Kellonaika on nyt 17.01.22 9:41

1 osuma on löytynyt haulle 0

Valerien päiväkirja

18. joulukuuta 2017 - #11 #valerienpäiväkirja #joulukalenterihaaste

Tänään tamman verissä virtasi taas ripaus enemmän täysiverisyyttä. Ylivireys pilasi kaiken potentiaalin nuorikosta. Pienet esteet eivät pidätelleet Valerieta hypähtämästä ilmaan suurella voimalla. Vahvasta ohjasta ja painavasta istunnasta huolimatta puoliverinen liikkui pääasiassa kahdella jalalla.
Muutaman holtittoman horjahdukseni jälkeen päätin laukkuuttaa liikavirran pois sekoittamasta nuorikon päätä. Painoin pohkeilla kannustavasti varmistelevalle tammalle lisää vauhtia. Laukkasimme pian pitkäsivuista maneesia ympäri kuin reikäpäät. Sabinovoikon irtonainen ja holtiton laukka tavoitti lyhyet sivut liian pian, kiihdytysyrityksistä huolimatta. Sen pää viskoi innostuksissaan ohjan varassa
pidätteiden läpi. Jos joku nyt erehtyisi näkemään meidän vallattomat treenit, saattaisi kyseenalaistaa taitojani nuoren hevosen omistajana.

Luonteikas neitokaiseni rauhoittui heti luontopolulle päästessään. Se jolkotteli pehmeällä metsätiellä rennosti, eikä äsköisistä villeistä laukkapyrähdyksistä ollut enää tietoakaan.
Puuterilumi kimalteli ihanasti kuulaassa säässä. Joulu teki tuloaan kerrankin kauniisti, eikä loskaisen paskaiset säät latistaneet tunnelmaa. Pakkanen salpasi henkeä siinä missä kaunis metsämaisemakin. Kyllä täällä mieli lepäsi.
Olisimme viihtyneet keskenämme vielä pidempäänkin, mutta työt eivät tähän vuodenaikaan odottaneet. Milloin joku tipahti tikkailta jouluvaloja viritellessään ja toinen poltti itsensä pipareita paistaessa. Mustat silmätkään eivät jaksaneet enää yllättää, ennemminkin vihastuttaa.
"Kiitos rakkaimpani", taputin kolikonkultaista kaulaa ennenkuin laskeuduin alas ratsailta. Valerien turpakarvat näyttivät vuoraantuneen kuurasta jääpuikoiksi.

"Ai moi Nita", tervehdin vaivihkaa ohi varustehuoneesta Valerien karsinalle mennessäni.
"Anteeksi, mutta mie en taida olla kaipaamasi henkilö", brunetti naurahti ja jouduin katsahtamaan taakseni kahdesti. Ei ainakaan Nita, muttei tuikituntematonkaan. Kuka ihme?
"Oho! Me ei taidetakaan tuntea toisiamme. Julia, Valerien omistaja", esittäydyin tummaverikölle ystävällisesti käteni ojentaen. Hämärästi aito hymy ja rempseä puhetyyli muistutti minua jostakin.
"Muistan ehkä siut sieltä jatkoilta. Gabriella", hän sanoi ja puristi kättäni lujasti. Taisi olla tomera mimmi.
"Aivan, siellä olikin liikaa peitettyjä kasvoja muistettavaksi", nyökyttelin selvästi minua vanhemmalle naiselle. Missä vaiheessa Mina oli siirtynyt paikkaamaan Armia varsomiskarsinaan?

Kurottauduin kurkistamaan viereiseen karsinaan, jossa pilkukas pikkuveijari piti emälleen pukkinäytöstä. Parempaa joululahjaa Minka tuskin osasi odottaakkaan.
"Minastakin odotetaan pientä seuraajaa ensvuonna", Gabriella jatkoi yhtäkkisesti huomatessaan minun sydämen sulavan pienelle ponivarsalle. Aivan, se selittikin sekoiluni. Mina oli mitä ilmeisemmin naisen vuokrahevonen.
"Niinkö? Kaikki tammat taitaa pamahdella paksuksi vuorotellen", sanahdin yllättyneenä. Upeiden hevosten pieniä seuraajia näki kyllä jatkossakin mielellään tallilla käydessä.
"Joo. Toivotaan parasta", tummaverikkö hymyili sukkajalkaisen puoliverisen viereltä ja nakkasi sitten kätensä ilmaan hyvästien merkiksi.
"Ilman muuta. Nähdään", sanoin Gabriellalle, joka painui vuokrahevosensa kanssa kohti maneesia.
kirjoittaja Julia L.
lähetetty 22.12.17 14:52
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Valerien päiväkirja
Vastaukset: 35
Luettu: 3018

Takaisin alkuun

Siirry: