Kellonaika on nyt 26.10.20 18:40

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Epin päiväkirja

R A A P A L E I T A   L E I R I STÄ

#RGesteleiri #rassenhaaste


H E N R I K   28/09/18

Valmentajani Henrik Strand oli aivan toista maata kuin kumpikaan Sokan sisaruksista. Mies hymyili paljon ja oli niin yltiömukava, että se tuntui melkein huvittavalta. Voisiko tällaista valmentajaa ottaa edes tosissaan? No, sai mies kuitenkin pisteitä siitä, että oli erikoistunut nimenomaan nuoriin hevosiin. Hänellä oli heti hyvä asenne 5-vuotiaaseen tuulispäähäni, joka otti kierroksia uudesta ympäristöstä.

Perjantain ratsastus koostui vain perusjutuista ja puomeista, mikä oli sopivasti palauttava treeni Epille. Edellisenä päivänä olimme nimittäin olleet Amandan rääkissä, ja se jos mikä vei sekä ihmisestä että hevosesta mehut. Mutta ainakin nyt oli tutustumisluokan kouluohjelma niin visusti kaalissa, että ihme jos möhlittäisiin Kalla CUPin seuraavissa osakilpailuissa!


D U S T Y   29/09/18

Lauantaiaamuna pääsimme asiaan: hyppäämään. Nurmikenttä oli pohjana tuttu, mutta kaikki vieraat hevoset häiritsivät edelleen Epin keskittymiskykyä. Alkuverryttely menikin tamman perseillessä ja haastaessa lajitovereita kilpajuoksuun. Huoh. Onneksi Henrikiä vain huvitti; Isabella olisi jo nauranut meidät ulos kentältä.

Iltapäivällä Epi sai jäädä tarhaan riehumaan, kun satuloin ratsukseni yhden kurssihevosista. Alexanderin vetämä maasto oli virkistävää mutta tehokasta treeniä. Dusty oli 10-vuotias kimo, ja vaikken juuri väristä välittänyt, oli se aika kaunis tapaus herasilmineen. Dustyn isot liikkeet tuntuivat ihanan kotoisalta satulaan ja se myös hyppäsi todella isosti. Mutta tasapaino piti! Milloin olin edes viimeksi ratsastanut jollain muulla kun Epillä? Ei taivas siitä oli aikaa.


Q A L A N T I   30/09/18

Kavalettityöskentely oli Epille lastenleikkiä, mutta luojan kiitos se käyttäytyi vihdoin vähemmän lapsellisesti kuin ensimmäisenä kahtena päivänä. Tai no, hypyt olivat kavaleteille aivan liian suuria, mutta ainakaan tamma ei ruvennut säätämään omiaan radan ulkopuolella.

Alexanderin yllättävä väliintulo ja hevosten uudelleenjako oli aamulla herättänyt mielenkiintoni, mutta kun vihdoin istuin rautiaan selässä iltapäivällä, olin suoraan sanoen pettynyt. Qalanti oli kauniista nimestään ja ulkomuodostaan huolimatta aivan mielettömän tylsä. Se oli kaikkea muuta kuin vauhdikas ja temperamenttinen Epi. Läsipää oli persoonaton ja sen askeleet olivat yhtä kaukana lennokkaasta kuin kilpikonna linnuista. Sitä joutui ratsastamaan eteen eikä jarruttelemaan (kuten Epiä aina), mutta hypyt sentään olivat kelpoja.


T Y T T I   01/10/18   #paljastustehtävä @Heidi N.

Rataharjoituksen aiheuttama jännitys purkautui viimeistään iltapäivällä, kun Tytti johdatti leiriläiset palauttelevaan maastoon. Nätti blondi loisti hymyä ja rupatteli kaikille kuin olisi tuntenut heidät pidempäänkin kuin yhden nopeatempoisen viikonlopun. Erityisen pitkään naisen katse tuntui viipyilevän Heidissä. Ai mistä tiesin? Minun katseeni viipyili Heidin ratsussa, sysimustassa orissa, jonka katse oli täynnä tulta. Jos oma tammani ei olisi ollut nuori ja keskellä lupaavaa kisakautta, olisin varmaan mennyt ja kysynyt astutusta sen siliän tien.

Palattuamme takaisin kartanolle en voinut pitää suutani kiinni, vaan kuiskasin ohimennen Heidille:
”Huomasitko, miten tää eräs blondi katto sua?”

Heidi häkeltyi, mutta minä marssin tietäväinen virne kasvoillani talliin Epiä taluttaen.


J E S S I    02/10/18

Jouduin Qalantin selkään uudestaan. Sivuutin kuitenkin harmituksen ja mietin, miksi Rosengårdit laittoivat minut ratsastamaan tällaista hevosta. Oliko se kiusantekoa? Jos olisi ollut kyse Alexanderista, se olisi saattanut olla tottakin, mutta nyt valmentajanani oli Jessi. Vihreäsilmäinen brunette oli vastakohta Rosengårdin miehille. Jessi ei hymyillyt turhia tai heitellyt väliin vitsejä, vaan valmensi asiallisesti ja vaativasti.

Ehkä minut haluttiin saada pois mukavuusalueeltani. Eihän sitä muuten voinut kehittyä. Ja vaikkeivät nämä ihmiset voineet tietää sitä, olin elellyt omassa kuplassani koko menneen kesän. Ehkä tällainen paikallaan junnaaminen haittaisi Epinkin kehitystä. Ajatus säikäytti, mutta motivoi keskittymään tähän ei-niin-mukavaan hevoseen täysillä. Ja me saatiin aika hienoja hyppyjä.


E P I   03/10/18

Jännitti, mutta ei sitten kuitenkaan. Epi oli perseillyt leirin alkuun, mutta oli sittemin ollut paremmassa kurissa. Metrikymppi oli meille vielä ratana uutta, mikä toi hommaan oman haasteensa. Metriä olimme startanneet pari kertaa. Tiesin, että Epin kapasiteetti yltäisi vielä sen ylikin, mutta olimme vasta nostaneet estekorkeutta itsenäisessä treenissä.

Itse kartanon isäntä Arne Rosengård arvioi suorituksen, mutta osana kilpailuhenkilökuntaa oli lähes koko Rosengårdin väki. Alexanderia ei näkynyt, mikä ei sinänsä yllättänyt. Olimme Epin kanssa viidensiä, mikä oli metrikympistä täysin ok tulos. Noottia tuli epäröinnistä, mikä tietysti heijastui nuoreen hevoseen heti.

Kommentti: “Rytmi ei aivan tasainen. Pidä rohkeammin pääsi, viime hetken muutokset kostautui.”
kirjoittaja Anna S.
lähetetty 09.10.18 21:17
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Epin päiväkirja
Vastaukset: 26
Luettu: 2091

I have to save a rum | Inna Paakkanen

29.09.2018
Syypää maireaan hymyyn
#RGesteleiri #paljastustehtävä
Lauantai Rosengårdin esteleirillä oli yhtä jännittävä kuin olin olettanutkin. Heti aamusta aamupalan jälkeen olin varustanut Hanin ensimmäiselle tunnille. Kuuluin Henrikin valmennusryhmään, joka oli suunnattu enemmän nuorille hevosille. Henrik siis varmasti osaisi tarttua mun tekemiin virheisiin Hanin kanssa.

Ensimmäinen tunti meni ihan hyvin. Uusi paikka jännitti yhä Hania. Eilisen puomitunnin jäljiltä mä kuitenkin jo tiesin hieman Henrikin tyylistä valmentaa. Se oli rohkaiseva ja pidin siitä. Nyt lauantain tunnilla me tehtiin selkeitä linjoja ja lähestymisiä. Nurmipohja ei ollut kovin uusi asia Hanille, jonka takia meidän meno ei ollut alkuun erityisen kaunista.

”Anna sille enemmän tilaa, äläkä ratsastaja niin kouluratsastajamaisesti”, Henrik neuvoi.
Selvä. Unohda kouluratsastajan vakituinen rooli. Nyt ollaan esteleirillä ja hypätään esteitä! Johan onnistui paremmin.

Iltapäivällä Alexander ohjasi meidät maastoon punaruunikolla tammalla. Itse sain ratsuksi yhden tallinhevosista. Se oli musta, 11-vuotias pikakiituri, Derisa. Ai vitsit, miten tamma olikin hauska tapaus. Olisin ehdottomasti halunnut päästä hyppäämään sillä, vaikka epäilin sen olevan turhan haastava mun käsiin esteillä. Maastossa Derisan leikkisyys lähinnä nauratti, kun yritin pitää sitä poissa Annan ja Dustyn takamuksesta.

Taisin hieman rakastua Derisaan. Harmi, jos en pääsisi hyppäämään sillä leirin aikana. Rapsuttelin tammaa, kun purin siltä varusteet pois. Puhdistin varusteita ennen kuin vein ne takaisin paikoilleen. Me käytiin seuraavaksi syömässä lounasta, jonka jälkeen porukka hajaantui. Itse menin hetkeksi ottamaan lepoa huoneeseeni.

Myöhemmin illalla, kun oli jo hämärää, mä lähdin taluttelemaan vielä Hania tallialueella. Saisin itse katsella hieman paikkoja itsekseni ja Hani pääsisi jaloittelemaan. Tamma käveli lennokkain askelin ja kyttäsi jokaista sopukkaa. Annoin sen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan kävellä hieman löysemmällä narulla. Jos tuo kirahvin ja elefantin risteytys päättäisi lähteä, en mahtaisi sille muutenkaan mitään. Olisipa se perinyt korkeutensa enemmin Hazelilta..

Me oltiin juuri kävelemässä työntekijöiden ja meidän leiriläisten majoituksien ohitse, kun huomasin Alexanderin. Se oli vaatteittaan oikoen työntekijöiden asunnosta. Ei siitä, missä nyt asui leiriläisiä, vaan siitä toisesta. Asuiko siellä Jessi? Vai kenties se Tytti? Mulla ei ollut yhtään mitään hajua kumman asunnosta mies tuli pihalle.

Paneskeliko Alexander Rosengård vanhempiensa työntekijöitä? Huomasiko se meidät? Ei tainnut, me taidettiin seistä niin sivussa. Katseeni seurasi Alexanderia, kun tämä asteli pitkillä koivillaan kartanolle. Mua taisi kiinnostaa liian paljon kenen kanssa Alexander oli muhinoinnut. Tai ehkä se oli käynyt vain juttelemassa? Hah, niin varmaan.. Alexander oli sellainen häntäheikki, ettei se vain muhinoinut naisten kanssa.

Ehkä jättäisin asian selvittämättä? Ehkä jäisin asunnon lähellä kyttäämään kumpi sieltä tuli ulos, Jessi vai Tytti? Tai sitten vain kysyisin Alexanderilta suoraan. Olinhan mä sentään utelias.
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 02.10.18 21:45
 
Etsi: Spin off
Aihe: I have to save a rum | Inna Paakkanen
Vastaukset: 67
Luettu: 2828

Takaisin alkuun

Siirry: