Kellonaika on nyt 27.09.20 23:26

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Harryn päiväkirja

8.4.2020
#tietähtiin2020 #haastaitsesi
("mixed media", ts. multimedia, tarkoittaa erilaisten mediatyyppien, esim. sosiaalisen median päivitysten, artikkeleiden ja tekstiviestikeskustelujen yhdistelyä narratiivin muodotamiseksi ilman perinteistä kerrontaa)


Auburn Estate > Ratsastus > Valmennukset > Kouluvalmennus 8.4.

Tie Tähtiin -osakilpailuun valmisteleva kouluvalmennus, vetää Heidi. Rataharjoittelua: pilkotaan ohjelmat osiin ja lopuksi ratsastetaan koko rata kuin kilpailuissa. Loppukäyntien aikana suulliset kommentit tuomarin näkökulmasta. Mennään kentällä. Ryhmiä yhteensä neljä, jokaiselle taitotasolle omansa. Ensimmäinen ryhmä aloittaa kello 10.

Ryhmä 2
Inna - Mango
Niilo - Belisa
Inari - Dana
Zaida - Fosse
Alva - Hauska

Ryhmä 3
Janna - Sessa
Outi - Jussi
Henri - Matte
Tiitus - Enni
Veronica - Max

Ryhmä 4
Anna - Epi
Kiia - Toru
Nita - Armi
Robert - Harry
Sarah - Lefa




[Kuva Sessan korvista, ohjia pitävästä kädestä ja edellä kulkevan Harryn takapuolesta. Taustalla Kallan upeita metsämaastoja.]

@jannakaajapuro Käytiin tänään Sessan kanssa vaan maastossa, koska huomenna valmennus!! Mennään Auburniin tähtivalmennukseen, meidän tallilta lähtee kans Toru ja Harry. Kiva päästä Heidin silmän alle ratsastamaan ens viikonlopun kisarataa #teamauburn #ratsastus #dressage #training #equestrian #favoritehorse #bestfriend




Amanda Sokka created this group

Amanda Sokka renamed this group  Tie Tähtiin 2020

Sarah Reyes added you

Janna Kaajapuro added 040 9483 393

040 9483 393 added 050 8222 109

Amanda Sokka left

[Rasmus] Ei kai?

[Ellie] Okei 😂

[Anton] Emmä tiiä

[Anton] Ai se lähti jo…

[Anton] Viestiä tulee niin helvetisti että tässähän täytyy korkata kylmä kalja

Contact saved as Anton Seljavaara

[Sarah] Vielä puuttuu Inna, hetki pieni 😊

Sarah Reyes added 045 7750 334

Contact saved as Inna Paakkanen

[Sarah] Nyt on kaikki?

[Nita] Kaikki ratsastajat paitsi Niilo

[Inna] Onko kellään sen numeroa? 🤔

[Janna] Jusulla varmasti on!! laitan sille txt

[Robert] niin mikä ryhmä tää on?

[Sarah] Heidillä varmaan kans, Belisahan asuu Runiacissa 🤔

[Sarah] Tää on TT-ryhmä!

[Rasmus] Niilon numero on 050 003 8338

Sarah Reyes added 050 003 8338

[Inna] Tää on kaikkia käytännön asioita varten

[Inna] Voidaan selvittää kaikki sellaiset majoitukset sun muut tällee helpommin

[Sarah] Ja info valmennuksista kulkee!

[Sarah] Muistakaa huominen!

[Robert] mikä huominen

[Ellie] Heidin kouluvalmennus burnin kentällä

[Robert] aa, en mä oo ilmoittaunut

[Sarah] Heidi vetää huomenna kentällä kaikille taitotasoille kouluvalmennukset, ratsastetaan ne kilpailujen radat

[Sarah] Siellä on automaattisesti kaikki tähtikisaajat meiltä

[Janna] ja meiltä!! säkin oot robert 😌

[Robert] alllllrighty then




From Jutta at 5.54 pm: ois niin ihanaa tulla sinne lappiin taas teidän kaa! viime vuonna oli niin hauska reissu
From Jutta at 5.54pm: harmi että salma lähtee ajelemaan silleen, että en töiltä kerkeis mukaan :--(




Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: ??
Päivämäärä: 7.4.20 23:40:51

En löydä enää? Taasko poistettiin? Älkää mainitko nimiä jos pysyis! Onko totta, että siellä on nyt mukamas kaikille Tie Tähtiin kisailijoille avoin kouluvalmennus mutta ne on ite täyttänyt kaikki paikat etukäteen?

Re: Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: Minna
Päivämäärä: 7.4.20 23:43:04

ei nää pysy kun neidit häröttää jatkuvasti

Re: Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: Knummi
Päivämäärä: 7.4.20 23:45:22

Ehkä jos keskustelu pysyisi asiallisena niin ei tarvisikaan häröttää! Yksittäisisten ratsastajien ja valkkujen parjaaminen tämmösissä ketjuissa pitäis olla kiellettyä!

Re: Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 8.4.20 07:39:42

Pitääkö A.S. ite valmennuksen?

Re: Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: :DD
Päivämäärä: 8.4.20 10:11:38

Ei tietenkään, HN pitää :DD Eihän AS nyt mitään vieraita valmenna, varsinkaan mitään heC piipertäjiä

Re: Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: ….
Päivämäärä: 8.4.20 10:18:05

Tietty niillä on oma porukka siellä. Tuo on kilpailu. Valmennuksista saa rankingpisteitä eikä missään ole kielletty, etteikö saisi pitää vain omille avoimia valmennuksia! Muiden pitäisi olla vaan kiitollisia, pääsevät huippupuitteissa valmentautumaan.

Re: Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 8.4.20 10:23:54

On kautta aikojen pidetty vain omalle porukalle avoimia TT-valmennuksia muuallakin. Ei Auburn väärin toimi. Hyvä, että tukevat omien joukkueiden ratsastusta.

Re: Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: väli
Päivämäärä: 8.4.20 10:30:33

Joojoo, menkää auburnilaiset vaan sinne valmennukseenne keskenänne pyörimään :''DDD Yhtä hyvät puitteet ja valkut on vaikka kuinka monella muullakin tallilla, ei tarvi tulla pröystäilemään anonyyminä htnettiin. Ei teilläkään hohdokkaasti ekassa osarissa tulosten perusteella mennyt, ainakin parilla kouluratsukolla liian vaikea luokka?

Re: Mihin Auburn Estaten ketju hävisi
Lähettäjä: Xxx
Päivämäärä: 8.4.20 10:48:00

S.R. hyvä kun sai hevosta pidettyä edes hallinnassa. KOuluradalla?? Perusratsastusta vaan harjottelemaan hec-luokkiin. ja eikö R.H. just sijoittunut vaativa a? Mitä tekee tuolla? Ei pärjää muualla niin pitää tulla hyvänmielenkisoihin ratsastuskoululaisia vastaan? Ei mitään häpyä



To Jutta at 10.33 pm: i wish you were still here
To Jutta at 10.33 pm: like i wish you were just around yknow
From Jutta at 10.35 pm: ❤❤❤
From Jutta at 10.35 pm: hei mä oon aina teidän mukana! in spirit!
To Jutta at 10.44 pm: its not the same




TIE TÄHTIIN VIE KILPAILIJAT LAPIN JYLHILLE TUNTUREILLE
Saara Sirpakko  |  ratsastus, urheilu

Kilpailusarjan seuraava osakilpailu käydään Lehtovaaran ratsutilalla Suomen pohjoisimmassa maakunnassa. Kilpailujen johtaja ja tallin omistaja Renee Hallas ohjaa maneesin valmisteluja huhtikuun kolmantena viikonloppuna järjestettäviä kilpailuja varten. Ratsukoita pohjoiseen suuntaa runsain määrin.

- Toivomme tietty hyvää säätä, mutta huhtikuut tapaavat olla epävakaita täällä, Hallas hymähtää astuessaan vain kaksi vuotta sitten valmistuneen maneesirakennuksen ravintolan puolelle. Tunturikoni tulee palvelemaan niin kilpailijoita kuin katsojiakin täysin voimin osakilpailupäivänä.

Tiedossa on pitkä sunnuntai paitsi ratsastajille, niin myös tallilaisille. Hallas kertoo toimihenkilöiden koostuvan tallilaisista: tallin ratsastuksenopettaja toimii stewardina, yksi kilpailija pyörittää kanttiinia ennen omaa luokkaansa ja toinen hoitaa maneesin ovea, tuntiratsastajia on värvätty juoksutytöiksi… Tällaiset tapahtumat eivät synny itsestään.

Toinen osakilpailu tuo Lehtovaaraan useita kymmeniä ratsukkoja. Rankingin pyörähdettyä käyntiin paitsi joukkue- niin myös yksilösuoritusten osalta, ovat ratsastajat varmasti entistä motivoituneempia antamaan radoille kaikkensa.

Ensimmäisen osakilpailun estemenestyjäkseni nousi odotetusti esterankingin johtoon ampaissut Salma Stjärndahl, joka siirtyi viime vuonna liekkijärveläisen ratsastuskoulu Seppeleen omistajaksi, 13-vuotiaalla ratsuponillaan Bonnie KN. Kaksikko nappasi voiton 120 senttimetrin luokasta helpon näköisellä suorituksella. Sen sijaan yksi ennakkosuosikeista, kansainvälistäkin menestystä kerännyt Rasmus Alsila floppasi miltei jumbosijalle niin startissaan kuin rankingissakin.

Kouluratsastuksen puolella kärkeen nousi Nelly Jokikunnas ratsullaan Cozmina KHW. Viimevuotisen loukkaantumisen ja pitkän laidunloman jälkeen treeniin palannut arabitamma esitti upean suorituksen luokassa vaativa B, nostaen ratsukon koulurankingin johtoon pistein 13,5. Sen sijaan viime vuoden rankingkärki — Reyes, Harrington, Merisalo; tänä vuonna joukkueen Inna Paakkasen kanssa muodostaen — jäivät kauas odotetusta: Harrington sijoittui puoliväliin luokkaa, kun taas vuoden 2019 Koulutähti-voittajat Reyes ja Merisalo pohjakolmikkoon. Nähtäväksi jää, saapuvatko Verivaahterat Lapin tuntureille veren—siis, voitonhimoisempina ensimmäinen osakilpailun tappioiden jäljiltä.

Tie Tähtiin -kilpailusarjan toinen osakilpailu ratsastetaan sunnuntaina 19.4. kello 11 alkaen Lehtovaaran ratsutilalla. Kilpailuihin on yleisöllä vapaa pääsy.

[JUTTU JATKUU SIVULLA 13.]




[Kuva Sarahista ja Lefasta, Nitasta ja Armista sekä Robertista ja Harrysta seisomassa lähekkäin Auburnin kentällä. Heidi Näyhö seisoo Lefan ja Armin välissä aurinkolasit päässään, hymyillen. Lefa on juuri säikähtämäisillään tuulen mukana ilmaan pyrähtänyttä lehteä, Harry kurkottelee kohti kameraa. Armi on ainoa normaalin näköinen hevonen.]

@sarahisareyes Go team go maple leaf @nitamerisalo @rharrington (📸) @innapaak ! Kiitos @heidinayho valmennuksesta 😎 #teamauburn #dressageaddict #training #verenmakusuussa #verivaahterat




To Aliisa at 9.33 pm: jos käyt kaupassa niin tuotko jätskiä
From Aliisa at 9.33pm: Jätskiä?? Tekikö Tuntematon bänät sun kanssa??
To Aliisa at 9.33 pm: ??? ei kun oli se valmennus?? just feelin like ice cream
From Aliisa at 9.34 pm: Eiks sun pitäis olla huippu-urheilija nyt? Ei jäätelö kuulu ruokavalioon sillon!
From Aliisa at 9.34 pm: Ehkä sun pitäisi kutsua se Tuntematon meille, voitte urheilla vähän kahdestaan Wink) Mä voin hilpasta jonnekin yöks!
To Aliisa at 9.34 pm: huru! tuo vaan sitä jäätelöä!
From Aliisa at 9.35 pm: No joojoo, mutta en haluu kuulla sanoja TIE tai TÄHTIIN sitten kertaankaan! Oot niin raskas
To Aliisa at 9.35 pm: please, you love me 😘
From Aliisa at 9.36 pm: 😘
kirjoittaja Robert H.
lähetetty 09.04.20 1:26
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Harryn päiväkirja
Vastaukset: 60
Luettu: 2556

Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.

Onko kummempaa kuultu
16. maaliskuuta 2020

▶ Kuuntele tämä tarina

Lue tämä tarina:
Ai olenko pelännyt henkeni edestä? Kyllä olen, kiitos kysymästä. Ihan erityisesti silloin, kun minua on osoiteltu haulikolla.

Se ei muuten ole mitenkään miellyttävä tunne, eikä siihen totu. Edes minä, joka olen niin kovin pelokas persoona, en ole oppinut sinuiksi kuolemanpelon kanssa, koski kuoleman uhka sitten minua itseäni tai jotakuta läheistä tai vaikka vähäsen kaukaisempaakin. Ai hitto että se on hirveää. Ajatella, että nyt jäi kyllä niin paljon sanomatta niin monelle ihmiselle! Tekemättömiä töitäkin! Ja heppojen puurot on tekemättä! Ihan karseaa, kuinka muut tästä nyt sitten selviävät kun minä heitän veivini, niin minä aina silloin ajattelen kun luulen että nyt tulee lähtö.

Edellisen kerran uskoin vetäväni viimeisen hengenvedon, kun minua topakasti ja pyssynpiippu tanassa kehotettiin poistumaan Merenheimoin mailta. En minä edes tiennyt eksyneeni niille taas. Hitsi kun ne maat jotenkin alkoivat aina niin salakavalasti, ensin en ollut Merenheimojen mailla ja sitten taas olin, ja koskaan siitä ei seurannut mitään hyvää.

Huuto oli kuin jättimäisen variksen raakuntaa, mutta kymmenen kertaa karmivampaa.
“Millä asialla täällä olet, et millään, menetkös siitä! Hus!”
Niin huusi haulikkoaan heilutteleva tilusten isäntä, ja jotenkin minulle ei tullut silloin mieleen pysähtyä hetkeksikään miettimään, miten todennäköisesti se kävelykeppiinsä nojaileva kahjo muka minut oikeasti ampuisi.

Niin että minä nyt sitten menin ja ihan kamalaa vauhtia meninkin. Siinä sitä oltiin. Yhtenä hetkenä ihan vaan tutkailemassa uusia asuinseutuja leppoisalla kävelylenkillä, ja sitten juoksemassa pakoon henkensä edestä.

Rasmus puolestaan nauroi henkensä edestä, kun väitin sille, että Märta Merenheimon isä uhkasi ampua minut.

Minusta oli vähän epäkohteliasta nauraa sellaiselle asialle, olinhan sentään hänen tyttöystävänsä. Ei tyttöystävien hengenvaaroille sopinut nauraa, ei minusta ainakaan. Mutta Rasmus ei ehkä ottanutkaan ihan tosissaan sitä, miten kuukahtanut oli herra Merenheimon järjentola näinä päivinä.

Joka tapauksessa kohtaaminen oli kyllä minustakin niin absurdi, että parin päivän sisään olin jo melkein unohtanut sen. Sen verran se pyöri mielessä, että olin ajatellut selvittää, löytäisinkö jostakin kartan, josta ilmenisi missä kaikkialla Merenheimojen tilukset oikein kiemurtelivat ja häilyivät. En enää kuuna päivänä tahtonut vahingossa eksyä niiden rajojen sisään.

Mutta ennen kuin minä löysin kartan, löysi herra Merenheimo minut.

Kotioveltani, jota menin avaamaan, kun hän siihen koputti.

Hyvät hyssykät ja tutisevat talitintit! Parkaiskoon vereni ja MISSÄ ON RASMUS KUN HENKEÄNI UHATAAN.

Ei taaskaan kotona, tietenkään! Kotona oltiin vain minä ja herra Merenheimo, tänään ilman haulikkoa, ja jostakin aivan pöljästä syystä minä vielä otin ja kutsuin sen peremmälle.
“Otatteko kahvia”, sanoin kintut väpättäen ja niin mahdottoman kohteliaana kuin nyt kartanon kasvattamana osasin.
“Jaa. Voisihan sitä kupillisen.”
Pahus.

Herra Merenheimon olan yli minä näin itselleni tuntemattoman auton meidän pihassa. Sillä herra oli varmaankin tullut, päättelin terävänä. Mutta olikos siellä joku kuskin paikalla…? Herran tyttärellä nyt ei ainakaan ollut ajokorttia.

“Poikani toi minut. Oletkos tavannut? On naimaton.”
HäH, mölähdin. Onneksi mielessäni enkä ääneen, sillä se olisi ollut kaiketi vähäsen nolo reaktio.
“Öh, olen minä varmaan, kerran ehkä”, änkytin ja toivoin kovasti, että se kerran suurten kilpailuiden suurilla jatkoilla kohtaamani nuorehkontyyppinen mies, joka oli paljastunut Märtan veljeksi, olisi nyt tullut paikalle. En minä naintitoiveita elätellyt, vaan tahdoin vain turvaa herra Merenheimo vanhemmalta.

Mutta ei. Herra Merenheimo vanhempi huiskautti käskevästi kättään meidän kotiovelta ja herra Merenheimo nuorempi ajoi pois, ja minun teki ensimmäistä kertaa aikoihin mieli itkeä miehen perään. Michael Merenheimon auto oli hiljainen, virtaviivainen ja puhdas, varmasti jokin hybridikin vielä, ja taatusti sillä pääsisi kovaa mutta ei kyllä meidän kotitiellä tähän vuodenaikaan, jos ei ollut vähän hullu.

“Hyvinkö muistat sen? Komea poika.”
“Öhöm. Niin, niinpä kai. Muistan minä”, mutisin välttäen visusti sanomasta suoraan, että Michael Merenheimo saattoi hyvin ollakin ns. kuumaa kamaa. Eihän se olisi ollut sopivaa! Minähän seurustelin. Mitä Rasmuskin olisi sanonut, jos sille olisi valjennut, että minusta maailmassa oli muitakin komeita miehiä kuin se? Ei tietystikään yhtä komeita, mutta kuitenkin.

Komeita miehiä kuumempi aihe asialistallani oli kuitenkin selvä: mitä teki Märtan isä meidän luonamme? Ei kai vain tullut pitämään huolen siitä, etten enää koskaan jalallakaan astuisi hänen mailleen – todennäköisesti koska minulla ei enää olisi jalkoja tai ainakin ne olisivat eri paikassa kuin muu ruumiini. Mitä enemmän ehdin kuvitella tapoja, joilla herra Merenheimo voisi laskea minusta hengen pihalle kuin ylimääräisen paineilman konsanaan, sitä tuohtuneemmaksi oikeastaan tulin. Vaatia nyt minua keittämään kahvia ennen kuin tappaisi minut! Ja minä suostuin!

“Kaadoitte kuusia”, vanha mies kähähti yhtäkkiä, ja minä säikähdin niin kuin olisin yllättynyt siitä, että hän oli yhä paikalla. En tietenkään yllättynyt: en tosiaankaan kyennyt unohtamaan hänen läsnäoloaan. Ongelma vain oli siinä, etten myöskään tottunut siihen.
“Niin”, sanoin hyvin lyhyesti ja mittasin kahvinpuruja suodatinpussiin. Pian napsautin keittimen päälle, ja samalla herra Merenheimo kysyi:
“Itsekö kaadoitte?”
“Ei, emme itse.”
“Kenelle maksoitte.”

Se oli ihan hirveän omituista. Oliko herran Merenheimo toden totta tullut tänne asti poikansa kuljettamana kyselemään, kuka meidän tontiltamme kuusia kumosi? Ilmeisesti niin. Häkellyttävän lauhkeana, lähes kohteliaana, mies katseli minua. Oli sen suupielissä tietynlaista tiukkuutta, sellaista pysyvää jännitystä joka kertoi, ettei se ainakaan hymyillyt usein eikä varmasti hymyilisi nytkään. Jotakin samaa siinä oli kuin tyttäressään, vaikka Märta tietysti olisi repinyt minulta lainaamansa kollarihousut, jos olisin sanonut sille niin.

Me sitten kävimme melko harvasanaisen mutta ehdottoman asiallisen keskustelun kahvikupposen äärellä, herra Merenheimo ja minä. Loppua kohden minusta alkoi kuitenkin tuntua erikoisella tavalla siltä, ettei keskustelukumppanini oikein tahtonut pysytellä läsnä tilanteessa. Sen katse harhaili, ja minua kummastutti, kun hiljaisuudet venyivät yhä pidemmiksi.

“Haluatteko lähteä kotiin?” tiedustelin varovaisena.

Herra Merenheimo nyökkäsi. Minä saatoin hänet ovelle ja sitten jäin seuraamaan hänen elekielensä muutosta, kun hän tuimana skannasi pihamaat katseellaan.

”Missä se poika on”, iäkäs herra puuskaisi äksynä.
”Te lähetitte hänet tiehensä”, muistutin, ja se saattoi kyllä olla virhe, sillä hetken aikaa herra Merenheimo aukoi suutaan kuin vihaansa tukehtuva. Pelästyin reaktiota ja ryhdyin välittömästi hyvittelemään: ”Jos tahdotte, voin viedä teidät kotiin.”

Ensin näytti siltä, ettei herra Merenheimo tahtonut. Sitten tunnelma lauhtui hieman. Mies katseli yhä pihaa ja jotenkin painui hitusen kasaan, niin kuin joskus käy kun muistaa jotakin lannistavaa.

”Sinulla on auto?”
”On — on minulla auto.”
”Ja. Mennään sitten.”

Ja niin me sitten menimme. Herra Merenheimon ja minun saapuessa rapistuneen huvilan pihaan portailla odotti vihaansa pihisevä sinitukkainen tyttö, joka katsoi minua niin pahasti, ettei toista sen veroista katsetta oltu ehkä koskaan nähty. Minulle tuli pahanlaatuinen aavistus. Aivan varmasti saisin tästä vielä tuta, riippumatta siitä olinko itse kutsunut herra Merenheimoa luokseni vaiko vain olosuhteiden ja tuon hullun perheen uhri.

Niin että onhan tuota ollut, kuolemanpelkoa.

kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 15.03.20 14:02
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kiltin tytön päiväkirja | Jusu R.
Vastaukset: 105
Luettu: 6475

Takaisin alkuun

Siirry: