Kellonaika on nyt 28.11.20 3:45

1 osuma on löytynyt haulle 0

I have to save a rum | Inna Paakkanen

Hörpin pahvisesta take away -mukista mustaakin mustempaa kahvia, jonka olin ostanut koulun kahviosta. Se maistui pahalta ja oli luultavasti seissyt koko päivän. Se oli juuri sitä mitä tarvitsin. Kuuntelin amispoikamaisesti tuolissani retkahtaneena Pokemon opettajan puhetta hevosten rakenteellisesta fysiikasta. Ajomatka illalla otti kyllä vieläkin veronsa.

”Lähdetkö tänään illanviettoon?” Ilona kurottautui vierestäni kysymään.
”Häh?”
”Oletko hereillä?” nainen naurahti ja pudistin päätäni.
”En todellakaan”, kuiskasin. ”Aivan järkyttävän väsynyt.”
”Eli et lähde? Tarvitsen wingmania. Kuulemma se yksi ravipuolen komistus lähtee tänään, eikä se koskaan käy missään.”
”Sori”, haukottelin. ”Hoidettuani Mankin, menen vain päiväunille.”
”Tylsää.”

Opisto oli kyllä todella suuri. Siellä oli niin monta eri osaa, ettei keltään hakijalta jäänyt löytämättä haluamaansa suuntautumisalaa. Se oli myös yksi harvoista suomalaisista hevosopistoista, joka tarjosi vaihtoehdoksi hevosfysioterapian (joka erosi paljon hierojasta). Siksi minä olin suunnannut sinne itsekin. Tallejakin oli itsessään monia, joista itse vuokrasin aina opintoviikoilla yhden oritalli kakkosesta.

Sinne olin juuri nytkin matkalla tuntien jälkeen. Manki oli tilavassa tarhassaan, josta nappasin sen mukaan sisälle. Sidoin sen hoitopaikalle ja riisuin kevyen loimen. Harjasin orin tunnollisesti kunnolla lävitse. Se oli kerännyt tarhan pölyä itseensä.
”Ansaitset tänään kyllä rennon päivän”, taputin sitä kaulalle. ”Voittaminen on raskasta”, vitsailin.
Lehtovaaran kilpailut olivat menneet nappiin. Ennätysprosentit ja näyttäminen medium-tason kilpasiskoille (ja veljille), ettei me niin vain nielty tappiota.

”Huomenna palataan treeniin, ettet ihan kangistu.”
Suitsitin Mankin, jonka jälkeen me lähdimme kentälle. Se oli onneksi vapaa, joten pystyin irrottamaan ohjat ruskeista suitsista. Ensin Manki vain seisoi aloillaan tiiraillen ympärilleen korvat pystyssä, mutta sitten sitä nappasi laukkakärpänen. Pukkien kautta se purttasi kohti toista päätyä. Onneksi olin laittanut sille suojat jalkaan.

Sen näkeminen miten Manki juoksi ympäri kenttää, sai ajatukseni yhteiseen taipaleeseemme. Kuinka se oli tammikuun viimeisenä päivänä putkahtanut maailmaan, vieroittunut siitä omalle pihalleni ja kuinka me oltiin lähdetty opiskelemaan ratsun alkeita. Nyt se jo esitteli kouluhevossukuisia juuriaan Tie Tähtiin kisoissa, tehnyt debyytin myös isommissa kisoissa, eikä sen tulevaisuuden esteenä ollut tällä hetkellä mitään. Minä todella nautin nuorten hevosten kanssa työskentelystä.

Nuoret hevoset olivat kuin kutsumukseni ja ne saivat kasvoilleni nousemaan hymyn.
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 23.04.20 20:24
 
Etsi: Spin off
Aihe: I have to save a rum | Inna Paakkanen
Vastaukset: 67
Luettu: 2870

Takaisin alkuun

Siirry: