Kellonaika on nyt 03.12.20 16:38

3 osumaa on löytynyt haulle 0

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten

27.9.2020
Jeg er ikke den typen jente.
#hakaristian

Jo huomattavasti myöhempään nouseva aurinko yritti kovasti vaaleanharmaiden pellavaverhojen läpi asuntoon. En tiennyt tarkalleen paljonko kello jo oli, mutta varmasti yli Koivun Majatalossa järjestettävän brunssin. Me ei paljoa nukuttu Christianin kanssa ja se näkyi erityisen paljon läpi miehen väsyneissä kasvoissa. Mä makasin sen päällä nojaten leukaani kämmensyrjääni.

Christianin silmät oli aivan puoliummessa. Väsymyksen lisäksi jonkinlainen krapula oli lamaannuttanut meidät totaalisesti peiton alle. Katselin hymyillen miehen sekoittuneita hiuksia.
”Harmi, että sun pitää lähteä jo tänään”, mä sanoin, johon sain vastaukseksi erittäin ponnetonta muminaa.

Mä kelasin päässäni viime iltaisia tapahtumia. Sitä miten me oltiin Auburnista edetty mun kämpille ja lopulta harrastettua ihan sitä itseään. Musta ei tuntunut mitenkään erityisen oudolta. Sen sijaan kaikki tämä tuntui juuri siltä, miltä halusinkin sen tuntuvan. Ainoa mikä mua harmitti, oli se, ettei se voisi edetä mihinkään.

”Tietkö”, mä aloitin jälleen. ”Jeg er ikke den typen jente.”
”Hvilken type?”
”Tämmönen yhden illan juttu. Mä en ole tehnyt sellaista ennen.”
Christian avasi viimein silmänsä ja katsoi mua nyt hieman yllättyneenä – ja ehkä myös hieman kauhuissaan.
”Älä nyt vaan jälkikäteen tunnusta, että sä olit neitsyt, koska-”
”No en!” mä parahdin. ”Onhan siitä aikaa, mutta… mä vaan tarkoitin sitä, etten yleensä tee mitään ennen deittailua.”

Christian ei vastannut mitään, vaan sen sormet eksyivät pyörittelemään eksynyttä hiussuortuvaa. En tiennyt mitä se ajatteli. Chriselle yhden illanjutut olivat luultavasti enemmin normaalia. Se taisi olla suurin ero meidän kahden välillä.
”Kaduttaako sua sitten?” se lopulta kysyi.
”Ei yhtään”, vastasin päättäväisesti. ”Harmittaa vain, että tämä kaikki jää tähän.”
”Ei sen välttämättä tarvitse.”

Se yllätti mut. Christianin ilmeessä ei ollut yhtään leikkiä, kun se sanoi sen. Nyt oli mun vuoro olla vastaamatta mitään. Ainoastaan hymähdin jotain ja jatkoin miehen kasvojen piirteiden tutkimista. Chrisen silmät lipsuivat takaisin kiinni, mutta sormet yhä jatkoivat hiuksieni pyörittelyä. Suljin lopulta myös omat silmäni.

Kesti vielä muutaman tunnin ennen kuin me maltettiin nousta. Se tuntui niin arkiselta, kun me käytiin suihkussa ja istahdettiin mun pienen ruokapöydän ääreen syömään aamupalaa. Ottaen huomioon, että kello oli jo yksi iltapäivällä, se ei tainnut olla enää aamupala. Mä olin luvannut heittää Chrisen Koivun Majatalolle hyvissä ajoin, että se kerkeisi vielä pakkaamaan. Christian palautteli itseään krapulasta sohvallani, kun puin päälleni ja sutaisin meikkiä naamaan. Naisilla, kun tunnetusti saattoi kuulemma kestää.

Kolmen aikaan iltapäivällä mä vedin mustan biker-takin päälleni ja eiliset Vansit jalkaan. Christian oli joutunut luonnollisesti pukemaan eilisiltaiset vaatteensa, joten pieni viinan tuoksu helähti nenääni. Vanha Volkswagenini seisoi ruudussaan kiltisti odottamassa meitä. Mä istahdin kuskin paikalle ja Christian nauroi miten lähellä rattia ajoin. Mulkaisin sitä. Mun jalkani olivat lyhyet!

Majatalon pihassa mä sammutin auton, mutta kumpikaan meistä ei tehnyt elettä noustakseen ulos.
”Meetkö sä rekalla takaisin?” kysyin.
”En, vaan lentokoneella. Me palautetaan vuokra-auto Helsinkiin”, Christian kertoi. ”Rekka on varmaan jo lähtenyt.”
”Aaa, no hyvä.”
”Pitäisi varmaan mennä.”
”Niin.”

Me noustiin ylös autosta ja Christian kiersi mun puolelle peltikotteroa. Se seisoi mun edessä ja tarttui mua kasvoista. Suljin silmäni, kun miehen huulet koskettivat vielä viimeiseksi hyvästiksi omiani. Mua harmitti siinä kohtaa, etten ollut tehnyt aloitetta aikaisemmin. Me oltaisiin voitu tehdä niin paljon enemmän. Vaikka syyskuun viimeinen sunnuntai oli lämmin, mun huulet tuntuivat viileiltä Christianin irrottautuessa.

”Vi sees senere, Hanne.”
”Farvel da, Christian.”

Katsoin, kun Christian meni Majatalon ovista sisään. Mua suretti, mutta en mä ollut sellainen tyttö, joka itki.
kirjoittaja Hanne R.
lähetetty 28.09.20 20:19
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten
Vastaukset: 8
Luettu: 356

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten

26.9.2020
Holy shit, tross alt...
#hakaristian

Pakko sen oli olla tulosta koko viikon kestäneestä pienestä flirttailusta. Tietysti myös after partyilla juodulla alkoholilla oli osansa. Sekä sillä, että ainakin mulla oli syttynyt vanha kipinä, kun näin pitkästä aikaa Christianin. Olin mä jo vähän unohtanut miten sen ruskeat silmät osasivat olla niin vastustamattomat. Niihin tahtoi jäädä aina vähän kiinni. En mä niin kamalasti välittänyt, että Chrise saattoi olla pelimiehiä. Mä en saisi siltä koskaan mitään vakavampaa, enkä voisi myöskään antaa.

Juuri siksi mä after partyjen lopulla, vedin miehen syrjemmälle. Pidin sitä ranteesta kiinni ja työnsin sitten muiden katseilta piilossa seinää vasten. Christianin kädet laskeutuivat mun lanteille, kun kiedoin käteni sen niskaan ja varvastelin suutelemaan sitä. Miehen huulet maistuivat alkoholille, enkä uskonut omanikaan olevan mynthonin raikas.

”Haluatko tulla yöksi”, kysyin hengästyneenä, kun maltoin hetkeksi irrottaa otteeni.
Christian hymyili itsevarmasti ja vastasi mulle myöntävästi. Sitten se kiepautti meidät toisinpäin ja nosti mut ylemmäs vasten seinää. Kiedoin jalkani miehen ympärille. Paljon helpompaa.

Taksi vei meidät mun kämpälle. En tiedä laittoiko Christian muille viestiä, että oli lähtenyt jo, mutta en kerennyt miettimään sellaisia. Me päästiin juuri ja juuri sisälle, kun ei maltettu enää pitää sormia erossa toisistamme. Janosin niin kauheasti lisää, vaikka epämiellyttävä jännityksen aiheuttama paine tuntui alavatsassa. Tunsin itseni kamalan kömpelöksi, kun riisuin mustia Vanseja. Nauroin tasapainoni kadotessa ja olisinkin kaatunut, ellei Christian olisi naurahtaen tarttunut musta kiinni.
”Hupsista”, mies sanoi.

Heitin kengän vain jonnekin ja syöksähdin uudelleen Christianiin kiinni.
”Haluatko juotavaa?” kysyin jostain syystä, vastaukseksi sain murinaa.
”Ei nyt kerkeä, Hanne.”
”Aah, ei niin.”

Christian repi multa paidan pois päältä, eikä varonut yhtään verkkosukkiksiani. Eikä mua kyllä kiinnostanutkaan säilyisikö ne ehjänä. Matkalla sängylleni me törmättiin pariin eri huonekaluun. Mä tietenkin edellä, joten huomenna varmaan olisin aivan mustelmilla. Christian työnsi mut viimein sängylleni ja laskeutui päälleni. Miehen huulet siirtyivät kaulaani pitkin alemmas.

”Holy shit, tross alt…”
kirjoittaja Hanne R.
lähetetty 28.09.20 18:25
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten
Vastaukset: 8
Luettu: 356

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten


Hanne varvasteli samalla, kun työnsi Gun N’ Rosesin mustan t-paidan farkkushortsiensa sisään. Pian Hannen asunnolle tulisi läjä vieraita. Ehkä jopa itsensä yllättäneenä Hanne oli päättänyt kutsua Shelyesin porukan etkoille pieneen yksiöönsä. Siitä heidän olisi helppo lähteä tilataksilla Auburniin Kalla Cupin After Partyihin. Hanne oli suostunut Chrisen suostuttelemana mukaan beachfutikseen, vaikka olisi ehkä mieluummin halunnut olla vain yleisössä. Harvoin sitä kuitenkaan edes tapasi vanhaa talliporukkaa, joten miksi siis kieltäytyä.

Itselleen erittäin ominaiseen pukeutumistyyliin uskollisena nainen oli yltäpäätä mustassa. Farkkushortsit eivät tietenkään olleet siniset, vaan mustat ja siitäkin huolimatta, että teemana oli kesä, Hanne oli laittanut verkkosukkikset jalkaan. Nainen pöyhi vielä päälaella olevaa sottaista nutturaansa ja suihkutti siihen sopivasti liikaa lakkaa.

Juuri silloin ovikello soi.
”Aaaaaa!” nainen parkaisi ja työnsi äkkiä kaikki ylimääräiset tuotteet kaappiin piiloon.
Hän suorastaan hiihteli ovelle ja veti sen auki.
”Hei! Velkommen! Utover det!”

Hyvän emännän elkein Hanne oli laittanut sohvapöydälle valmiiksi pientä purtavaa, sipsiä ja popcornia. Juotavat hän oli käskenyt itse tuoda. Kahvilan palkalla ja oman ponin kulujen lisäksi ei paljoa viitsi maksaa kaikkien juomia!

Viikon aikana Hanne oli oppinut myös niiden Shelyläisten nimet, joita ei tuntenut entuudestaan. He tulivat Sonian kanssa hyvin juttuun, vaikkei Hanne ollutkaan aivan yhtä puhelias. Musiikki soi vähän liian kovalla taustalla. Hanne ei ollut muistanut säätää sitä hiljemmälle ennen porukan saapumista.
”Moi”, Christian tervehti Hannea, joka oli siirtynyt keittiönsä puolelle hakemaan itselleen kaljaa.
”Heii”, Hanne virnisti ja poksautti pullon auki, jonka jälkeen nosti huurteisen huulilleen.

Kylmä kalja maistui hyvältä.
”Näytät vetävältä”, Christian jatkoi ja Hanne meinasi tukehtua juomaansa.
”Vetävältä?” hän nauroi huvittuneena, mutta vilkaisi sitten vastavuoroisesti Christiania. ”Niin kyllä säkin. Kiitti vielä siitä toissapäiväisestä.”
”Mitä toissa päivänä tapahtui?” paikalle ilmestynyt Matias kailotti kovaan ääneen.
”Ei mitään pikkupoikien korville”, Christian nauroi ja veti Matiaksen tilanteesta pois.

Hanne pudisti huvittuneena päätään ja siemaisi kaljaansa reippaasti.
”Joko te lähdette huomenna?” Hanne kysyi Sonialta, kun istahti hänen ja Katyan seuraan sohvalle.
”Joo, onneksi vasta illemmalla”, Sonia vastasi. ”En usko monenkaan olevan huomenna aamuvirkkuna.”
”Teidän majapaikassa on brunssi huomenna”, Hanne muistutti. ”Se on perinteikäs, johon en ole koskaan osallistunut.”

Hyvän ajan porukka vietti Hannen yksiössä, juoden tosin vain yhden tai maksimissaan neljä, koska vielä edessä olisi hieman futista. Hanne soitti heille taksin, mutta ilmeisesti Kallan kylällä ei ollut tarpeeksi isoa taksia kahdeksalle hengelle. Siispä paikalle tuli kaksi henkilömallista autoa. Toiseen niistä menivät Sonia, Katya, Astlyr sekä Joona. Hanne kipusi naureskellen Christianin ja Petterin väliin takapenkille, jotta norjalaispojilla olisi joku kertomassa osoitteen oikein taksikuskille.

”Katya mulkoili mua”, Hanne kuiskasi Christianille. ”Onko teillä jotain?”
”Älä siitä murehdi”, Christian vain vastasi olkiaan pienesti kohauttaen.
Hanne mulkaisi miestä. Ei hän halunnut mitään kolmiodraamoja. Nainen ei ollut varma oliko Chrise huomannut sitä samaa, mutta Hanne ehkä saattoi tuntea sitä samaa ihastusta miestä kohtaan kuin Norjassa. Mitään suuria peliliikkeittä Hanne ei kuitenkaan tehnyt, koska tiesi porukan lähtevän takaisin jo huomenna. Hän ei millään voisi lähteä mukaan. Paluu Norjaan ei kuulunut hänen elämänsuunnitelmiinsa. Suomessa hänellä olisi paremmat mahdollisuudet edetä hevoskisauksessa johonkin. Paremmat ainakin kuin Lofooteilla.

Silti hän esitti mielellään Christianille pientä flirttiä.
kirjoittaja Hanne R.
lähetetty 28.09.20 17:41
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten
Vastaukset: 8
Luettu: 356

Takaisin alkuun

Siirry: