Kellonaika on nyt 27.09.20 22:08

6 osumaa on löytynyt haulle 0

How to ADHD | Ginevra V.

Syyskuu 2008
tänään mulla oli ratsastustunti
#rassenhaaste2 #jusunhaaste6

Mä hypin kärsimättömänä autonpenkillä turvavyön sallimissa rajoissa.
”Sindwirschondasindwirschondasindwirschonda?” katkeamaton ja toistuva kysely karkaa mun suusta. Saan vastaukseksi huokauksen, lyhyen ein ja sitten äiti kääntää radiota isommalle. Mä mutristan suutani kiukkuisena ja alan sitten kattoa ulos jalkojani heilutellen.

Länttään mun naaman oikein hienosti ikkunalasia vasten, kun tallin tutut tarhat alkavat näkyä ajoradan varressa. Auto hidastaa ja kääntyy.
”Kannst du bitte nicht?” äiti puuskahtaa ja mä otan mun naamani pois ikkunalasista. Hihitän vähän siihen jääneille jäljille. Äitiä ei hymyilytä. Se päästää mut pois parkkipaikalla ja sanoo tulevansa hakemaan parin tunnin päästä. Mä en kuuntele vaan olen jo puolimatkassa talliin turvaliivi ja kypärä kainalossani.

Tallissa mä juoksen katsomaan hevoslistan. Mulle on tänään määrätty Amadeus, sellanen pörrönen pieni haflinger. Se on ihan kiva. Mä pudotan mun varusteet satulahuoneen lattialle ja kiipeän korokkeen avulla ottamaan Amadeuksen riimunnarun naulakosta. Sitten mä menen hakemaan sitä tarhasta.

Amadeus on tietysti tarhan perimmäisessä nurkassa. Mä lähden harppomaan sitä kohti, mutta aina kun meinaan päästä lähelle, se juoksee karkuun. Mua alkaa ärsyttää ja kerran mä heitänkin kiukustuneena riimunnarun maahan ja poljen jalkaani sen päällä. Mutta ei auta, niin mä nostan kuraisen narun takaisin käsiini ja yritän uudelleen. Muistan että mulla on karkki takintaskussa ja houkuttelen Amadeuksen sillä luokseni. Kiinnitän narun sen riimuun sillä välin, kun ruuna mutustelee karkkia.

Tallissa mä kiinnitän Amadeuksen hoitopaikalle ja alan harjata sitä. Se on ihan kurainen ja mä saan tehdä paljon töitä että siitä tulee puhdas. Amadeusta alkaa ärsyttää mun hitaus ja se alkaa kuopia. Mä komennan sitä tiukasti ja se uskoo mua heti. Kohta mä olen saanut sen puhtaaksi. Musta tuntuu että mun vaatteet on imenyt kaiken kuran Amadeuksen karvasta itseensä. Alan varustaa ruunaa. Nostan satulan sen selkään ja laitan satulavyön kiinni. Amadeus pullistelee, niin mun tarvii tässä välissä laittaa sille suitset päähän. Sen jälkeen mä kiristän vyötä vähän lisää. Sitten mä muistan että tarvii puhdistaa kaviot. Mä haen nopeasti kaviokoukun ja kumarrun puhdistamaan kavioita. Varmaan aikaisempien karkkien takia Amadeus puree mua pepusta. Siis oikeesti. Mä kiljaisen ja sitten nauran, koska mua ei sattunut ja olihan se aika hassua. Laitan Amadeuksen loppuun ja menen sitten pukemaan turvaliivin ja varusteet.

Kentällä mä talutan Amadeuksen kaartoon ja tarkistan vielä viimeisen kerran sen satulavyön. Sitten mä nousen selkään. Ratsastuksenopettaja auttaa mua säätämään jalustimet. Mä lähden käynnissä kiertämään kenttää ja odotan, että muutkin tuntilaiset pääsee liikkeelle.

Meidän ratsastustunti on kiva. Me hypätään tällä tunnilla tosi korkeita esteitä. Ensin me tosin tehdään vähän tylsästi vaan ympyröitä käynnissä ja ravissa, mutta lopputunnista me päästään hyppäämään ja ihan laukassakin vielä. Mun vuorolla Amadeus nostaa laukan tosi hienosti ja mä saan siitä kehuja. Estettä kohti ratsastaessa ruuna menee tosi hienosti, mutta sitten just ennen kun pitäs hypätä, se päättääkin mennä ihan toiseen suuntaan. Mä tipun hiekkaan ja sitä menee mun suuhunkin. Maistuu pahalta. Amadeus pysähtyy vähän matkan päähän ja jää ihmettelemään mun putoamista. Opettaja tarkistaa että oonko mä kunnossa. Mä nousen ylös ja kiipeän takaisin Amadeuksen selkään. Sitten me yritetään uudestaan ja onnistutaan.

Tunnin jälkeen mä talutan Amadeuksen talliin ja kiinnitän sen taas hoitopaikalle. Mä otan siltä varusteet pois ja harjaan sen tosi hyvin. Nappaan sille salaa satulahuoneesta kanssa porkkanan ja annan sen sille. Kun mä olen harjannut Amadeuksen, mä laitan sen karsinaansa ja sitten mä menen pesemään sen kuolaimet. Mä pyyhin myös vähän jalustimia ja satulavyötä ja harjaan kanssa satulahuovan, ennen kun nostan varusteet paikoilleen. Sitten kello onkin jo niin paljon, että äiti tulee hakemaan ja mun pitää lähteä kotiin. Autossa mä kerron äitille kaiken tän päivän ratsastustunnista.
kirjoittaja Ginevra V.
lähetetty 25.05.19 1:43
 
Etsi: Spin off
Aihe: How to ADHD | Ginevra V.
Vastaukset: 9
Luettu: 413

Effin päiväkirja

23.09.2018

Mä olin tullut tallille aikasemmin jo taksilla ja kivan alkuhölkkälenkin jälkeen menin vielä hoitaa Effin. Aurinko lämmitti ihanasti syysaamua ja astelin iloisesti hakemaan ihanaa Effi-peffiä sisälle talliin. Tamma-mussukka kuitenkin halusi olla vähän hankala ja juoksi vähän karkuun, mutta mä sain sen ihan helposti kuitenkin kiinni lopulta.

Me käveltiin yhdessä Effiliinin kanssa talliin, jossa mä laitoin sen tosi huolellisesti kuntoon. Mä harjasin tammuskan jokaisella harjalla läpi ja selvitin sormin takut sen harjasta ja hännästä. Putsasin Effiskän kaviot tosi huolellisesti, jonka jälkeen laitoin sen kuntoon tosi nopeesti.

Kävelytin neitiä ainakin 20 minsaa kentällä ennen, kun päästin sen juoksemaan liinan päähän. Se oli ihan super energinen ja pukitteli pari kertaa, mutta sain sen lopulta tosi hyvin kuulolle.

Liikutuksen jälkeen mä otin siltä varusteet pois, harjasin taas tosi hyvin ja vein sen sitte takas ulos. Effimeffi kirmaili iloisesti kavereidensa luokse ja mä hyppelin takas talliin hoitaa sen varusteet. Mä rasvasin ja pesin kaikki varusteet tosi huolella, että Amanda olis tosi ylpeä.

Sitte mä lähin kotiin, koska mun pitäisi herätä aikaisin huomenna aamulla ja piti syödäkin vielä ennen sitä.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 24.09.18 16:48
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 113
Luettu: 5279

Grannin päiväkirja

Reikiä nahkaan
23. syyskuuta 2018#sarahinhaaste4 #jusunhaaste6

Mua muutamat viimepäivät rieponut kuume oli laskenut edellisiltana ja pysynyt sen jälkeen poissa. Olo oli yhä vähän nuutunut, mutta tuntui järjettömän hyvältä olla matkalla tallille. Mä toivoin, ettei Granni ollut parin ylimääräisen vapaan takia aivan hirmuinen hirmulisko, vaan olisi yhä oma välinpitämätön itsensä. Oman turvallisuuteni nimissä mä aioin juoksuttaa sitä tänään. Jos se vaikka sattuisi olemaan hirvittävän energisellä tuulella, mä ehkä kokeilisin ratsastamista mieluummin vasta huomenna. Nyt olo oli vielä vähän voimaton ja pökkelömäinen.

Grannia ei kyllä sitten näyttäneet vapaapäivät kuitenkaan ihan hirveästi vaivanneen. Se seistä möllötti tarhassa aloillaan ja näytti niin tylsistyneeltä kuin suinkin oli mahdollista. Tamman korvat olivat pysyvässä puoliluimussa, eikä se viitsinyt edes heilauttaa niitä, kun mä tupsahdin sen viereen ja otin sen narunpäähän. Jaha.

Harjailin hevostani vähän tavallista kauemmin ihan vaan siitä ilosta, että olin vihdoin sen seurassa. Silloin Granni alkoi jo vähän osoittaa levottomuuden merkkejä. Kai se huolestui, että aioinko mä muuttaa sen kämppikseksi karsinaan.

Juoksuttaessa se oli kohtalaisen asiallinen, aluksi jopa aavistuksen jähmeä. Mutta kyllä se siitä, kunhan sen lihakset lämpenivät ja se alkoi päästä vauhtiin! Oli upeaa katsella laukkaavaa hevosta, jahka se oli vertynyt. Hevoset olivat liikkuvaa runoutta, jos jotakin! Liehuvat mustat jouhet toivat mieleen vapauden ja arojen villihevoset, joiden jouhiin tuuli tarttui aivan niin kuin Granninkin. Vahvat lihakset väreilivät kiiltävän karvan alla, kun hevoseni ponnisti yhä uuteen askeleeseen. Pian se alkoi pärskiä tyytyväisenä, sillä se oli kuitenkin liikkumaan luotu eläin.

Kun olin antanut Grannin liikkua molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa ja nähnyt, kuinka tamma rentoutui, pyysin sen takaisin käyntiin. Keräsin liinan siistiksi kiepiksi käteeni, ja teimme loppukäynnit yhdessä lähistön polkuja hyödyntäen. Tallin pihassa kaivoin tallitakkini taskusta namin, jonka Granni hamusi pehmeillä huulillaan kämmeneltäni. Jos se olisi ollut toisenlainen hevonen, se olisi varmasti pärskähtänyt kiitokseksi.

Hoidin hevoseni huolella ja ryhdyin sitten puhdistamaan sen varusteita. Kuolaimet hinkkasin erityisen huolellisesti, sillä en halunnut, että niihin pinttyisi likaa. Harjasin myös satulahuovan irtokarvojen varalta.

Satula vaati tänään erityisiä toimenpiteitä, vaikken ollut käyttänyt sitä. Olin kiinnittänyt viimeksi Grannia satuloidessani huomiota siihen, että toinen jalustinhihnoista vaikutti venähtäneen ikävästi. Päätin vaihtaa uudet hihnat. Ne olivat vielä jäykät, ja arvioin silmämääräisesti, että minun pitäisi ehkä tehdä niihin reikä tai pari lisää. Päätin hoitaa sen homman heti, ja ryhdyin etsimään nahan rei'itintä.

Sellainen löytyi sekalaisesta rompelaatikosta satulahuoneen nurkan lipastosta.

Kummallista, miten sitä voikin mokata tehtävän, jonka on tehnyt ainakin kolmekymmentä kertaa ennenkin! Olin tekemässä viimeistä lisäreikää jalustinhihnaan, kun otteeni yhtäkkiä lipesi! Ikävä pistos sormessa sai minut irvistämään. Tietysti siihen oli tullut haava, mun sormeeni.

No, sellaista tallielämä välillä oli, tuumasin kepeästi. Tein tehtäväni loppuun.

Vielä ennen tallista poistumista piipahdin Grannin karsinalla. Esittelin sille laastarin koristamaa sormeani.
"Katsos, mitä kaikkea kärsin sun vuoksesi", hymähdin hevoselle ja rapsutin sen korvantaustaa.
Se ei pitänyt rapsutuksista. Se käänsi mulle selkänsä ja mulkoili mua karsinan perältä.
"Aha. Ei sitten, senkin sosiaalisuuden huipentuma. Joo joo, kyllä mä menen."

Silmiäni pyöritellen käännyin pois ja suuntasin kulkuni tallin ovelle. No, vaikka mun hevoseni oli yrmeä kuin mikä, mä ajattelin, en mä sitä siltikään vaihtaisi mihinkään muuhun koko maailmassa.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 23.09.18 21:20
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Grannin päiväkirja
Vastaukset: 150
Luettu: 9862

Banskun päiväkirja

21.09.2018
Perustallipäivä perusratsastelulla.
#isbenhaaste5 #jusunhaaste6
Ei sinne Kalla Cupiin kovin pitkä aika enää ollut. Kaksi viikkoa. Se tarkoitti kovaa treeniä. Erityisesti, kun mun ja Banskun treeniin tulisi katko Rosengårdin esteleirin takia. Tosin se antaisi pohjaa mun ja Hanin suoritukselle kyseisissä pippaloissa.

Ajoin punaisen Audini parkkipaikalle ja lukitsin sen ovet. Ilma oli pilvinen ja jo hieman viileä. Olin saanut töissä jo vetää paksumpaa vaatetta päälle. Astelin sisälle talliin, jossa keräsin valmiiksi Banskun varusteet. Jätin ne Banskun karsinan edustalla ja lähdin hakemaan oriani tarhasta. Siellä se kökötti luumuvärisessä loimessaan, kerrankin aivan portin edustalla. Pujahdin tarhaan ja tervehdin iloisesti mustaa hevosta.

Taputin oria kaulalle ja naksautin riimunnarun harmaaseen riimuun kiinni. Banskun valkoinen turpa hamuili heti takkini taskuja herkkujen toivossa. Totta kai sieltä löytyi heppanamia herkkusuulle. Hymyilin orille ja sujautin sen ulos tilavasta tarhasta. Mustat korvat hörössä Bansku käveli reippaasti rinnalla sisälle talliin, jossa pyöräytin sen heti vapaalle pesupaikalle.

Sen jalat olivat likaiset. Tätä en rakastanut syksyssä. Joka kerta sai pestä jalat puhtaiksi. Ainakaan hevoseni ei pahemmin liikkunut toimenpiteen aikana. Onneksi olin käskenyt jo loimittamaan Banskun kevyesti. Pääsin huomattavasti helpommalla harjauksen osalta. Saatoin vetää nopsaan pölyharjalla mustan karvapeitteen lävitse. Päätä harjatessa pitelin riimusta kiinni, huolellisesti putsasin korvien takaa.

Sain jostain hienon päähänpiston. Miksi sitä ei hieman hifistelisi ja käyttäisi hetken aikaa harjan letittämiseen? Se oli hauskaa touhua ja no, näyttäisimme ainakin siltä, että ottaisimme asiat tosissaan. Tai sitten me vain hienostelisimme liikaa. Kunhan olin saanut putsattua kaikki kaviot, nousin matalan jakkaran päälle ja pistin letittäen. Banskun harja oli päässyt kasvamaan. Se pitäisi siistiä ennen Kalla Cupia.

Nutturat tulivat valmiiksi ja hitsit. Miksen tehnyt koskaan yhtä siistejä, kun oli kisat kyseessä? Jätin Banskun katselemaan tallimaisemia siksi aikaa, kun menin loungeen vaihtamaan kengät. Matkalla satuin katsomaan ilmoitustaulua. Isabella oli laittanut sinne uuden lapun: Oheistreeni tavoitteellisille ratsastajille. Lappu sisälsi täyden ohjeistuksen siitä, mitä kannatti treenata ja miten pystyi itseään treenaamaan Auburnin tiloissa. Saatoin hieman tuhahtaa sille. Lenkkeilin kyllä itse silloin, kun kerkesin, mutta mistä hitosta siihen löytäisi enemmän aikaa?

Eiköhän kaikki tarpeellinen liikunta löytynyt tällä kertaa monen hevosen liikutuksesta. Tuskin se kamalasti pahentaisi mun kisasuorituksia. Isabella Sokka saisi aivan rauhassa vaahdota ratsastajien kuntoilusta.

Kävin vaihtamassa kengät ja otin kypärän mukaani, jonka jälkeen palasin Banskun luokse. Se seisoi yhä kiltisti siinä mihin sen olin hetki sitten jättänyt. Jätin kypäräni pesupaikan viereen ja nappasin mustan koulusatulan sekä luumunvärisen huovat käsiini. Ensin asettelin huovan paikalleen ja sitten nostin satulan sen päälle. Laitoin vyön paikalleen ja taputin Banskua kaulalle.

Päähän ori sai mustat aachensuitset, joihin olin ostanut söpön helmiotsapannan viikko sitten. Suitsien alle laitoin ensin huovan kanssa samaa sävyä olevan korvahupun. Bansku pudisti päätään, kun huppu oli paikallaan. Naurahtaen nappasin siitä päästä kiinni ja pujotin suitset sen päähän. Kiristelin soljet sopiviksi. Olin unohtanut pintelit varustehuoneeseen, mutta en enää millään viitsinyt hakea niitä. Kyllä Bansku pärjäisi ilmankin.

Otin kypärän lattialta ja pujotin sen päähäni, jonka jälkeen tartuin mustista ohjista ja talutin Banskun maneesiin. Ylihuomenna meillä olisi Banskun kanssa Amandan valmennus. Mua jännitti ne liikaa viime kerran sattuman takia. Tai no, ei se mikään sattuma ollut. Olin lainannut Fellun suitsia täysin ilman lupaa. Amanda ei ollut ainakaan vielä potkinut meitä pihalle, mutta en tosiaan aikoisi ilmestyä valmennukseen ilman kunnon harjoittelua.

Nousin penkiltä selkään ja annoin Banskun tehdä kunnon alkukäynnit. Se oli tänään energinen ja kulki korvat visusti ylhäällä eteenpäin. Me tehtiin hyvin jämpti treeni. Alkuun pitkät ravityöskentelyt, ratsastin huolella läpi asioita, joita me oltiin viime aikoina treenattu. Laukassa harjoittelin viime valmennuksessa treenattuja laukka-avoja ja tein pidennyksiä pituushalkaisijalla. Bansku tuntui pehmeältä, mutta ei me ehkä ihan täysin onnistuttu avoissa.

Loppuun annoin Banskun ravata pidemmällä ohjalla rennosti ympäri tyhjää maneesia. Oli toisaalta ihme, että maneesi oli aivan tyhjä. Taputin Banskua kaulalle, kun siirsin sen käyntiin. Annoin Banskun harhailla omia reittejä maneesissa ja kymmenen minuutin käyntien jälkeen laskeuduin alas selästä. Talutin Banskun takaisin talliin ja riisuin sen karsinassa pois varusteista.

Jätin ne karsinan edustalle siksi aikaa, että hoidin Banskun. Putsasin sen jalat harjalla ja levitin kevyen loimen sen päälle. Kävin hakemassa sille banaanin rehuhuoneesta. Ori oli ainut, kenen ruokien kohdalla oli tertullinen banaaneja. Bansku söi banaanin kädestäni tyytyväisenä. Oli siinäkin erikoinen tyyppi. Hymähdin.

Olin tänään ollut aikaisemmin jo aamuvuorossa ja kotona odotti vielä liikutettavia, mutta päätin silti käyttää hetken aikaani vielä putsaamalla Banskun varusteita. Laitoin siis kuulokkeet korviini ja Spotifyn soittolistani soittoon. Varusteita putsatessa mietin hieman, miten me valmistuttaisiin Kalla Cupiin. Ahkeraa läpiratsastusta valmennuksien lisäksi taisi olla vahvin suunnitelmani.

Se oli vielä avoin, kenet saisin liikuttamaan Banskun huolellisesti Rosengårdin leirin aikana. Julia oli hieman nihkeä kysyessäni. Kuulemma nainen ei osannut treenata Banskua oikein. Oli mulla mielessä vielä yksi henkilö keltä kysyä, mutta se oli ehdottomasti viimeinen vaihtoehto.

Varusteet kiilsivät pian kuin uudet konsanaan. Laitoin ne takaisin omille paikoilleen ja kävin vielä moikkaamassa Banskua. Se saisi jäädä jo sisälle. Taputin sitä kaulalle ja lähdin autolleni. Avasin Audin ovet ja istahdin kuskin paikalle. Peruutin pois paikalta ja lähdin kotiin.
Topics tagged under jusunhaaste6 on Foorumi | Auburn Estate Banskumaneesi
lineistä superkiitos @Jusu R.
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 21.09.18 10:56
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Banskun päiväkirja
Vastaukset: 60
Luettu: 3429

Ankan päiväkirja

Perjantai, 14.9.2018
Kouluvalmennus

Viivi:
Äiti heitti mut tallille. Ilma oli ihan ookoo. Mä jätin mun ratsastusvarusteet hoitopaikan viereen ja lähdin sitten hakemaan Ankkaa tarhasta. Jouduin vähän metsästämään sitä, ja mun toinen jodhpuri lompsahti siihen ainoaan lätäkköön, joka tarhanperkeleen perältä löytyi. Ankka vaan möllötteli rentona ja jouduin tosissani kiskomaan sen portille. Talutin sen puoliväkisin talliin ja sidoin käytävälle. Otin loimen pois ja aloin harjata: ensin kumisualla, sitten pölyharjalla...

Isabella:
Tulin tallille. Kartanolta, mikä ei siis ollut matka eikä mikään. Kävelin tavanomaista hitaammin, sillä valmennukseen oli vielä aikaa. Kiersin ruusutarhan kautta ja puutarhan ihailemisen sijaan uppouduin ajatuksiini. Olin hermostunut ja pettynyt. Thomas ei ollut raportoinut mitään, vaikka en toisaalta ollut edes vaatinut sitä. Mutta eikö sen pitäisi olla päivänselvää? Uskoin ja luotin miehelle aika vakavankin tehtävän, jonka se toivottavasti oli hoitanut hienotunteisesti, ja sitten ei mitään. Tai ehkä se panttasi vieläkin tietoaan Jonnyltä ja tikitteli kuin mikäkin pommi, joka jonakin kauniina päivänä räjähtäisi isoveljen naamalle.

Olisi vain pitänyt selvittää koko asia itse. Helvetti. Se oli vain tuntunut jotenkin kamalan kiusalliselta ja intiimiltä, Jonnyn ja Matildan yksityisasioihin kajoamiselta... Siksi oli ollut kivempi ulkoistaa koko juttu. Sitä paitsi, Jonathan oli kauan sitten vaatinut saada tietää, jos Thomas joskus löisi minua. Oli tuntunut loogiselta kääntää koko juttu toisin päin. Vaan nyt minua epäilytti. Helvetti.

Potkin kiviä kengänkärjilläni ja käännyn kohti tallia. Kai minun olisi mentävä vahtimaan Viiviä. En tiedä miten sekin tytteli oli saanut minut ylipuhuttua valmennukseen silmäterälläni. Ehkä otteeni kaikesta oli herpaantumassa. Napakka tuulenpuuska vahvisti epävarmuuttani ja jouduin kietomaan kädet kevyttoppaliivin ympärille, jotten olisi jäätynyt kuoliaaksi ja lentänyt tuulen riepottelemana hemmettiin.  

Viivi:
Sitten puhdistin kaviot. Katselin Ankkaa tarkkaan, oikein nojasin taaksepäin. Hitsi. Sen kankussa oli kellertävä pissaläntti. Olisi pakko vielä vähän hinkuttaa kimokivellä.
”Hei”, Isabella huikkasi vähän vaisusti ja melkein pomppasin ilmaan.
”Ciaaao! Oon melkein jo harjannu mutta älä kato tätä puolta vielä!!”
Oli tärkeää saada läntti pois äkkiä, ettei Isbe peruisi valmennusta. Se voisi olla juuri tästä kiinni. Yritin hinkkailla niin, ettei Isbe näkisi mitä teen, mutta tädinpirulainen tuli sillain kulmat kurtussa oikein katsomaan.
”Mä sanoin että älä katso!!”
”Onko sillä joku haava siellä??”
”Höh no ei ole.”
”Näytä nyt sitten.”
”Pissaa vaan”, vastasin harmistuneena. En ihan ehtinyt, mokomakin urkkija. Olisin halunnut esitellä Ankan vasta puhtaanvalkoisena. Isabella vaan tuhahti hassusti ja hiihteli sitten minne lie.

Jätin Ankan käytävälle ja hain varusteet, jotka oli onneksi aika puhtaat. Onneksi. Unohdin varata varustepuunaukselle oman aikansa, vaan ehkä tekisin sen tunnin jälkeen. Satuloinnin otin vakavasti, huovan piti olla millilleen suora. Ja suojat! Tuliko sille suojat? Laitoin ne silti. Tarrat millilleen suoraan, symmetrisesti samalle kireydelle.

Isabella:
Viivi pärjää tosi hienosti. Tyttö on yhtä maanisen tarkka kuin minäkin nuorempana (vai vieläkin?). Hah. Ajattelen ensin mennä yksityistalliin, mutten sitten kuitenkaan halua häiritä ratsukoiden valmistautumista. Tai siis... Rasmuksen valmistautumista. Muut tulevat Purtseilta.

Jonathan vaivaa mieltäni vieläkin. Mies ei ole sanonut minulle mitään, vaikka kieltämättä olemme nähneet vain ohimennen. Parhaassa tapauksessa Thomas on käsitellyt asian veljensä kanssa, eikä ole kertonut minun osuudestani asiaan mitään. Jep. Niin sen täytyy olla. Onhan sillä nuorukaisella kuitenkin järkeä päässään, eikö olekin? Ja Matilda ei tietenkään tiedä mitään, Matilda ei saanut tietää mitään, sillä ei tässä nyt hänestä ollut kyse. Tavallaan. Nyt on kyse vain siitä, millaista käytöstä sallisin tallimestariltani. Kaikki vaikuttaa maineeseen, joka on muutenkin vaakalaudalla. Puuttuisin Matildan elämään vasta sitten, jos nainen alkaisi käyttäytyä erityisen säikysti tai ilmaantuisi tallille mustelmilla. Siihen asti tämä ei liittynyt häneen, vaikka minua ihan vähän huolestuttaakin - nimittäin epätietoisuus.

Olen päätynyt kuitenkin yksityistalliin, huomaan istuvani toimiston pöydällä. Ja sitten epäilys hiipii. En usko omiin vakuutteluihini, ja kaivan kiireesti puhelimen taskusta. Thomas kokee vielä ruunauksen, jos luottamustani on käytetty väärin. Toivottavasti ei ole. Kyllähän mies on jo aikuinen...

Vastaanottaja: @Thomas R.
”Hei. Oletko jo hoitanut asian? Keskustellut kauniisti?
Selvisikö kaikki? Tiedän että tätä on turha sanoa, mutta
toivon todella, ettei kukaan muu ole saanut tietää. -I”


Viivi:

Sitten me oltiin noin vain valmennuksessa. Mua hämmästytti. Täällä oli ne makeet tytöt, jotka edellisessä Kalla Cupissa notkui Amandan kintereillä ja joille olin vähän kateellinen. Ehkä me juteltais tän jälkeen? Meistä saattaisi tulla kavereita. Vaikka ne olikin ihan vähän vanhempia, niin mulla oli se etu että menin Isben hevosella. Olihan se nyt siistiä.

Valmennuksessa oli myös aikuinen tyttö ja mies, ne oli ihan jostain eri sarjasta. Niitten hevoset oli tosi makeita (kaks hirveen sporttista ruunikkoa!) ja jotenkin istunta ja varusteet ja kaikki oikein huusi mulle, että ne oli esteratsastajia. Ja hitsin taitavia varmaankin. Yritin olla katsomatta, mutta vilkuilin niitä silti. Oli mielettömän siisti fiilis olla kouluvalmennuksessa esteratsastajien kanssa. Ja niitten tyttöjen, jotka oli varppina cooleja kaikkialla missä ne kävikin.

Viivi keskity! Et voi herranjumala törmäillä Ankalla mihin sattuu, katso eteen”, Isabellan ääni mäkätti ja tuhahdin. Joo joo. Täytyihän tässä muitakin vähän seurata, Ankka kun oli niin hieno ja kiltti. Vaikka oikeastaan... Musta ihan vähän tuntui siltä, että Rilla sopi mulle sittenkin paremmin. Ankka oli tavallaan hirveen helppo, mutta en ihan saanut siitä otetta. Se tuntui vähän isolta (mitä en kyllä sanois ääneen) ja sen selässä oli helppo unohtua haaveilemaan, jolloin suoritukset oli ihan keskinkertaisia (t. Isbe joka mäkätti taas). Mutta oli meillä silti kivaa.

***

”Moi! Mä oon Viivi, vähän te menitte hienosti”, sanon tytölle, joka on tosi kaunis. Sillä on hyppysissään suomenhevosen ohjat, mikä mua pikkaisen kummastutti jo heti silloin kun näin sen. Samalla se on jotenkin vieläkin coolimpaa. Että on kehdannut tulla tuollaisella puoliveristen sekaan, ihan pokkana vaan.
”Sä ratsastit tosi hyvin”, kehun vielä, vaikka totta puhuakseni katselin enemmän niitä pro-esteratsastajia. Mutta nyt on tärkeää olla kohtelias. Tästä voi alkaa ystävyys. Niinpä mä pinnistän mun suun miellyttävään hymyyn (muttei liian mairittelevaan, sellainen ärsyttää muita), ja talutan sitten Ankan pois.

Ihan kuin se tyttö olisi pikkasen hymyillyt kehusta, vaikkei vaivaudukaan puhumaan mulle. Mutta se ei haittaa. Mä olin jättänyt syöttini. Ehkä meistä tulisi kavereita, kun en tungettelisi liikaa. Mun pitää olla cool, eikä liian kakara. Sitten sopisin niiden seuraan. Mulla on kyllä kärsivällisyyttä odottaa.

Tallissa puran Ankalta varusteet, hoidan sen huolellisesti ja annan porkkanan. Sitten äiti tulee hakemaan ja täytyy lähteä kotiin. Valmennuksessa oli kivaa, ja nyt tää hoitotarina loppuu. Loppu.

#kouluvalmennus
tallitarinakliseet #jusunhaaste6
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 20.09.18 13:43
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Ankan päiväkirja
Vastaukset: 33
Luettu: 1806

Vilan päiväkirja

12.09.2018
#jusunhaaste6

Tulin tallille työpäivän päätteeksi ja heti ensimmäiseksi lähdin hakemaan Vilaa tarhastaan. Tamma ei halunnut ensin lähteä tarhastaan, joten jouduin maanittelemaan sitä luokseni. Musta tamma vain juoksi karkuun, joten jouduin seuraamaan sitä tarhan perimmäiseen nurkkaan ennen kuin tamma pärskähdellen antoi itsenstä kiinni.

Talutin Vilan talliin, kiinnitin sen hoitopaikalle ja hain sen harjapakin satulahuoneesta. Ensin pyörittelin kumisualla sen läpikotaisin, sitten pölärillä irtokarvat pois, puhdistin kaviot ja vein sitten harjapakin takaisin omalle paikalleen. Nappasin mukaani tamman ratsastusvarusteet, varustin sen ja talutin tamman maneesiin. Smile

Nousin tamman selkään ja lähdimme liikkeelle. Vila vaikutti energiseltä ja se hieman meinasi jopa temppuilla alkukäyntien aikana. Loppua kohden se kuitenkin rauhottui ja jaksoi keskittyä hienosti. Tehtiin ihan perinteisiä kouluratsastusharjoituksia ja hyvin meni! <3

Ratsastuksen jälkeen hoidin Vilan huolellisesti, ennen kuin laitoin sen karsinaansa odottamaan iltaruokiaan. Itse menin puhdistamaan sen varusteet, koska ne olivat pääseet likaantumaan.

Kun varusteet olivat puhtaat, kävin sanomassa maailman parhaalle hoitohevoselleni heipat ja lähdin kotia kohti.

Alla vielä kuva minusta ja Vilasta!
Topics tagged under jusunhaaste6 on Foorumi | Auburn Estate YXS4IFY
kirjoittaja Anton S.
lähetetty 12.09.18 22:27
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Vilan päiväkirja
Vastaukset: 100
Luettu: 4430

Takaisin alkuun

Siirry: