidia oli ajatellut Maran olevan täysin valmis nostamaan tasoa. Olihan se startannut kenttääkin ja kesän osakilpailussa ottanut kuudennen sijan kyseiseltä tasolta. Pitäisikö siis suosiolla jättää väliin ja antaa tamman levätä ihan kunnolla ennen vuodenvaihdetta vai katsoa miten treenit tästä jatkuisivat? Siitä Lidia ei ollut ollenkaan varma.


Puolivoitto 26.11.
Lidian huulilla leikitteli hillitty hymy Kalla Cupin viimeisen osakilpailun palkintojenjaossa. Mara pärski tyytymättömänä paikallaoloon ja odotti malttamattomana lähtökäskyä kunniakierrokselle. Isabellan hymyssä välkähti jonkinnäköinen ylpeys, kun nainen asettelee ruusuketta mustankimon micklemeihin. Mara näytti hapanta naamaa, mutta Isabella tunsi Lidian onneksi tamman tarpeeksi hyvin valmennuksista osatakseen väistää turhautunutta hampaiden naksautusta.

Kun kaikkien yhdentoista sijoittuneen suitsiin oli onnistuneesti kiinnitetty ruusukkeet, koko konkkaronkka lähti suhteellisen hallitussa laukassa maneesia ympäri. Lidia jutteli hiljaa kiihdyttelevälle tammalleen ja pyrki pitämään sen kunnolla kontrollissa. Salaa mielessään nainen toivoi olevansa taas joskus se onnekas letkan johdossa.

Kalla Cup, Sagittarius 2021
100cm, 6/41 0-0vp
Topics tagged under pikkarit21 on Foorumi | Auburn Estate Kallacup6



#pikkarit21 3.12.
Vaaleaverikköä suoranaisesti hirvitti ajatus pikkareiden ratsujaosta. Ei oma osuus. Ei todellakaan. Oli oikeastaan ihan hauskaa päästä verestämään pitkästä aikaa ponivuosien muistoja ponin kyytiin ja Kingi vaikutti Lidian näkemän perusteella sopivan reippaalta naisen mieleen. Se mikä jännitti oli Viivi ja Mara. Ne kun löisivät hynttyynsä yhteen, ei lopputuloksena voinut olla muuta kuin ruumiita. Nainen näki jo sielunsa silmin Maran suorastaan virnistelemässä vahingoniloisesti ja Viivin hurmioitunut ilme ristikkoradalla.

“Viivi?” Lidia kysyi, kun näki karsinan oven olevan raollaan. Satulatelineessä kiilsi Maran ruskea estesatula, jossa oli naisen itsensä siihen eilen laittama Oddpixelin punaharmaa huopa.
“Haluutko apua sen kanssa?”
“Ei tarvi. Mä selviin loistavasti”, Viivin keskittynyt ääni kuului ja Lidia näki oven raosta tytön harjaamassa Maran kylkeä. Tamma vaikutti tyytyväiseltä ja höristi nopeasti korviaan omistajalleen ennen kuin käänsi päätään tyytymättömänä Viivin suuntaan. Epäilemättä pettyneenä herkkujen puuttumiseen.
“Kuule, älä huoli yhtään. Mä hoidan tän homman kotiin”, Viivi totesi varmana ja Mara pärskähti kuin varmistuksena tytön sanoille. Jestas, se hevonen osasi kyllä saada omistajansa näyttämään tyhmältä.

“Apua, en mä voi katsoa”, Lidia puuskahti ja nosti käden kasvoilleen, kun Viivin ja Maran lähtömerkki kajahti. Tytön punainen tonttulakki vain vilahti ohitse ja Maralle viritetyt poronsarvet (ei Lidian toimesta) näyttivät tippuvan sekunnilla minä hyvänsä. Anton hekotti vieressä, kun Lidia ummisti silmiään ja pelkäsi lääkärikustannusten suuruutta.
kirjoittaja Lidia R.
lähetetty 28.12.21 22:39
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Maran päiväkirja
Vastaukset: 7
Luettu: 582

Auburnin ja Purtsien pikkujoulukisailut

christmas tree Auburnin ja Purtsien pikkujoulukisailut christmas tree
perjantaina 3.12.2021 Auburnissa

Leikkimielisissä pikkujouluissa roolit ja hevoset menevät vaihtoon! Kouluratsastajat pääsevät hyppäämään ristikkoluokan Ihan Oikeilla, mahdollisesti kuumenevilla, este- tai kenttähevosilla; este- ja kenttäratsastajat taas pääsevät todelliseen tarkkuuskokeeseen: pysähtymään alkutervehdykseen (tasajaloin!) ja oikomaan mahdollisesti etukumaraisen ryhtinsä helpon B:n ohjelmassa - Ihan Oikeilla, tanssahtelevilla kouluhevosilla, jotka eivät vaihda itseksiin laukkaa silkasta suunnanmuutoksesta.

Ilmoittautuminen Ensinnäkin kilpailuun ilmoitetaan mukaan itsensä (ratsastaja, joka vaihtaa lajia skabailun ajaksi). Toisekseen mukaan ilmoitetaan hevonen, joka kokonsa puolesta soveltuu kaikille ratsuksi (ei paino- tai pituusrajaa). Vuokraajat saavat ilmoittaa mukaan vuokrahevosiaan! Ilmoittautumiset vapaamuotoisena huuteluna tähän topikkiin (VIP 2.12.) niin kuin pikkujouluissa kuuluukin. Tämä toimittakoon seinälle läntätyn lapun virkaa, ei nykyaikaisia wappi-ilmoittautumisia tai muutakaan liian organisoitua.

Kuka menee kenelläkin? Kun osallistujat ovat selvillä, tapahtuu ensimmäinen arvonta, jossa jaetaan hevoset. Toivotaan, että kaikki menee suunnilleen tasan. Jos ei, niin kenttäratsastajat ovat mahdollisesti tuuliajolla (tai ehkä tallista haetaan joku ratsastaja tai hevonen, joka ei ole alun perin mukana. Tiedä sitten. Tilanteen mukainen toiminta).

Lisää arvontaa! Koska miksi ei! Seuraavana arvotaan joukkueet. Joukkueiden koko riippuu osallistujamäärästä, päätetään lennosta. Koetetaan kuitenkin saada kaikkiin joukkueisiin sama määrä este- ja koulukisaajia: jos ei muuta, niin sitten joukkueiden sijaan meille tulee parikisa. Tai erikokoiset joukkueet. Leikkiähän tämä vain on.  

Kilpailuiden alku: aloitetaan kouluradoista! Tammi-areenalle roudataan ensin kouluaidat ja kouluskaba kilpaillaan ihan normaalisti (tuomareina Amanda Sokka ja Bastian Löw, ei paineita estehyppärit!). Parhailla prosenteilla voittoon.

Sitten potentiaalisesti vaarallisempaa: Esteiden pariin, hypätään Kastanja-areenan puolella! Tasona pelkät ristikot, estehevosille hurjan helppoa mutta potentiaalisesti myös tylsää ja siten ehkä kiihdyttävää. Pienimmillä virhepisteillä ja nopeimmalla ajalla voittoon, ei uusintaa. Kymmenen estettä, jonkin verran rekvisiittaa (mutta ei vesihaudan tai muurin kaltaisia erikoisesteitä, joista olisi sitä paitsi aika hankalaa taikoa ristikkokorkeuksia ilman mittavia kaivaustöitä maneesissa). Tuomarina Verneri Kaajapuro, ajanottajana erehtymätön Penna Vaanila.

Yksilökilpailun finaali: Eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa! Koulu- ja estekilpailuiden sijoittuneet luovivat tiensä finaaliin, jossa ratsut vaihtuvat jälleen. Finaaliratsastajat saavat alleen Sokkien hevosia, arvottuna tietenkin: kouluratsastajat esteille Eelan tai Sylvin (varalla Sipsi, Lefa, Riepu); esteratsastajat kouluun Fellun tai Minan (varalla Armi, Leevi). Iän ei kannata tässä jaossa antaa hämätä, vaan todennäköisesti senioriosasto (erityisesti Eela, Fellu) ovat rooliltaan kisailun "unkarilaisia sarvipyrstöjä", eli juuri niitä tulisia ja tappuraisia vanhoja jääriä, jotka kisaavat joko täysiä tai ei ollenkaan. Toivotaan, ettei kenelläkään mene kuppi liiksi nurin. Kummankin lajin yksilökisan voittajille (ratkeavat siis tällä kierroksella!) palkinnoksi suklaakonvehteja ja lasinen viinipullo, valinnan mukaan punaista tai valkoista (valitsematta jääneiden viinipullojen kohtalo on tässä vaiheessa epäselvä.)

Joukkuekisan ratkaisu: Koulu- ja estekisojen ratkettua joukkueiden pisteet lasketaan (sija=piste) ja pienimmällä pistemäärällä voittaa pikkujoulujuomia! Tarjolla viinitonkkia (kyllä, pahvisia, ei, ei Sokkien ostamia) tai kaljalava (... ks. edellinen kohta: ei Sokkien ostamia. Jatkossa palkintohankintoja ei delegoida talliharjoittelijalle. Ei edes tallin pikkareissa).  

Tervetuloa - let the games begin!! Ja huom! Kaikki pikkujoulukisan tarinat, käyttäkää hurmaavaa tägiä #pikkarit21 💚

[Lisähuomio: CUP:n salatehtävän saa sijoittaa pikkareihin tapahtuvaksi. Samoin tähän topikkiin saa huuteloittaa itsensä jonkin asian (ekat hevoset, joukkueet, koulutulokset, estetulokset, esteiden tai koulun finaalitulokset) arpojaksi, jos haluaa!]
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 21.10.21 14:17
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: Auburnin ja Purtsien pikkujoulukisailut
Vastaukset: 4
Luettu: 460

Takaisin alkuun

Siirry: