Kellonaika on nyt 20.01.22 6:56

1 osuma on löytynyt haulle 0

Esteetöntä - tai sitten ei | Lotta Alavuo

5. Vaarallisilla vesillä

Pää pystyssä kiersin hitaasti baarin salia. Silmilläni etsin katsekontaktia. Tänään en välittänyt siitä, olisiko kyseessä mies vai nainen. Tarvitsin seuraa. Ensimmäiset kävelemäni metrit eivät tuoneet apua, vain muutamia nyökkäyksiä tutuilta. Pian yksinään baaritiskiin nojaileva nuori mies kiinnitti huomioni. Tumma tukka oli kammattu geeliä käyttäen seksikkäästi, mutta hienostuneesti. Pikkutakki istui täydellisesti ja farkut loivat rentoa tunnelmaa. Katseemme kohtasivat saatuani silmäiltyä hänet kirjaimellisesti päästä varpaisiin. Hän nyökkäsi, mutta se ei ollut tervehdys. Se oli kutsu. En muuttanut kävelytyyliäni, vaan jatkoin matkaani tiskin reunalle yhtä huolettomasti ja itsevarmasti kuin aiemmin. Ylpeyttä en kasvoilleni pukenut.

Tervehdin miestä kohteliaasti.
– Kai ymmärrät, että koko kaupunki puhuu sinusta? mies kysyi tervehdykseksi. Ainakin kieli oli terävä.
– Kai se on oletettavaa, jos ei ole päässyt näyttämään naamaansa pitkään aikaan. Vastasin kohteliaasti.
Mies ymmärsi ja naurahti vastaukseksi.
– Kenen seurassa saan viettää aikaani? kysyin kohteliaasti. Minua ei ollut koskaan esitelty hänelle.
– Kalle Isokoski. Mutta saanen udella kauniin naisen nimeä? Mies tuntui hyökkäävän, vaikka vain varovaisesti, sanoillaan kimppuuni. Hänen äänensä oli kylmä kuin jää.
– Charlotta Alavus, esittelin itseni tuttuun, lempeään sävyyn, kuten aina.
– Vai Charlotta, mies myhäili. Hän vaikutti tietävänsä paljon enemmän. – Sinun on turha piilotella totuutta minulta.
Sanat olivat kuin isku vasten kasvojani ja jouduin tekemään kaikkeni, etten haukkonut henkeäni. Minun oli vaikea enää keksiä järkevää sanottavaa tai sanottavaa ylipäätänsä.
– No voi, veikö kissa kielesi? Mieshän piikitteli minua lakkaamatta.
– Mitä minä voin sitten itsestäni sanoa, jos tunnut jo tietävän kaiken? vastasin arvokkaasti.
– Tiedän vain sen, mitä olen kuullut. Mutta kerrohan minulle, miten sinun tai hevosesi asiat ovat päätyneet Kallan Sanomiin.
Kurkkuani kuristi. Kysymys oli paljon vaikeampi, kuin olin osannut kuvitella. Ja miten hän ylipäätänsä tiesi tuosta pienen pienestä vapaan sanan artikkelista, jossa minua ei tietenkään mainittu sanallakaan. Vain Auburnilaiset tiesivät asiasta, sekä tietenkin loimen tuhoaja. Hälytyskellot soivat. Jää rätisi jalkojeni alla.
– Tuo on itse asiassa kysymys, mihin en osaa vastata, kerroin saatuani ajatukset jotenkin kasaan. Järkytys varmasti paistoi kasvoiltani.
– Luulen, että epäilykset kasaantuvat ja joku saattaa jopa syyllistää sinua. Se tarkoittaisi hyvästejä kartanolle, mies puhui melkoisella mielenkiinnolla asiaa kohtaan. Aivan, kuin hän tietäisi mitä todella tapahtuu Auburnia koskevien juorujen takana. Aivan kuin hän pystyisi saapastelemaan tallilla kuin kotonaan.
– Minä toivon, että saan säilyttää asemani, lauseeni oli varmasti monitulkintainen, mutta en voinut täsmentää sitä ympärillä olevien uteliaiden korvaparien johdosta. Täällä tuntui viinilaseillakin olevan korvat.
– Sitten kannattaa pitää varansa. Olet vaarallisilla vesillä, mies sanoi ja kääntyi baarimikon puoleen, jolle esitti tilauksensa. Pian eteemme ilmestyi kaksi punaista juomaa. Omani sisältö tuntui vielä sekoittuvan keskenään. Kimaltavat hileet tanssivat lasissa ja kietoutuivat lähekkäin vain erotakseen uudestaan. Liike oli itsessään jo lähes humalluttavaa. Sokerinen rengas kimmelsi hienoisesti valaistuksessa. Juoma oli seksikäs, mutta kuitenkin täysin hienostunut ilman ylimääräisiä yksityiskohtia. Voisinpa tuntea itseni samanlaiseksi.

Nautittuani siemauksen juomaa mies taas ryhtyi puhumaan minulle.
– Kerrohan Charlotta, aiotko jatkossa viihtyä useammin täällä? Miehen äänen sävy oli muuttunut, nyt se oli kermaisen täyteläinen, ehkä hieman viekoittelevakin. En tiennyt mikä muutoksen oli saanut aikaan, mutta ilmeisesti hän tiesi, etten minä ollut niiden Auburnin kauheuksien takana.
– Luulisin niin. Ainakin olen suunnitellut tekeväni aikatauluihin tilaa, kerroin. En minä tätä tietenkään ollut järjestänyt, sainhan kiittää pomoani suunnilleen koko sopasta, joka oli muhinut vuosia.
– Toivon siis, että saan jatkossakin nauttia seurastasi, mutta luulen nyt, että minun täytyy luovuttaa sinut toisen herrasmiehen seuraan, hän sanoi ja loi merkitsevän katseen taakseni.

#perjantai13 #juorut
kirjoittaja Lotta A.
lähetetty 12.10.17 21:08
 
Etsi: Spinn off -arkisto
Aihe: Esteetöntä - tai sitten ei | Lotta Alavuo
Vastaukset: 17
Luettu: 753

Takaisin alkuun

Siirry: