Kellonaika on nyt 19.10.21 23:57

1 osuma on löytynyt haulle 0

Banskun päiväkirja

21.02.2019
nuoren varsan opiskeluhetki
Sarah talutti Effin etummaisena varsomiskarsinaan. Itse ohjasin narun päässä steppailevan Mankin viereiseen karsinaan. Olin hiljalleen aloittanut orin vieroituksen. Se lähti pienistä askeleista. Hoitamisesta eri karsinassa ja paikkoihin menemisestä ilman emää. Huh, en voinut uskoa, että nyt jo hyvin pian olisi vieroituksen aika.

Rapsutin säpsähtävää varsaa harjan juuresta, kun se seisoi yllättyneenä karsinan keskellä. Manki onneksi ei vaikuttanut ihan niin varautuneelta uusiin asioihin kuin mitä tiesin Effin olevan. Tietysti emän käytös oli takertunut siihen hieman, mutta todella toivoin sen katoavan vieroituksen myötä. Siinä oli myös hyvä syy hoitaa asia nopeasti pois alta.

Mä olin tainnut pahoittaa Sarahin mielen hieman. Se ei sanonut mulle mitään, kun katosi varustehuoneeseen. En kyllä tiennyt olinko niin kamalan pahoillani, kun olin äyskähtänyt sille jostain mitä Sarah kehuskeli tehneensä Mankin kanssa. Asia taisi liittyä kutiavaan takamukseen, mutta en halunnut orin oppivan siitä tapaa. Pieni asia, mutta musta oli hitusen tullut neuroottinen Mankin suhteen. Tai sitten mua ärsytti yhä Penna Ärsyttävän selostus jostain tutkimuksesta.

Otin karsinan edustasta harjapussista pehmeän harjan ja aloin harjata Mankia. Se meinasi liimautua emänsä karsinan seinään, mutta kiltisti sen huomaamatta ohjasin sitä jatkuvasti toiselle puolelle. Mankin ajatukset oli yllättävän helppo ohjata pois Effistä. Pienillä huomionherätyksillä sen sai kääntämään herasilmät ihmiseen. Harjasin rauhallisin ottein Mankin, jonka jälkeen opetin sille hieman jalkojen nostelua.

”Hyvä poika”, kehuin sitä, kun se nosti toisen takajalkansa ilman, että yritti heti kiskoa pois tai lähteä sivuaskeleita ottamaan.
Harjailutuokion jälkeen annoin Mankin hetken aikaa olla itsekseen. Kävin moikkaamassa Banskua. Olin aikaisemmin tänään käynyt sen kanssa tekemässä treenin maneesissa. Vitsit mulla oli taas hyvä fiilis tulevasta kaudesta! Jos olin pelännyt aloitusta viime vuoden viimeisen kisan munauksen jälkeen, siihen ei ollut syytä. Kauheasta flunssasta huolimatta me oltiin saatu ihan huimat prosentit ja voitettu oma luokkamme.

Toivottavasti me loistettaisiin tulevaisuudessa yhtä hienosti koulukisoissa Mankin kanssa. Ensin sen piti selviytyä varsaiästä. Palasin Mankin luokse. Nuori varsa kurotti kaulaansa karsinan nurkasta mua kohti. Hymyilin ja tarjosin sille kättäni. Pieni samettinen turpa kurotti mun kättä, mutta säpsähti sitten pois. Naurahdin ja lähestyin Mankia riimunnaru kädessä. Naksautin narun nahkaiseen riimuun ja avasin karsinan oven.

”Me mennään maneesiin”, huikkasin Sarahille.
”Selvä”, nainen vastasi Effin karsinasta, jossa se harjasi vuokrahevostaan.
Odottikohan se jo, että pääsisi kilpailemaan tamman kanssa?

Manki seurasi mua pihalle epäröivin askelin. Se tuntui sanovan mulle, että emä unohtui. Matka maneesille oli yllättävän hidas. Manki säpsähteli narussa mitä milloinkin ja yritti kerran kiskaista itsensä aivan eri suuntaan. Pidin narusta raudanlujalla otteella kiinni ja rauhoitin orin aina sen säpsyessä.
”Shh, hyvä”, kehuin sitä samalla, kun rapsutin sään kohdalta.

Maneesin johtava katettu käytävä tuotti myös hieman vaikeuksia. Effin kanssa kyllä tuli siitä hyvin, mutta nyt kaikki taisi olla vain niin järisyttävän jännittävää! Toivottavasti maneesi olisi tyhjä. Yllättävää kyllä kello huomioiden se todella oli tyhjä! Talutin Mankia ensin ympäri maneesia. Tein pysähdyksiä ja me tutkittiin yhdessä kaikkea ihmeellistä. Onneksi kukaan ei ollut jättänyt esteitä, uskaltaisin päästää orin hieman juoksemaan.

Päästin Mankin juoksemaan vapaana ja seisahduin itse maneesin oville. Ihan vain sen varalta jos joku yrittäisi tulla sisään. Saisin varoitettua tulijaa riehaantuneesta varsasta (joka kylläkin tuijotti sieraimet suurina jotain). Ketään ei onneksi tullut ennen kuin olin saanut Mankin takaisin naruun. Rauhoittelu mielessä me tehtiin vielä näyttelyitä varten seisomisharjoituksia. Ne vaativat paaaaaljon kärsivällisyyttä vielä, mutta ehkä siitä saisi varsanäyttelyihin ihan järkevän otuksen.

Tulevaisuudessa se pääsisi myös kouluvarsalaatiksiin. Sielläkin sillä piti olla edes hieman järkeä pääkopassa. Taluttaessani Mankin takaisin tammatalliin ja päästäessäni sen viimein takaisin emän kanssa, olin ylpeä varsastani. Uskoin siitä tulevan kyllä ihan fiksun. Pian se muuttaisi ikätoverin luokse, jonka olin löytänyt Facebookin kautta. Varsa oli samanikäinen Mankin kanssa ja asui pihatossa. Täydellinen paikka Murronmaalla. Vasta myöhemmin siis aikoisin kotiuttaa orin kotipihaan.

Manki meni suoraan emänsä nisälle, kun pääsi takaisin Effin luokse. Effi taas mulkoili mua, kun kehtasin viedä sen pienokaisen pois. Viime aikoina olin miettinyt oliko Effi oikeasti varautunut vai vain erittäin fiksu.
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 21.02.19 20:16
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Banskun päiväkirja
Vastaukset: 62
Luettu: 4264

Takaisin alkuun

Siirry: