Kellonaika on nyt 01.12.21 10:54

1 osuma on löytynyt haulle 0

Kartanopäiväkirjat

"Mitkä teidän suhteen rajat on?"
Maanantaina 25.3.2019
Kirjoitettu yhdessä @Juuso S. kanssa

Sora rahisi talvirenkaiden alla, kun musta Audi pysähtyi Auburnin tallipihalle. Valmiiksi jo hiljainen moottori sammui ja kuskinpaikalta nousi ylös mustahiuksinen mies. Juuso katsoi kartanon tiluksia Hugo Bossin aurinkolasien lävitse. Talli ja myös kartano olivat tulleet hänelle vuoden aikana kohtuullisen tutuksi, vaikkei hän poikennut siellä kuin kisapäivinä tai muissa tilaisuuksissa. Tänään hän osallistuisi valmennukseen, johon Isabella oli hänet puhunut.

Valmentaja oli joku Lauri Merikanto. Tai no ei enää vain joku, vaan Juuso muisti miehen viime Kalla Cupista ja lanseeraustilaisuudesta. Juusoa hieman epäilytti osaisiko mies oikeasti valmentaa. Taisi se kuitenkin jopa sijoittua viime kisoissa. Ehkä siltä löytyisi siis taitoa.

Audin perässä olevasta trailerista kuului kärsimätöntä kopistelua. Juuso siirsi huomionsa kyydissä olevaan tammaan. Rosengårds Pickett oli saapunut Suomeen vasta viikko sitten. Yhden hevosen muuttaminen uuteen maahan ei käynyt ihan niin yksinkertaisesti. Paperisota oli valtava!

Samaan aikaan Isabella Sokka oli istunut jo jonkin aikaa oikeasti siskolleen kuuluvalla osalla kartanon parveketta. Perijätär oli onneksi pukenut päälleen paksun toppatakin, sillä paikallaan nököttäessä tuli äkkiä kylmä. Onneksi Amanda ei ollut kotona, sillä tämän kulmauksesta oli paras näköyhteys parkkipaikalle.

Loimeen vuorattu Pickett rynnisti ramppia pitkin alas ja otti heti jonkinlaisia tanssiaskeleita häntä tötteröllä kuin milläkin arabilla. Juuso katsoi hevosensa touhuja huvittuneena. Heti auton nähtyään alas rynnännyt Isabella ei ehtinyt avuksi, vaan Juuso talutteli jo tammaansa pihamaalla, kun kohmeisia käsiään puhalteleva nainen saapui aavistuksen hengästyneenä paikalle.

“Hei”, Isabella tervehti vienosti hymyillen. “Luulinkin kuulleeni auton ääniä.”
Valettahan se oli, mutta Isabella ei olisi koskaan myöntänyt odottaneensa miehen tuloa oikein kyttäyspaikalta. Vaikutelman piti olla mahdollisimman välinpitämätön, ja siksi hän ei ollut halunnut myöskään kysyä miehen saapumisaikaa suoraan.

“Tervehdys vain”, Juuso tervehti takaisin hymyillen.
“Ei uskoisi”, Isabella tokaisi kiusoittelevasti ja otti arvostelevan asennon, “että tämän emällä ja Kamilla on sama emänisä. Pitikö sinun taas hairahtaa värieläimeen?? Toivottavasti se edes hyppää.”
“Värieläimeen?” Juuso nauroi huvittuneena. “Luulisi sun olevan suopeampi, kun se ei oo kirjava”, mies jatkoi. “Ja kyllä siltä ponnua löytyy, mutta enemmän vauhtia ainakin vielä.”
“Hmmpphh”, Isabella tuhahteli, muka kovin harmissaan ja tutkaili samalla loimen ja erilaisten suojien peittämää väritystä. “No joo, ruunivoikko on kyllä erikoisväreistä paras - tai eipäs, papurikkokimo on paras ja villein.”

Nainen virnisteli omille sanoilleen, sillä edes hänen mielestään kimoissa ei ollut mitään niin kovin villiä, mutta hölmönvärisistä hevosista innostuvaa Juusoa oli hauska kiusata samalla vanhalla aiheella.
“Aattele se vaikka vaaleanruunikkona”, Juuso naurahti silmiään pyöritellen ja pyysi sitten Isabellaa näyttämään mihin voisi tammansa tällä kertaa asuttaa.

***

Isabella ojensi Juusolle muhkean, luomupuuvillaisen pyyhkeen ja kääriytyi itse valkoiseen kylpytakkiin, joka oli yhtä tylsä ja samalla yhtä ylellinen kuin luksushotelleissa. Perijätär katsoi vettä tippuvaa Juusoa varsin estoitta, mutta tuli oikeastaan miettineeksi materiaaleja. Luomun ja tavallisen puuvillan eroja, etuja ja haittoja. Varustemalliston suunnittelulla oli näemmä vaikutuksensa.

Kaksikko oli huuhtonut valmennuksen hiet Isabellan suuren kylpyhuoneen poreammeessa, sillä lopulta alkuperäinen ajatus nauttia kartanon allasosastosta oli tuntunut liian raskaalta ja riski yksityisyyden puutteesta liian suurelta. Vesi oli yhä lämmintä, kun brunette laittoi ammeen pois päältä ja tuijotti kieppuviin, tyhjeneviin pyörteisiin. Ilmassa tuoksui häivähdys marseille-saippuaa ja höyry oli huurustanut peilin ja ikkunat.

Myös Juuso vaikutti olevan ajatuksissaan, ja iltapäivän vitsaileva tunnelma oli väistynyt jonnekin, jäänyt ehkä  aikaan ennen valmennusta. Rentouttava porekylpy oli ollut jälkikäteen ajateltuna jopa romanttinen ja intiimi, tai sitä Isabella nyt pelkäsi. Ruskeaverikkö seurasi miehen perässä sohvalle ja istuutui tämän viereen.

Hetken aikaa asunnossa oli aivan hiljaista, ja Isabella tarkasteli kaikessa rauhassa miehen piirteitä: seksikästä ja tarkoituksellisen sänkistä partaa, tuuheita mutta tyylikkäästi leikattuja hiuksia sekä ihanan kirkkaita silmiä.
“Vieläkö sun haaveisiin kuuluu perhe?” perijätär töksäytti sitten.

Juuso katsoi yllättyneenä Isabellaa. Kysymys oli äskeisen tunnelman jälkeen tullut aivan puskista.
“Ehkä joskus”, mies päätti vastata rehellisesti. “Mutta ei se oo ajankohtaista.”
Lähinnä varmasti sen takia, että he olivat aikanaan sopineet Isabellan kanssa rajoista. Viime aikoina Juuso oli vain miettinyt tyydyttivät ne häntä enää? Perijättären kanssa oli hauskaa ja ennen kaikkea jännittävää, mutta Juusolla ei ollut ketään toista. Alkuaikoina hän oli ajatellut löytävänsä niin sanotusti useampia irtosuhteita, mutta niin ei ollut tapahtunut. Eikä totuuden nimissä Juuso olisi halunnutkaan.

“Ootko sä koskaan miettinyt, että mitä jos toinen meistä löytää parisuhteen?” Juuso esitti vastakysymyksen.
“Mä en… tiedä. Tai olen kyllä miettinyt, mutta en osaa kuvitella miten asiat menisivät”, Isabella vastasi epäröiden, mutta säilytti tiiviin katseen miehen silmissä. Aikuisiahan tässä oltiin, puhumassa aikuisten asioita.
“En edelleenkään kaipaa sitoutumista, vaikka ootkin aika  ihana”, tämä jatkoi, kujertavassa äänessään pilkahdus naurua ja flirttiä, jotka jäivät mieheltä huomioimatta.  

“Mm..” Juuso mumisi mietteliäänä. “Säkin oot tosi seksikäs ja kaikkea, mutta rehellisesti en mä osaa kuvitella meille mitään vakavampaa.”
Ei se välttämättä ollut sinisilmältä täysin totta. Toisinaan hän ajatteli minkälaista olisi seurustella Isabellan kanssa ja niinä samoina hetkinä Juuso myös piti ajatuksesta. Olisiko se tosiaan muka niin ok, jos toinen heistä yhtäkkiä aloittaisi vakavan suhteen?

Juuso siirsi huomionsa vieressään istuvasta naisesta tämän olohuoneeseen, joka kuvasti miehen mielestä Isabellaa loistavasti. Hulppeat tilat olivat aivan toista kuin mihin mies itse tyytyi. Ensimmäisellä kerrallaan Isabellan luona hän oli katsonut huvittuneena makuuhuoneen kahta seinänmittaa vaatteita. Naiset kuitenkin olivat aina naisia.
“Niin”, Isabella vastasi viiveellä. Virnuileva ja vihjaileva sävy oli jäänyt pois hänenkin puheestaan. “Hyvä. Sittenhän me ollaan edelleen samaa mieltä.”

“Jep”, Juuso tokaisi ja nousi ylös sohvalta mennäkseen makuuhuoneeseen.

Isabella seurasi Juusoa jälleen. Perijättären silmät kaventuivat aavistuksen, kun tämä yritti tulkita miehen elekieltä. Levotonta liikehdintää, sanoja jotka eivät enää kuulostaneet tosilta. Entä jos Juuso olikin salaa ihastunut? Toivoi perhettä hänen kanssaan, niin kuin oli Innankin kanssa toivonut? Miesten vauvakuume oli kai ihan todellinen, joskin naisten versiota harvinaisempi ilmiö.

Turhautuneena Isabella laskeutui päiväpeiton päälle istumaan ja silitteli ajatuksissaan sängylle unohtuneen harmaan torkkupeitteen karheaa villaa. Siinä istuessaan hän ymmärsi, että suhteesta ei tulisi mitään. Hän ei ollut rakastunut eikä halunnutkaan rakastua. Itsekkäästi Isabella halusi silti säilyttää Juuson elämässään niin pitkään kuin mahdollista. Miehen läsnäolo toi turvaa ja tämän kanssa oli helppo viihtyä.

Juuson vartalosta hohkasi yhä kylvynjälkeistä lämpöä, ja perijättären pitkät, kosteat hiukset tiputtivat peitolle pisaroita, joiden hiljainen ropsahtelu oli hengitysten lisäksi huoneen ainoa ääni. He istuivat aivan vierekkäin, ja Isabella toivoi naiivisti tilanteen ja suhteen jatkuvan ikuisesti niin.

Vaaleansiniset silmät kohtasivat ruskeiden katseen ja Juuso kohotti kätensä Isabellan sileälle kaulalle. Parin sekunnin ajan hän tutki naisen silmiä, eikä ollut varma oliko tilanne muuttunut kiusalliseksi. He selkeästi eivät olleet täysin samalla viivalla. Juuso oli ottanut varaslähdön, mutta päätti hidastaa askeleitaan. Miehen huulet painuivat Isabellan suihkunpehmeille huulille ja lihaksikas vartalo painoi naisen vartalon sänkyä vasten.

#merikantovalmentaa (tavallaan, ei tosin suhdetaitoa)
#juusbe #juusobella #isbejuusto ??
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 03.04.19 22:46
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kartanopäiväkirjat
Vastaukset: 25
Luettu: 1622

Takaisin alkuun

Siirry: