Kellonaika on nyt 06.08.20 19:08

1 osuma on löytynyt haulle 0

I have to save a rum | Inna Paakkanen

16.3.2019
Tytöt lähtee vähän pämppää
kirjoitettu yhdessä @Isabella S. @Julia L.
#hepanholma
Isabella laukkuutti kyömyturpaistaan tyytyväisen ranskalaisen valmentajan ympärillä. Sen puheessa oli hauskan pehmeä artikulaatio. Sellainen, että se sai Juliankin yhtä kiinnostuneeksi klinikasta kuin parhaan ystävänsä… jonka katse seurasi ratsukon sijasta kehuja tiuhaan tahtiin ranskaksi livauttelevaa Jerardia. Jos Julia ei olisi selittänyt jo kertaalleen kesken jäänyttä elämäkertaansa tammikuusta maaliskuun alkuun, olisi hän varmaan keskittynyt pyyhkimään kuolavanaa Paakkasen suunpielestä.

“... niiin, ja sitten mä kävin allekirjottaa eropaperit koulusta koska se tuntu helpoimmalta niin”, yritti blondi jatkaa jo valmennuksen alussa alkanutta jutuntynkää, minkä Inna aloitti alunperin omatoimisesti. Nyt se ei kuitenkaan vaikuttanut kuunnelleen sanaakaan. Omaan korvaan Juliasta kuulosti siltä, että se tuhahti kovempaa kuin räkäisesti pärskähtelevä klinikan tähtiratsu Kami.
“Joo, ja sit ajoin kolarin ja hyppäsin benjihypyn”, nainen lisäsi herättääkseen ystävänsä kiinnostuksen värittämällä mukaan muutaman traagisen juonenkäänteen. Sanat tavoittivat maneesin takarivistä myös muita silmäpareja, joihin huokailu ja höpöhöpö-puheet ilmeisesti vaikuttivat keskittymistä herpaannuttavasti.

“Hmm.. mitä?” Inna kysyi puolivillaisesti, kun siirsi katseensa mielenkiintoisesta rans- klinikasta ystäväänsä. “Sori, mitä sanoit?”

Kahden sekunnin mittainen silmienpyöräytys riitti palauttamaan punaisella käyneen mittarin normaalilukemiin.
“Ei sillä niin väliä. Näitkö sä sen mun stoorin siitä Rassesta?” vaihtoi hän  aihetta lennokkaammin kuin Isabella Kamin laukkaa. Jerard ei siinä tosin nähnyt mitään vikaa, jatkoi vain perijättären ylistämistä sanoin bien ja beau.
“Instassa?” Inna varmisti ja nauroi sitten. “Haha, näin, se oli hulvaton.”

“Snäpissä”, huomasi hiuksiaan sukiva Julia korjaavan kuin mikäkin nykyteini. Video itsessään oli yksi mestariteos. Sen merkitys kyllä katosi, kun pieninkin virheliike vieressä nauravassa Innassa kiehutti jo valmiiksi reunojen yli pulppuavaa soppaa Julian päässä.
“Ihan sama”, Inna mutisi ystävän korjaukselle ja risti jalkansa.

Bruneten katse ja huomio tiivistyi jälleen areenalla työskentelevään Isabellaan, joka ratsasti niin eleettömästi nuorta hevostaan. Ratsukko oli tyylikäs, eikä hikipisaroilta oltu vältytty (jotka olivat vuodattaneet apukädet Inna ja Julia), kun musta tamma oli saanut edustuskunnon. Isabella oli pitänyt tietysti huolen myös Sokka Luxuriesin ja Auburnin markkinoinnista molempien varusteissa.

Valmennus alkoi päättyä ja Isabella siirsi Kamin käyntiin. Nainen ohjasi puuskuttavan harmaan tammansa hulppean maneesin reunan vierelle, kohtaan jossa uljaat kannustusjoukot istuivat. Julia ojensi reunan ylitse kirjaillun ratsastusloimen, ja Isabellan oli ihan pakko kurottautua kuiskaamaan naisille.
“Siis näittekö te ton valmentajan??”
Julia pyöritteli silmiään ja ehkä tuhahtikin, mutta Innan tietäväisin nyökkäyksin varusteltu ilme kieli varsin syvästä yhteisymmärryksestä.
“Se oli sekä hyvä että hyvännäköinen. Ihme että pystyin keskittymään”, Isabella naurahti. “Jäähdyttelen vielä, nähdään tallissa?”
“Voidaan me odottaakin!” Inna hihkaisi ja naisen katseen suunta paljasti syyn innokkaalle odottelulle.

Julian huokauksensekainen tuhahdus (edellistä dramaattisempi ja kovaäänisempi) sai Isabellan virnistelemään typerästi. Kartanolta poistuminen oli ollut täydellinen idea, ja ystävien kutsuminen sitäkin parempi.

***

“Okei, no niin. Kertokaapa nyt sitten mitä teille oikeasti kuuluu?” Isabella kailotti. “Ja - auttakaa minua asukriisissä?? En edes muista milloin olisin kokenut sellaisen viimeksi. Ehkä alaikäisenä? TÄMÄ ON KAMALAA.”

Perijätär oli saattanut ehtiä nauttia jo muutaman aloittelevan lasillisen ihanan raikasta valkoviiniä. Ystävättärien jakama hotellihuone, varsin tilava sviitti, alkoi näyttää siltä, miltä Isabella kuvitteli kirpputorien myyntipöytien aina näyttävän. Mekkoja, paitoja, housuja ja korkokenkiä lojui kaikkialla.

“Oih, tää on ihana”, Inna hihkaisi pikkutyttömäisesti ja osoitti violettia peplumtoppia (jonka Isabella kiusaantuneena tunnisti siskonsa vaatteeksi). Heistä blondein silmäili vuoronperään eri vaatekappaleita ja yritti muodostaa niistä päässään asukokonaisuuksia, sillä välin kun itse kriiseilijä naputteli jalkaansa sviitin puiseen lattiaan pohdiskelevasti.

Innan mieltymys violettiin sai Julian epäilemään, oliko Isabellasta pukeutumaan siihen turvallisten maanläheisten värien sijaan. Toisaalta, jos he saisivat valita hänelle tämän illan asun, näyttäisi perijätär taatusti enemmän joltain muulta kuin klassisen tyrmäävältä itseltään.. Julia ainakin mielellään suostuttelisi valmentajansa pukeutumaan tiukimpaan valkoiseen mekkoon, mikä oli tietysti aina melko riskaabeli valinta illanviettoon. Ei koskaan voinut olla varma mitä tapahtuisi!

Kolmikon nuorin kallisteli päätään myös valkoisille housuille, ja voisi vaikka vannoa, että oli nähnyt jo kertaalleen pakaroita kiristävät farkut Isabellan yllä. Oliko sillä muka tapana kierrättää toimivat asuvalinnat? Mutta eikö se valkea farkkuvillitys ollut jo aikansa elänyttä?
Sitten hän muistikin perijättären mieltymyksen poolopaitoihin. Muutama hillityn värinen paita lepäsi jenkkisängyn pehmeillä lakanoilla, joista musta näyttäisi ehdottomasti parhaalta. Sen muita lyhyempi paidanhelma vilauttaisi Isabellalle ominaisesti – vähän mutta tarpeeksi herättämään huomiota.

Ah, eihän se turhaan mielessä kummitellut. Siitähän kohta vierähti vuoden päivät, kun noh, tilanne oli käynyt kuumana kallalaisessa yökerhossa. Ennen sen mieleenpalautuminen oli saanut punan kohoamaan poskipäille, mutta intensiivisen viime viikon jälkeen koko sen illan vuoristorataa kulkenutta tapahtumasarjaa varjosti yksi mieltä vaivaava suru-uutinen.

Ennen kuin Luoti vaipui masentaviin, tai varsinkaan luvattomiin ajatuksiin valmentajastaan, löi hän ehdotuksensa tiskiin. Juliaa ei pelottanut, sillä väreillä ja kuoseilla leikittely saattaisi hyvin todennäköisesti aiheuttaa nyrpeitä naamoja ja nihkeitä muminoita.
“No, tää on aika villi. Mutta todellakin toimiva!”

Julia oli hypistellyt ainoita värikkäitä vaatekappaleita, joita Isabellan laukusta oli ympäristöön sinkoutunut. Blondi oli tarrannut kirkkaanpunaiseen haalariin, jota Isabella nyt katseli vakavana.
“Äh enpä tiedä. Pidän kyllä siitä, mutta olen pukeutunut viime aikoina todella paljon punaiseen”, Isabella tuskaili. Hän sai Julian ehdotuksista kuitenkin vauhtia päätökseen, ja valitsi valkoisen, melko avaralla pääntiellä varustetun pitkähihaisen mekon. Perijätär saattoi melkein vannoa, että Julia oli silmäillyt juuri tätä mekkoa varsin pitkään.

Eriävistä mielipiteistä huvittuneena Julia valikoi itselleen korvakorut kahdesta hassusta parista, joista suuret petrooliset kivijäljitelmät sopivat ilahduttamaan synkänsinistä haalaria, johon ahtautuminen oli vuoden ajan ollut haastavaa. Siksi kai epäsopiva heräteostos pitikin enemmän vaatehuoneen pimeydestä kuin näyttäytymisestä julkisesti.

Henkäyksen verran blondi veti vielä ilmaa, ennen kuin tohti keskeyttää ystävättäret mallailemasta asuja toisilleen.
“Mä oon suunnitellu kisareissua jonnekki ulkomaille, nyt ku mulla on aikaa”, hän totesi keveästi, pujottaessaan korvakoruja reikiinsä.
“Häh, miten niin?” Inna kysyi hämillään. “Sähän käyt koulussa.”
Voi tsiisus mikä aasi, Julia ajatteli ja loi ystäväänsä peilin kautta kylmäävän katseen. Yhtäkkiä sama kuumottava tunne oli valtaamassa raivokkaasti naisen mieltä.
“Niin siis tarkoitat kai, että kävin. Ja nyt mun ei tarvitse enää.”
“Siis sä lopetit? Miks ihmeessä?”

Julia meinasi huomauttaa närkästyneenä, että oli muutama tunti sitten kertonut asiasta.
“Aika surullista! Ja harmillista”, Isabella sanoi yhtäkkiä kuuluvasti. “Siis se, ettei meillä ole aikaa vaihtaa kuulumisia! Shotteja?”
“Mm, vaikka”, Inna mutisi hiljaisena.

Inna oli menettänyt hitusen juhlatuulestaan, kun oli tajunnut kuinka turha ystävä oli. Ei hän tiennyt mitään Julian koulun lopettamisesta, vaikka se oli selkeästi ollut pöydällä jo pidemmän aikaa. Ja ehkä Julia oli oikeasti kertonutkin siitä. Klinikan aikaan vaaleaverikkö oli puhunut jotain, mutta Inna oli itse keskittynyt niin paljon Jerard Beliveaun puheeseen (ja ulkonäköön), ettei ollut kunnolla kuunnellut. Onneksi Isabella oli keskeyttänyt keskustelun, ettei koko ilta menisi pilalle riitelyn takia.

Hienostunut viini vaihtui jekkushotteihin, jota Inna oli tuonut ison pullon mukanaan.
(me lähdettiin vähän jatkaan)
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 16.03.19 13:04
 
Etsi: Spin off
Aihe: I have to save a rum | Inna Paakkanen
Vastaukset: 66
Luettu: 2615

Takaisin alkuun

Siirry: