Kellonaika on nyt 06.08.20 19:09

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Banskun päiväkirja

22.5.2018
kouluvalmennus, nuortenryhmä
”Hei, Julle! Voitko ojentaa sen yhden pintelin?” huutelin Banskun karsinasta samalla, kun käärin vasempaan takajalkaan mustaa pinteliä.
Yksi oli vielä käärimättä ja ystäväiseni oli sopivasti hollilla.
”Hetki”, Julian ääni kuului ja suoristautuessani huomasin hänen tekstaavan.
Tuhahdin ja menin itse ottamaan pintelin Banskun harjaämpäristä.
”Kenelle viestittelet?” tiedustelin uteliaana persoonana.
”Lukas halus tietää jostain ihmeen pehmusteesta Kirpun martingaaliin”, Julia vastasi olkiaan kohauttaen. ”Mulla ei oo mitään käryä…”
”Aa, se on mulla kotona. Lupasin toimittaa sen viikolla.”

Kyykistyin etujalan luokse käärimään viimeistä pinteliä ja Bansku nosti koipensa ylös. Murahdin oria laskemaan sen alas, mutta heti laskettuaan jalka nousi uudelleen.
”Nyt”, murahdin ja ainut sukallinen jalka tömähti maahan.
Käärin pintelin loppuun, jonka jälkeen varustin orin loppuun. Nappasin karsinan edustalta kypäräni, jonka vedin päähäni ja naksautin soljen kiinni. Vielä mustat ratsastushanskat, jonka jälkeen me oltiin valmiita. Ulkona oli lämmin, joten jätin suosiolla pitkähihaisen pois. Violettikeltainen pikeepaita olisi varmasti tarpeeksi, kun Amanda Sokka pääsi jälleen juoksuttamaan nuorten kouluryhmää.

”Tuutko katteleen? Ota vaikka pari kuvaa”, kysyin Julialta.
”Tällä vai?” Julia heilutti puhelintaa edessäni. ”Ei tällä saa mitään aikaseksi.”
”Okei, ei sitten”, mutisin ja nappasin Banskun ohjista kiinni.
Nykäisin Banskun karsinastaan liikkeelle ulos aurinkoiseen säähän ja suoraan kentälle. Josefin päätteli kentällä ratsastustaan Vilan kanssa, mutta luikahdin portista sisään. Nappasin jakkaran mukanani ja menin kentän keskelle pois ratsukon tieltä. Kiristin vyön ja laskin jalustimet alas, jonka jälkeen ponnautin itseni satulaan. Sain maiskauttaa Banskun tänään liikkeelle. Se oli hidas.

Ratsastin sitä alkukäynneistä lähtien eteenpäin. Myös muut valmentautuvat ilmestyivät kentälle pikkuhiljaa, kuten myös normaalin ilmeensä kasvoille luonut Amanda. Meidät komennettiin heti itsenäiseen verryttelyyn. Tein Banskun kanssa avoja ja ympyröitä.
”Tempoa enemmän, Inna, se nukkuu.”
Olipahan tämäkin päivä nähtävä. Bansku harvoin oli mitenkään tahmean tuntuinen, mutta selkeästi tänään ei herralle maittanut työn teko ollenkaan. Ja sen sain vain ainoastaan minä tuntea nahoissani.

Valmennus sisälsi raa’an tahdin, jonka myötä minulla oli hiki ensimmäisen vartin aikana verryttelyjen jälkeen. Bansku oli niin perkuleen tahmea, että Amanda ei ollut yhtään tyytyväinen.
”Ellei se ala pian liikkumaan, kuten pitää, saatte poistua. Ei tuosta ole mitään hyötyä, enkä kestä katsella tuommoista”, Amandan ääni raikui tomerana kentän keskeltä.
”No, niin herraseni, aika herätä”, murahdin Banskulle ennen kuin meidät potkittaisiin pois koko valmennuksesta.
Eipä Bansku siitä kamalasti herännyt, mikä sai Amandan tuhahtamaan. Hieman me saatiin lisää tempoa takajalkoihin, joka ilmeisesti kompensoi tarpeeksi, ettei meidän tarvinnut poistua takavasemmalle. Väistöt meillä meni ihan okei, ravissa hieman paremmin. Amanda ei niihin oikein sanonut mitään muuta kuin, ok, riittää.

Lopulta saatiin Banskuunkin lisää vauhtia! Kyllä vain. Perkuleen lintu liisi aivan mustan orin turvan vierestä. Siinä vaiheessa todella saatiin vauhtia, kun nuori orini pinkoi vastakkaiseen suuntaan. Ei, en tippunut, ihme kyllä. Piruettien arvioijat kisoissa olisivat varmasti olleet ylpeitä niistä pirueteista, mihin Banskun väänsin, jotta sain sen pysähdyksiin. Suustanikin pääsi ihmeellinen älähdyksen ja kiljahduksen sekoitus. Bansku pysähtyi puuskuttaen pää ylhäällä ja kiroten työnsin saappaani takaisin jalustimiin sekä korjasin tuntumaa.

Sen jälkeen meillä ei ollut valmennuksen aikana ongelmaa vauhdin kanssa.
#kouluvalmennus #nuortenryhmä
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 11.06.18 0:38
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Banskun päiväkirja
Vastaukset: 60
Luettu: 3323

Banskun päiväkirja

8.5.2018
kouluvalmennus, nuortenryhmä
Olin kuin pystyyn kuollut. Päivä oli ollut vauhtia täynnä. Ensin herätys neljältä aamulla, oman tallin hevosille ruokaa naaman eteen, pihalle, jonka jälkeen sai kaahata autolla Vänrikinmäelle tekemään perus työvuoron. Siellä meinasi venahtaa ylitöiksi, jonka takia sai jälleen painaa kaasujalkaa, ottaa yksi ylinopeussakko mukaan, jotta kerkesi Auburniin kouluvalmennukseen. Meinasin nukahtaa loungen sohvalle, eikä edes kahvimukillinen (tai viisi) auttanut minua heräämään. Lähinnä jouduin ryntäämään vessaan ennen kuin valmennus alkoi.

Bansku oli huolimattomasti harjattu ja varusteet miten sattuu. Siitä saisin kuulla varmasti ensimmäisenä Amandalta. Tyylillä miten tuon näköinen ratsukko voisi edes kuvitella Kalla Cupin voittoa? No, en tiiä, me tavoteltiin nyt ihan ensin Tie Tähtiin kisoista voittoa. Se näytti tähän mennessä ainakin valoisalta. Otin maneesiin mukaan pienen termospullon täynnä kahvia ja jätin sen seinustalle siksi aikaa, että kapusin selkään. Amandaa ei vielä näkynyt, joten kävelin termari kädessä uraa pitkin.

Taisi olla Banskun onnen päivät. Se sai pyöriä valmennusryhmässä ainoana orina kauniiden tammojen seassa. Vähän piti tietysti hörähdellä ensin Cocolle, sitten myös Armille. Amanda ilmestyi maneesiin yllättäen ja minulle tuli kiirus viedä termari takaisin seinustalle.
”Eipäs kuhnailla. Ohjat käteen ja raviin”, Amanda komensi heti.
Kokosin kankisuitsien ohjat tuntumalle ja pienellä avulla nostin orin raviin. Bansku oli rento ja energinen. Työtä tehdessä se unohti tammojen läsnäolon ja keskittyi todella siihen mitä tehtiin.

Alkuverryttely oli parempi kuin mitä itse koskaan tein. Kaikki askellajit ratsastettiin huolella, eikä mitään jätetty puolitiehen. Amanda oli heti helisemässä, jos nyrkki vähänkin meni väärään asentoon tai jonkun hevonen ei kulkenut oikeaa tahtia. Me ei tietenkään jääty Banskun kanssa ilman kommenttia. Ryhti oli yksi asia, jalan asento jne..

Koko valmennus keskityttiin verryttelyjen jälkeen siirtymisiin. Ensin käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Siirtymisiä tehtiin jokaisessa askellajissa ja jokaisesta toiseen. Meillä meni ihan hyvin. Amandakin jopa kehaisi parista puhtaasta siirtymisestä. Taputin Banskua kaulalle. B-man oli tänään ihan superi. Se tuntui pehmeältä, eikä Amanda kritiikit tuntunut selästä käsin niin kamalilta. Otin niistä kuitenkin aina kiinni ja loppujen lopuksi sain todeta naisen puhuvan asiaa. Pieni muutos omassa ratsastamisessa muutti hyvin tehdyn asian erinomaiseksi.

Hikisenä valmennuksen jälkeen olin unohtanut jo väsymykseni, jonka olisin ajatellut vaikuttavan enemmän valmennuksen kulkuun. Nappasin loppukäyntien aikana termarin jälleen käteeni ja siirryin kävelemään Nitan ja Armin rinnalle. Höpöttelimme omat mielipiteemme valmennuksesta, kun Tilda ja Lotta katosivat ilmeisesti maastoon loppukäyneille.
#kouluvalmennus #nuortenryhmä
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 12.05.18 13:17
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Banskun päiväkirja
Vastaukset: 60
Luettu: 3323

Takaisin alkuun

Siirry: