Kellonaika on nyt 28.09.20 18:36

7 osumaa on löytynyt haulle 0

Branin päiväkirja

Kevätkiireitä
16. maaliskuuta 2020 #kilpailuharjoitus

Musta tuntui että mä asuin talleilla. Koska Hannin tallimestari Rossi oli ollut keuhkokuumeessa, mulla oli ollut viimeisen reilun viikon ajan erityisen paljon töitä Keinupuussa. Mä olin usein mennyt sinne jo ennen kahdeksaa, ratsastanut päivät pääksytysten, auttanut ruokinnoissa ja lapannut jonkun verran lantaakin. Neljän jälkeen mä pääsääntöisesti ratsastin Coralin (jota mä itse asiassa olin kuin olinkin alkanut kutsua Carriksi); kuuden aikaan ajoin Auburniin, Runiaciin tai Purtseille ja liikutin yleensä päivän seitsemännen tai kahdeksannen hevosen. Ennen kahdeksaa mä vaihdoin kertaalleen tallia ja ratsastin vielä yhden hevosen, tai sitten mä ajoin kotiin Keinupuun kautta auttaakseni päivän päätteeksi iltatallissa.  

Kotona mä olin noin tunti ennen nukkumaanmenoaika, ja siitä puoli tuntia meni suihkussa käymiseen ja syömiseen, joten ihan hirveästi me ei Josefinan kanssa nähty. Se ei johtunut ajomatkoista, niin kuin me oltiin ennen muuttoa pelätty, vaan ihan vaan siitä käytännön seikasta että mulla oli aivan helvetisti tehtävää vuorokauden jokaiselle tunnille eikä Josefina ollut juuri vähempää kiireinen.

Viikonloppu oli kaiken edestakaisin juoksemisen huipentuma kilpailuharjoituksineen ja Seppeleen estevalmennusrenkaan katsastuksineen, mutta se tuntui vähemmän raskaalta kuin arki, sillä ainakin me oltiin Josefinan kanssa samalla tallilla yhtä aikaa ja pystyttiin auttamaan toinen toistemme hevosten kanssa. Lauantaina mä hyppäsin kolmella hevosella neljä rataa rataesteiden kilpailuharjoituksissa ja kieltämättä mielessä kävi useammin kuin kerran, että hoitaja olisi kiva – edes kisoihin. Mutta koska mulla ei ollut nykytilanteessa varaa maksaa hevosenhoitajan palveluksista, mä en tiennyt, löytäisinkö kuuna päivänä hoitajaa joka suostuisi auttamaan parhaimmillaan neljän orin kanssa ja olisi enemmän hyödyksi kuin tiellä.

Vaikka hevosten kanssa olikin härdelliä, itse kilpailuharjoitukset menivät hyvin: itse asiassa niin hyvin, että mä toivoin menon jatkuvan melko lailla täsmälleen samanlaisena Kalla Cupin ensimmäisissä osakilpailuissakin. Easy hyppäsi rohkeasti ja oli ensimmäinen ei-sijoittunut; Bran teki hyvän tuplanollan 120-luokassa ja vaikka se väsähtikin toisella radalla ja alkoi pudotella puomeja, mä olin tyytyväinen sen ratsastettavuuteen ja edistymiseen talven aikana. Carrin kanssa mä vietin honeymoonia ja se tuntui niin hyvältä selkään, että mä olisin voinut hypätä sillä vaikka kaikki luokat, mutta me tyydyttiin pieneen 115 senttimetrin rataan ja voitettiin se helposti. Carri oli Laran ja ehkä Saksan-Ladyn jälkeen ehdottomasti nopein hevonen, jolla mä olin hypännyt, ja se tuntui ainakin toistaiseksi suoritusvarmemmalta kuin kumpikaan niistä tammoista. Toki tekemistä oli, mutta se oli mukavaa tekemistä se.

Illalla me oltiin suunniteltu menevämme Josefinan kanssa pitsalle, mutta kun me oltiin ensin suhattu läpi suunnilleen kaikki paikkakunnan tallit ja hoidettu lauma hevosia yökuntoon kisaharjoitusten jäljiltä, ei meistä ollut enää lähtijöiksi. Me päätettiin yrittää sunnuntaina uusiksi, mutta vaikka kummankaan ei tarvinnut istua kuin parin hevosen satulassa, aika tiukka oli sekin vapaapäivä. Aamulla me hurautettiin Seppeleeseen estevalmennusrenkaan katsastuksiin, jossa mä hyppäsin Carrilla ja Josefina Belisalla. Katsastuksien jälkeen taas tapahtui ihme, kun me molemmat – siis jopa mä – osallistuttiin Auburnin koulukilpailuharjoituksiin.

Mä menin helpon A:n kenttäohjelman lähinnä nähdäkseni, missä vaiheessa Bran oli sileäntyöskentelyssä. Alun perin mä olin miettinyt kisaavani sen kanssa vielä helppoa alkavalla kaudella, mutta täytyi myöntää että isommat maastoesteet ja teknisemmät radat kiinnostivat. CIC ykkösestä selviäminen vain tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi ratsastaa läpi helpon A:n ohjelma ja tietysti mielellään vielä pärjätä, ei vain rämpiä radan läpi.

Mä olin skeptinen vielä silloinkin, kun ratsastin Branin valkoisten aitojen sisäpuolelle, mutta hevonen yllättikin. Se liikkui elastisesti ja teki tarkkaa työtä, ja mä taas yritin parhaani mukaan olla huolellinen teiden kanssa. Bran olisi saanut liikkua ehkä vähän kootummin, ja mä olisin voinut istua hieman kauniimmin ja ratsastaa vähäeleisemmin, mutta lopulta me saatiin huikeat 67 ja puoli prosenttia vaikka tuomareina olikin sellaisia tiukkiksia kuin Amanda Sokka ja Cecilia Blankley. Pisteet riittivät kuudenteen sijaan kolmentoista lähtijän luokassa, ja mä olin Braniin niin tyytyväinen, että annoin sille puoli kiloa porkkanoita radan jälkeen.

Niinpä me päästiin lopulta sinne pitsalle vasta maanantai-iltana. Rossi oli miten kuten tervehtynyt ja mulla oli ollut suorastaan kevyt työpäivä. Josefina sen sijaan oli tullut Märta Merenheimon isän säikyttelemäksi ja jostain syystä kutsunut sen sisäänkin, ja Josefina selitti seikkaperäisesti tarinaa kuusien kohtalosta ja Märtan isästä samalla, kun mä hotkin pitsaa minkä ehdin.  

”Oliko se isä vähän huonomuistinen, tai niin, silloinkin kun te olitte lukiossa?” Josefina kysyi ja taiteili pitkää kolmionmallista pitsasuikaletta suuhunsa.

Mä kurtistin kulmiani enkä muistanut koko isää.
”En muista”, mä tunnustin. ”Ei ole jäänyt mieleen. Ei me varmaan montaa kertaa nähty.”

”Niin”, Josefina vastasi ja näytti mietteliäältä.

”Vähän outo perhehän se on ollut aina”, mä totesin ja kohautin harteitani. En ollut nähnyt Märtaa hetkeen, mutta varmaan me ennemmin tai myöhemmin taas törmättäisiin – etenkin nyt, kun me oltiin käytännössä naapureita. Niiden tiluksilta mä olin kyllä ajatellut pysyä poissa.

14.3.2020 Esteratsastuksen harjoituskilpailut Auburnissa – 120 cm - sijoitus 6/17
14.3.2020 Esteratsastuksen harjoituskilpailut Auburnissa – 125 cm - sijoitus 10/11
15.3.2020 Kouluratsastuksen harjoituskilpailut Auburnissa – HeA kenttäohjelma - sijoitus 5/13
kirjoittaja Rasmus A.
lähetetty 16.03.20 7:23
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Branin päiväkirja
Vastaukset: 42
Luettu: 2065

Kilpailutuotokset

14.3.20 Esteratsastuksen kilpailuharjoitus
Salma Stjärndahl & Bonnie KN

Bonnie piristyi selkeästi, kun purin sen ja Agin autosta Auburnin pihamaalla. Oli kirkas ja tyyni päivä, sellainen jona oli ollut hauskaa ajella pikkuteitä pitkin Liekkijärveltä Kallaan ja valmistautua kilpailuihin. Olin herännyt jo aamulla letittämään Agin pitkää harjaa. Bonnie oli saanut lettinsä jo illalla, mutta Agi joka stressaantuneena hankasi harjaansa seiniin, oli saanut nukkua tukka auki. Nyt sekin asteli sievänä ja tyytyväisenä ulos trailerista.

Olin pyytänyt Edithin mukaan kisahoitajakseni. Hän sai talutella Agia ja Bonnieta pitkin Auburnin kuulasta pihaa sillä aikaa, kun etsin kanslian ja kävin ilmoittautumassa. Vaikka kyseessä oli harjoituskisat, oli parkkipaikalla meidän lisäksemme muutamia muita trailereita. Kaartaessani kohti kansliaa kohotin käteni hiusverkkoon vedetyille hiuksilleni ja sipaisin karanneen suortuvan takaisin verkon sisään. Pienet kisat tai ei, minusta oli hauskaa että täällä oli suuren maailman tuntua. Ehkä sen aiheuttivat Auburnin puitteet suihkulähteineen ja ällistyttävän siisteine pihateineen - tai ehkä vain se, miten hyvältä tuntui päästä kilpailemaan pitkän tauon jälkeen. Aamulla vetäessäni puhtaita kisahousuja jalkaani minusta oli tuntunut siltä, kuin olisin herännyt pitkästä unesta.

Ilmoittautumisen jälkeen minulla oli aikaa katsella ympärilleni, sillä hyppäisin vasta kolmannessa ja neljännessä luokassa. Edith, joka oli palannut hevosten kanssa trailerille, hätisteli minua kohti maneesia kun maleksin häntä kohti.

"Mee katsoon luokkia", hän huuteli tallinpihan poikki jo kun näki, että lähestyin. "Kyllä mä laitan sulle hevoset kuntoon!"

Heitin Edithille kiitollisen hymyn ja lähetin mielessäni jonnekin korkeuksiin kiitoksen hyvistä kisahoitajista.

"Mä käyn katsomassa pari rataa", huikkasin takaisin. "Mutta kyllä mä tuun sitten varustaan."

Kahdeksankympin luokka oli juuri loppumaisillaan, kun luikahdin Auburnin maneesin juhlallisen pitkään katsomoon. Istuessani seurasin puolella silmällä miten sironnäköinen arabi hyppäsi rataa. Tuskin rekisteröin, kun se kahdella esteellä pudotti, vaikka yleisö ympärilläni kohahti myötätuntoisesti. Taputin kohteliaasti vauhdikkaalle arabille ja sen ratsastajalle samalla, kun mittailin maneesia katseellani. Olin hypännyt täällä vain pari kertaa aiemmin. Tilaa riitti ja minun olisi parasta toivoa, että meidän radoillamme painopiste olisi ennemmin kurveissa kuin nopeudessa. Bonnie jäi auttamatta jälkeen verrattuna isojen puoliveristen laukka-askeliin.

Mutta Agi ei, muistin äkkiä. Tänäänhän hyppäisin myös Agilla.

Luokan jälkeen ehdin moikata nopeasti Jusua ja Rasmusta, jotka olivat kumpikin ratsastaneet hyvin. Olimme lähentyneet jonkin verran sen jälkeen, kun Kari oli heidän myötävaikutuksellaan myyty Seppeleeseen.

"Onnea voitosta", sanoin Jusulle, jonka ratsun poskihihnassa lepatti sinivalkoinen ruusuke.

"Niinpä", Rasmus hymähti Jusulle oman hevosensa selästä.

"Olisit ratsastanut vähän lujempaa", Jusu tirskahti. "Eikä neljäs sija oo kovin huono, kun ajattelee, että sun seurustelukumppani kuitenki voitti koko luokan. Voit paistatella mun voiton valossa."

Jätin Rasmuksen ja Jusun keskenään nahistelemaan lempeästi ja purkamaan hevosiaan. Hermoni eivät olisi kestäneet enää seuraavan luokan katsomista - enkä halunnut jättää hevosten varustamista yksin Edithin harteille. Palatessani trailerille oli kisajännitys jo alkanut tehdä kotia vatsanpohjaani.

Metrin luokka meni nopeasti ja ratsastin lämmittelyyn huomattavasti aiemmin kuin olisin halunnut. Ratsastin luokan kolmantena Bonniella ja aivan loppupäässä Agilla, mikä oli hyvä siihen nähden, että saisin hypätä helpon lähdön Bonnielle ja lämmitellä kaikessa rauhassa Vaikeampaa Tapausta, joka oli kai tajunnut ettemme olleet kotona ja hirnui Edithin käsipuolessa kuin ensi kertaa laitumelle päästetty ori.

Lähtömerkin saatuaan Bonnie hyppäsi perusradan hyvin ja rauhallisesti. Ehdin jo uusintaan ratsastaessani ajatella, että tämähän meni oikein hyvin - vähän hitaasti, mutta oikein hyvin - kun aivan tavalliselle pystylle ratsastaessani Bonnie äkkiä sekosi askelissaan ja pudotti. Se viskasi takajalkansa esteen jälkeen ilmaan kuin olisi osoittanut mieltään puomin kolahduksen ontolle äänelle, mutta kaarsi kuitenkin toiseksi viimeiselle esteelle pyyntöni mukaan. Radan jälkeen annoin ohjan venyä ja hidastin Bonnien kevyeen raviin. Pudotus oli harmittava, mutta muuten rata oli ollut aivan toimiva. Kotona se olisi ollut hyvä perustreenin hyppyrata.

Agille teki todellakin hyvää päästä pois kotitallilta. Kun hain sen Edithiltä lämmittelyyn, se korskui ja tiputteli valkoista vaahtoa ryntäilleen. Selästä käsin se tuntui ennemmin eteenpäin nykivältä aallolta kuin hevoselta, jonka pitäisi hetken kuluttua hypätä säällinen esteratasuoritus.

Eikä se rata aivan putkeen mennytkään. Tunsin jo lähtömerkin saatuamme, ettei Agin energiaa saanut purettua mihinkään suuntaan eikä sitä vähääkään kiinnostanut ylittää esteitä. Se tuijotteli maneesissa istuvia ihmisiä, käänteli korviaan kuullakseen ulkona olevat hevoset ja oli vähällä laukata yhden esteen kumoon. Päätin unohtaa ajatukset hyvästä kisasuorituksesta ja keskittyä siihen, ettei Agi pamahtaisi kahtia jännityksestään. Käytin kaiken liikenevän ajan ennen kuin meidän oli pakko ylittää ensimmäinen este ja pyöritin Agia mitä mielikuvituksellisimmilla koukeroilla, jotta saisin siihen vähän otetta. Ensimmäisellä pystyllä se näytti tajuavan, että täällä saattoi hypätä, yritti pinkaista altani - ja körötteli sitten loppuradan rauhallista ponilaukkaa lyhyessä muodossa. Pari estettä se pudotti toheltaessaan lähestymisten kanssa, mutta radan jälkeen se tuntui hiukan rauhallisemmalta kuin muutamaa minuuttia aiemmin. En halunnut edes kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos olisin antanut sen painella pitkin maneesia ilman hallintaa.

Yleisön aplodit olivat vaisut, joko siksi että esityksemme oli ollut enemmän työnäytös nuoren hevosen koulutuksesta kuin kiinnostavaa esteratsastusta, tai siksi että he olivat tajunneet ettei Agin psyyke välttämättä kestäisi suurempaa suosiota.

Ennen metri kahdenkympin rataa ehdin nähdä vilaukselta Rasmuksen, joka palasi kunniakierrokselta meidän luokkamme jälkeen. Tällä kertaa hänen hevosensa suitsissa oli sinivalkoinen ruusuke. Hän näytti kerta kaikkiaan riemastuneelta.

"Mä en malta odottaa että Jusu näkee tän", hän sanoi minulle ilkikurisesti virnistäen. "Harmi, ettei se startannu tässä luokassa. Olisin voinu pitää sille neljättä sijaa auki."

Metrikahdessakympissä, meidän pääluokassamme, starttasi muutamia tuttuja Rasmuksen ja Jusun lisäksi. Heidi Näyhö ja Malachai olivat olleet kanssamme samaan aikaan Power Jumpissa ja Soltun entinen sponsoriratsastaja Adalind ratsasti uudella hevosellaan. Vilkutin heille pikaisesti lämmittelyn aikana Bonnien selästä. Adalind ratsasti lähemmäs.

"Mä näin, että sulla on toinenkin hevonen", hän sanoi.

"Joo, se on ollu mulla pari vuotta. Tai se on Seppeleessä myös tuntikäytössä, mutta mun se on."

"Mutta ponista et luovu", hän hymähti ystävällisesti hymyillen ja katsahti kuolaintaan pureskelevaa Bonnieta. Se pärskähti.

Kaksikymppi oli lähestulkoon suora toisinto aiemmasta luokasta. Bonnie hyppäsi hyvin ja pudotti uusinnassa, Agi taas haaveili kuin vuotias varsa eikä tainnut edes huomata, että pudotti puomin. Lopputuloksena Bonnien sijoitukset olivat metriviidestätoista seitsemäs ja kahdestakympistä yhdeksäs. Agi oli ensin toiseksi ja sitten kolmanneksi viimeinen.

"Ei mua oikeastaan Agin tulokset edes harmita", sanoin Edithille, kun olimme lähteneet Auburnista ajamaan kohti kotia. Ilta oli jo alkanut hämärtää ja ajotie edellämme oli tyhjä. "Se on niin kokematon, että sille on tärkeintä päästä mukaan."

"Mutta?"

"Mut Bonnielta mä odotan aina voittoa." Keskityin hinkkaamaan hetken aikaa kynteni alle jäänyttä likaa. "Harkkakisoistakin. Tai en ehkä Bonnielta. Mä ajattelen, että oon epäonnistunu enkä ratsasta sitä oikein, jos se ei voita. Se on itse niin hyvä."

"Sä oot aika vaativa itseäs kohtaan", Edith sanoi.

Hetken aikaa oli hiljaista. En oikein tiennyt mitä olisin voinut vastata Edithille. Tuntui, että hän oli saanut minut kiinni jostakin.

"Hyvä, että kisoja on tulossa lisää ihan pian", sanoin. "Tai siis. Lisää tilaisuuksia."

#kilpailuharjoitus
kirjoittaja Madde H.
lähetetty 13.03.20 20:26
 
Etsi: Vierassalonki
Aihe: Kilpailutuotokset
Vastaukset: 14
Luettu: 827

Inkan päiväkirja

08.03.2020

#kilpailuharjoitus

Olin juuri ennättänyt asettelemaan aamistarjoilun tarjottimelle, kun tunsin käsien kietoutuvan ympärilleni. Matilda mumisi huomenet paidan selkämystä vasten ja nostin kättäni niin, että sain kiepsautettua hänet kainalooni.
"Sinun piti pysyä sängyssä vielä", sanoin muka tuohtuneena, mutta kuitenkin hymy kasvoillani tutkailin aavistuksen sirrillään olevia tummia silmiä.
Matilda naurahti ja siirsi katseensa tarjottimelle. Kahvikuppien ja eilen leipomieni sämpylöiden lisäksi tarjottimella tökötti pikkuruinen kaktus, mikä sai naisen kurtistelemaan kulmiaan.
"Ajattelin, että ruusut olisivat vähän tylsiä", kerroin kysyvän ilmeen kohdatessani. Matilda pudisteli huvittuneena päätän, mutta myönsi sitten kaktuksen olevan oikeastaan aika söpö.
"Hyvää naistenpäivää", mutisin ja suukotin nopeasti Matildan huulia ennen kuin komensin tämän istumaan alas pöydän ääreen.

"Mä en vietä naistenpäiviä", nainen hymyili pirullisesti kun kannoin tarjottimen hänen eteensä pöydälle.
"Et tietenkään, mutta minä vietän", virnistin ja istahdin itsekin alas. "Olen niin naisellinen."
Matilda tuhahti, pudisti päätään ja tarttui sitten kahvikuppiinsa.

"Tuletko henkiseksi tueksi tänään?" kysäisin siinä aamupalan nauttimisen lomassa.
Matilda nyökkäsi: "Tulen. Pitää ensin liikuttaa Sipsi ja Zelia, joten mun varmaan pitäisi kohta jo lähteä."
Hymyilin leveästi. Vaikka kyseessä olikin "vain" harjoittelukisat, jännitti minua siitä huolimatta. Inkan kanssa emme oikeen olleet pystyneet maastoesteitä harjoittelemaan ja Kalla cupin osakilpailu koittaisi nopeammin kuin huomaisimmekaan, joten treeniä piti saada.
Myös Oskari olisi paikan päällä, joten täytyisi todellakin pistää parastaan. Siis senkin lisäksi, että halusin näyttää, että olin kenttäranking-voiton ansainnut.


Matildan lähdettyä Auburniin siivosin jäljet ja nostin kaktuksen hyllyn päälle kissoilta turvaan, sillä Matilda oli maalaillut piruja seinille siitä, kuinka se olisi joko hän tai elukat, jotka sen kyseisen kasvin onnistuisi tappamaan. Ei kuulema ollut viherpeukaloa naiselle luotu ja olin uhannut, kuinka hän saisi keväämmällä laitella minun kanssa kukkapenkkejä pitkin pihamaata.
Myös Sofia tulisi tänään luokseni, joten tytönkin takia oli kannattavampaa kaktuksen olla jossain korkealla kuin lapsen sormien ulottuvilla. Kieltämättä hetkittäin aika kävi pitkäksi, kun tyttö ei luonani ollut ja tietysti minulla oli häntä aina ikävä, kun tyttö oli Heidillä

Mutta luonnollisesti salaa nautin myös siitä, kun sai rauhassa touhuta esimerkiksi tallilla ilman, että tarvitsisi huomioida hevosen ohessa myös lasta, joka ei todellakaan pärjäisi vielä pitkään aikaan yksin.
Melkoista aikatauluttamista arki oli, mutta kyllä siihen oli jo pikkuhiljaa sopeutunut eikä se enää niin uuvuttavalta tuntunut kuin silloin alussa.

Kaajapuroilla oli jo Ava ja Verneri laittamassa ratsujaan lähtökuntoon, kun talutin Inkan sisälle talliin.
Tervehdin molempia iloisesti ja sain molemmilta vastaukseksi vähemmän pirteät moikat.
En tiedä miksi, mutta vähän hymyilytti ajatus Avasta ja Seposta kenttäkisoissa, mutten sano etteikö heistä siihen olisi. Ava oli rohkea ja hyvä ratsastaja eikä Seppokaan kaikesta huolimatta mikään hölmöin hevonen ollut, vaikkei aina helpoimmasta päästä kuulostanut olevan.
Inka oli onneksi huomattavasti rauhallisempi tapaus. Se myös minua vähän mietityttikin… Kostautuisiko se rauhallisuus kisakentillä? Tammasta kyllä vauhtia tarpeen vaatiessa löytyi, mutta sitä piti osata pyytää. Sallin kanssa piti yleensä vähän himmailla ja se tuli Inkankin kanssa liiankin luonnostaan, vaikka olisi pitänyt tehdä juuri päinvastoin.

Harjoituskisat eivät vetäneet väkeä niin paljon kuin normaalit kilpailut, mutta oli Auburniin kuitenkin muutama hevosauto saapunut.
Tutkailin lähtölistaa enkä oikein tiennyt, miten suhtautua meidän starttiin joka oli heti ensimmäisenä. Suoritus olisi nopeasti ohi, mutta sitten pitäisi jäädä jännittämään, menisikö muut meidän ohi. Pitäisi ratsastaa sellainen rata, ettei muut ratsukot sitä niin helposti löisi.

Inka tuntui olevan hereillä, kun verryttelyalueelta suuntasimme maneesissa sijaitseville maastoesteille. Työnsin hermostuneisuuden syrjään ja päätin, että kävi miten kävi, olisimme jonkinlaisia voittajia jos ylipäätänsä pääsisimme radan loppuun saakka.
Tamma ampaisi matkaan ja hienosti se kuunteli ohjeitani. Vauhtia olisi saanut olla ehkä enemmänkin ja vähän hutiloiden se rata läpi meni, mutta olin silti tyytyväinen ja niin näytti olevan Oskari Käkiharjukin, joka oli heti seuraavana vuorossa Loven jälkeläisen kanssa ja nyökkäsi minulle hyväksyttävästi ohimennessään.

31,3 virhepistettä kaikenkaikkiaan.
Paremminkin olisi tietenkin voinut mennä enkä todellakaan odottanut, että näissä karkeloissa olisimme olleet kärkipäässä tuloksissa.

Mutta toisin kävi…
"Oho", tokaisin Matildalle, joka vastoin yleistä periaatettaan kurottautui pussaamaan minua kaikkien nähden. Olimme tulleet toisiksi.
En minä huonolle "hävinnyt". Juusohan se taas meni minusta ohi Benjinsä kanssa loistavalla tuloksella: vain 1,4 virhepistettä. Mies oli jo uhannut ruunaavansa kyseisen hevosen (tai vaihtoehtoisesti vienyt sen makkaratehtaalle) mikäli ei alkaisi kisatulokset parantumaan.

Kyllähän se toinen sija toi hymyn huulille, vaikka kyseessä olikin vain harjoituskisat. Saa vain toivoa, että jatkossakin menisi näin hyvin… Ainakin yrittäisin parhaani, se oli varma.
Kenttäratsastuksessa ei kuitenkaan kannattanut tuudittautua yhden osion hyvään tulokseen, sillä siinä olisi vielä kaksi muutakin osakoetta suoritettavana.

Se tässä lajissa olikin niin ihanan ärsyttävää - ja koukuttavaa. Kokonaistulos ei riippunut pelkästään yhdestä suorituksesta jossain lajissa vaan kolmen lajin sekamelskasta. Onnistuminen yhdessä tai kahdessa lajissa ei tarkoittanut sitä että olisit lopullisissa tuloksissa edes sijoituksilla… Pitäisi onnistua kaikissa osakokeissa.
Keskinkertaisilla suorituksilla ei todellakaan pitkälle pötkisi.

Jäimme Matildan kanssa vielä katsomaan viimeisten luokkien suoritukset, sillä niissä ei montaa osallistujaa ollut ja Inka kyllä malttaisi kuljetusvaunussa odottaa sen aikaa, että lähtisimme takaisin Kaajapuroille.
Oskari oli ensimmäisensä mustan tammansa kanssa metrin luokassa ja muistin, kuinka mies oli väläyttänyt myös kyseisen hevosen lainaamista minulle mikäli en olisi Inkalle lämmennyt.
Hohenzoller Ionista kyllä huomasi, että se oli kokeneempi kenttäratsu kuin Inka, mutta olin jo sen verran tykästynyt kirjavaan tammaan etten todellakaan katunut sen ottamista Sallin "tilalle".

Vaikken Laurista edelleenkään hirveästi pitänyt, olisin silti halunnut nähdä hänet pärjäävän paremmin Vargasin kanssa omassa luokassaan. Mutta silti jollain oudolla tavalla tunsin mielihyvää siitä, ettei hän pärjännyt.
Olihan hänellä toki kovat vastustajatkin: Isabella raudikolla orilla ja Verneri Lovella.
Ehkä se harmistuminen johtui lähinnä siitä, että pidin miehen hevosesta? Vargazissa oli minun silmään "sitä jotain", vaikka en kyseistä oria sen kummemmin tuntenut.
Mutta kuten oli jo monta kertaa tullut todettua: yksi "huonosti" mennyt suoritus ei tässä lajisa merkannut mitään.

Inkalle saattoi kuitenkin livahtaa iltaruokien sekaan pari ylimääräistä herkkua. Harjoituskisat tai ei, oli se kuitenkin herkkunsa ansainnut.
Ehkä olin muutaman sille tarjonnut jo kisapaikalla sekä Kaajapurojen pihalla, mutta väliäkös tuolla.

Topics tagged under kilpailuharjoitus on Foorumi | Auburn Estate Ij8320

Illalla lämpesi sitten sauna niin naistenpäivän kuin minun toisen sijan kunniaksi.
"Ensi viikonloppuna sitten juhlitaan Matildan hyviä sijoituksia harjoituskisoissa", selitin Sofialle, jota hyppyyttelin polveni päällä. "Ja ehkä isinkin koulutuloksia."
Nainen vieressäni hymähteli itsekseen ja ilmoitti heittävänsä lisää löylyä, mikä tarkoitti sitä että minun ja Sofian oli aika kaikota pesuhuoneen puolelle.
Laskin vettä pieneen muovivannaan ja nostin tytön sinne istumaan. Tuntui huikealta katsoa pientä lasta siellä ammeen pohjalla, sillä hän osasi istua jo ilman tukea ja iloisesti läiskytteli pulleilla käsillään vettä ympäri pesuhuonetta.

Ihan sama ratsastuskisoille sun muille.
Sofian kehittymisen seuraaminen oli huomattavasti palkitsevampaa kuin yksikään kisasijoitus tai palkankorotus.
kirjoittaja Jesse A.
lähetetty 08.03.20 19:38
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Inkan päiväkirja
Vastaukset: 26
Luettu: 905

Sepon päiväkirja

» 01.03.2020 - saanen esitellä Sepin

Viivi ja Pontso, tai oikeasti Viivin äiti Cee oli sopinut mun äidin kanssa, että meistä tulisi hyvä valmennustiimi Lauri Merikannolle. Mähän olin tietysti jo hyvissä väleissä sekä valmennuskaverini että valmentajani kanssa, koska Merikanto oli sen Näyhön uusi poikaystävä ja kävi välillä Purtseillakin. Mä en muistanut olinko käynyt Laurin valkoissa koskaan (tottakai olin, loppiaisena viimeksi), mutta kyllähän mä nyt sen sitten jo tunsin uskomattomien etsivätaitojeni kautta. Tiesinhän mä muutenkin kaiken kaikesta. Kuten sen, miten Jessen ja Matildan välejä oli hiertänyt se, että Inkan vähän vajamielinen ylläpitäjä oli ollut baareilemassa eksänsä kanssa ilman nykyistään.
Stinasta sai salaa nyhjättyä mitä ihmeellisempiä tiedonmurusia, kun osasi vain vähän manipuloida sen ajatuksenkulkua.

Senkin mä tiesin, että Jusmusnus oli muuttamassa yhteen tänä viikonloppuna - kuten senkin, miten Jusua oli selvästi kaivertanut miten me oltiin Jannan kanssa istutettu epäilyjä sen hataraan mieleen siitä, ettei naisen cup-voitto ollut välttämättä ihan ansaittu.
Vaikka tiesinhän mä, että se oli. Hiirulainen oli voittanut pappabetalar Granninsa kanssa vaikka mitä kisoja ja se oli saanut sieltä Saksasta itsetuottamusta, minkä mäkin olin kyllä nähnyt. Oli se Seponkin saanut ruotuun kerran jos toisenkin silloinkin, kun mä en ollut.

Palatakseni takaisin päivän pohdintaan, jota suoritin kiillottaessani Sepon suitsia Purtsien satulahuoneen lämpimän patterin kyljessä, mä kyllä vähän epäilin Laurin valmennustaitoja. Äiti oli joutunut maksamaan siitä, että me oltiin kävelty tunti tiistaina. Mä en ihan vieläkään voinut tajuta sitä.

Siis kävelemistä.

Viiville ja Pontukselle se kävelykin oli ihan haastavaa, mä olin pidätellyt naurua jossain välissä, kun Pontso oli nykäissyt päänsä alas päästäkseen haistelemaan vasta tyhjennetyn lantasaavin pohjaa ja Viivi oli repinyt kaikella voimalla ponin päätä ylös. Eihän se sitä ollut saanut tietenkään ja Lauri oli käynyt omakätisesti avustamassa orin työhön palaamista. Vähän katkerana olin miettinyt, että miten mä sovin sen kanssa niin hyvin muka samaan valmennusryhmään, vaikka Viivi oli tietysti viettänyt enemmän aikaa satulassa, vaikka sillä oli ikää 7 vuotta mua vähemmän.
Sepostahan se tietysti johtui, sillä vaikka se oli suokiksi aika solakka (paitsi sen heinämaha oli vähän talvikunnossa just nyt), se ei pääsisi silti koskaan yli metriä niillä jaloillaan. Mä vähän kyllä haaveilin, että ratsastaisin Inkalla niin hyvin, että Jesse jossain vauvanhuuruisessa mielenhäiriössään antaisi mulle luvan startata sen kanssa jonkun metrin luokan joskus, että mä voisin sitten nostaa Sepon sieltä 80 tasolta metriin.
Käyntiharjoitteluista se ei ollut kiinnostunut, kuten en mäkään ja mä toivoin, että seuraavissa treeneissä me mentäisiin jo ihan oikeasti jotain vaikeampia harjoituksia.

Selailin puhelimellani instaa ja tietysti kävin myös samalla Auburnin ilmoitustaululla (joka oli siis netissä tosin kun meidän taas keikkuvaksi muuttunut uusi korkkitaulu). Mä ilmottauduin Sepolla harjoituskisoihin esteille ja kouluun, vaikkei meillä nyt ihan hirveästi taaskaan ollut harjoituksia taustalla.
Lahjattomat treenaa vai miten se meni?

Sitten mä tuijotin sitä maastoesteharkan harrastetason estekorkeutta.

Oltiinhan me hypitty Sepon kanssa vaikka minkä ojan ja puunrungon yli maastossa. Vahingossa ja välillä myös ei, mutta eihän se ollut olennaista. Seppo ei kyttäillyt maastossa, eikä kyllä rataesteilläkään, kunhan sen vain sai ohjattua oikeille urille. Mä olin alkanut kutsua sitä Sepiksi maastossa, kun sillä oli tapana imeä vaikka mihin polun syrjissä oleviin esteeltä vaikuttaviin kohteisiin silloin, kun me mentiin kovaa. Sepi oli ihan eri hevonen, kuin Seppo, koska Sepi kuunteli vielä vähemmän.
Sepi oli sairaan nopea ja ketterä poni.

Mä naurahdin vähän pahaenteisesti ja ilmoitin mut ja maastoponiSepin maastoesteharkkaan, koska miksei?

Nehän oli vaan harkkakisat?

kirjoittaja Ava P.
lähetetty 01.03.20 12:24
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Sepon päiväkirja
Vastaukset: 51
Luettu: 2008

Kouluratsastuksen kilpailuharjoitukset

Kouluratsastuksen kilpailuharjoitukset


Sunnuntaina 15.3.2020 / VIP torstaina 12.3.2020
#kilpailuharjoitus

Auburnin kartanon Tammi-areenalla järjestetään kouluratsastuksen kilpailuharjoitukset. Verryttely Kastanja-areenan puolella, maneesin kahvio on avoinna. Kilpailut ovat villit ja avoimet kaikille, luokka 1 aloitetaan klo 14. Yksi hevonen saa startata kaksi kertaa, yksi ratsastaja saa startata yhdessä luokassa maksimissaan neljä kertaa. Tulokset ja prosentit arvotaan koulukoneella.

Luokat

Luokka 1. Helppo B
Luokka 2. Helppo A - kenttäohjelma
Luokka 3. Helppo A
Luokka 4. Vaativa B - kenttäohjelma
Luokka 5. Vaativa B

Osallistuminen

Tähän topikkiin muodossa:
Luokka
Ratsastajan etunimi sukunimi - Hevonen


Osallistujat / Tulokset


Osallistujat lähtöjärjestyksessä. Tuomareina Amanda Sokka & Cecilia Blankley,
kanslistina Penna Vaanila.


Luokka 1. Helppo B
1. Eveliina Lehtoniemi - Rosegarden’s Tayanita 72,000 %
2. Oskari Käkiharju - Thornspike 70,500 %
3. Liina Vallinen - Haute Gittan DK 69,500 %
4. Inna Paakkanen - Kallan Fiveomango 68,250 %

5. Thomas Sund - Pohjolan Hyssy 67,500 %
6. Vivienne Blankley - Prontoponzio 67,250 %
7. Oskari Käkiharju - Dulce de Leche 67,000 %
8. Reija Käkiharju - Hiidelmän Ukkosti 68,500 %
9. Mikael Aarnisuo - Kallan Mauvelous 66,000 %
10. Ava Pulkkanen - Sysivalkee 64,000 %
11. Janna Kaajapuro - Sharazan x 63,500 %
12. Linnea Pietinen - Camelopardalis 62,500 %
13. Susanna Honkonen - Rumpelstilzchen 62,000 %
14. Sierra Monterrosa - Crywor de Vallée 61,125 %
15. Selina Valentín - Solidago Thalia 60,000 %
16. Josefina Rosengård - Tigraine 59,500 %

Luokka 2. Helppo A - kenttäohjelma
1. Lukas Niemenpää - Valkyrie 73,000 %
2. Jesse Aro - Inkstain Vegas 72,500 %
3. Sierra Monterrosa - Crywor de Vallée 69,000 %

4. Juuso Sherman - Bellicose Lord 68,500 %
5. Rasmus Alsila - Bertram 67,500 %
6. Verneri Kaajapuro - Hateyouloveyou 21 66,750 %
7. Anna Sare - Euphoric Tranquility IWB 66,500 %
8. Christine Nilsson - Sjöbackas Eryr Aur 66,000 %
9. Linnea Pietinen - Camelopardalis 65,500 %
10. Isabella Sokka - No Duchess 64,750 %
11. Selina Valentín - Solidago Thalia 62,000 %
12. Susanna Honkonen - Paylor 60,500 %
13. Oskari Käkiharju - Hatepinklovepink 58,000 %

Luokka 3. Helppo A
1. Kiia Kalliokoski - Audrey v. Helmwald 68,125 %
2. Mikael Aarnisuo - JB Penumbra 68,000 %

3. Ellie von Brandt - No Worries 66,000 %
4. Aaron Nevanoja - Rawgabbit Breathplay 64,500 %
5. Mikael Aarnisuo - Kallan Mauvelous 63,500 %
6. Kiia Kalliokoski - Kallan Blackthorn 60,750 %

Luokka 4. Vaativa B - kenttäohjelma
1. Annabelle Paju - Panthera 69,000 %
2. Susanna Honkonen - Paylor 64,500 %
3. Isabella Sokka - Balaclava xx 63,500 %

Luokka 5. Vaativa B
1. Robert Harrington - Harriet V 68,500 %
2. Inna Paakkanen - Banana Mania 67,000 %

3. Mikael Aarnisuo - JB Penumbra 64,000 %
4. Sarah Reyes - Leafocean Zei 62,000 %
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 29.02.20 12:29
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: Kouluratsastuksen kilpailuharjoitukset
Vastaukset: 1
Luettu: 485

Esteratsastuksen kilpailuharjoitukset

Esteratsastuksen kilpailuharjoitukset


Lauantaina 14.3.2020 / VIP torstaina 12.3.2020

Auburnin kartanon Tammi-areenalla järjestetään esteratsastuksen kilpailuharjoitukset. Verryttely Kastanja-areenan puolella, maneesin kahvio on avoinna. Kilpailut ovat villit ja avoimet kaikille, luokka 1 aloitetaan klo 13. Yksi hevonen saa startata kaksi kertaa, yksi ratsastaja saa startata yhdessä luokassa maksimissaan neljä kertaa. Tulokset arvotaan.

Luokat

Luokka 1. 80-90 cm
Luokka 2. 100 cm
Luokka 3. 115 cm
Luokka 4. 120 cm
Luokka 5. 125 cm
Luokka 6. 130 cm

Osallistuminen

Tähän topikkiin muodossa:
Luokka
Ratsastajan etunimi sukunimi - Hevonen


Tulokset


Tuomarina Cecilia Blankley, ajanottajana Penna Vaanila,
liputtajana Vivienne Blankey, ratamestarina Tiina Kaajapuro.


Luokka 1. 80-90 cm
1. Ava Pulkkanen - Sysivalkee 0/0vp
2. Josefina Rosengård - Rosengårds Belisa 0/0vp
3. Pauliina Haapala - Cordoba S 0/4vp

4. Rasmus Alsila - Easy Livin' 0/4vp
5. Juuso Sherman - Bellicose Lord 0/4vp
6. Linnea Pietinen - Camelopardalis 0/4vp
7. Lauri Merikanto - Jinxi 0/8vp
8. Verneri Kaajapuro - Iztacalco 4vp
9. Disa Sund - Llygedyn Dewydd 4vp
10. Lila Talvitie - Zalika ox 8vp

Luokka 2. 100 cm
1. Anna Sare - Euphoric Tranquility IWB 0/0vp
2. Linnea Pietinen - Camelopardalis 0/0vp
3. Matilda Tammilehto - Rosengårds Zelia 0/0vp

4. Aurora Lehtoketo - Halcyone 0/0vp
5. Hanne Rosten - Rosengårds Trinket 0/4vp
6. Eveliina Lehtoniemi - Rosegarden’s Tayanita 0/4vp
7. Lauri Merikanto - Jinxi 0/4vp
8. Lukas Niemenpää - Valkyrie 4vp
9. Mila Santanen - Costa Rica 8vp
10. Ellen Nylund - Cork's Meidhir 8vp

Luokka 3. 115 cm
1. Rasmus Alsila - Rosengårds Coral 0/0vp
2. Sierra Monterrosa - Crywor de Vallée 0/0vp
3. Mila Santanen - Costa Rica 0/0vp

4. Anna Sare - Euphoric Tranquility IWB 0/0vp
5. Disa Sund - Quand Revient L'Été FRA 0/0vp
6. Ellie von Brandt - Leafocean Zei 0/4vp
7. Salma Stjärndahl - Bonnie KN 0/4vp
8. Heidi Näyhö - Malachai 0/8vp
9. Selina Valentín - Solidago Thalia 0/8vp
10. Oskari Käkiharju - Hatepinklovepink 4vp
11. Disa Sund - Sjöbackas Caravela 8vp
12. Salma Stjärndahl - Agnetha 'If 8vp
13. Eveliina Lehtoniemi - Rosegarden’s Tayanita 8vp

Luokka 4. 120 cm
1. Henrik Strand - Marbre du Charroin 0/0vp
2. Anton Seljavaara - Vilanna d'Azuré 0/0vp
3. Oskari Käkiharju - Galactic Winie 0/0vp
4. Hilda Vuolasmaa - Javachai 0/0vp

5. Heidi Näyhö - Malachai 0/0vp
6. Rasmus Alsila - Bertram 0/0vp
7. Disa Sund - Sjöbackas Caravela 0/0vp
8. Selina Valentín - Solidago Thalia 0/4vp
9. Salma Stjärndahl - Bonnie KN 0/4vp
10. Josefina Rosengård - Tigraine 0/8vp
11. Ellen Nylund - Cork's Meidhir 0/8vp
12. Disa Sund - Zoja 4vp
13. Ellie von Brandt - Leafocean Zei 4vp
14. Sierra Monterrosa - Crywor de Vallée 4vp
15. Salma Stjärndahl - Agnetha 'If 4vp
16. Susanna Honkonen - Paylor 8vp
17. Adalind Larsson - Araminta 12vp

Luokka 5. 125 cm
1. Disa Sund - Zoja 0/0vp
2. Matilda Tammilehto - Esperite v. Bloom 0/0vp
3. Hilda Vuolasmaa - Javachai 0/0vp

4. Josefina Rosengård - Tigraine 0/0vp
5. Niklas Pietinen - Silverlode Zombie Chords 0/4vp
6. Annabelle Paju - Panthera 4vp
7. Aaron Nevanoja - Rawgabbit Breathplay 4vp
8. Adalind Larsson - Araminta 4vp
9. Henrik Strand - Marbre du Charroin 8vp
10. Rasmus Alsila - Bertram 8vp
11. Susanna Honkonen - Paylor 8vp

Luokka 6. 130 cm
1. Isabella Sokka - Balaclava xx 0/0vp
2. Niklas Pietinen - Silverlode Zombie Chords 0/4vp

3. Aaron Nevanoja - Rawgabbit Breathplay 0/4vp
4. Verneri Kaajapuro - Calaggio 0/4vp
5. Juuso Sherman - Artilleroy 4vp
6. Heidi Näyhö - Look at Snilli 4vp
7. Annabelle Paju - Gezielt IWB 4vp
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 29.02.20 12:28
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: Esteratsastuksen kilpailuharjoitukset
Vastaukset: 1
Luettu: 592

Maastoesteiden kilpailuharjoitukset

Maastoesteiden kilpailuharjoitukset


Sunnuntaina 8.3.2020 / VIP perjantaina 6.3.2020

Auburnin kartanon Tammi-areenalla järjestetään hallimaastoesteiden kilpailuharjoitukset. Verryttely Kastanja-areenan puolella, maneesin kahvio on avoinna. Kilpailut ovat villit ja avoimet kaikille, luokka 1 aloitetaan klo 14. Yksi hevonen saa startata kilpailuissa kerran, yksi ratsastaja saa startata yhdessä luokassa maksimissaan neljä kertaa. Tulokset ja radan virhepisteet arvotaan kenttäkonetta hyödyntäen.

Luokat

Luokka 1. 80 cm (harrasteluokan taso)
Luokka 2. 90 cm (tuttarin ja helpon taso)
Luokka 3. 100 cm (CIC1-2 taso)
Luokka 4. 120 cm (CIC3-4 taso)

Osallistuminen

Tähän topikkiin muodossa:
Luokka
Ratsastajan etunimi sukunimi - Hevonen


Tulokset


Tuomari ja ajanottaja Penna Vaanila,
liputtaja Vivienne Blankley, ratamestari Tiina Kaajapuro.


Luokka 1. 80 cm
1. Ava Pulkkanen - Sysivalkee 23,5 vp

Luokka 2. 90 cm
1. Juuso Sherman - Bellicose Lord 1,4 vp
2. Jesse Aro - Inkstain Vegas 31,3 vp

3. Rasmus Alsila - Bertram 38,6 vp
4. Reija Käkiharju - Sotamaalauksen Castiel 40 vp
5. Lukas Niemenpää - Valkyrie 45,7 vp
6. Oskari Käkiharju - Hatepinklovepink 46,1 vp

Luokka 3. 100 cm
1. Oskari Käkiharju - Hohenzoller Ion 2,4 vp
2. Isabella Sokka - Vilanna d'Azuré 38,4 vp

Luokka 4. 120 cm
1. Isabella Sokka - Balaclava xx 5,5 vp
2. Verneri Kaajapuro - Hateyouloveyou 21 23 vp
3. Lauri Merikanto - Vargaz 35,2 vp
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 29.02.20 12:16
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: Maastoesteiden kilpailuharjoitukset
Vastaukset: 1
Luettu: 285

Takaisin alkuun

Siirry: