Kellonaika on nyt 07.08.20 20:48

1 osuma on löytynyt haulle 0

Sivulauseita | Tilda Mustamaa

9.11.2019   |   K y l i e

Savukone pölläyttää kerralla niin paljon, että tunnen tanssilattian hämyn kurkunpäässä. Alkoi olla tungoksen hetki. Suljen silmät. Huokaus. Nykäisen kengänpohjan irti tahmeasta lattiasta ja pyörin keinahtaen ympäri.

Sama nainen katsoo nurkkapöydästä ja kihertää seuralaisensa kanssa. Se näytti siltä, että oli juuri julkisen kaapistatulon myötä leikannut hiukset lyhyiksi. Epävarmuuden päälle oli liimattu vähän röyhkeyttä. Virnistys oli rohkea, mutta lyhyt. Uskalsiko katsoa? Oliko tutka hälyttänyt oikein?

Katson takaisin. Pidempään kuin toisen pokka kestää. Nainen kääntää katseen lasiin, sitten ystäväänsä ja taas takaisin minuun. Vannon, että sen poskia kuumotti. Monenko kappaleen ajan tätä oli jatkunut? Sen verran pitkään, että alkoi kyllästyttää.

"Tanssitaanko?"


We can get into the groove
I can watch you move



En ikinä lähtenyt Kingiin, paitsi tänään. Se oli liian lähellä, liian pieni, liian vähän valinnanvaraa. Nyt kuitenkin hipaisen kylkeä, lantiota. Siirryn vähän kauemmas, hymyilen ja lisään vauhtia. Pari tyhmää tanssiliikettä ja naurua. Lähemmäs. Muutama juoma. Nopeasti alas meneviä, nousuhumalaisia.

"Mennäänkö?"

Narikkalaput, katseita, joihin ei tarvinnut jättää enää tulkinnanvaraa. Tungoksessa on pakko, helppo olla lähellä. Hengitys tuoksuu huulikiillolle ja alkoholille. Ovi pamahtaa takana kiinni ja tihkusateinen lokakuinen yö laskeutuu painavan hiljaisena mattona lyhytsanaisen dialogin päälle.

"Mä asun ihan tässä lähellä."
"Kiva. Kävelymatkan päässä?"
"Joo, jos sua ei haittaa et sataa?"
"Ei haittaa. Kävellään vaan."

Autoja on vähän, ihmisiä on vähän. Kipinöitä ilmassa vähän enemmän. Olin unohtanut nimen, tai en ollut kuullut sitä. Naisen hiusten väri taittaa punaiseen katulamppujen valossa. Poskipäällä on kauneuspilkku.

Nauru nousee matalalta korkeammalle kun tämä rentoutuu. Suu on pieni, amorinkaari korkea. Pyyhkäisen sateen pisaroimaa poskea kerrostalon alaovella.

Sisällä ehdin juoda puolikkaan oluen. Se on tarjoiltu muodon vuoksi.


Later you can sing to me
Like a shining star



***

Herään venytellen, eilisen basso on muuttunut päässä lieväksi krapulajyskeeksi. Lakanoissa tuoksuu seuraava aamu. Hipsin ikkunalle ja päästän kylmää ilmaa sisään.

Sängystä kuuluu vaimea ynähdys ikkunan narahtaessa auki. En olisi jaksanut kerätä vaatteitani ja lähteä. Istun sängynlaidalle ja annan katseen kiertää huonetta. Seinällä on kehyksissä Pulp Fiction -juliste, ikkunalaudalla viherkasveja ja kirjapinoja.

Ajatukseni olivat vaellelleet viime aikoina Time Of My Life - hetkistä vauvoihin. Viime viikolla oli ollut ehkä ensimmäinen kerta elämässäni kun olin tuntenut munasarjoissani sen kun katsoin vauvaa. Heidin uuden uutukaista pientä ihmistä, jonka kanssa nainen oli hengaillut maneesin katsomossa.

Mietin miltä tuntui kun koti tuoksui maidolle ja kahville, jolta kuvittelin Heidin kodin tuoksuvan. Elämä olisi rytmitetty pienen ihmisen perustarpeiden kaavalla. Oliko kaikki itku silloin onnen pehmentämää?

Kylmä viima käy käsivarren paljaaseen ihoon. Tässä minä mietin vieraan naisen sängyssä vauvoja. Haistelin varmaan oman elämäni seuraavaa kriisiä, sitä kolmenkympin. Asettumisen tarve oli tullut vaivihkaa. Teki mieli samaan aikaan rimpuilla vastaan ja vain antaa olla, asettua. Vauvoja? Ei kai sentään, mutta toista ihmistä olin taas alkanut kaivata. Se tarve tuli jo pimenevän syksyn myötä. Viikonloppupesää sänkyyn ei ollut yhtään niin ihanaa tehdä yksin.

Katselen sitä nuoren näköistä nukkuvaa naista. Miksi ei? Mistä sen tiesi? No, nimettömyys ei ehkä olisi paras lähtökohta.

Puen ja poistun pieni paniikki porrasravissani. Jos toinen heräsi oven kolahdukseen ja tulisi kuitenkin perään? Mitä sitten? Mistä sen tiesi?

kirjoittaja Tilda M.
lähetetty 09.11.19 10:07
 
Etsi: Spin off
Aihe: Sivulauseita | Tilda Mustamaa
Vastaukset: 13
Luettu: 801

Takaisin alkuun

Siirry: