Kellonaika on nyt 01.12.21 11:59

1 osuma on löytynyt haulle 0

Kamin päiväkirja

"Kyllä esteratsastajatkin voivat ratsastaa"
Kouluvalmennus (tutustuminen), 9.2.2019 @Daniel S.
Susinevan valmennusviikonloppu #susinevapiiskaa #fiftyshadesofdaniel

Aihe: Susineva alkaa kutsua sinulla väärällä nimellä, etkä kehtaa korjata.
Tyydytkö kohtaloosi koko viikonlopun ajan?

Daniel Susineva oli merkillinen mies. Ihmisenä vähän niin kuin minäkin: kuivakka, mutta salaa kyllä varsin huumorintajuinen. Valmentajana Susineva oli omaa luokkaansa. Koska tuo luokka oli korkea ja laji väärä, en todellakaan ilmoittautunut miehen valmennuksiin kouluratsullani. Minalta saattoi jo vaatia piffit ja paffit sekä niiden väliset täydelliset siirtymiset, mutta vain jos tiesi mitä pyysi. Minä en tietänyt, en enää sillä tasolla enkä etenkään asiantuntijan silmien alla.

Niinpä ratsunani höyrysi Kami, jolle olin paniikissa metsästänyt sopivinta koulusatulaa vain tätä valmennusta varten. Apuun oli rientänyt aina yhtä suloisen avulias Michael Merenheimo, joka oli millintarkasti asetellut juuri oikeanlaisen geelityynyn Ankalle kuuluvan satulan alle.

Amandaa ei enää esteratsujen kohdalla maneesissa näkynyt, mutta itse Susineva oli yllättävän myötämielinen alkuspiikissään, vaikka täysin positiivinen sen sisältö ei ollut: ”Montako esteratsastajaa mahtuu yhteen talliin?? Kaksi ryhmää??? Ahaa, nämähän on keskenkasvuisia räpiköijiä. Niistä mä pidän.”

Niin tai näin, Susineva sai varovaisen hymyn huulilleni ja oli aika näyttää, että esteratsastajatkin saattoivat keskittyä hypyttömään ratsastamiseen. Sitähän se esteratsastuskin lopulta oli – esteiden välien ratsastamista, kuten mieleni teki herra Susinevalle huomauttaa (varmasti turhaan, Daniel tiesi sen ja olisi pätenyt päälle jotain muutakin).

Oli jokseenkin outoa ratsastaa Kamilla ryhmävalmennuksessa. Minun lisäkseni Daniel keskittyi Matildaan ja Zeliaan; Elleniin ja Meidhiriin; sekä Rasmukseen ja Braniin, joiden menosta olin erityisen kiinnostunut itsekkäistä syistä. Susineva sai minut kuitenkin vilkuiluistani kiinni ja napautti keskittymään omaan ratsuun.

Valmennus oli vasta ensimmäinen kahdesta, mutta ennen huomista tapaisin Danielin vielä illallisen merkeissä. Epäilin kuitenkin, että tästä ei tulisi samankaltaista aamuyöhön venähtävää viinittelyä kuin Merikannon kanssa. Etenkin, kun myös Amanda oli läsnä. Muutenhan Danielilla meni kuuleman mukaan hieman heikosti suhteessaan. Mies oli jopa minua nuorempi, vaikka lapsensaanti olikin tuntuvasti heikentänyt tämän markkina-arvoa silmissäni...

”Vaimo rakas, keskity siihen ratsastamiseen. Puolipidäte! Taivuta Kamilaa paremmin!”
Olin tukehtua kuvitteelliseen pullaani.
Daniel Susineva katsoi minua hievahtamatta maneesin keskiosasta, eikä mikään miehen olemuksessa viitannut äskeiseen lipsahdukseen. Reagoiko joku muu? Annoin katseeni kiertää kanssaratsastajissani sekä yleisössä, mutta katsomossa olevat kaksi henkilöä olivat syventyneet jutteluun ja ratsastajat hikoilivat tehtäviensä parissa.

Ehkä olin kuullut väärin? Tai varmasti olinkin, minähän ajattelin juuri Danielin perhe-elämää.
Tein pikaisia puolipidätteitä parhaani mukaan ja kääntelin Kamia pienille volteille epämääräisen stressi-tuskanhien peitossa. Vaimottelu oli todella kuumottavaa.

”Lynn, nyt ihan tosissaan. Kuulolle se, äläkä irrota pohkeitasi kokonaan”, Daniel jatkoi, enkä vain mitenkään saattanut kuvitella toistamiseen. Apua, pitäisikö minun sanoa jotain?? Katsomossa Heidi Näyhö ja Lauri Merikanto vilkaisivat toisiinsa – varmasti vilkaisivat! Kuulivatko he saman? Josefinakin kulki penkkirivien välissä parhaillaan, epäilemättä tullakseen katsomaan poikaystävänsä ratsastusta.

Hiki jatkoi valumistaan kun puristin takapuoltani tiiviisti satulaan, joka oli väärän tamman oma ja yritin keskittyä rentoon mutta tiiviiseen istuntaan.
”Kädet ylemmäs, Lynn!”
TAAS! Se sanoi sen taas!!

Pasmani menivät aivan sekaisin. Laukannosto oli, no, paska. Lynn, Lynn, Lynn. En voinut ajatella muuta, vaikka Daniel olikin nyt hiljaa. Ja miksi Heidi ja Lauri istuvat vierekkäin? Oliko niillä jotakin juttua?? Kuvittelinko viikon takaisen flirtin Laurin kanssa vain omassa päässäni, vaikka oikeasti mies oli intohimoisessa suhteessa Heidiin? Heidi olikin ollut outo. Yleensä himovalmentautuva nainen ei ollut osallistunut juuri mihinkään, ja Kalla CUP:ssakin naisen hevosilla hyppäisi joku aivan tuntematon. Miten saatoin taas olla näin pihalla Kallan sosiaalielämän tärkeimmistä tiedonmurusista –

”Nyt et kyllä keskity lainkaan. Mikä tuo äskeinen oli? Ravihevonen ryöstämässä laukalle? Näkisin mielelläni noston”, Daniel kritisoi närkästyneenä, varmasti syystä. Nyökkäsin punehtuneena ja toivoin, ettei mies näkisi Kamilan selässä vaimoaan. Vai oliko se sittenkin hyvä asia? Oliko minussa ainesta Susinevaksi?

”Isabella!”
Huh! Vihdoin! Miten mieltäylentävää tulla nuhdelluksi omalla nimellään. Hengitys tasaantui, tai ainakin aloitti prosessin tasaantuakseen joskus. Myös tähän asti töhöilyäni tiukasti tarkkaillut Daniel siirsi katseensa hetkeksi muihin ja sain kaivattua aikaa kasata pakettini.

Kami taipui ja asettui kuuliaisesti heti, kun keskityin istuntaani ja hengitykseen. Pehmensin kättäni ja tamma myötäsi välittömästi. Oli ihanaa saada toivottu reaktio ja tietää, että ratsu oli rehellinen. Läsnä olevista miehistä en saattanut sanoa samaa. Daniel Susineva, mitä oikein ajattelit?? Entäs sinä, Lauri Merikanto – pyöritteletkö hevosnaisia ajanvietteeksi?

Vaikka toisaalta, mitäpä se minulle kuuluisi, vaikka pyörittelisi. Ehkä Danielin alitajunta oli oikeassa ja neiti Sokassa olisikin rakastajattaren sijaan vaimoainesta. (Hah!!)
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 14.02.19 16:45
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Kamin päiväkirja
Vastaukset: 16
Luettu: 1077

Takaisin alkuun

Siirry: