Kellonaika on nyt 28.11.21 16:17

1 osuma on löytynyt haulle 0

Zelian päiväkirja

11.11.2019

Hahmon takana:
Tämä ajatus iski aivan yllättäen ja tarinan alku ehti lojua pöytälaatikossa hetken, ennen kuin sain fiiliksen jatkaa tätä kokeilua. Yksinkertaisuudessaan idea on siis se, että halutessaan spoilereiden alta voi lukea kirjoittajan eli mun näkemyksiä tilanteista ja hahmosta. Olen kirjoittanut nyt Matildan tarinaa 2,5 vuotta eikä mulla ole koskaan ollut hahmoa, jonka reaktioiden kirjoittaminen on hyvässä ja pahassa pakottanut mut kirjoittamaan itselle hetkittäin järjenvastaisia asioita siksi, että hahmo pysyy linjassa. Toisaalta se on pakottanut mut myös miettimään asioita eri näkökulmista ja niitä pohdintoja ajattelin nyt ujuttaa tekstin sekaan. #hahmontakana


Musta tuntui, että mä pystyin taas hengittämään. Zelia ravasi rentona ja mä herkuttelin puolipidätteillä säilyttäen ohjastuntuman niin kevyenä kuin osasin. Ruunikko tuntui hyvältä ja mä tiesin, että sillä hetkellä se myös näytti siltä.

Olin löytänyt aivan uuden draivin treenaamiseen heti sen jälkeen, kun kisamenestymättömyys oli kääntynyt kahdeksi sijoitukseksi. Se ei kuitenkaan ollut niin pinnallista kuin joku olisi saattanut kuvitella - se oli päinvastaista. Mun treenimotivaationi ei ollut koko Zelian omistamisen aikana sammunut täysin, koska jostain käsittämättömästä syystä olin onnistunut kehittämään itselleni mentaliteetin, jolla kaikesta oli löytynyt jotain hyvää. Kaikki käsitti ojaan peruuttamisen ja kaikki ne muut lukemattomat peruuttelut sekä epäonnistuneet kisatulokset ensimmäisellä ja melko pitkälle toisellakin kaudella. Jos ojaanperutuksen jälkeen kuitenkin tajusi, että ratsu pysyi yhden hairahduksen jälkeen ojien välissä tai että ratsu oli tuntunut järjettömän hyvältä verryttelyssä ennen huonoa rataa, ei voinut epäonnistua. Kaikella oli puolensa ja sen mä olin oppinut oikeastaan jo Haukan ylläpidon aikana, kun mun käteen rehellisesti sopimaton hevonen oli kuitenkin antanut mulle enemmän kokemusta kuin olin uskaltanut toivoakaan.

Hahmon takana:
Tästä ylläpitohevosesta omaan hevoseen siirtymisestä kirjoittaminen on ollut kutkuttavaa, mutta just niin ihanan realistista, että Zelia tuntuu edelleen ainoalta oikealta ratkaisulta. Huono kisaonni alkoi jo loppua kohden huvituksen lisäksi kauhistuttaa, koska hevoseen paljon sijoittavan ärrätädin ei kyllä kannattaisi sijoittaa kisoissa joka kerta lukittuvaan ratsuun, jolla valmentajakaan ei ensiyrittämällä saanut aikaan kuin pientä toivonkipinää. Siinä mielessä syksyn ruusukepari lämmitti myös kirjoittajan mieltä ja päästi edes hetkeksi siitä pälkähästä, että olisi täytynyt miettiä muita vaihtoehtoja realistisuuden säilyttämiseksi.


Zelian kaviot kolisivat betonilattialla, kun ruunikko otti pari sivuaskelta yllätyttyään rehuhuoneen auki lävähtäneestä ovesta.
"Oi, anteeksi kamalasti!" Gabriella ulahti pahoittelevasti, kun mä yritin saada käytävälle jumahtaneen ja epäluuloisesti luimistelevan Zelian liikkeelle.
"Ei tässä mitään", mutisin suu tiukaksi viivaksi vetäytyneenä, koska piirtopään ilmeestä näki kuinka se oli päättänyt pahoittaa mielensä sellaisesta aamun kriisihetkestä. Koska Zeliaa oli turha paineistaa, hellitin eteenpäin vaativan paineen ohjista ja naksautin kieltäni ohjaten tammaa peruuttamaan. Ruunikko näytti vielä turhautuneemmalta, joten suunnitelma toimi ja kun mä otin seuraavan askeleen kohti Zelian karsinaa, puoliverinen seurasi mua ja tilannetta seuranneen Gabriellan ilme vaihtoi pahoittelevasta helpottuneeksi.

Matka karsinalle oli tavallista pidempi, koska yllättävän keskeytyksen jälkeen meidät pysäytti kulman takaa tielle pamahtanut Jusu. Bambin silmät laajentuivat kuin Zelialla hetki sitten, eikä se selvästikään tiennyt kuinka väistää. Hetken ruskeaverikkö poikkelehti sillä keskivertoa leveämmällä tallikäytävällä kuin peura ajovaloissa ja mä pystyin vain seuraamaan tilannetta aidon hämmentyneenä: mistä lähtien Jusu oli pelännyt Zeliaa niin? Vai karttoiko se mua siitäkin huolimatta, että me oltiin käyty mun mittapuulla pitkä keskustelu Ruunaalla, jonka jälkeen se oli no, mennyt ja tippunut ja Sipsikin oli kieltänyt mut ulos lauantain radalta. Siristin mietteliäänä silmiäni Jusun ohittaessa meidät lopulta melkein seiniä pitkin ja avasin viime hetkellä suuni:
"Hypätäänkö joskus yhdessä? Eikös isäsi ota myös yksityisvarauksia valmennuksiin?"

Sen jälkeen mä melkein naurahdin, koska Kalla CUP:in viimeiset osakilpailut lähestyivät vääjäämättä ja kenraaliharjoitus Sipsin kanssa Ruunaankoskella ei ollut varsinaisesti nostanut mun tsemppihenkeäni, vaikka sunnuntain startti ei ollutkaan mennyt samalla tavalla penkin alle. Eikä sillä toisaalta ollut mitään tekemistä Zelian kanssa, koska sen kanssa tilanne oli 50-50: joko onnistui tai epäonnistui täysin.

Hahmon takana:
Matildan sosiaalisuuden puuttuminen on ollut yksi suurimmista kirjoittamisen haasteista, koska näitä tarinoita ei paljoa dialogeilla väritetä (pl. masse). Tässäkin kasvotusten pölähti kaksi ihmistä, joiden kanssa Matilda on kyllä jutellut useampaan otteeseen, mutta keskustelu ei siitäkään huolimatta - tai juuri siksi - lähde niin sanotusti lentoon. Kaikista parastahan tässä on, että kyse on yleensä nimenomaan epäsosiaalisuudesta eikä siitä, että Matilda olisi ylpeä tai välinpitämätön. Tätähän muiden hahmot eivät pääsääntöisesti tietenkään tiedä ja se on ollut vain opeteltava hyväksymään ja hakattava näppäimistöä vastineiden tuottamiseksi ja tiettyjen käyttäytymismallien selittämiseksi edes muille kirjoittajille.


Topattu sadeloimi oli Zelian mielestä turha, mutta mulle se oli välttämättömyys viime viikolla klipatun hevoseni ulkoilemisen mahdollistamiseksi. Lämmitetty maneesi oli mulle nuoren (kilpa)hevosen omistajana pala taivasta, koska vaikka Zelian kunto oli kohtuullinen, tamma hikoili helposti pidemmässä karvassa. Sen talvikarva näytti myös täydellisesti kiiltäneen kesäkarvan jälkeen niin järkyttävältä, etten ollut antanut sille mahdollisuutta edes ajatuksen tasolla.

Kiiltävästä karvasta yleisesti oli kiittäminen paikoilleen loksahtanutta ruokintaa, jonka ansiosta Zelia oli myös saanut kaivattua massaa. Tamma oli aivan eri puusta veistetty kuin mulle tullessaan, mikä oli tietenkin ollut odotettavissa jo ihan nuoren iän vuoksi. Hyvin menneiden treenien jälkeen mä toivoin, että joku, joku olisi vilkaissut meitä edes sivusilmällä ja todennut mielessään, että Zeliassa oli tapahtunut muutosta sinä aikana, jonka tamma oli mulla ollut. Ettei se kaikki kehitys ollut tapahtunut vain mun mielikuvissa.

Hahmon takana:
Hevosasioissa Matilda ei tingi, enkä minäkään kirjoittajana. Haukasta lähtien mulla on ollut tiukka linja siitä, että tarina ja kehityskaari pysyy realistisena niin hyvässä kuin pahassakin. Nautin suunnattomasti hevospohdintojen kirjoittamisesta, koska vaihto Haukasta Zeliaan antoi paljon mahdollisuuksia ja hevosenomistajan kipuilu tällaisella hahmolla on kaikessa surkuhupaisuudessaankin mielenkiintoista kirjoitettavaa.


Kuuntelin puhelimen tuuttausta samalla, kun talutin Zeliaa tallipihan poikki. Tamma poukkoili narun päässä tavallista enemmän, koska sen rutiinit olivat sekaisin kiitos remonttitöiden, jotka värittivät Auburnin muutoin niin säntillistä arkea.
"Moi", hymähdin puhelimeen ignooraten sen, että Jessen äänestä saattoi päätellä kuinka yllättynyt mies oli mun soitostani kesken lounastunnin. "Sitä mä vaan, että tuutko käymään illalla vai menetkö tallille? Voin laittaa ruokaa - tai lähteä mukaan. Tai molemmat."

Jessen vastauksen alku meni multa ohi, koska yllättävä nykäisy riimunnarusta horjutti mun tasapainoani ja jouduin keskittämään huomioni hetkeksi teini-ikäiseen tammaani, jonka huomio oli työmiehissä ja niiden neonkeltaisissa työtakeissa.
"Joo, kuulostaa hyvältä", puuskahdin puhelimeen niin positiivisesti kuin sillä hetkellä osasin, jyräsin tarhan portin auki vauhdista ja pyöräytin Zelian tarhaan ennen kuin Julian kullankeltainen tamma ehti livahtaa karkuun.

"Heippa", mumahdin Jesselle katse Zeliassa. Ruunikko katsoi mua uhmakkaasti, kunnes kohdisti huomionsa maneesiprojektin parissa työskentelevään joukkoon jättäen mut miettimään, mitä iltaohjelmaa olin miesystävälleni juuri luvannut.
kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 12.11.19 19:50
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Zelian päiväkirja
Vastaukset: 76
Luettu: 4183

Takaisin alkuun

Siirry: