Kellonaika on nyt 28.11.20 4:00

1 osuma on löytynyt haulle 0

I have to save a rum | Inna Paakkanen

Työnsin kädet hupparini isoon etutaskuun ja hieroin siellä sormiani yhteen. Pihalla ei todellakaan ollut mikään lämmin enää. Tuuli oli kova ja hiukseni olisivat olleet naamalla, ellen olisi laittanut niitä ponnarille. Siihen oli yllättävä syy, miksi minä seisoin Huminan kentällä ja Kiia Kalliokoski ratsasti Mankia. Asiaa oltiin valmisteltu hiljalleen heinäkuusta alkaen.

Jotenkin vain asia tuli ilmoille Auburnin loungessa, kun keskustelimme niitä näitä. Minulla alkaisi taas koulu ja Kiia kaipasi jotain uudenlaista haastetta hevosteluun. Ensin tietysti Kiia tuli koeratsastamaan Mankin, oliko ori sitä mistä hän mahdollisesti pitäisi. Sitten kerrat nousivat yhteen kertaan viikossa ja pian seuraavan Kalla Cupin jälkeen, Manki siirtyisi täysin Kiian ratsastukseen. Minulla oli sen verran kädet täynnä taas syksyllä, että olikin hyvä saada yksi asia hetkeksi pois käsistä.

Mankia en todellakaan aikonut myydä. Se oli niin lupaava nuoriori, että tulevaisuudessa saisin siitä ja Cadnipista unelmien tiimin. Oi, vitsit Cadnip. Tuo tempperamenttia täynnä oleva varsa, joka oli perinyt isänsä piirteitä. Siitä tulisi U-P-E-A. Onneksi ori oli vielä niin nuori, että sen kanssa ei tarvinnut kuin touhuta maastakäsin ja opettaa vähän tapoja. Ainakin yrittää.

”Hyvä, ota vähän vahvemmin ulkoa ja pehmennä sisäkättä”, ohjeistin Kiiaa.

Me oltiin päädytty sopimukseen, jossa Manki olisi Kiialla vuoden ylläpidossa. Kävisin sisäänratsastamassa Mankin kerran kuukauteen. Järjestys tuntui minusta hyvältä. Kiia oli osaava, se pärjäsi nuorten kanssa. Olihan se tehnyt hyvää työtä myös omansa kanssa. Torusta huomasi hienon kehittymisen. Lisäksi Kiian ei tarvinnut murehtia tulisivatko kaksi oria matkoilla toimeen. Se oli jo todistettu Tie Tähtiin kisoissa.

”Manki on ihana”, Kiia kehui minulle, kun laskeutui alas satulasta. ”En malta odottaa, että saan sen vuodeksi itselleni.”
”Olen tyytyväinen, että se pääsee sun hoivaan”, vastasin ja taputin Mankia kaulalle. ”Tuskin pystyisin tarjoamaan sille samaa aktiivisuutta tulevana vuonna kuin sä.”

Juttelimme samalla, kun Kiia hoiti Mankin pois. Kävin vielä nopeasti moikkaamassa Cadnipia, jonka jälkeen me palasimme Kallaan. Olimmehan tulleet Huminaan kimppakyydillä.
”Kiitos kyydistä”, Kiia huikkasi vielä Auburnin parkkipaikalle, kun itse jo menin kohti tallia.
”Ei mitään! Kiitos sulle avusta.”
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 23.08.20 18:34
 
Etsi: Spin off
Aihe: I have to save a rum | Inna Paakkanen
Vastaukset: 67
Luettu: 2870

Takaisin alkuun

Siirry: