Kellonaika on nyt 28.11.20 4:46

2 osumaa on löytynyt haulle 0

I have to save a rum | Inna Paakkanen

Työnsin kädet hupparini isoon etutaskuun ja hieroin siellä sormiani yhteen. Pihalla ei todellakaan ollut mikään lämmin enää. Tuuli oli kova ja hiukseni olisivat olleet naamalla, ellen olisi laittanut niitä ponnarille. Siihen oli yllättävä syy, miksi minä seisoin Huminan kentällä ja Kiia Kalliokoski ratsasti Mankia. Asiaa oltiin valmisteltu hiljalleen heinäkuusta alkaen.

Jotenkin vain asia tuli ilmoille Auburnin loungessa, kun keskustelimme niitä näitä. Minulla alkaisi taas koulu ja Kiia kaipasi jotain uudenlaista haastetta hevosteluun. Ensin tietysti Kiia tuli koeratsastamaan Mankin, oliko ori sitä mistä hän mahdollisesti pitäisi. Sitten kerrat nousivat yhteen kertaan viikossa ja pian seuraavan Kalla Cupin jälkeen, Manki siirtyisi täysin Kiian ratsastukseen. Minulla oli sen verran kädet täynnä taas syksyllä, että olikin hyvä saada yksi asia hetkeksi pois käsistä.

Mankia en todellakaan aikonut myydä. Se oli niin lupaava nuoriori, että tulevaisuudessa saisin siitä ja Cadnipista unelmien tiimin. Oi, vitsit Cadnip. Tuo tempperamenttia täynnä oleva varsa, joka oli perinyt isänsä piirteitä. Siitä tulisi U-P-E-A. Onneksi ori oli vielä niin nuori, että sen kanssa ei tarvinnut kuin touhuta maastakäsin ja opettaa vähän tapoja. Ainakin yrittää.

”Hyvä, ota vähän vahvemmin ulkoa ja pehmennä sisäkättä”, ohjeistin Kiiaa.

Me oltiin päädytty sopimukseen, jossa Manki olisi Kiialla vuoden ylläpidossa. Kävisin sisäänratsastamassa Mankin kerran kuukauteen. Järjestys tuntui minusta hyvältä. Kiia oli osaava, se pärjäsi nuorten kanssa. Olihan se tehnyt hyvää työtä myös omansa kanssa. Torusta huomasi hienon kehittymisen. Lisäksi Kiian ei tarvinnut murehtia tulisivatko kaksi oria matkoilla toimeen. Se oli jo todistettu Tie Tähtiin kisoissa.

”Manki on ihana”, Kiia kehui minulle, kun laskeutui alas satulasta. ”En malta odottaa, että saan sen vuodeksi itselleni.”
”Olen tyytyväinen, että se pääsee sun hoivaan”, vastasin ja taputin Mankia kaulalle. ”Tuskin pystyisin tarjoamaan sille samaa aktiivisuutta tulevana vuonna kuin sä.”

Juttelimme samalla, kun Kiia hoiti Mankin pois. Kävin vielä nopeasti moikkaamassa Cadnipia, jonka jälkeen me palasimme Kallaan. Olimmehan tulleet Huminaan kimppakyydillä.
”Kiitos kyydistä”, Kiia huikkasi vielä Auburnin parkkipaikalle, kun itse jo menin kohti tallia.
”Ei mitään! Kiitos sulle avusta.”
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 23.08.20 18:34
 
Etsi: Spin off
Aihe: I have to save a rum | Inna Paakkanen
Vastaukset: 67
Luettu: 2871

I have to save a rum | Inna Paakkanen

Maneesissa oli hiljaista. Kello oli vasta seitsemän aamulla, kun Manki ravasi halkaisijalla askeltaan venyttäen. Inna teki puolipidätteen ennen pitkän sivun viimeistä kirjainta, joka lähestyi uhkaavasti koko ajan. Ruunikko ori nosti korvat ylös, suoristi kaulansa ja pysähtyi. Mörkö. Vihreän värinen mörkö seisoi aivan siinä kohtaa, mistä nuoren pojan olisi pitänyt mennä. Ei siitä nyt voinut mennä.

Sen omistaja tarrasi äkkiä ohjista tiukemmin (ne olivat valunneet pyykkinaruiksi). Naisen muu mutristui tiukaksi viivaksi, jonka pienestä raosta kuului maiskaisu. Kangukset hipaisivat orin kylkiä kehottaakseen sitä eteenpäin. Vastaukseksi Inna sai vain pään heilautuksen. Älä unohda mörköä!

Keskustelu ratsastajan ja hevosen välillä tuntui vuodelta. Ratsastaja yritti vakuutella hevoselleen, että ei siellä ollut mörköä, se oli korkeintaan varjo. Viimein Manki otti ratkaisevan askeleen eteen, astui vihreän mörön ylitse ja se katosi. Ori rentoutui, laski päänsä ja kuunteli jälleen ratsastajaansa. Inna huokaisi helpotuksesta, teki kulmaan pari käyntivolttia ja nosti ravin takaisin.

Inna kevensi Mankin toiseen päätyyn, istahti takaisin harjoitusraviin ja ohjasi orin uudelleen halkaisijalle. Puolipidäte ja hevonen eteen sekä peiliin vilkaisu ohi ratsastaessa. Manki pidensi askeltaan yllättävän paljon nelivuotiaaksi. Se ei ollut luonnostaan yhtä tasapainoinen kuin isänsä siinä iässä. Sen sijaan se piti jatkuvasti pientä pärinää. Hevosen kurkusta kuului tasaisesti Innan ratsastuksen tahtiin ääni, johon sen omistaja oli jo tottunut.

Tietenkin Inna oli alkuun myös huolestunut siitä, mutta eläinlääkäri oli tutkinut sen. Ei mitään ongelmaa. Se nyt vain oli orin tapa, joka toivottavasti myös katoaisi iän myötä.

Lävistäjästä selvittiin ilman kulmamörköä, joten Inna nosti lyhyen sivun keskellä laukan. Laukka pyöri ihan ok, Mankista alkoi jo heijastua väsymystä. Se ei jaksanut keskittyä pitämään laukkaa yllä. Inna pyysi sitä eteen, muttei viitsinyt väsyttää Mankia enempää. Muuten se ei jaksaisi kisata sunnuntaina. Otettuaan laukkaa vielä toiseen suuntaan, Inna päätti antaa Mankin päästä pälkähästä tälle päivälle. Hän hölkkäsi orin kanssa rennosti ympäri maneesia, ei vaatinut siltä oikeastaan mitään kuin eteenpäin menoa.

Käyntiin siirtyessä Inna taputti Mankia kaulalle. Ori oli hionnut, sen käynti oli kuin kaikkensa antaneen väsyneen matkaajan. Kyllä se olisi valmis Hopiavuoren kisoihin. Viimeisiin osakilpailuihin Tie Tähtiin kisoissa ennen finaalia. Ensi viikolla se saisi levätä koko viikon. Oli Hannaby Hanami Week Ruotsissa, jonne Mankin taidot eivät vielä riittäneet. Eikä Inna olisikaan halunnut TT-kisojen takia viedä sitä sinne. Lepo oli nuorelle hevoselle tärkeää.
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 02.05.20 8:32
 
Etsi: Spin off
Aihe: I have to save a rum | Inna Paakkanen
Vastaukset: 67
Luettu: 2871

Takaisin alkuun

Siirry: