Kellonaika on nyt 20.10.21 0:23

1 osuma on löytynyt haulle 0

Sepon päiväkirja

» 10.07.2020 - piacere (ystävänpalvelus)

“VIIVI! Herranjumala a-pu-a! MITÄ sä oikein teet!”
Katsoin Isbeä hölmistyneesti. Mistä nyt oikein tuuli? Viuhdoin päälläni niskoja naksauttelevaa ympyrää ja yritin paikallistaa ongelmaa. Portti ei ollut kaatunut, satula oli paikallaan, suitset päässä, itselläni oli kypärä, horisontissa tallusti pari ratsukkoa mutta nähtävästi ilman ongelmia, kenttä oli tyhjä…
“Tä?” möläytin sitten, kun en kerta kaikkiaan keksinyt kummitädin perin kummallisen ja täysin ylitsevuotavan pöyristyksen syytä. Oliko teepaita kenties liian vähäinen varustus tihkusateeseen?
“Eikö Pontus antanut kiinni?” se hinkaisi.
“No ei ja mehän sovittiin, että se voi pitää ihan oikeasti lomaa.”
“Niin sovittiin, mutta ethän sinä voi varastaa kesätallilaisten hevosia… herranen aika… Onko edes lupaa, apua, mitä tästä nyt tulee, Kuiske on ihan nuorikin vielä...”
“Kuiske? Mikä Kuiske?” hölmistyin, kun Isabella jatkoi hysteeristä hönkimistään.

Mutta sitten mun hoksottimissa leikkasi.
“Ai! HA-HA! Luulitko että tämä on Kissa!! HA-HA!”
“Kuiske”, Isbe kehtasi korjata sähähtäen.
“Kissa. Tai siis, ei ole Kissa eikä varsinkaan Kuiske koska Kuiske on Kissa, mieti nyt vähän mikä on cool lempinimi. Isbe haloo, tämä on SEPPO! Silmä käteen tai ikänäkö tarkastukseen.”
Kummitäti kehtasi mulkaista ja pahasti sittenkin, mutta Viivipä ei ollut tänään lainkaan säikyllä tuulella. Tilanne oli herkullinen!!
“Etkö oikeasti tunnista ruunaa tammasta hi-hi-hi… Ja entäs Sepon herasilmät! Sepon laidunvatsa!”
“Viiii-vi.”
“Senkö takia sun omat hevoset on kokoelma erilaisia perusvärejä khi-hih-hii...”
“Viivi, RIITTÄÄ jo!”

“Mitäs täällä hepuloidaan?” Vilaa taluttava Anton uskalsi kysyä hekotellen, mutta vannon että sillä tuli pupu pöksyyn Isben ilmeen nähtyään.
“Ö-höm, voiko tänne tulla...?” perässä Effin kanssa kulkeva Sarah kysyi varovaisesti ja mun mielestä jopa mielistellen.
“Voi. Viiville riittää puoli kenttää.” Oho. Olipa Isbellä mennyt tunteisiin.
“Isbe tarvii rillit!!! Luuli Seppoa nuoreksi tammaksi hahahahaaa.”
“Viivi. Ohjat käteen ja aloitetaan.”

Ja sitten. Se käsky tuli jotenkin niin vakavasti, että hauska juttu valui ihan hukkaan. Kukaan ei uskaltanut nauraa, vaan Anton ja Sarah livahtivat kentälle vähin äänin ja pirun kummitäti kosti rääkkäämällä mua ja pontson-pulleaksi itsensä syönyttä Seppoa (joka ihan totta ei näyttänyt nuorelta tammalta vaan enemmänkin esim. tiineeltä tammalta, satulavyö oli ollut ihan to-del-la vaikea kiinnittää).  

Hiki valui ja Seppo örisi. Meidän piti hinkata väistöjä harjoitusravissa, ja Sepon ravi pompotti muuten paljon enemmän kuin Pontuksen. Väistöt olivat aina pielessä: joko enemmän ristiaskelia tai sitten vähemmän jyrkkyyttä ja enemmän eteen. Laukannostot piti olla terävämpiä eikä laukkaan saanut ajaa, mutta en kyllä ymmärtänyt miten Ava sai Sepon toimimaan. Se oli yritteliäs, mutta vaikea ja Isbe oli kiukkuinen ja vaativa. Olisi pitänyt ratsastaa Seppo tasapainoon ja enemmän takaosalle, mutta en mä siihen pystynyt. Lopulta Isbe kiipesi itse selkään ja paukautti pullukan muutaman kierroksen aikana suunnilleen avuille.

Ja joo, olihan se sen jälkeen vetreämpi ja kivempi, ei roikkunut kuolaimessa tai nojannut hulluna eteen. Mutta vaikka meillä oli säännöllisesti käyntitaukoja, olivat mun jalkani ylikypsää spagettia sitten kun mä viimein olin ratsastanut Sepon takaisin Purtseille ja valahtanut satulasta alas. Takapuoli oli hullun hikimärkä, vaikkei ollut edes niin kuuma, ja teeppari oli liimautunut kroppaan kiinni (siinä oli noin yksi osaa hikeä ja kaksi osaa sadevettä). Seppo oli aivan hikeentynyt ja sateen pisaroitsema (otin snäpin Avalle), joten huuhdoin sen (toinen snäppi) ja lopulta se pääsi mössöt syötyään laitumelle, minne kierähti tietenkin heti mutaisimpaan kohtaan hakemaan kuorrutteen (kolmas snäppi).

Kun Seppo oli vapautettu palveluksestaan ja varusteet huoliteltu huterille telineilleen satulahuoneeseen, jonka ovi lähes hyökkäsi mun päälleni saranoiltaan, mä yritin lähteä kävelemään Auburniin. Mutta ei auttanut. Se oli noin kolme metriä ja istuma-asentoon hiekkatielle.
“Äitiiii. Isbe piti hirveen valmennuksen. Tuu hakee Purtseilta mä en jaksa kävellä Auburniin tai bussille.” Itku auttoi, ja puolen tunnin odottelun (sometauon) jälkeen mama kurvasi hakemaan mut kotiin syömään ja vetelehtimään loppupäiväksi.

kirjoittaja Vivienne B.
lähetetty 17.07.20 14:50
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Sepon päiväkirja
Vastaukset: 59
Luettu: 2936

Takaisin alkuun

Siirry: