Kellonaika on nyt 23.10.20 0:49

3 osumaa on löytynyt haulle 0

Effin päiväkirja

29.09.2018 / A. Koskisen kouluvalmennus

5 minuuttia
Effi liikkui suhteellisen sujuvasti eteenpäin kaviouralla. Sarah oli ottanut hyödyn siitä, että monet Auburnin ratsastajat olivat lähteneet viikonlopuksi Josefinan vanhempien luokse valmentautumaan. Pyöreät kannukset naisen jaloissa olivat vain pieni lisävaruste, mutta Sarah tiedosti ne hyvin selkeästi, kuten naisen ratsukin. Kirjava tamma kulki hyvin herkkänä eteenpäin, sen jaloissa olevat valkoiset koulusuojat olivat pienen pölyn peitossa jo nyt, vaikka valmennusta oli mennyt vasta hetki.
Valmentajana toimiva mies antoi ohjeita maneesin keskellä ja ratsastaja pyrki parhaansa mukaan suoriutumaan niistä. Effin harja heilahteli ravin tahdissa, etuosa kulki aavistuksen takaosaa sisempänä ja ravi eteni tahdikkaasti eteen.

Käynnissä Koskinen pyysi suorittamaan takaosakäännöksiä, jotka olivat aiheuttaneet ratsukolle edellisellä kerralla harmaita hiuksia. Suorituksista näkyi, että Sarah oli harjoitellut niitä tässä välissä, mutta Koskinen näki silti paljon parannettavaa suorituksissa.
Pikkuhiljaa yhteistyö alkoi sujumaan paremmin ja mies nyökkäsi hyväksyvästi. Sarah keskittyi omaan istuntaansa paljon ja se selkeästi vaikutti myös tahdikkaasti kulkevaan ruunikkoon.

3 minuuttia
Ruunikko dominantwhite väritys erottui hyvin ratsukon kulkiessa eteenpäin maneesissa. Sarah oli halunnut ottaa vielä yhden valmennuksen ennen Kalla CUPia ja Anton Koskinen oli ollut hyvä valinta. Kannusten käyttöä Sarah jännitti edelleen hieman ja se näkyi myös herkistyneessä hevosessa tämän alla.
Effi asettautui hienosti avotaivutukseen kaviouralla, se oli melko kuuliainen, vaikka välillä alkuun pyrkikin uralta sisälle. Koskinen ohjeisti ratsukkoa aktiivisesti.

Käynnin takaosakäännökset sujuivat edellistä kertaa paremmin, vaikkeivat ne täydellisiä olleet vieläkään. Koskinen antoi lisää ohjeita ja ratsukon suoritus parani niiden myötä hyvin paljon. Sarah istui ryhdikkäästi ja ajatteli omaa istuntaansa jatkuvasti, joka näkyi selkästi myös Effin askelluksessa.

1 minuutti
Kalla CUP lähestyi ja Sarah oli ottanut muiden ratsukoiden poissaolon hyötykäyttöön. Nainen ratsasti Koskisen tarkkailevan katseen alla maneesissa. Kannukset olivat vieläkin vieraat ja Effi kulki niiden vuoksi herkempänä, kuin normaalisti.

Avotaivutus sujui melko hyvin ravissa. Takaosakäännökset olivat viimeksi olleet hankalia, mutta Sarah oli harjoitellut niitä paljon ja se näkyi. Koskinen antoi ohjeita aktiivisesti ja oli selkeästi tyytyväinen ratsukon kehitykseen.

(Tarinassa yritin päästä eroon liian rennosta kirjoitustyylistä ja toivoitella hieman kuvailevampaa kirjoittamista kirjakielellä.)

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 28.09.18 21:39
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 113
Luettu: 5376

Riepun päiväkirja

34. Puomitunti
Keskiviikko 19/09/2018

1 minuutti
Riepu laukkasi puomien yli kuin tuli hännän alla. Pidätteet tuntuivat saavan sen kuumumaan entisestään eikä mun jännittynyt olemus tuntunut auttavan. Kamalan huono päivä.

3 minuuttia
Valkoisen hevosen kaviot rummuttivat hiekkaa laukan tahdissa. Puomit ylittyivät sujuvasti, mutta Isabellan tuomitseva katse antoi ymmärtää vauhtia olevan aivan liikaa. Pidätin Riepua ja sen pää kohosi korkeuksiin, vauhdin pikemminkin lisääntyessä. Miten se aina jaksoikin kuumua tällälailla.

Hengitä. Hengitä. Hengitä. Jostain syystä mun piti tosissaan keskittyä siihen, jotten olisi unohtanut kokonaan rentoutua. Me oltiin molemmat jännittyneitä hevonen ja ratsastaja.

Olin lähes helpottunut, kun tunti vihdoinkin loppui. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.

5 minuuttia
Me laukattiin taas ihan kamalaa vauhtia. Riepu kulki eteenpäin kuin juna, eikä meidän tempo rauhoittunut siitäkään huolimatta, että kentällä oli vain puomeja. Miksi meidän kehitys tuntui pysähtyneen kuin seinään? Vaikka olin saanut Riepua hieman koottua ja jarrutettua, se kuumui siitä niin paljon että pienen myötäyksen, pienen vatsalihasten hellittämisen jälkeen vauhti kasvoi jälleen.

"Rentoudu Ellie, muista hengittää siellä selässä", Isabella sanoi. Päästin puuskahduksena ilman ulos keuhkoistani ja tajusin, etten tosiaan ollut muistanut hengittää.

Loppujen lopuksi me saatiin jotain kontrollia touhuun. Vauhti oli edelleen aika reipas, mutta musta ei enää tuntunut, kuin olisin ollut alkeisratsastaja laukkaratsun selässä. Taputin Riepua pysäytettyäni sen ja laskeuduin alas satulasta. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.

kirjoittaja Ellie von B.
lähetetty 28.09.18 11:47
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Riepun päiväkirja
Vastaukset: 60
Luettu: 3148

Grannin päiväkirja

Kyllä isä tietää
28. syyskuuta 2018 -- #jusunhaaste11

Teemana on kritiikin viskaaminen romukoppaan ja ajatuksenjuoksumaisen tekstin tuottaminen ja hyväksyminen... ja tiiviin ilmaisun harjoittaminen.


Yksi minuutti

Meillä meni Grannin kanssa päin persettä, ja mä totesin itselleni, että niinhän meillä meni aina.

Isä tunsi mut ja tiesi, miten mä perustelisin meidän epäonnistumisia.

Se ei sopinut sille.

"Valittamisen sijaan nyt pitää alkaa ratsastaa. Jos asiat ei toimi, muuta jotakin", se sanoi, ja vaikka äänensävy oli lempeä, sisältö oli raadollisen totta.

Kolme minuuttia

"Josefina, miksi käänsit pois?" isän kysymys kaikui kentällä.

Mä olin juuri kääntänyt Grannin pois linjalta, joka olisi kuljettanut meidät pystyesteelle. Me oltaisiin tultu huonoon paikkaan, mä tiesin sen, koska Granni ei ollut hallinnassa. Ei se juuri koskaan ollut, ei varsinkaan, kun me hypättiin.

"Pysähdy."

Mä pysäytin hevoseni ja kyhjötin satulassa pahaa aavistellen. Mä saisin varmasti kuulla totuuden, joka olisi epämiellyttävä. Voi kunpa paikalla ei olisi yleisöä.

"Sun täytyy nyt lakata murehtimasta ja ruveta oikeasti ratkomaan teidän ongelmia, eikä vain selittää kaikkea sillä, että hevonen on vaikea etkä sinä osaa."

Kyllähän mä sen tiesin: ei mun pessimistinen asenteeni edistänyt mun ja Grannin kehitystä mitenkään.

"Sä osaat kyllä. Lakkaa vellomasta ongelmissa. Käydään nyt yhdessä hommiin ja ratkaistaan tämä hevonen", isä päätti.

Viisi minuuttia

Granni ei toiminut. Se ei kerta kaikkiaan toiminut niin kuin mä halusin sen toimivan, ja isä kysyi, miksei me mentykään tehtävälle, jolle se oli meidät pyytänyt menemään. Miksi mä käänsin hevoseni viime hetkellä pois linjalta? Koska se ei ollut kontrollissa, mä sanoin, ja koska mä en vaan saanut sitä hallintaan enkä keksinyt miten siinä onnistuisin, koska Granni oli niin kamalan vaikea hevonen. Se ei totellut. Sitä ei kiinnostanut totella.

Isä käski mun pysähtyä. Mä tein niin kuin käskettiin, ja mä olin hirveän tietoinen siitä, että mun ja Isabellan treeni oli kerännyt kentän aidan taakse jo vähän yleisöäkin. Mä toivoin, ettei isä haukkuisi mua lyttyyn.

Mutta isä oli järkevä ja rauhallinen ja kannustava valmentaja, ei se haukkuisi mua syyttä suotta.

"Josefina", isä aloitti, ja mä huomasin toivovani, että se nyt mua suoraan puhutellessaan käyttäisi meidän äidinkieltä.

Ehkä ihan kaikki eivät ymmärtäisi sen puhetta.

"Sä olet varmaan vuoden aina vaan sanonut, että hevonen ei toimi, koska se on vaikea."

Voi ei. Miksi se puhui suomea? Ja ennen kaikkea - miksi se oli ihan oikeassa?

"Oletko sä todella yrittänyt ratkaista teidän ongelmia vai todennut vain, ettet osaa?" isä kysyi.

Sävy oli lempeä, mutta mua vähän hirvitti silti. Mä tiesin, mikä mun vastaus oli, ja niin tiesi isäkin.

"Nyt sun pitää siirtyä pois tosta ongelma-ajattelusta. Lakata murehtimasta ja ruveta ratkomaan", se kertoi. "Ratkotaan yhdessä."
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 28.09.18 9:39
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Grannin päiväkirja
Vastaukset: 151
Luettu: 9999

Takaisin alkuun

Siirry: