Kellonaika on nyt 05.12.21 22:58

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Kissen päiväkirja

Reissun päällä
8. toukokuuta 2021 #nowak

Mä en vielä matkallakaan osaa sanoa, oliko mun joululahja Josefinalle nerokas vai itsekäs. Tavallaan on ehkä outoa antaa avovaimolleen lahjaksi valmennus a) lajissa, jota harrastaa lähinnä itse, ja b) tuppautua tietenkin itse mukaan. Kuitenkin sitten, kun me molemmat päästään hevosten selkään ja ottamaan Nowakin haukankatseen alla ensimmäisiä verryttelyhyppyjä, mä alan jo vahvasti kallistua nerokkaan puolelle. Josefinan kasvoilla loistaa hymy, kun pahimmasta alkujännityksestä on päästy, ja Piki on tietysti luonnonlahjakkuus kaikessa mihin ryhtyy – niin tässäkin.

Koska Pikille sopivat tehtävät olisivat olleet Branille turhan helppoja, mulla on ratsunani Kisse. Kisse on viime kuukausina kehittänyt peruskuntoaan ja siitä on tullut kuin huomaamatta hivenen vahva, enkä mä saa sitä avuille ihan yhtä hyvin kuin tiedän Innan saavan. Mutta innokas ja iloinen tamma on, ja vaikka osaa esteistä se katsoo hieman epäillen ja mutkittelee niille lähestyessä, suurimmasta osasta mä saan sen kunnialla yli.

Me hypätään niityllä olevia esteitä ristiin rastiin, poiketaan silloin tällöin metsän puolella, laukataan läpi vesiesteestä ja keskustellaan välillä tehtävien ratsastamisesta ja optimaalisista linjoista. Franziska Nowak tietää lajista suunnilleen kaiken, ja se kiinnittää huomiota sellaisiinkin asioihin, mitä mä en osaa edes miettiä. Ratsastajan tarkoituksena on tehdä homma hevoselle mahdollisimman helpoksi, valmentaja muistuttaa. Ei estää hevosta tekemästä työtään. Ja pitämästä hauskaa, Franziska lisää naurahtaen.

Hauskaa nuoret tammat toden totta pitävät. Piki etenee sujuvasti jo aika vaikeisiin tehtäviin ja isoihin esteisiin, joita se ei tunnu jännittävän tippaakaan. Kisse taas jää välillä kireäksi lyhyelle laukalle ja hyppää sitten liioiteltuja kenguruloikkia esteiden yli, ja niiden jälkeen se purkaa painetta heittämällä railakkaan pukkihypyn useammin kuin kerran. Nitan kameransulkimen räpsähdyksistä mä arvelen, että nekin hetket päätyvät filmille.

”She needs a little more confidence”, Franziska Nowak kannustaa, kun me ollaan kokoonnuttu hetkeksi kuuntelemaan viimeisiä tehtäviä ja vinkkejä niiden ratsastukseen. ”Keep your legs very close. And no leaning forward!”

“She has enough confidence”, nainen kääntyy sitten hymyillen Josefinan ja Pikin puoleen. ”Take the last round with a super light hand, be super relaxed. She can go a bit faster, that’s alright! But not tenser.”

Kun Josefina kääntää Pikin esteitä kohden ja nostaa laukan, Nowak vinkkaa mulle silmää. ”Showjumpers are sometimes too afraid to go fast. But they’ll learn! It’s much more fun.”


Valmennuksen jälkeen me kävellään vielä lenkki metsän siimeksessä ja palataan sitten hevosautolle. Nita on käynyt täyttämässä vesiämpärit valmiiksi ja valuttanut niihin loraukset melassia. Kisse astelee suoraan oman vaaleanpunaisen sankonsa luokse ja painaa turpansa niin syvälle veteen, että osa loiskuu jo ylikin.

”Toi päätallikin oli tosi hieno”, Nita kertoo ja tarjoaa Pikille toista ämpäriä. ”Ihan viimeisen päälle kaikki, ja älyttömän siistiä.”
”Tänne voisi tulla treenilomalle”, mä haaveilen ja annan katseeni kiertää vielä maastoesteissä, joita tilukset ovat pullollaan. Vaikka Auburnissakin on erinomaiset puitteet ja hyvät mahdollisuudet treenata kenttää, Freequs on kuninkuuslajiin panostamisessa ihan omalla tasollaan.

”Olipa hauskaa”, Josefina toteaa tyytyväisenä ja taputtaa Pikiä kaksin käsin. ”Piki oli ihan paras.”
”Hyvää joulua”, mä virnistän, kierrän käteni Josefinan hartian ympärille ja rutistan. ”Mitäköhän ensi vuonna keksitään?”
kirjoittaja Rasmus A.
lähetetty 08.05.21 15:38
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Kissen päiväkirja
Vastaukset: 27
Luettu: 1859

Pikin päiväkirja

Tulevaisuuden kenttäratsukot(ko)
8. toukokuuta 2021
Jusu, Piki, Rasmus ja Kisse osallistuvat maastoestevalmennukseen

#nowak

Upeisiin tallialueisiin (ja, no… kotoisaan Purtsilaan) tottuneen Josefinankin mielestä tässä on ehdottomasti sitä jotakin, ja Rasmuksen antama joululahja alkaa tuntua onnistuneelta jo ennen alkuaan. Monipuolisena kenttäratsastustapahtumien järjestämispaikkana tunnettu Freequs-talli laajoine tiluksineen on tutustumisen arvoinen miljöö. Josefina lievittää jännitystään antamalla uteliaisuuden ottaa siitä ylivaltaa aina kun suinkin on mahdollista. Ratsuja valmennukseen valmistellessa on aikaa vilkuilla vähän ympärilleen, ja kun he pian ratsastavat Rasmuksen kanssa tallityöntekijän opastamina suurelle hiekkakentälle, jolla valmennuksen on määrä alkaa, Josefina ottaa ilon irti siitä että alla on tuttu ja energisyydestään huolimatta luotettava Piki ja jatkaa tutkailuaan. Kentälle siirtyessään he näkevät muutaman tallirakennuksen, maneesin, kaksi kenttää ja tallialueen ympärillä kumpuilevaa vehreää maastoa, ja missään ei Josefina ole yhdellä vilkaisulla nähnyt niin paljon kiinteitä maastoesteitä kuin täällä.

Onneksi Rasmus on mukana Kissen kanssa, Josefina ajattelee, kun Franziska Nowak ottaa heidät vastaan. Onneksi Nitakin on mukana. Ystävä toivottaa onnea ja on kentän laidalla valmennusta seuraillessaan tiiviisti hengessä mukana. Syteen tai saveen: vaikka Josefina kuinka pahasti mokaisi Nowakin silmien edessä, ainakin kotimatkalla on luvassa ystävällisiä sanoja.

Nowak on pitkä, hoikka ja terävä niin kasvojen luustoltaan kuin tummien silmiensä katseeltakin. Aluksi valmentajan olemus hirvittää Josefinaa. Nowak teettää heillä muutamia ratsukoiden tasoa testaavia verryttelyhyppyjä laajalla hiekkakentällä, jolla on runsas kattaus eritasoisia enemmän tai vähemmän kiinteitä esteitä ja niiden yhdistelmiä. Sitten nuorten tammojen into, ratsastajien silminnähtävä onnistumisen palo ja Franziskan oma rakkaus lajiin saa tämän loistavan persoonallisuuden puhkeamaan esiin kuorestaan.

Franziska Nowak nauraa makeasti, kun ensin Kisse ja sitten Piki ovat suurin ja enemmän innokkain kuin taidokkain loikin ylittäneet pienen mutta hevosten mielestä kovin jännittävän haudan.
“Alright”, Nowak tokaisee ja antaa palautetta: “Loving the enthusiasm. Let’s just try one more time, for some relaxation and control, that’s what we want to see here.”

Nowakin englanti ei ole virheetöntä, mutta hän puhuu kuuluvasti ja selittää kärsivällisesti toisin sanoin, mikäli oppilaat eivät vaikuta ymmärtäneen hänen tarkoitustaan. Josefina alkaa rentoutua hyvin pian valmennuksen alettua. Muutamia hyppyjä myöhemmin valmentaja ilmoittaa, että he siirtyvät pienen metsikön takana avautuvalle niitylle, ja kehottaa ratsukoita seuraamaan sormella osoittamaansa polkua ja hyppäämään menomatkalla polulla olevan tukin.

“Mene edeltä”, Josefina sanoo Rasmukselle, sillä tuntuu turvallisemmalta seurata kokeneempaa kenttäratsastajaa.

Pikkuruinen tukki on oikea hyvän mielen este. Piki ei esteestä ole moksiskaan, loikkaa vain iloisesti sen yli. Ratsukoiden seuratessa metsänlaitaa seurailevaa ratsastuspolkua Franziska Nowak kävelee Nita kannoillaan suorempaa reittiä niitylle ja ennättää sinne juuri parahiksi, kun ensin Kisse ja pian sen jälkeen Pikikin ilmestyvät näkyviin.

“No problems?” hän huikkaa esteniitylle ravaaville ratsukoille ja hymyilee pienesti itsekseen, kun miljöön kauneus tekee taas kerran taikansa. Hän näkee ratsastajien ja heidän tukijoukkonaan kulkevan nuoren kameranaisen ilmeistä saman vaikuttuneisuuden kuin jonka valtaan hän itsekin väistämättä joutui valmentaessaan täällä ensimmäistä kertaa.

Rusokirsikoiden kukinta, niittyä siellä täällä täplittävät sinivuokot, scillat ja leskenlehdet sekä pilvinen mutta melko lämmin sää saavat Nitankin viihtymään yhtäkkiä erinomaisesti. Hah! Nytpä Jusu saa niitä kaipailemiaan valokuvia, ja voi minkälaisia! Miljöö on kuin tehty kuvaamista varten.

Niiden lisäksi käteen jää aivan varmasti itsensä ylittämisen makea tunne. Josefina katselee niityllä olevia esteitä, eikä malta odottaa pääsevänsä ylittämään niitä. Niin vieras kuin Franziska Nowak hänelle onkin, jo nyt hän luottaa valmentajan kokemukseen ja arviointikykyyn täysin. Nowak on kuin ilmetty lajinsa henki: valmis kehittämään ratsukoita ja antamaan heidän tutkia sitä, mistä kaikesta he suoriutuvat onnistuneesti sen sijaan, että keskittyisi alleviivaamaan sitä, mihin kaikkeen ratsukot eivät vielä pysty. Vaikka valmennus on hädin tuskin puolivälissäkään, Josefina on jo unohtanut jännittämisen. Hän silittää Pikin kaulaa ja hymyilee Rasmukselle, jonka alla Kisse nykii intoilevasti ohjia. Hevoset ovat kai yhtä innostuneita kuin ratsastajansakin.


Topics tagged under nowak on Foorumi | Auburn Estate Pikinowak
Valmennuksen loppuvaiheilla hypätty pöytä näytti lähestymisessä hurjan suurelta, mutta rohkea Piki ei korvaansa lotkauttanut vaan leiskautti yli kuin vettä vain  💙blue unicorn💙
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 08.05.21 6:19
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Pikin päiväkirja
Vastaukset: 55
Luettu: 2877

Takaisin alkuun

Siirry: