Kellonaika on nyt 03.12.20 15:42

4 osumaa on löytynyt haulle 0

Effin päiväkirja

16.11.2019

"Effi enemmän eteen, hyvä, säilytä kontrolli. Huolellisempi ratsastus kulmaan, teillä on suorakulmion mallinen pohja käytettävissä, ei ovaalia."
"Tasaisempi käsi, siinä parempi, takaosa mukaan myös."
"Anna sille vähän lisää tilaa kädellä, noin, nyt laukka on jo parempi."
#näyhönvalmennus


Sarah kävi läpi mielessään torstain valmennusta samalla, kun talutteli tallitoppaloimen alle peiteltyä kimoa oria kentällä. Vargas tuntui valppaalta, mutta se oli hypännyt tänään Laurin kanssa mestaruusluokassa. Naista harmitti vain aavistuksen verran, että Ruunaalla olisi ollut tänään koulukilpailut ja hän oli töissä kuuluttajana. Järjellä ajateltuna toki muutenkin kaksi kisapäivää peräkkäin olisi ollut ehkä liikaa matkustuksen kera, mutta harmitti se silti, että hän oli sidottu kotitallille. Olihan siinäkin ollut puolensa, nähdä ystävien radat, Jonnyn hullun kiljukaulaisen Cavan kanssa ja Matildan järjettömän hienot nollaradat Zelialla ja Sipsillä. Jos joku oli ruusukkeensa ansainnut, se oli ehdottomasti Matilda. Ellien puolesta tietenkin harmitti vähän, että Lefa oli ottanut puomit molemmista uusinnoista, mutta niille asioille ei aina voinut mitään. Se oli elämää, ihan siinä, missä Vargasin mestaruusluokassa ottama perusradan puomikin oli ollut.
Kisakenttien vähemmän voitokas puoli oli paljon helpompi ottaa vastaan, kun kyseessä ei ollut oma suoritus.

"Tulehan nyt, pöljä", Sarah virnisti vähän, kun Vargas oli jäänyt katsomaan jonnekin valokeilan tuolle puolen, pimeisiin tarhoihin, joissa ei ollut enää yhtäkään hevosta ulkoilemassa. Ori heilautti päätään ja jatkoi sitten kävelyään, sillä olisi huomenna kahden luokan verran tanssimista edessään. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että laittaisin kimon ensin kuntoon, letittäisin, harjaisin ja suojittaisin sen valmiiksi karsinaansa tammatallissa. Vargas joutuisi odottamaan helpon luokan loppuun asti omaa vuoroaan, mutta sen jälkeen ratsastajanvaihdoksen olisi tapahduttava nopeasti. Lauri starttaisi vaativan heti ensimmäisenä, eikä vuoronvaihtoon olisi paljoakaan aikaa.

Tietenkin oli jännittävää startata kenttähevosella kouluradalla, Sarah tiesi mitä mieltä Amanda olisi päätöksestä, mutta sulki äänen mielestään. Hänellä oli mahdollisuus ratsastaa Vargasta, joutui maksamaan siitä ihan yhtä lailla, mitä Effinkin liikuttamisesta (tietysti huomattavasti vähemmän), eikä nainen ollut keksinyt edelleenkään huonoa puolta asiasta. Vargas oli eri tavalla vaativa hevonen, helpompi joissain tapauksissa, kuin Effi ja samalla antoi monipuolisuutta hänen ratsastustaitoihinsa.
Jossakin mahanpohjassa silti kutkutteli ajatus, että Effi menisi paremmin vaativassa luokassa, kuin Vargas, vaikkei hän tietenkään toivonut yhtään pahaa kakkosvalmentajalleen.

Vargas asettautui lainakarsinaansa tyytyväisenä saadessaan heinät eteensä. Sen elämä oli varsin yksinkertaista, mies kun oli, eikä se näyttänyt stressaavan ylimääräistä. Se tuli, suoritti ja oli tyytyväinen meni miten meni. Ihmiset sen ympärillä ehkä stressasivat, toivoivat parempaa menestystä, mutta ei ori itse. Se ei tiennyt lopulta oliko se voittanut koko maailman vai vain ylittänyt itsensä sen päiväisellä suorituksellaan.
Vargas kävelytetty, kaikki kunnossa.
Viesti lähti varsin vähäpuheisen viestiketjun jatkoksi ja Sarah sulki karsinan oven huolellisesti perässään.

Sitten oli vuoro keskittyä tärkeämpään.

"Hei belleza", Sarah henkäisi avatessaan tutun karsinan oven. Effi haisteli hänet huolellisesti läpi, tutki taskut ja totesi sitten, että tämä vieras, mutta vähän tuttu hevosenhaju ei ollut riittävän kiinnostava. Tamma laski päänsä takaisin heiniensä joukkoon, valikoi sieltä alimmat korret suuhunsa ja jatkoi syömistään.
Harja liukui vaivattomasti hyvin hoidetulla karvapeitteellä. Karsinan valoa vasten leijaili vain pieniä pölyhiukkasia, tamman valkoiset karvat hohtivat puhtauttaan.

Se oli hiljainen toivomus, rukous oikeastaan, jonka Sarah lausui upottaessaan sormensa karhean harjan lomaan. Että heidän kilpailunsa menisi hyvin, että Effi pysyisi rauhallisena ja että hän ylettäisi parhaaseen suoritukseen. Ajatus siitä, että Effi pelästyisi ja heittäisi hänet maneesin pohjalle kaikkien katsojien edessä, ei ollut mitenkään mahdoton lopputulos heidän historiansa tietäen. Sarah tiesi, että oli kehittynyt paremmaksi, osasi jo ennakoida ne millisekunteja ennen lähtöä saadut merkit, mutta sekään ei aina riittänyt.

Effillä oli oma sielunelämänsä, eikä siihen voinut vaikuttaa vaikka kuinka halusi välillä.

Se oli näkynyt myös torstaina, kun kirjava oli purrut kuolaimeensa ja vastustellut yhteen nurkkaan menemistä, koska siellä oli varjo. Tietenkään sellaisia ei käyty varovasti katsomassa kesken kisaradan, mutta rataharjoituksen merkeissä Sarah oli antanut puoliveriselle aikaa. Hiipien he olivat pääseet lähemmäksi, kunnes syvän huokauksen myötä se oli todennut, että ei siellä ollutkaan mitään. Ne oli niitä hetkiä, joissa nainen toivoi välillä jossakin mielensä pohjalla, että Effi olisi ehkä aavistuksen kylmäpäisempi, ei niin arka, ei niin herkästi ahdistuva hevonen.

Mutta ei, siltikään Sarah ei olisi vaihtanut kirjavaa pois, ei vaikka hänelle olisi tarjottu yksinoikeudella tasaista, valmista Grand Prix-tasoista hevosta. Niin kauan, kun naisella itsellä olisi sanomista asiaan, Effi pysyisi hänen elämässään.

"Mennäänkö kurkkimaan maneesin möröt jo tänään pois?" brunette kysyi hiljaisella äänellä taluttaessaan puoliveristä kohti tammatallin ulko-ovia. Huomenna olisi kisojen vuoro.

2. Helppo A
Luokassa sijoitus 9/15 prosentein 63,000%

3. Vaativa B
Luokassa sijoitus 7/14 prosentein 69,828%

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 17.11.19 14:38
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 115
Luettu: 5559

Harryn päiväkirja

14.11.2019
#näyhönvalmennus

Vaativa B:3 oli mukava rata. Robert ei osannut sanoa miksi, mutta aika kärkipäähään nousi se, että hän oli ratsastanut kyseisen radan yksinään tämän syksyn aikana kilpailuissa peräti kuusi kertaa. Se, että Dressage Mastersiin - Robert, tuo typerys, oli jonkun omituisen päähänpiston seurauksena päättänyt ilmoittautua Kür-luokkaan! - olisi tehtävä oma ohjelma, sai sydämen pamppailemaan.

Kun Heidi Näyhön valmennuksesta oli pompsahtanut tieto kaajapurolaisten whatsapp-ryhmään (Robert oli pyrkinyt olemaan mahdollisimman vähän järkyttynyt kun hänelle tuntematon numero oli lisännyt poikaparan ryhmään nimeltä Purtsit 🦄✨💜), oli Robert mitä pikimmiten laittanut viestiä copypastetussa ilmotuksessa olleeseen puhelinnumeroon. Heti sen jälkeen se oli googlettanut "heidi näyhö ratsastus" ja löytänyt mitä vakuuttavampia hakutuloksia.

Google oli löytänyt paljon kuvia lyhyestä ja hoikasta naisesta toinen toistaan hienompien hevosten selässä. Toisissa kuvissa nainen oli ratsastanut frakki päällään ison areenan parrasvaloissa passagea, toisissa kuvissa taas hyppänyt valtavan suurta estettä kilpakentällä, jonka taka-alan mainoksien sumeista teksteistä Robert oli saattanut tavata sanat world cup. Tämä puolestaan oli saanut pojan katsomaan naisen kilpailutuloksia kansainvälisen ratsastajainliiton sivuilta. Saman koreus ja loisto oli jatkunut siellä, mutta loppunut lyhyeen, mikäli taas oli herättänyt mielenkiinnon uudella tavalla.

Niinpä se oli löytänyt itsensä luonnostelemassa viestiä Purtsit 🦄✨💜 -ryhmään, kunnes käynnissäolleeseen keskusteluun tarhojen porteista oli kommentoinut muuan Heidi Näyhö. Vastaus oli kumittunut nopeammin kuin koskaan ja yhtäkkiä hengästyneenä poika oli sysännyt puhelimensa syrjään.

[You] hei, ollaan menossa tuonne näyhön valmennukseen huomenna niin osaatko sanoa, että onko se millanen? katselin jotain tuloksia, ei oo kisannut abt koko kautena?

Active now oli muuttunut silmänräpäyksessä sisuskaluja kuumottelevaan typing... -tilaan.

[Janna Kaajapuro] etkö tienny et se oli paksuna?? 😂😂
[Janna Kaajapuro] siis sillä on nyt se vauva
[Janna Kaajapuro] mut sehän on joku miljadööri tai jotain ni muut vaan kisaa sen hevosilla 😅
[Janna Kaajapuro] se on ihan kiltti ja mukava! kai 👀

Robert oli tuijottanut äkillistä viestitulvaa kykenemättömänä prosessoimaan sitä kaikkea.

[You] kai?

Sitten se oli äkkiä laittanut puhelimen pois ja tuijottanut hetken seinää edessään.

Vaan Heidi Näyhöpä ei toden totta ollut hoikka ja lyhyt nainen, jonka Robert oli nähnyt kuvissa. Tai, no, toki nainen oli edelleenkin lyhyt, mutta takista huolimatta näki, että edellisissä mitoissaan se ei ollut - varmaan niin kuin ei kuulunutkaan olla, eihän Robert tiennyt milloin se oli synnyttänyt ja, ja, ja...

Jannan viestit pyörivät ympyrää pojan päässä kun se väisti ulostulevaa ratsukkoa ja kehotti tammansa ravaamaan maneesissa. Katsomossa oli joitain ihmisiä, useimmat ilmeisesti vain huvikseen ja lörpöttelivät ennemmin keskenään kuin keskittyivät arvostelemaan Robertin ja Harryn liikkumista, ja se sai kummalla tavalla kiven pyörähtämään ratsastajapojan sydämeltä.

Heidi asettui paikoilleen ja antoi lähtöluvan ilman sen kummempia keskusteluja, ja Robert osasi arvostaa sitä: oli mukavaa, ettei valmentaja muodostanut mitään ennakkoajatuksia ratsastajan kertoman perusteella tai katsonut mitää läpi sormiensa, koska ratsastaja oli maininnut jotain hevosesta. Niinpä se lähti aika hyvillä mielin radalle yhden voltin ja yhden suunnanmuutoksen jälkeen. Beekolmosta sen ei ollut erikseen tarvinnut opetella, olihan se kuin aivoihin polttomerkitty.

Tavallaan vaativa B:3 oli kuin tanssi. Koottu laukka, pysähdys, tervehdys, koottu ravi, keskiravi, koottu ravi, keskiravi, koottu ravi. Harry liikehti läpi ohjelmakohtien, ei kuten automatisoitu robotti vaan kauniin tottuneesti. Tamman ravi oli aina ollut näyttävää ja helposti muovattaa, mutta Robert oli vasta hiljattain uskaltautunut ratsastamaan sitä. Varsinkin keskiravi oli saanut ihan uusia elkeitä, kun Daniel oli Vänrikinmäellä kommentoinut ratsukon lisätystä ravista, että tuolta teidän keskiravin kuuluisi jo näyttää. Se oli ollut silmiä avaavaa - eihän normaali, koottukaan ravi ollut mitään hissuttelua.

Siksi Robert uskalsi nyt ratsastaa lisätyn ravin ihan oikeasti. Kyllä sen istunta kärsi ja välillä tuntui, että koko kroppa pomppisi ja heiluisi kuin heinäsäkki, ja välillä jalustinkin irtosi jalasta, mutta eihän sillä ollut väliä. Väliä oli sillä, että lisätty ravi oli oikeasti esitetty. Sallikin oli joskus sanonut, että parempi esittää jokin askellaji huonosti kuin jättää esittämättä lainkaan.

Kyllä sitä silti vähän hermostutti tulla lopputervehdykseen ja nyökätä Heidille.

Ikinä ei tiennyt, mitä uusi valmentaja löytäisi kaiveltavaksi ja sörkittäväksi.
kirjoittaja Robert H.
lähetetty 13.11.19 19:51
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Harryn päiväkirja
Vastaukset: 60
Luettu: 2722

Cocon päiväkirja

14.11.2019  |  Kurin kaipuuta

Heidi oli valmentajana kannustava, napakka, mutta kannustava. Sitä olisi ajatellut, että se oli juuri mitä tarvittiin kun oli on-off - treenikauden jälkeen päättänyt kuitenkin startata ensimmäisen vaativan B:een. Eikä oma usko päätöksestä huolimatta ollut kovin korkealla, tai oikeastaan millään tasolla. Ehkä tein sen velvollisuudesta, että meidän kuuluisi jo olla sillä tasolla. Että tässä minä pilaan korkean potentiaalin kilparatsua, jos emme etene.

Coco on pelkkää viritettyä vieteriä, mutta sentään selkäkivuttoman oloinen. Koottu ravi on pinkeää ja hätäistä, sulkutaivutus levähtää enkä voi olla irvistämättä kun pääsemme rataharjoituksen loppuun. Satula ehkä kuitenkin sopi ja tamma liikkuu lennokkaammin kuin aikoihin, myös muulla kuin ylivirittyneellä vaihteella.

"Selvitäänköhän me?"
"Älä aseta liikaa paineita. Se ei ollu niin huono kun kuvittelet. Tarkkuutta ja keskittymistä. Teillä on kaikki taidot ja työkalut tehdä siitä hyvä", Heidi toteaa rauhallisesti ja käy läpi haastavimmat kohdat. Yritän uskoa Heidin lempeää hymyä.

Taputan hajamielisesti tammani kaulaa. Kaipasin Amandan valmennuksia. Amanda oli kuin vanhakantainen baletinopettaja, tiukkailmeinen venäläisen koulukunnan kasvatti, joka piiskasi verbaalisesti ja sai kaivettua motivaation pohjalla käymisen kautta. En ollut ikinä ajatellut, että pitäisin sellaisesta vähän epäreilusta ja psykologian näkökulmasta varsin hedelmättömästä negatiivisen vahvistamisen metodista. Pidin silti, tai olin tottunut.

Sitäpaitsi, Amanda tunsi heikkouteni ja vahvuuteni parhaiten. Vielä enemmän kuin Minkan ja Heidin, olisin halunnut kysyä tämän mielipidettä. Keskustella monisanaisemmin kuin mitä dialogimme aina olivat.

Moi. Kahvia? Ulkopohje! Keskity! Surkea esitys. Tiedän. Fellu tänään? Ok. Toinen sija eilen. Hyvä.

Välissä paljon hiljaisuuksia, katseita. Välejä joihin sijoitin paljon ja en mitään. Kuvittelin kaikenlaista ja annoin taas olla.

Nuori mies suurella harmaalla puoliverisellä saapuu maneesiin. Aika lopettaa. Nyökkään tervehdyksen. En muista miehen enkä hevosen nimeä. Tamma on kaunis ja Coco sen rinnalla pikkiriikkisen tuntuinen.

Palaan takaisin maneesiin saatuani Cocon heiniensä ääreen. Ehdin nähdä osan tämän harmaan tamman sekä Sarahin ja Effin suorituksista. Nostan paineita ja yritän imeä lisää oppeja. Pitäisi olla ihan rutiinia yksi Vaativa B. Kuvittelin olevani jo pidemmällä. Haaveilin osallistumisesta Dressage Mastersiin. No, ehkä Amandan groomina.

Vaihtavatko tämä mies ja Sarah intensiivisiä vai kiusaantuneita katseita? Jotakin vaihtavat, mutta terapeutin ihmissuhdemittari käy tänään alinopeuksilla, kaikki muu ylinopeuksilla.

Illalla juon liian vahvaa kahvia ja selaan myyntipalstoja. Olisiko minulla varaa toiseen hevoseen? Varmaan. Aikaa? Varmaan, ei kai muutaakaan. Olin vielä muutama vuosi sitten kuvitellut kolmekymppisenä asuvani Helsingissä, ehkä Käpylässä tai Vallilassa, omistusasunnossa, jossa olisi työhuone. Mielelläni jakavani sen jonkun toisen kanssa. Käyväni iltaisin ulkona syömässä ja viikonloppuisin viinilasin ääressä aterioivani maailmaa parantavia keskusteluja. Ehkä omistavani koiran (hah, en minä ymmärtänyt koirista mitään). Hevoset olisivat olleet vain toiseen elämään jäänyt lapsuuden haavemaailma.


kirjoittaja Tilda M.
lähetetty 13.11.19 13:30
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Cocon päiväkirja
Vastaukset: 43
Luettu: 3388

Kouluvalmennus 14.11

Valmisteleva kouluvalmennus 14.11.2019



Tämän vuoden neljännen Kalla CUP osakilpailun kouluradat ratsastetaan tulevana sunnuntaina. Sen vuoksi Heidi Näyhö järjestää Auburnin ja Purtsien ratsukoille yksilöllisen rataharjoitukseen perustuvat valmennukset torstaina 14.11 Auburnin maneesissa. Jokainen valmennus kestää 45 minuuttia ja ratsukot ratsastavat tasonsa mukaisen ohjelman pohjalta saman radan, mitä sunnuntain kilpailuissa ratsastavat.
Valmennusta ei tarvitse kuitata, mutta 13.11 mennessä kuitanneet saavat valmentajalta kirjallisen palautteen. Valmennus järjestetään yksityisvalmennuksina, joten jokainen ratsukko on yksin omalla ajallaan.
Valmennuksen katsomoon on vapaa pääsy kaikille halukkaille.

Valmennusajat:
18:00-18:45 Janna - Hateyouloveyou 21, KN Special
18:45-19:30 Nita - Kallan Vermilion, VaB
19:30-20:15 Tilda - Kallan Acacia, VaB
20:15-21:00 Robert - Harriet V, VaB
21:00-21:45 Sarah - Fiveofive, VaB


Ilmottaudu alle muodossa Ratsastajan nimi - Hevosen nimi, taso, aikatoive. Osallistuvan hevosen tulee asua Auburnissa tai Purtseilla, yksi taustahenkilö saa osallistua vain yhden kerran valmennukseen (eli vain yhdellä hahmollaan). Ilmottaudu viimeistään 12.11 mennessä, sen jälkeen vapaisiin valmennuspaikkoihin voidaan ottaa jo ilmottautuneiden useampi hahmo/hevonen.

Heidi on valmentajana ystävällisen kannustava ja antaa mielellään ratsukoille mielikuvia halutuista liikkeistä. Seuraa myös hiljaa vierestä toisinaan, antaen lyhyitä korjausehdotuksia. Keskittyy enemmän ratsastajan istuntaan ja painottaa perustyön tärkeyttä. Kootulla hevosella, jonka ratsastaja hallitsee kehonsa on helppo lähteä kokeilemaan vaikeampia tehtäviä.

Tämän päivän rataharjoittelussa ratsukot saapuvat lämmitellyillä hevosilla, ratsastavat halutun radan läpi ja sen jälkeen työstetään ongelmakohtia pienissä paloissa.
Lopuksi ratsastetaan rata uudelleen ja pohditaan auttoiko tehtävien pilkkominen ratsukon suoritukseen. Toisen radan aikana Heidi kommentoi ääneen, mikäli jokin liike suoritui hyvin, tai jos jossain oli vielä parannettavaa.

Kuittaa valmennus siihen liittyvällä tekstillä tai piirroksella, postaa se hevosesi päiväkirjaan ja lisää tagi #näyhönvalmennus
kirjoittaja Heidi N.
lähetetty 05.11.19 15:40
 
Etsi: Valmennukset 2019
Aihe: Kouluvalmennus 14.11
Vastaukset: 5
Luettu: 246

Takaisin alkuun

Siirry: