Kellonaika on nyt 30.09.20 2:39

3 osumaa on löytynyt haulle 0

Grannin päiväkirja

Herää
31. elokuuta 2018 -- #innanhaaste4 #jusunhaaste3

Sadetta ja tuulenpuuskia. Harmaa sää ja ankea Granni. Itselläni levoton olo.

Ei siis mitään uutta taivaankannen alla.

Käyntini Purtsilla oli vain pikainen, sillä illalle mulla oli suunnitelmia. Olisin jättänyt tulematta kokonaan, ellen olisi ollut hysteerinen hevosenomistaja, jonka piti ihan itse tarkistaa ja putsata Grannin taannoisen haavan tilanne. Haava ei ollut haitannut Grannin elämää millään tavalla ja se oli parantunut paremmin kuin hyvin, mutta mä tutkin sitä silti joka päivä melko varmana siitä, että mun tammani heittäisi veivinsä, ellen tekisi niin.

Grannia hysteerisyys ärsytti. Se olisi mieluummin viettänyt vapaapäivänsä ylhäisessä yksinäisyydessään. Se suunnilleen pyöritteli silmiään, ja jos se olisi osannut, se olisi anastanut mun puhelimeni ja kirjoittanut Facebookin Roskalava Kalla -ryhmään:
Hakekaa pois hullu hysteerikko. Luulosairastuttajan vikaa. Muuten mukava ja harmiton, mutta läheisriippuvainen, eikä sovi itsenäiseen elämäntapaani. Auttakaa mua erakoitumaan rauhassa. Nopea nouto etusijalla.

Luonnollisesti tulin nopeasti siihen tulokseen, ettei Grannilla ollut mitään hätää tänään(kään). Se oli vahvasti elossa ja oma kyrpiintynyt itseensä.

Hätkähdin, kun tallin ovi kävi. Voi olla, että mun korvani meni vähän samalla tavalla luimuun kuin Grannilla mut nähdessään, kun tunnistin tulijan Janna Kaajapuroksi.

Eihän me oltu ylimpiä ystävyksiä oltu koskaan, mutta ei se pelkästään riittänyt selittämään mun äkillistä hapanta fiilistä. Pahemmaksi se vielä kävi, kun mimmin isoveli, josta mä tavallisesti pidin, seurasi sen jalanjäljissä. Siinä ei ollut mitään järkeä, koska Verneri Kaajapuro ei ollut eläessään tehnyt mulle mitään pahaa.

Paitsi että oli. Viime yönä mun sängyssä.

Ehkä mä olin jännittänyt tätä päivää ja Rasmuksen tuloa mun luokse syömään. Ehkä mun mielessä oli pyörineet teinihirviöt sen takia, että olin torstaina taas tavannut uutta personal traineriani, jonka luokse en olisi koskaan hakeutunut ilman Avan ja Jannan treenattuja pyrstöjä ja niistä puhumista. Ehkä olin päästänyt valloilleen myös kriisin siitä, että mä olin kaikella tapaa vähän huonompi kuin ne kaksi.

Mä olin nähnyt unta, että Kaajapurojen perhe iloitsi uudesta vävypojastaan. Janna oli oikein hehkunut onnea ja vahingoniloa, koska se oli onnistunut hurmaamaan Rasmuksen esittelemällä sille syväkyykkyjään. Ne kaksi oli kävelleet käsi kädessä rakentamaan Jannalle hurjan vaikeaa ja suurta esterataa, jollaisen se tietysti ylittäisi tuosta vaan, ja Verneri oli seissyt mun vieressä, kun mun sydän, jonka Rasmus oli muitta mutkitta palauttanut mulle, valui pirstaleisina paloina mun sormien lomasta.

Armottomasti valmentaja oli sanonut mulle:
"Tiesithän sinä, että näin siinä käy. Eihän sulla ole edes pyöreät pakarat."
Oli ehkä vähän omituista, että se vertaili mun ja oman pikkusiskonsa pyllyjä, mutta siinä unessa se oli vain väistämätön totuus.

Valvemaailmassa Verneri Kaajapuro käyttäytyi niin kuin ei olisi tiennyt murskanneeni mun itsetuntoa. Tai siis, eihän se tiennytkään, mä muistin. Yritin ravistautua hereille ja irti unimaailmasta, mutta silti mä taisin katsoa Verneriä jotenkin onnettomasti, koska se pysähtyi Grannin karsinalle, jonka edessä mäkin seisoin.
"Hei, Jusu. Kaikki hyvin?" se kysyi.
Mä nyökkäsin. Tietysti kaikki oli hyvin.

Granni työnsi päänsä käytävälle ja luimisti Vernerille korviaan. Salaa mä olin siitä vähän iloinen, vaikka sitten mä tunsinkin hirveän huonoa omatuntoa sellaisesta iloitsemisesta. Oli väärin olla tyytyväinen silloin, kun oma hevonen käyttäytyi huonosti ja uhitteli valmentajalle.

Mutta ei Verneriä haitannut. Se naurahti hevoselle tyynesti. Mä hymyilin valjusti ja muistutin itselleni, että turha mun oli Verneriin tuhlata pahoja fiiliksiä. Enkä mä halunnut suoda niitä sen siskollekaan, vaikka Janna usein yrittikin oikein tieten tahtoen niitä mussa herättää. Mä päätin vastedes kohottaa itseni visusti paniikin ja ärsyynnyksen yläpuolelle ja ajattelin, että valvemaailmassa Janna ei voinut tehdä mulle mitään niin pahaa, että mun todella tarvitsisi hajota kappaleiksi. No, sitä yläpuolelle asettumista kyllä takuulla vielä koeteltaisiin - moneen otteeseen - mutta periaatteessa päätös oli askel oikeaan suuntaan.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 31.08.18 10:44
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Grannin päiväkirja
Vastaukset: 150
Luettu: 9881

Effin päiväkirja

22.08.2018

Aamulla talli oli täynnä tohinaa, kun hevoset söivät aamuruokiaan ja Jonathan kävi välillä tekemässä erinäisiä askareita. Harjasin Effiä karsinassa samalla, kun tamma söi aamuruokiaan. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton, jottei tamma stressaisi läsnäolostani pakollista enempää.

Effi näytti siltä, että se olisi voinut tehdä minusta myynti-ilmoituksen hevospalstoille. Lahjoitetaan tyhmä hoitajatyttö, joka ei ymmärrä ruokinta-aikojen päälle yhtikäs mitään. Pikainen nouto, ei turhia varauksia. Lisätiedot paikanpäällä, ei soittoja.
Hymyilin hieman ajatukselle ja laitoin tamman suojat jalkoihin. Olin vakaasti päättänyt lähteä maastoilemaan, vaikka kirjava ei varmasti ollutkaan samaa mieltä kanssani. Tuskin sen myynti-ilmoitukseenkaan kukaan täysjärkinen olisi tarttunut.

Ruokien loppuessa pujotin meksikolaiset suitset ruunikon päähän ja vasta sitten laitoin estesatulan sen selkään, jottei tamma pääsisi kääntyilemään. Satulan jälkeen kävelytin Effin tallista ulos.
"Me mennään maastoon, otan puhelimen äänettömänä mukaan. Jos meistä ei kuulu, niin ollaan luultavasti lähimmässä ojassa väärinpäin", ohjeistin Jonnylle, joka käveli ohitsemme hakemaan seuraavaa tammaa laitumelle.
"Roger", mies vastasi virnistäen. Se luultavasti ajatteli, että olin itsemurhahakuinen, kun lähdin Effillä varta vasten surman suuhun.

Yllätyin ihan miten nätisti tamma käveli metsäpolulla. Olin laittanut korvahupun suitsien alle, joka ilmeisesti vaimensi ääniä edes sen verran, että Effi ei hätkähtänyt ihan jokaista rasahdusta.
Uskalsin jopa antaa Effin ravata hitaasti yhdellä hieman leveämmällä polulla, mutta pidin ohjat hyvin tuntumalla ihan kaiken varalta.

Edessämme aukesi loiva ylämäki, joka loppui hieman jyrkemmin. Pohdin pari sekuntia vaihtoehtoja, kunnes henkäisin syvään ja annoin tammalle laukkapohkeet. Toivottavasti jyrkkä osuus ylämäestä hidastaisi vauhtia sen verran, että saisin ruunikon takaisin käyntiin.
Effin takaosasta löytyi yllättävän paljon voimaa, kun tamma painoi korvansa luimuun ja ponnisti vauhtiin. Otin sen mustasta harjasta kiinni, jotta saisin kolmannen tukipisteen, jos tamma päättäisi tehdä yllättävän liikkeen.

Olimme melkein ylhäällä ja Effi alkoi itsekseen hidastamaan. Huokaisin helpotuksesta ja istuin satulaan takaisin. Hymyilin onnellisena ja ajattelin, että tämä päivä oli lähes täydellinen.

Effi pysähtyi kuin seinään ja melkein kolautin pääni sen niskaan. Tamma pörisi valtavaan ääneen ja sen korvat sinkoilivat ympäriinsä. Nostaessani katseeni näin valtavan uroshirven mäen päällä, sen mustat silmät katsoivat meitä.

Effi pyörähti ympäri ennen, kuin ehdin kissaa sanomaan ja lähti nelistämään alamäkeen.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 22.08.18 16:18
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 113
Luettu: 5299

Eelan päiväkirja

Erelas "Eela" Sokka julkaisi ryhmässä "Palvelusväki kiertoon".

"Myydään kaksikielinen, reipas (hieman hömelö) kaveri.
Ei pöllömmän näkönen ja kyllä se selässä pysyy, mutta todistettavasti
saatu selästä alas, vaikkakin palas heti satulaan, kertoo siis
sinnikkyydestä. Pitää paikat siistinä, on itse sisäsiisti ja pitää huolen tavaroista.

Lähtee ensimmäiselle tarjoajalle, postikulut lisätään hintaan.
Aloitus viidestä (5) eurosta. Ei alustavia varauksia."

kirjoittaja Jonathan R.
lähetetty 20.08.18 18:05
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Eelan päiväkirja
Vastaukset: 40
Luettu: 2529

Takaisin alkuun

Siirry: