Kellonaika on nyt 28.09.20 22:49

3 osumaa on löytynyt haulle 0

Sipsin päiväkirja


Mulla oli viisi minuuttia aikaa päättää, lähtisinkö hakemaan Zelian laitumelta vai nappaisinko Sipsin tarhasta. Illan estevalmennuksen takia mun ajatukseni olivat kääntyneet taas Power Jumpiin. Zelia ei ollut valmis 120-luokkaan, mutta Sipsi oli - oltiinhan me kuukausi sitten voitettu sen kokoinen luokka Auburnissa.

Mun katse osui Amandaan, jonka taluttamaa ruunikonkimoa Penna syöksyi hakemaan. Seurasin toinen kulma koholla, kuinka Vaanija tarttui kankiohjiin sanoen vaalealle perijättärelle jotain, joka sai tämän muljauttamaan silmiään.
"Amanda?" mutisin kysyvästi, kun olin ennättänyt kuuloetäisyydelle. Nuorempi perijätär kääntyi hitaasti kannoillaan ja skannasi mut katseellaan päästä varpaisiin. Jostain syystä mä olin aika hyvilläni ratkaisustani vetää uusimmat ratsastushousut ja viime kesänä valmennuksia varten ostamani ratsastuspikeen päälleni.

"Ajattelin osallistua Sipsillä Power Jumpin metrikahdenkympin luokkaan."
Mun ääneni oli vakaa ja repliikin sisältö harkittu - sellaista asiaa oli turha kysyä, kun kyseessä oli Amanda Sokka. Jos se oli antanut sun startata hevosellaan jo kahdet osakilpailut, joista saldona oli kaksi ruusuketta, sä olit tarpeeksi hyödyllinen. Ja sait yrittää onneasi arvokilpailuissa.

Ilmekään ei värähtänyt Amandan kasvoilla, kun nainen nyökkäsi hyväksyvästi. Mä tein samoin ja ennen kuin tilanne olisi vaatinut jatkokeskustelua, käännyin ympäri lukiten valintani illan valmennusratsusta. Ruunien kanssa tarhailemaan kesäksi päässyt Sipsi yllätti mut positiivisesti kävellessään tarhan portille korvat kiinnostuneesti pyörien.

Toisen kerran punainen paholainen yllätti mut valmennuksen puolivälissä, kun mä en suoristanut ylävartaloa tarpeeksi nopeasti okserin jälkeen. Hetken ponnahtelun jälkeen Isabella huokaisi syvään ja mä ratsastin laukan uudestaan pakettiin.
"Siinä onkin sinulle tekemistä, että pysyt sen perässä", Isabella totesi ovelasti hymyillen. Siinä oli tosiaan tekemistä kerrakseen, koska nyt, ensimmäistä kertaa, mulla oli Sipsin kanssa yksi selkeä päämäärä: Power Jump.
kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 24.06.19 18:10
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Sipsin päiväkirja
Vastaukset: 35
Luettu: 1459

Riepun päiväkirja

Estevalmennus
keskiviikko 19/06/2019

Ellie nosti satulan kimon hevosen selkään, joka nuokkui rauhallisena karsinassaan. Amandan kanssa maanantaina käyty keskustelu ei suinkaan ollut tuonut mielenrauhaa vaan hermostuttanut naista entisestään. Perijätärkin oli kuulemma havainnut ruunan haluttoman käytöksen esteillä, mutta minkäänlaista vaivaa ei ollut löytynyt. Jos asiasta jotain positiivista halusi löytää, niin ehkä Ellie ei ollutkaan menettänyt kaikkea ratsastustaitoaan ja mahdollisuuksia estemenestykseen vielä oli - kenties Riepunkin kanssa, jos syy sen omituiseen käytökseen selviäisi.

Tämänäiväinen valmennus olisi oiva tilaisuus selvittää, kulkisiko estetreeni tänään paremmin kuin alkuviikosta. Pieni toivonkipinä Ellien takaraivossa sanoi, että Riepu oli varmaan vain jäykkä ja kulkisi pian paremmin. Ainakaan suitsien pukeminen ja kentälle lähteminen ei aiheuttanut ruunassa vastustelun merkkejä ja se kulki alkukäynneissäkin yhtä reippaana kuin ennekin. Ellie keräsi ohjaa ja lähti verryttelemään Riepun kanssa ravissa. Kimo askelsi reippaasti eteen ja hakeutui rentoon, pyöreään muotoon.

Kaikkien ollessa suunnilleen vertyneitä Isabella saapui kentälle aloittelemaan valmennusta. Ellie paloi jo halusta päästä hyppäämään ja tunsi olonsa itsevarmaksi. Riepu vastasi apuihin herkästi ja oli muutenkin oikein hyvä ratsastaa.

“Ellie ja Riepu voi aloittaa”, Isabella nyökkäsi ja vaaleaverikkö ohjasi ratsunsa kohti ensimmäistä estettä.

Laukka tuntui pyörivän hyvin eteenpäin ja ruuna pureksi kuolainta suussaan. Siksi Ellielle tulikin täytenä yllätyksenä, kun Riepu iski jarrut pohjaan ja vaihtoi suuntaa viime hetkellä. Hyppyyn valmistautunut blondi ei aivan pysynyt ratsun liikkeissä mukana ja valahti sivuun tarraten valkoisesta kaulasta kiinni halausotteella. Tilannetta oli kuitenkaan enää mahdotonta pelastaa ja Ellie joutui pudottautumaan maahan. Laskeutuminen oli kaikkea muuta kuin sulava, naisen kompastuessaan omiin jalkoihinsa. Miten noloa!

Hämmästyneenä Ellie kiipesi takaisin Riepun selkään. Mitä ihmettä juuri tapahtui, eihän Riepu kieltänyt juuri koskaan? Uudella lähestymisellä ratsukko selvitti esteen, mutta ensimmäinen yritys jäi ikävästi ajatuksiin. Parin esteen jälkeen valkoinen hevonen päätti jälleen kieltäytyä yhteistyöstä, tällä kertaa Ellie kuitenkin pysyi satulassa.

* * * * *

Ellie talutti hevosensa sisään talliin suu tyytymättömästi mutrussa. Valmennus ei ollut mennyt lainkaan putkeen, oikeastaan ratsastus oli sujunut vielä huonommin kuin maanantaina. Mikä ihme Riepua oikein vaivasi? Ellie palautti harmissaan hevosen laitumelle ja vei varusteet omille paikoilleen, ennen kuin asteli loungeen. Tilanne vaatisi nyt oikein vahvaa kahvia.

Loungesta Ellie löysi Amandan, joka kaatoi juuri tummaa, höyryävää nestettä valkoiseen kahvikuppiin. Vaaleaveriköt tervehtivät toisiaan lyhyesti ja kävivät istumaan pöydän ääreen.

“Se ei oikein vaikuta välittävän enää hyppäämisestä”, Ellie huokaisi ja pyöritteli kahvikuppia kädessään. Amanda nyökkäsi, muttei näyttänyt olevan asiasta yhtään sen enemmän mielissään kuin Elliekään.
“Ehkä tauko voisi tehdä sille hyvää”, Amanda totesi. Mutta kuinka pitkä tauko, pyöri Ellien mielessä eikä nainen voinut olla miettimättä, että hyppytauko voisi hyvin venyä hyvinkin pitkäksi. Eikä Riepu ollut enää kovinkaan nuori. Ehkä sillä voisi hypätä pieniä kavaletteja ja ristikoita, mutta Ellien tavoitteet olivat paljon korkeammalla.

“Mitä mun pitäisi tehdä kisojen suhteen? Power Jump on ihan kohta”, nuorempi blondi pohti häivähdys epätoivoa äänessään. Juuri kun Ellie oli saanut uutta motivaatiota harrastukseen, tuli tietysti heti vastoinkäymisiä.

“Sä voit osallistua Lefalla”, Amanda ehdotti äänensävyllä, joka oli pikemminkin ilmoitusluontoinen. Lefa oli ihan kiva hevonen, vaikkei tietenkään Riepun veroinen. Ellie nyökkäsi Amandalle. Kyllähän hän halusi kuitenkin osallistua kilpailuihin hevosella, jonka kanssa olisi mahdollisuudet hyvään sijoitukseen. Vaikka treeniä se taatusti vaatisi, Lefa kun ei ollut se kaikista helpoin automaattiratsu.


kirjoittaja Ellie von B.
lähetetty 20.06.19 14:18
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Riepun päiväkirja
Vastaukset: 60
Luettu: 3114

Meidhirin päiväkirja

Onsdag.5.2019
#esteryhmä

Mun ja Meikun valmennusryhmä oli muuttunut, kun esteryhmät yhdistettiin. Ja kaikki oli jees, valmennukset oli jatkuneet meidän osalta ihan hyvin. Mutta muiden osalta ilmeisesti paremmin, mutta tänään siihen tuli muutos. Mä olin kantanut tallille tullessa nipun sinisiä varusteita ja alkanut hyvissä ajoin järjestämään niitä paikoilleen toisin sanoen huopa satulan alle, muut huovat niiden paikoille, suojat orin harjapakkiin ja niin edelleen. Meidän taipaleella alkoi vakavasti otettava vaihe, kun me vaihdettaisiin vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen. Mun jykevän komea irlantilaisori sai enemmän oman väriset varusteet niiden tyttöhepenien tilalle.

‘’Kertakaikkiaan’’, käytävällä vastaan kävellyt Jonny totesi, ‘’mistä nyt tuulee?’’

‘’Haha, uudet tuulet ne vaan’’, virnistin miehelle ja tallustin orin karsinalle, jossa se odotti varusteita vaille valmiina.

‘’Nu är det dags att bli en ordentlig kille hör du’’, höpisin uteliaana oven suuhun tulleelle Meikulle. ‘’Olen oikea poika, saat nyt sanoa niinku Pinokkio.’’

Me saatiin valmennuksen alussa muilta valmennettavilta ja Isabellaltakin hitusen kummastelevia katseita, kun ei oltukaan imelän vaaleanpunaisissa ja orilla oli uudet suitset ja kuolainkin testissä, jos kaksoisturppis olisi remppaa ja perus kolmipala full cheekiä parempi. Mulla oli loistava olo. Tänään kaikki tulee onnistumaan ja fiilis on hyvä kohti tulevaa estekisaa. Olin ottanut testiin Meikulle korvahupun, jos se pystyisi sitten keskittymään tekemiseensä paremmin. Jos korvahuppu olisi hyvä päätös niin se laitettaisiin ekaa kertaa myös kisoihin päälle.

Meillä oli tänään sellainen ympäripyörä valmennus, jossa katsottiin vaan että asiat rullaa kaikilla hyvin ja homma luistaa. Kentälle oli koottu kuusi estettä ja niille näytti pystyvän tulla vähän millä teillä tahansa. Isabella kertoi että tänään ei tultaisi korkeita ja kovaa, vaan hallitusti ja haettiin onnistumisia omaa tasoa matalammalla. Alkuverkkojen jälkeen me alettiin tulemaan pitkällä sivulla olevaa linjaa, jonka väli tuli ratsastaa ensin normaalia pienemmässä laukassa, kun testattiin sitä että hevoset oli kuulolla ja myöhemmin isommassa laukassa. Meikku tuntui tavattoman hyvälle ja mä aloin saada entistä suurempaa itsevarmuutta meihin, kun ori jytisi menemään.

Hypättiin kasikolla pari kertaa suoraa keskihalkaisijalla olevaa okseria ja Meidhir vaihtoi laukkoja kuin vanha tekijä, mutta oikoi myös lapa edellä kuin jäykkä tuntihevonen. Ratsastettiin diagonaalin pystylle parit pitkän tien lähestymiset ja sitten huomattavasti lyhyemmät.

Tultiin vielä muita radan osia yksittäin ja sitten niitä alettiin yhdistämään toisiin. Mulla ja Meikulla oli flow päällä, jonka Isbe myös huomasi, se katsoi vähemmän nyrpeenä, kun Meidhir jyräsi menemään sen ohi niin että tanner tutisi. Tuntui vähän liian hyvälle ollakseen totta. Meidän ongelmana ei koskaan ollut ohi meneminen, nyt kun oltiin keskitytty erikoisesteisiin, niin mikään ei tuntunut hätkäyttävän Meikkua. Ongelmana on ollut liika vauhti, huono kontrolli yleisesti ja huonot paikat.

Lopuksi mä ja Meidhir tultiin 80cm rataa, muut tuli vähän korkeempana tai ne jotka kilpaili meitä korkeemmalla tasolla. Jos ei vielä tullut selväksi, niin meidän rata oli lähes mallikelpoinen. Ja fiilis sen jälkeen sekä radalla oli uskomaton. Mulla ei ollut koskaan vielä ollut niin hyvää tunnetta satulaan kuin nyt. Mä hymyilin kuin Vaasan aurinko ja rapsuttelin oria koko loppuajan kun odoteltiin muiden ratsastavan ratansa. Loppuverkoissa Meidhir pärski tyytyväisenä ja ravasi selkä ylhäällä. Kehuin ääneen hevosta ruotsiksi reippaaseen ääneen, jotta keltään ei jäisi huomaamatta mun hyvä fiilis treeniä ja oria kohtaan. Hymyillen ratsastelin ja jos oisin osannut viheltää oisin viheltänyt siinä samalla. Elämä oli ihanaa.
kirjoittaja Ellen N.
lähetetty 30.05.19 23:47
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Meidhirin päiväkirja
Vastaukset: 34
Luettu: 1955

Takaisin alkuun

Siirry: