Kellonaika on nyt 20.10.21 0:40

1 osuma on löytynyt haulle 0

I have to save a rum | Inna Paakkanen

30.07.2021
#powerjump21 #jarinna
kirjoitettu yhdessä @Jesse A.

Auburnissa oli kova kuhina päällä. Power Jumpit olivat käynnissä, joten piha oli täynnä hevosrekkoja ja trailereita. Autoja oli pitkälle matkalla tien vieressä ja ihmisiä kuhisi ympäri pitäjää. Luokkien välisen tauon aikana Inna toi heilansa hetkeksi pois hälinän keskeltä laitumille, jonne ei ollut yleisöllä asiaa. Penna oli heitäkin tiiraillut tärkeänä.

Bansku sai viettää kesäpäiviään orilaumassa, jossa oli myös Leevi. Melkeinpä kaikki muut olivat leikkisiä nuoria, mutta erityisesti Pontus nyt oli vain poni.

Jarkolla ei ollut kokemusta hevosista, joten mies tuli hieman varovaisemmin laitumen sisäpuolelle. Innaa hymyilytti miehen hermostuneisuus, koska ei ollut nähnyt Jakea sellaisena ennen. Sen sijaan miehestä oli paljastunut tässä kuukausien aikana jämpti ja hillitty. Ihan syystä, koska Jarkolla oli oma rakennusfirma tai oikeastaan hän oli perimässä sitä isältään. Eikä se ollut mikään pieni firma, jossain pikkukylässä.

"Tässä on Bansku", Inna kertoi, kun ruuna asteli korvat hörössä paikalle.
Bansku työnsi turpaansa uteliaasti kohti uutta tuttavuutta, mutta kiilasi sitten kaksikon väliin. Inna nauroi ja rapsutti kouluhevostaan harjan alta.
"Jaaha", Jarkko hymähti huvittuneena.
"Ei se pure", Inna vakuutti, kun Jake otti pari askelta taaksepäin. "Noista muista en sitten menekään takuuseen."

Inna näki nuoren orikolmikon lähestyvän. Pontus katseli välimatkan päästä, koska selkeästi aina tahtoi uskoa joutuvansa sisälle, ja Leevillä oli liian hyvä ruohokohta kesken. Ettei Jake joutuisi piirritetyksi, Inna otti orivarsojen luodin ja syötti niille palat kuivaa leipää.

Jarkko hymähteli jotain epämääräistä, katseli epämääräisesti lähellä olevia hevosia ja mietti, mihin ihmeeseen oli päänsä pistänyt.
Mutta Innan takia hän kyllä kestäisi hetken hevosten seurassa. Ja sen takia hän myös päätti uskaltautua ja rapsuttaa Banskuksi kutsutun hevosen kaulaa. Hevosen heilautettua päätään, mies kuitenkin vetäisi kätensä salamannopeasti pois eläimen iholta.

“Joko ne kisat starttaa?” Jarkko tiedusteli, sillä jotain kuulutuksia kantautui hänen korviinsa.
Ei hän nyt mitenkään pelännyt hevosia, mutta miehen kokemus kyseisistä eläimistä rajoittui toto-lappuihin ja tänään hän olisi ensimmäistä kertaa seuraamassa ratsastuskisoja.
"Eiköhän kohta, voidaan mennä", Inna lupasi ja rapsutti vielä kerran Banskua sään kohdalta.

Matkalla katsomoon he nappasivat vielä buffetista kahvit mukaansa, ennen kuin lähtivät etsimään vapaita paikkoja. Katsomot olivat odotetusti aika täynnä, mutta ei liian tungoksessa. Jarkko osoitti Innalle tyhjiä paikkoja suhteellisen ylhäältä, jonne he lähtivätkin luovimaan tietään.

"Inna, hei!" tuttu ääni huuteli ja Inna irvisti.
"Hitto", nainen mumahti, taikoi kasvoilleen hymyn ja kääntyi kohti Ritva Aroa. "Hei, Ritva, pitkästä aikaa."
"Innaa!" myös pieni tyttö kiljaisi ja juoksi halaamaan naisen jalkoja.

Inna taputti hymyillen Sofian selkää ja kyykistyi kyselemään tytön kuulumisia.
Ritva oli niin innoissaan vanhan tuttavansa tapaamisesta, ettei ensin meinannut edes tajuta, että Paakkasen vieressä istui vieläkin vanhempi tuttu.
"No, mutta onko siinä Jarkko?"

"Mitä?" Inna hätkähti. Tunsiko Ritva Jarkon jostain?
"Moi Ritva, pitkästä aika!”, Jarkko hymyili leveästi.
"Öm, mistä te tunnette toisenne?" Inna kysyi epävarmana.

"Mistäkö? Jesse on Jarkon serkku?" vanhempi nainen naurahti. “Jarkko on Jessen isän veljen poika.”
Kieltämättä Ritva Aro nautti siitä tilanteesta erittäin paljon, koska ei ollut tyhmä, joten hän aisti ettei ollut mikään sattuma, että Inna ja Jarkko istuivat vieretysten.

"Serkku?! Voi vittu", Inna kiljahti yllättyneenä.
"Ittu!" Sofia tarttui heti sanaan.
"Tunnetko sä Jessen?" Jarkko kysyi vuorostaan Innalta kulmiaan kohottaen. Heti, kun hän oli nähnyt Ritvan, mies tajusi miksi Kalla oli kuulostanut niin tutulta paikkakunnalta: hänen serkkunsa, Jesse, asui siellä.
"Me oltiin kimpassa.. siis kämppiksinä. Jesse oli silloin Milan kanssa. Mä Juuson ja.. ei me silleen oltu vielä.. siis koskaan."
“Pieni maailma”, Jarkko naurahti ja joutui hetken sulattelemaan tätä tietoa. Hän oli pitänyt yhteyttä Jukka Aroon, Jessen isään, joten suurinpiirtein tiesi mitä serkkupojalle kuului ja missä päin maailmaa mies meni.

Ritvan mukana seuraan tupsahtanut tyttö oli siis mitä ilmeisemmin Jessen lapsi, joten mies yritti tehdä tuttavuutta hänenkin kanssa, mutta Sofia ujosteli sen verran, että piiloutui mummonsa jalkojen taa.

“Liittykää ihmeessä seuraan”, Jarkko pyysi ja viittoili eräänlaista tätiään istumaan alas heidän.
“Oletteko te yhdessä?” Ritva Aro kysyä paukautti.
Jarkko hymähti ja vilkaisi Innaa kysyvästi. Vastassa oli tilanteesta hämmentyneet vihreät silmät.

“Josko nyt kuitenkin keskityttäisiin kisoihin? Onko meillä ennakkosuosikkeja?” mies siirsi tilanteen utelemalla. “Kisaako Jesse?”
“Ei kisaa, se on sen avovaimonsa apuna täällä kuitenkin”, Ritva kiekaisi. “Jospa joskus saisin sanoa sitä Matildaa Jessen aviovaimoksi. Äidillään tämä Sofia tämän viikonlopun on, mutta minä huolehdin tytöstä, koska Heidi ja Lauri, TUORE kihlapari, kisaavat molemmat.”
“Ookoo”, Jarkko mutisi hymyillen.

"Oletko vielä kauan Kallassa?" Inna kysyi Ritvalta.
"Tämän viikonlopun. Olisi oikein hienoa nähdä teitä kahta vielä”, Ritva sanoi ja Inna näki pelottavan pilkkeen syttyvän Ritva Aron silmissä, se ei tiennyt koskaan hyvää. “Voisitte tulla syömään Jessen luokse! Voisimme grillata vaikka tänä iltana! Sofia toki on äitinsä luona, mutta voidaan ihan aikuisten kesken viettää iltaa.”
“En tiedä haluaako Matilda minua sinne”, Inna naurahti kiusaantuneena.
“Miksei haluaisi?” Ritva kysyi. “Te olette Jessen kanssa ystäviä.”
“Niin no..” Inna mutisi. "Jos se sopii Jarkolle, niin miksei", hän sitten hymyili.
“Tulemme mielellämme. Mukava päästä jutustelemaan serkkupojan kanssa”, Jarkko lupautui.

Ihan tätä Inna ei odottanut näiltä Power Jumpeilta. Ei sitä, että Jarkko oli Jessen serkku, eikä naisella ollut siitä mitään hajua. Eikä varsinkaan sitä, että nyt hänen tarvitsisi luultavasti varoittaa Jarkkoa kaikenlaisesta. Yleensä ei ollut hyvä nostaa vanhoja asioita pöydälle. Niistä seurasi vain riitaa ja paheksuntaa sekä useiden päivien mykkäkoulua päälle.

"Katso Sofia! Nyt on Matildan vuoro!" Ritva sanoi iloisesti lapsenlapselleen, joka ryhdistäytyi mumminsa sylissä.
"Hänkö on Jessen nykyinen heila?" Jarkko kysyi.
"Ikävä kyllä.." Inna mutisi huomaamattaan ja onneksi vain niin hiljaa, että Jarkko oli ainut, joka sen kuuli.

Mies kohottikin heti kysyvästi kulmiaan ja Inna pudisti pienesti päätään. Vanhoja juttuja, jotka vaan voisi jo unohtaa. Sofia taputti mumminsa kanssa kilpaa, kun Matilda ratsasti Zelian kanssa puhtaan radan ja meni varmasti kiireesti hyppäämään Sipsin selkään. Seurue katseli lörpötellen luokan. Lähinnä Jarkko joutui kertomaan Ritvalle koko elämänsä tapahtumat niiltä vuosilta, kun he eivät olleet nähneet. Tietenkin myös Inna joutui samaan kuulusteluun. Hyvä, ettei Ritva Aro alkanut siinä kohtaa tinkaamaan, mitä hänen ja Vernerin välillä oli tapahtunut. Se oli kyllä lähellä, Inna huomasi, mutta ehkä kerrankin Ritvalta löytyi tahdikkuutta.

Uusinnan jälkeen Ritva kysyi Sofialta menisivätkö he moikkaamaan Jesseä ja Matildaa.
"Tulkaa tekin nyt moikkaamaan Jesseä!" Ritva vaati.
"Totta kai. Täytyyhän sitä serkkua morjestaa", Jarkko lupautui.

Porukka suuntasi kohti yksityistallia, jossa Jesse puunasi Zeliaa pois uusinnan jälkeen. Ensin mies ei huomannut heitä ollenkaan, mutta sitten Sofian heleä ääni herätti Jessen huomion. Kasvoille nousi hymy, kun hän avasi karsinan oven ja kaappasi tyttönsä syliin ennen kuin tämä ennätti juoksemaan ruunikon jalkoihin.
"Onko ollut hauskaa?" mies kysyi hyväntuulisena, vaikka oikeasti hänen teki mieli muistuttaa äitiään siitä, ettei oikein tykännyt lapsensa pyörivän kisahälinässä ihmisten sekä hevosten jaloissa.
"On!" tyttö ilmoitti niin kuuluvasti, että onneksi Penna taisi olla muualla pitämässä vahtia.
"Katso keneen me törmättiin!" Ritva osoitti Jarkkoa.

Hetken aikaa Jesse katsoi serkkua hämmentyneenä ja oli juuri avaamassa suutaan, kun huomasi Innan. Inna virnisti ja heilautti miehelle kättään. Jessen ilme oli vieläkin enemmän hoomoilasena.
"Sattumalta kävikin niin, että nämä kaksi ovat täällä treffeillä!" Ritva julisti.
"Oho", Jesse mutisi. “Vai että ihan treffeillä?”
“No, miten sen nyt ottaa”, Jarkko naureskeli ja rutisti hetkeksi Innan kainaloonsa, mikä sai Jessen vain räpyttelemään silmiään hämmentyneenä.
"Mistä päästäänkin siihen kysymykseen, mikset ole minulle kertonut Innasta ja Jarkosta", Ritva tivasi pojaltaan, joka oli juuri ojentanut tyttärensä takaisin mummon syliin.
"Varmaan siksi, etten ole tiennyt tällaisesta mitään", Jesse naurahti hämillään ja katsahti pariskunnantapaista kulmat koholla. Inna oli pitänyt jonkinasteista mykkäkoulua siitä asti, kun Jesse ja Matilda olivat palanneet yhteen ja Jarkosta mies ei ollut kuullut moneen vuoteen oikeastaan mitään.
"Kyllähän se isäs kertoi sun asuvan Kallassa, mutta enhän mä sitä muistanut ennen kuin äitiisi törmäsin. Muuten olisin varmasti ottanut ja soittanut sulle jo ajat sitte", Jarkko selosti väistäen ohikulkevaa hevosta.
"Aivan", Jesse yskähti epämääräisesti ja vaivoin sai suljettua suunsa ennen kuin olisi tivannut, pitikö Jarkko paljonkin yhteyttä Jukka Aroon, sillä Jesse ei kuullut miehestä kuin pari kertaa vuodessa.

"Jarkko ja Inna tulee tänään sinun luo syömään! Kutsuin heidät jo ja Jarkko otti kutsun vastaan, joten et voi perua", Ritva ilmoitti väliin. Tuskastunut ähkäisy karkaisi Jessen keuhkoista, kun hän käänsi katseensa Innaan. Innan teki mieli huutaa iloisesti: "Yllätys!"
Matilda ei todellakaan riemastuisi tästä tiedosti. Jo senkin takia, etteivät naiset koskaan ole tulleet toimeen ja siihen soppaan kun lisäsi syyn, miksi Jessellä ja Matildalla oli ero hetkellisesti tullut, niin… Se, mitä vuoden ensimmäisenä päivänä oli tapahtunut, ei kuulunut muille ja vaikkei sen pitänyt vaikuttaa mihinkään, kyllä sekin painoi Jessen vaakakupissa sen verran, ettei halunnut Innaa eikä Jarkkoa heille syömään.

"Matilda varmaan haluaa kaikessa rauhassa valmistautua huomiseen", Jesse yritti jotenkin pelastaa tilannetta, mutta Ritva Arohan ei tuollaista selitystä niellyt.
"Pitäähän hänenkin syödä! Joten mitä väliä syökö se minun ja sinun vai meidän kanssa! Eihän nuo asumaankaan teille jää!"
Jarkko hörähti iloisesti ja Inna sekä Jesse lähinnä epätoivosta.
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 10.09.21 19:06
 
Etsi: Spin off
Aihe: I have to save a rum | Inna Paakkanen
Vastaukset: 73
Luettu: 3611

Takaisin alkuun

Siirry: