Kellonaika on nyt 26.10.20 18:16

8 osumaa on löytynyt haulle 0

More than meets the eye | Sarah R.

26.09.2020
#beachparty

”Jääkaapissa pitäisi olla jotain juotavaa ja tiedät kyllä mitkä löytyy yöpöydän laatikosta. Pidä hauskaa!”
Siten musta oli tullut koditon yhdeksi yöksi.

“Lisää tequilaa?” Mariam kysyi mun viereltä ja vaikka mun päässä heitti jo nyt ihan hirveästi, mä nyökkäsin nauraen.
“En mä kuitenkaan muista huomenna enää mitään”, mä järkeilin ja sitten me heitettiin sen shottitarjottimelta viimeisetkin nesteet kohti äänihuulia, joista ei luultavasti huomenna olisi jäljellä enää mitään. Olin aika varma, ettei mustakaan olisi.

Jossain vaiheessa me siirryttiin tanssimaan, Mariam oli älyttömän hyvä siinä. Mä en enää muistanut kuin valonvälähdyksiä, naurua ja pyörimistä, jossain vaiheessa Mariam oli hävinnyt ja mä tajusin miten kova jano mulla oikeasti oli. Baaritiskin takaa löytyi ihan uutta kirkasta ja kaadoin koko tuopillisen kurkkuuni yhdeltä istumalta.
“Välivesi taisi tehdä hyvää?” baarimikko kysyi ja nyökkäsin nojaten sitten ihan hetkeksi päätäni tiskiä vasten. Mun teki yhtäkkiä kamalasti mieli lähteä kotiin, kunnes muistin jostain humalasumun keskeltä, etten mä voinut. Etten mä pääsisi sisälle vaikka olisin halunnutkin.

Lähdin etsimään pelastusta - vaaleaa enkeliä strobovalojen ja musiikin jylinän keskeltä. Musta siitä ei ollut kuin hetki, kun mä olin nähnyt ne tutut kasvot jossain tanssilattian suunnilla, mutta siellä ei ollut yhtään vaaleaverikköä.

Sitten mä näin Robertin, joka virnisti mulle baaritiskin toisesta päästä ihan, kuin se olisi istunut siinä aina. Ehdin rekisteröidä miten hassulta se ajatus tuntui - että Robertin olisi kuulunutkin istua Auburnin maneesin kahviossa.
“Ootsä nähny Ellietä?” kysyin siltä, kun selvisin tiskin toiseen päähän. Mun korvissa humisi oudosti.
“Sorry”, se pudisti päätään. “A bit drunk are we?”
Oli mun vuoro pudistaa päätäni. Mistä se muka niin päätteli?
“A tad tipsy perhaps”, mä korjasin ja nauroin vähän. Kai sen nyt sokeakin olisi nähnyt, että sievoiset pikkuhumalat oli eletty jo alkuillasta.
“You might also look a tad tipsy, sassenach”, huomautin. Robertin siniset silmät näyttivät rennoilta ja sen posket vähän väriä saaneelta alkoholin ansiosta.
“Stop calling me that. And ‘m not tipsy”, Robert huomautti takaisin, mutta sen pokka ei pitänyt tarpeeksi jotta olisin ottanut sen tosissaan.

Jossain vaiheessa ihmiset alkoivat häipyä, kukin omiin koteihinsa tai hotellihuoneisiinsa. Me ruvettiin myös tekemään lähtöä, mä olin oikeastaan jo päättänyt meneväni Miken luokse yöksi. Se ei ollut ehtinyt tulla jatkoille töidensä takia enkä mä ollut ihan varma oliko se edes kotona, mutta kai se selviäisi sitten kokeilemalla.
Olihan mulla puhelin vielä tallella, josta voisin viimeistään soittaa Ellielle että se tulisi avaamaan sen alaoven, jos se heräisi soittoon. Tai oli lähtenyt omaan kotiinsa yöksi.

Mutta ihan ensin mun piti selvitä kaatumatta taksiin. Se ei ollutkaan ihan niin helppo rasti, mitä olisi voinut kuvitella.

“Whoa”, Robert älähti kun mä horjahdin vähän sitä kohti. Tai päin, en mä ollut ihan varma miten kovin olin osunut sen kylkeä vasten.
“Lo siento”, mä hihitin vähän anteeksipyynnön lomassa ja yritin ryhdistäytyä. Robert kaappasi mut kainaloonsa, koska senkään askel ei ollut ihan täysin tasapainossa ja se saattoi mut taksille kuin mikäkin prinssi Uljas.

“Robert?” mä kuiskasin ääni alkoholin karhentamana sen lämpimästä kainalosta, kun me oltiin melkein jo mustan taksin luona.
“Huh?”
“Saanko mä tulla nukkumaan teille?”
“I don’t…”
“Sohvalle, siis. Tai kun mä en voi mennä kotiinkaan, kun… no mulla on siellä kutsumaton vieras ja mä saan mennä kotiin vasta aamulla. Tai iltapäivällä, mä en ole ihan varma. Ei Aliisaa varmaan haittaa, jos lainaan teidän sohvaa yhden yön…”
“Sure”, Robert keskeytti mun selitykset ja nauroi vähän. Sen hartioilla käynyt jännitys suli pois ja samalla sen hymykuopat sulatti mun kävelykyvyn ihan vaan askeleeksi tai pariksi. Robertin ote mun kyljellä piti enkä mä joutunut keräilemään itseäni syysilman viilentämästä maasta.

Nojasin Robertin olkapäähän koko taksimatkan ajan. Mun kädet tärisi vähän, kun huomasin vasta auton lämmittimien alla miten kylmä mulla olikaan. Väsymys tuntui kiemurtelevan mun ympärille jättäen jälkeensä horroksen, josta oli vaikea ravistella irti auton pysähtyessä Pitkän miehen kujalle. Kesä oli todellakin ohitse.

Robert taisteli hetken avaimen kanssa ulko-ovella ja kun sama toistui puisella ovella, jonka postiluukussa luki Huru Harrington mua alkoi hihityttää ihan kamalasti.
“Shh”, Robert suhisi, mutta mä näin miten sen suupielet nyki ihan yhtä lailla.
“Sori”, yritin ryhdistäytyä ja painoin huuleni kämmentäni vasten hillitäkseni jostain väsymyksen ja humalan rajoilta kumpuavaa naurua.

Me yritettiin olla kolistelematta liikaa eteisessä ja Robert tarjosi mulle vielä vettä keittiössä ja me istuttiin hetkeksi pöydän äärelle.
"Mulla oli kivaa tänään. Kiitos, että jaksoit opettaa jalkapalloa mulle, vaikka taisin olla vähän toivoton tapaus kentällä lopulta siltikin", huoahdin ja nojasin kättäni vasten vesilasi toisessa kädessäni. Robert virnisteli omalta paikaltaan vähän humalaisen näköisenä.
"You weren't half bad", se naurahti kevyesti.
"Gracias", kiitin hymyillen. Mun pää tuntui kevyeltä, enkä mä ollut varma halusinko laskeutua mun pilvilinnoista ihan vielä. Jos mä olisin saanut jostakin pannullisen mustaa kahvia olisin varmaan jaksanut valvoa ainakin aamuun asti. Tai seuraavat viisi minuuttia.

Robert taikoi jostain petivaatteet ja levitti ne olohuoneen sohvalle. Lakana oli rutussa ja vähän vinossa, enkä jaksanut muuta kuin virnuilla sen epätoivoisille suoristusyrityksille. Mun pää takoi koko ajan mielessäni lausetta “anna olla, tuun sun viereen”, mutta pidin huuleni tiukasti yhdessä. Siis sen verran mitä virnuilultani pystyin.
“Se on ihan hyvä. Mä pärjään kyllä yhden yön”, lupasin vaikka kaikkein mieluiten olisin kaatunut siinä vaiheessa omaan sänkyyni. En edes halunnut ajatella pitikö mun huomenna lähteä Seljavaaran kanssa sänkyostoksille johonkin Murronmaan ostoskeskukseen.

Sen sijaan keskityin siihen pieneen ihonkaistaleeseen sen paidan helman alla, joka kiusoitteli mua joka kerta kun Robert nosti käsiään taiteillessaan täkkiä kukkakuviollisen lakanan sisään. Sen oli pakko olla Aliisan omaisuutta, lakanan siis. Mä nielaisin vähän, kun tunsin miten mun sormenpäitä rupesi kihelmöimään vähän vaarallisella tavalla.
“Well…” Robert heitti peiton epämääräiseen myttyyn sohvan päälle ja hieroi niskaansa. Ilma pakeni mun keuhkoista sillä hetkellä, kun meidän katseet kohtasi ja tuijotin sen silmiä vähän kuin transsissa. Niin pieni matka, jos mä vähän vaan kumartuisin eteenpäin…
“Öitä. Ja kiitos vielä”, mun ääni rakoili ja toivoin, että Robert laittoi sen tequilan piikkiin.
“Yeah. Right.”

Siitä huolimatta, että mun luomet tuntuivat keränneen lyijyä itseensä ja painavan joitain tonneja mun oli ihan hirveän vaikea saada unen päästä kiinni. Eikä se edes johtunut siitä, että koko huone pyöri joka kerta, kun suljin silmäni. Mä olin vaan niin vaarallisen reunalla sitä kuilua, mikä houkutteli mua enemmän kuin uv-valo hyönteisiä.

Mä kuuntelin miten makuuhuoneen ovi sulkeutui ja helvetti miten paljon mun teki mieli hiipiä perässä.

Puristin peiton reunaa juurruttaakseni itseni siihen ja pakotin silmäni kiinni asti. Ehkä olohuoneen karuselli pysähtyisi hyvällä tuurilla vielä ennen aamua.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 16.10.20 21:46
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 95
Luettu: 3355

Kartanopäiväkirjat


Naistenhuone
Lauantaiyönä 26.9.2020

Isabella oli päätynyt pissille ties monennettako kertaa saman illan aikana. Hän ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen päihtynyt, mutta hiprakassa aivan ehdottomasti. Kartanon omistajatar pesi juuri käsiään, kun Cecilia Blankley asteli yhdestä wc-kopista avaraan marmoritilaan.

"Ai hei, täällähän sinä olet!" ystävä hihkaisi.
"Ollaan menty ristiin. Mitä oikein juot?" perijätär kysyi, ja silmäsi epäillen hurrikaanilasiin rakennettua mahtipontista kokonaisuutta hedelmineen ja koristetikkuineen.
"Ha, ei mitään havaintoa. Tämä on jokin hivelevän makea drinkki."
"Yäk, kuulostaa kamalalta", Isabella irvisti.
"Ei, oikein hyvää tämä on hi(k)h! Yritin tilata sinisen enkelin, mutta teidän baarimikollanne ei ollut aineksia."

Isabella nauroi ääneen ja katsoi sitten ystäväänsä hämillisenä.
"Se oli vitsi, eikö?"
"Ei ollut. Häneltä puuttui jokin cura-cara-joku."
"Ei, en minä sitä tarkoittanut. Saa meiltäkin jotain puuttua, ei tämä mikään tavaratalo ole. Meinasin sitä sinistä enkeliä!"
"Mitä siitä?"
"Ha-loo, Cee rakas, ei sellaista kukaan enää tällä vuosikymmenellä tilaa. Mahtoiko tilata sitä edelliselläkään..?" Isabella nälvi ja Cee ilmeili takaisin.
"Well sorryyy. Kaikki meistä eivät juhli edes vuosittain."
"Sen kyllä huomaa, olet suloisesti humalassa. No, iskitkö silmää kehenkään mieheen?"
"Tarkoitat varmaan poikaan?"
"Höpö höpö, eivät kaikki täällä nyt niin nuoria ole", Isabella lohdutti hymyillen ja tarkasti samalla meikkiään peilistä.
"Eivät varmaan sinun mittapuullasi."
"No eivät tosiaan! Ehkä, tai ovat tietenkin. Mutta hei – näistä vanhemmista miehistä sitten: kai sentään huomasit miten kuuma Lauri oikein olikaan tänään??"
"Merikanto? Sehän on Heidin kanssa. Eikä sekään nyt hirveän vanha ole. Mä olen", blondi huokaisi dramaattisesti.
"Viime näkemältä Heidi ei ole kyllä vaikuttanut sen kuumuuteen ainakaan vähentävästi", Isabella huomautti – mutta kuuli sitten kauhukseen, kuinka jokin vessoista vedettiin.

"Mm, hei Heidi!" Isabella tervehti Ceen yksinkertaisesti tirskahtaessa epähienostuneesti drinkkiinsä.
"Hei Isabella, Cecilia", Heidi tervehti takaisin tulkitsematon ilme kasvoillaan. Humala oli pukenut naisen päivettyneeltä vaikuttavan ihon vienoon punaan, silmien katse oli samaan aikaan pehmeä ja äärimmäisen terävä. Hän oli viettänyt ihanan päivän ensin kouluratsastuksen parissa, sitten leikkimielisen jalkapallopelin äärellä ja sen jälkeen rennoissa juhlissa Sokkien maneesissa. Tunnelma oli ollut loistava eikä Heidi ollut vessaan mennessään tiennyt pääsevänsä sellaisten paljastusten todistajaksi.

Kiusallisten sekuntien jälkeen, selkä vessankopin ovea vasten, Heidin kasvot sulivat tulkitsemattomasta leveään virneeseen.
"Hyvä tietää, ettei Lauri ole kärsinyt meidän suhteesta ainakaan ulkoisesti", Heidi kommentoi hyväntuulisen huvittuneena ja siirtyi korkokengät lattiaa vasten napsahdellen pesemään käsiään altaan ääreen.
"Etkä sä ole vanhaa nähnytkään", nainen lisäsi vilkaistessaan Ceetä, joka kiitti mutisten. Heidin katse oli lämmin, vähän jopa sähköisellä tavalla, kunnes palasi takaisin omiin käsiinsä niiden sulkiessa hanan lavuaarin yllä.

Isabella sen sijaan oli hetken hiljaa, tuijotti vain laittautunutta brunettea lasittuneena suoraan silmiin. Millä todennäköisyydellä näin oikein kävi?

Hänen puheensa Laurista eivät kuitenkaan kadonneet intensiivisellä katsekontaktilla minnekään (niin kuin ei Heidikään) ja perijätär yritti muutaman kömpelön kerran aloittaa puolustuksensa. Seitinohut humalatila oli huonontanut mikroilmeiden hallintaa ja laskenut sanavalmiuden tasoa.

"Niin. Laurin kanssa oli ilo pelata samassa joukkueessa. Hän oli oikein… sporttinen", Isabella lausahti sitten, mutta Ceen kikatus häiritsi asiallista tunnelmaa.
"Erittäin kuumaksi sä sitä kylläkin kehuit –  ja ei, mä en ole tässä asiassa minkäänlaisella jonotuslistalla! Se on herranjumala mun lapseni valmentaja. Ja olen vanha, vanhin täältä, luulisin", Cee päivitteli, mutta loi kuitenkin Heidiin ystävällisen silmäyksen. Tämä oli sentään yrittänyt lohduttaa.

"Okei, myönnän, niin ehkä kehuinkin. Mutta tuskin se oli Heidille mikään uutinen. Miten teillä muuten menee? Sinäkin näytät hirveän hyvältä. Miten vanha Sofia nyt olikaan?" Isabella tarkasteli vilpittömänä Heidiä, jonka raskauskropasta ei ollut enää tietoakaan. Toisaalta hän ei yhtään muistanut, miten kauan tämän koko Kallan yllättäneen lapsen syntymästä oli. Varmaan jo aika kauan, koska niin kaikesta tuntui aina olevan.

"Kiitos, Laurilla on kyllä, noh sanotaan vaikka avut kohdillaan", Heidi vastasi sellaisen hymyn noustessa samalla huulille, että tiesi kyllä kuinka kuuma hänen miesystävänsä olikaan. "Hyvä vain, että niitä muutkin arvostaa, enkä mä pahastu vaikka sellaisen sanoo ääneen."

Oli varsin omituinen asetelma keskustella sellaisesta aiheesta kartanon perijättären ja tämän ystävän kanssa, mutta Heidi ei tuntenut oloaan uhatuksi eikä tilannetta vaivaannuttavaksi. Se ei todella ollut häneltä pois, jos joku muukin silmäili hänen miestään, sillä Heidi tiesi Laurin kuitenkin päätyvän siitä huolimatta samaan taksiin itsensä kanssa. Naista huvitti koko tilanne, mutta ainoastaan Isabella näytti siltä kuin olisi halunnut keskustelun jo päättyvän.
"Meillä menee hyvin, odotan aika innolla ensi vuodelle Jinxin ja Vargasin yhteistä varsaa. Sen koulutus tulee olemaan mielenkiintoinen projekti", Heidi lisäsi lähes huomaamatta liikuttaen aiheenaloituksen henkilökohtaisuuksista hevosasioihin, joista oli aina helppo keskustella. "Sofia täytti vuoden heinäkuussa, aika tuntuu kuluvan hurjan nopeasti lapsen kanssa. Ja muutenkin tietenkin, mutta siinä sen huomaa jotenkin erityisesti", Heidi jatkoi vielä. Naisen katseen takana kävi pienen pieni haikeus, joka kuitenkin häipyi taustalle nopeasti.
"Tell me about it", Cee naurahti, mutta jätti kuitenkin enemmät lapsipuheet sikseen. Ensinnäkin siitä ei välttämättä tulisi loppua, ja toisekseen, hän tiesi Isabellan karttavan aihetta.

"Oliko teillä muuten yhtään tiinettä tallissa tällä hetkellä? Hevosia siis", Heidi lisäsi naurahtaen kysymyksen tulkinnanvaraisuuden takia. Cee naurahti mukana, Isabella ei (ymmärtänyt vitsiä. Tiineys ja raskaus olivat hänen aivoissaan kaksi erottamattomasti erilaista asiaa).

"Ei valitettavasti. Sipsiä on yritetty koko kesä, mutta yhdestäkään kiimasta ei tärpännyt. Vilaa olin alun perin ajatellut, mutta se on ollut niin hyvässä kisavireessä, etten sitten kuitenkaan raaskinut", Isabella vastasi, hänkin iloiten aiheenvaihdoksesta. Heidi nyökkäili ymmärtäväisesti. Tammojen varsottaminen oli aina jonkin verran kuitenkin arpapeliä.
"Hullua, miten nopeasti aika menee tässäkin asiassa. Cariad oli jo niin vireessä Cupissa! Miten sen varsa oikein voi?"
"Kiitos, Cariad tuntuu päässeen varsan myötä parempaan tasapainoon, jos niin voi sanoa. Rauhoittunut ja keskittyy paremmin. Ja Cheri voi oikein hyvin, melko huomionkipeä tapaus tammaksi. Energinen ennen kaikkea, sen varalle on suuria odotuksia", Heidi kertoi äänensävyllä, josta saattoi kuulla ylpeyden omasta kasvatistaan selkeästi.

"Haluatteko liittyä meidän seuraamme? Lauri uhosi ostavansa koko pullon viiniä ja olisi ehkä parempi jakaa se ystävien kanssa", Heidi ehdotti sitten katsoen Isabellaa ja Ceetä lämmin hymy huulillaan. "Lupaan, etten mainitse Laurille sanallakaan keskustelusta naistenhuoneessa", nainen lisäsi kohottaen toista kulmaansa aavistuksen.

"No siinä tapauksessa", Isabella sanoi ja katsahti viimeisen kerran suureen kultakehyksiseen peiliin, "Ja vain siinä tapauksessa. Lauri on menestynyt viime aikoina ihan riittävästi, ties mikä räjähdys sen egolle tapahtuisi jos kuulisi tästäkin."

kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 13.10.20 21:25
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kartanopäiväkirjat
Vastaukset: 22
Luettu: 1194

Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten


Hanne varvasteli samalla, kun työnsi Gun N’ Rosesin mustan t-paidan farkkushortsiensa sisään. Pian Hannen asunnolle tulisi läjä vieraita. Ehkä jopa itsensä yllättäneenä Hanne oli päättänyt kutsua Shelyesin porukan etkoille pieneen yksiöönsä. Siitä heidän olisi helppo lähteä tilataksilla Auburniin Kalla Cupin After Partyihin. Hanne oli suostunut Chrisen suostuttelemana mukaan beachfutikseen, vaikka olisi ehkä mieluummin halunnut olla vain yleisössä. Harvoin sitä kuitenkaan edes tapasi vanhaa talliporukkaa, joten miksi siis kieltäytyä.

Itselleen erittäin ominaiseen pukeutumistyyliin uskollisena nainen oli yltäpäätä mustassa. Farkkushortsit eivät tietenkään olleet siniset, vaan mustat ja siitäkin huolimatta, että teemana oli kesä, Hanne oli laittanut verkkosukkikset jalkaan. Nainen pöyhi vielä päälaella olevaa sottaista nutturaansa ja suihkutti siihen sopivasti liikaa lakkaa.

Juuri silloin ovikello soi.
”Aaaaaa!” nainen parkaisi ja työnsi äkkiä kaikki ylimääräiset tuotteet kaappiin piiloon.
Hän suorastaan hiihteli ovelle ja veti sen auki.
”Hei! Velkommen! Utover det!”

Hyvän emännän elkein Hanne oli laittanut sohvapöydälle valmiiksi pientä purtavaa, sipsiä ja popcornia. Juotavat hän oli käskenyt itse tuoda. Kahvilan palkalla ja oman ponin kulujen lisäksi ei paljoa viitsi maksaa kaikkien juomia!

Viikon aikana Hanne oli oppinut myös niiden Shelyläisten nimet, joita ei tuntenut entuudestaan. He tulivat Sonian kanssa hyvin juttuun, vaikkei Hanne ollutkaan aivan yhtä puhelias. Musiikki soi vähän liian kovalla taustalla. Hanne ei ollut muistanut säätää sitä hiljemmälle ennen porukan saapumista.
”Moi”, Christian tervehti Hannea, joka oli siirtynyt keittiönsä puolelle hakemaan itselleen kaljaa.
”Heii”, Hanne virnisti ja poksautti pullon auki, jonka jälkeen nosti huurteisen huulilleen.

Kylmä kalja maistui hyvältä.
”Näytät vetävältä”, Christian jatkoi ja Hanne meinasi tukehtua juomaansa.
”Vetävältä?” hän nauroi huvittuneena, mutta vilkaisi sitten vastavuoroisesti Christiania. ”Niin kyllä säkin. Kiitti vielä siitä toissapäiväisestä.”
”Mitä toissa päivänä tapahtui?” paikalle ilmestynyt Matias kailotti kovaan ääneen.
”Ei mitään pikkupoikien korville”, Christian nauroi ja veti Matiaksen tilanteesta pois.

Hanne pudisti huvittuneena päätään ja siemaisi kaljaansa reippaasti.
”Joko te lähdette huomenna?” Hanne kysyi Sonialta, kun istahti hänen ja Katyan seuraan sohvalle.
”Joo, onneksi vasta illemmalla”, Sonia vastasi. ”En usko monenkaan olevan huomenna aamuvirkkuna.”
”Teidän majapaikassa on brunssi huomenna”, Hanne muistutti. ”Se on perinteikäs, johon en ole koskaan osallistunut.”

Hyvän ajan porukka vietti Hannen yksiössä, juoden tosin vain yhden tai maksimissaan neljä, koska vielä edessä olisi hieman futista. Hanne soitti heille taksin, mutta ilmeisesti Kallan kylällä ei ollut tarpeeksi isoa taksia kahdeksalle hengelle. Siispä paikalle tuli kaksi henkilömallista autoa. Toiseen niistä menivät Sonia, Katya, Astlyr sekä Joona. Hanne kipusi naureskellen Christianin ja Petterin väliin takapenkille, jotta norjalaispojilla olisi joku kertomassa osoitteen oikein taksikuskille.

”Katya mulkoili mua”, Hanne kuiskasi Christianille. ”Onko teillä jotain?”
”Älä siitä murehdi”, Christian vain vastasi olkiaan pienesti kohauttaen.
Hanne mulkaisi miestä. Ei hän halunnut mitään kolmiodraamoja. Nainen ei ollut varma oliko Chrise huomannut sitä samaa, mutta Hanne ehkä saattoi tuntea sitä samaa ihastusta miestä kohtaan kuin Norjassa. Mitään suuria peliliikkeittä Hanne ei kuitenkaan tehnyt, koska tiesi porukan lähtevän takaisin jo huomenna. Hän ei millään voisi lähteä mukaan. Paluu Norjaan ei kuulunut hänen elämänsuunnitelmiinsa. Suomessa hänellä olisi paremmat mahdollisuudet edetä hevoskisauksessa johonkin. Paremmat ainakin kuin Lofooteilla.

Silti hän esitti mielellään Christianille pientä flirttiä.
kirjoittaja Hanne R.
lähetetty 28.09.20 17:41
 
Etsi: Spin off
Aihe: Kaikki harmaan sävyt / H. Rosten
Vastaukset: 8
Luettu: 344

Syyspäiväntasaus, Kalla CUP:n 3. osakilpailu

BEACHFUTIS TULOKSIA!
🇫🇮 🇸🇪  🇬🇧  🇳🇴  🇩🇪  🇪🇸
#beachparty #syyspäiväntasaus
Beachfutis on nyt pelattu loppuun ja leikkimielisen kilpailun voittajaksi, ylivoimaisen finaalin jälkeen, kruunattiin Vuonojen Viikingit 🇳🇴 Onneksi olkoon! *ojentaa pystin* 🏆 Hopealle tuli Hurun Pikku Pirut 🥈 ja pronssia saivat Minkit 🥉 Neljännen sijan jakavat Seppeleen joukkue ja Pikkuprinsessat!

Parhaan pelaajan tittelin tiukassa kamppailussa vei Matias Berg, joka laukoi yhteensä 7 maalia, jokaisessa pelissä vähintään yhden! Toisen sijan maalintekijöiden pistepörssistä jakavat Katya Solovjeva, Hanne Rosten ja Lidia Railakka 5 maalilla. Mainittakoon vielä kolmannella sijalla oleva Petter Svanberg 4 maalilla! Tämän jälkeen pelaajat olivat hyvinkin tasaisia.

Maalikilpailussa mestarimme oli erittäin ylivoimainen! Vuonojen Viikingit tekivät vastustajan maaliin yhteensä 28 osumaa! Väliä toiseksi tulleisiin Hurun Pikku Piruihin on jopa 15 maalia. Yhdestä maalista Vuonojen Viikingit (ja Matias Berg) saa kiittää Anton Seljavaaraa, joka teki yhden maalin omiinsa. Siitä ei valitettavasti Anton saa tilastopisteitä itselle.

Voit tutustua tarkemmin pistepörssiin täällä!
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 27.09.20 7:05
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: Syyspäiväntasaus, Kalla CUP:n 3. osakilpailu
Vastaukset: 3
Luettu: 223

Sunnuntaitarinoita

#beachparty
Auburnin kartano, 26.9.2020

Okei. Nyt tulee sananen Vivienne Blankleyn valittujen sanojen sanaisesta arkusta. Tai näin. Siiiiiiiiis: juniorimestaruus.

JUNIORI-mestaruus. Tuleeko juniorista mieleen, ööö, juniori (vaikka olenkin aika kypsä mun ikään, luen itseni junioriksi), vai kenties vanha mies tai esim. TOSI VANHA mies??

Eli kysymys: Millä oikeutuksella mun ja Pontson mestaruusnauha annettiin Verkulle (joka joo joo on aika huippu, mutta VANHA)???? Millä oikeutuksella tokaksi tuli TOSI VANHA mies??? Miksi meidän ja mestaruusnauhan välissä sijoittuneissa oli myös vanha täti (ja okei, myös yksi tyttö jolla oli tosi makea tumma ratsuponi, johon Pontus muuten palavasti rakastui)?!?

Sanomattakin selvää, että mä marssin kansliaan ja ajattelin ripustaa Pennan ja Aliisan  – ei, ei sittenkään Aliisaa, vaan Pennan Aliisan avustuksella seinälle. Tulokset piti ehdottomasti korjata, koska tietenkin junioreiden voitto täytyisi laittaa junioreiden nimiin (samassa rytäkässä tämän Salli Tammisen ja mun arvostelupaperit voisivat vaivihkaa vaihtua päittäin)!!

Mutta mitäpä vielä: farssi ja nöyryytysten taival jatkui, kuten Kohtalo tuntui määränneen tämän osakilpailun osalta. Penna ja Aliisa työnsivät mut melkeinpä sanoisin että väkivalloin pihalle kuulutuskopistaan, eivätkä ottaneet oikaisupyyntöjä kuuleviin korviinsa. Ovi pamahti perästä kiinni, sitten kuitenkin uudestaan auki ja sitten taas vielä kovempaa kiinni.

Käytävälle tupsahti joku hiton herkkukori, jonka päälle oli viskaistu sataulahuopa. Just joo!! Palkinnot piti kyllä ihan itse saada valita! Ja sitten vielä: sen herkkukorin päällä oli älyruma post it -lappu, jossa luki “1. luokan viides”. Ai että ne saisivat satikutia, kun mä kertoisin Isbelle että tollainen oli jäänyt kiinni palkintoon!!!

Siinä sitten savusin tavarat sylissä katsomon yläkäytävää pitkin ja mutisin merdaa, kun meinasin tosi osuvasti saadakin niin sanotun paskahalvauksen. En ollut yhtään huomannut Amanda Sokkaa, mutta siinä se oli. Oli koko ajan ollutkin.

“Tikkukaramellit lapsilta”, se melkeinpä hymähti ja pudisteli ehkä vähän päätään, mikä oli niin perin arvoituksellinen lausunto, että mä otin äkkiä jalat alleni ja pakenin.

***

Mä en saanut oikeutta, ainakaan vielä. Kisat oli kyllä kesken, joten mulle saatettaisiin lohdutukseksi ja vääryyden korjaamiseksi ojentaa koulumestarin palkinnot. Pontus hengaili karsinassaan kuivattelemassa hikiään ja mä höyrysin kanslia-episodin jäljiltä nyt tallissa. Yritin kovasti jäähdytellä mun ylikuumentunutta tukkaani.

Olin ajelehtinut tammatalliin, kun mun tarkat korvani nappasivat pätkän keskustelua. UUSI VÄÄRYYS.
“Mitä sä sanoit??” mä sähähdin Antonille, joo, ehkä vähän aggressiivisesti mä myönnän.
“Häh?”
“MITÄ te aiotte pelata?” toistin, ja samalla mä pitelin mun rintalastaa ja suljin silmät, jos tämä vaikka olisi se viimeinen pettymys joka kaataisi Blankleyn tytön uljaan sydämen.
”Ei me, öö, pelata mitään?”
“Ai, tarkoitatko sä sitä beachfutista? Siitähän me äsken puhuttiin!” hihkaisi se Kissan omistaja, vaikka sillä ei kyllä ollut nyt siinä hoitopaikalla Kissa, vaan joku ihan muu. Räväytin silmät auki, ja ei-Kissan lisäksi mä näin muutakin: Antonin, jonka kädet huitoi villisti ilmaa.

Antooonius jäi tietenkin verekseltään kiinni yrityksessään viestiä tälle Kissan omistajalle ja se itsekin huomasi sen. Kissan tyyppi (jolle olin sanonut niin monta kertaa tomerasti moi esittelemättä itseäni, että nyt oli jo tosi paljon myöhäistä), oli vähän hämmentyneen oloinen.
“Onko toikin sun heppa?” kysyin ovelasti. Pitäisi rikkoa jää.
“Joo, on. Marchioness.”
“Ai, hauskaa. Kissa ja Marsu!” hymyilin – ja tadaaa, sitten en hymyillyt enää yhtään!!! “Niin MISTÄ pelistä te puhutte?? Anton. Älä sano että jatkoilla on fudista ja mua ei ole kutsuttu.”
“Öööö...”
“EIKÄ!” mä rääkäisin (ja vähän räkäisin myös. Sitä lensi). “Miksi MUA ei ole kutsuttu! Halooo mun juuret on Italiassa ja Englannissa!! Mitä te suomitomppelit muka tiedätte jalkapallosta??”

Oli vähän aikaa hiljaista, niin hiljaista että mä kuulin Antonin ja Kissa-Marsu-ihmisen nielaisut ja Marsun hengityksen.
“Ootteko te samassa joukkueessa?”
“Mm, joo, ollaan me.”
“Ai, ketä teijän joukkueessa on?”
“Aliisa...”
“Phah! Mokoma! Joo, jatka vaan.”
“Gee”
“PHAH! Sekin petturi!!  – Joo joo, jatka vaan!”
“Sitten Heidi, Jesse ja Juuso.”  
“JUUSOKIN!” (Se meni jo parkaisuksi.)
“Joo, tota, joo.”

“Ei hemmetti”, mä vaan pukahdin. “Pelaako Isbe? Entäs Late?”
“Joo, pelaa ne. Samassa joukkueessa.”
“Ai! Just joo. Voittakaa ne sitten vai mitä!! Entä ketä muita teidän täytyy voittaa?”
“Seppeleestä on joukkue ja sitten Shelyesin tallilta Norjasta”, Kissa-tyyppi vastasi vuorostaan.
“Ai. Seppeleestä en tiedä mutta Norja on ainakin helppo. Ei se oo mikään jalkkismaa. Entä muita?”
“No, Auburnista on vielä kolmaskin joukkue. Sarah, Ellie, Robert, Matilda, Jemiina, Ras...”
“Ai! No se on paha! Tosi paha. Sarah on Espanjasta, Ellie Saksasta, Robert Englannista ja Jemi on peetee (eikö?)! Niillä on jalkapalloa veressä. Geelläkin varmasti on, ja Juusolla, mutta riittääkö ne näin monta jalkapalloiluun syntynyttä vastaan?? En tiedä mutta vinkin voin antaa. Se on Italia. Mä en enää ehdi valmentaa teitä, mutta muistakaa, että aina jos menee huonosti niin rankkari!! Pitää filmata. Jokainen hipaisu on hyvä, pitää vaan osata eläytyä ja muistaa tarvittava dramatiikka. Pienestä naarmusta ei rankkuja saa, parempi filmata varman päälle eli kunnon vamma. Pääsee sitten samalla vähän lepoon vaihtoaitioon. Parasta olisi jos ehtisitte harjoitella filmaukset niin tulee sitten luonnostaan.”
“Öhöm, okei.”
“Okei? Antooon! Ymmärsitkö sä?”
“Joo, tietenkin. Tota, krhhmm, kiitti.”
“Ole hyvä vaan. Mä oon sitten paperilla teidän koutsi ja joukkueenjohtaja ja manageri, otan osan rahoista kun voitatte.”
“Luulen ettei mitään voittorahoja…”
“Älä höpsi, tietysti sellaiset jaetaan. Mä saan kyllä kuulla jos jaetaan.”

kirjoittaja Vivienne B.
lähetetty 27.09.20 1:30
 
Etsi: Spin off
Aihe: Sunnuntaitarinoita
Vastaukset: 3
Luettu: 411

Effin päiväkirja


"Onko sulla minkäännäköistä hajua mihin sä olisit voinut sen laittaa?"
Jonathan kääntyi katsomaan selkänsä takana melkein hyperventiloivaa naista. Paniikki oli iskemässä niin lujaa, ettei tämän ajatukset enää kulkeneet. Ne puuroituivat sellaiseen solmuun, että langan päätä oli mahdoton lähteä etsimään.
"Kai mä olisin sen jo löytänyt itsekin, jos muistaisin! Mun pitää olla viiden minuutin päästä verryttelemässä, Jonny!!" Sarahin kädet hakkasivat kun tämä yritti miettiä mihin oli viime kisojen jälkeen piilottanut valkoiset ratsastushanskansa.
"Etkö sä voi mennä ilman? Tai lainata joltain?"
Sarah naurahti epäuskonsa keskellä.
"Ilman? Nää ei ole mitkään seurakilpailut. Etsi kovemmin, pakko ne on olla siellä, kaikki muut paikat on jo käyty läpi."

Ehkä hän jossain universumissa olisi selvinnyt yhdestä startista ilman valkoisia hanskoja, Sarah mietti puristaessaan tummanruskeita arkiratsastushanskoja nyrkinsä sisällä, mutta ei näistä. Ei tällä tasolla.

Juuri, kun Sarah oli luovuttamassa ja lähtemässä kysymään Effiä taluttelevalta Ellieltä josko tämä olisi mahdollisesti jättänyt omat kisahanskansa kaappiinsa, voitokas hahaa kantautui kaapin syövereistä. Meripihkaiset silmät kääntyivät salamannopeina lattiasta Jonathaniin, joka puristi yhtä hansikasta kädessään.
"Toinenkin varmaan tuolla perällä. Miten sä oletkaan saanut ne ängettyä noin kauaksi?"
"Mä en tiedä, herranjumala mun sydän hakkaa. Sen yhden kerran, kun oletan, että multa löytyy kotitallilta kaikki tarpeellinen", Sarah huokaisi pidellen toisella kädellä vatsaansa, jossa myllersi samalla jännitys lähestyvästä vaativan A:n luokasta.
"Muista hengittää, ettei mun tarvitse suorittaa tekohengitystä. Pilaisin vaan sun huulipunat", Jonathan nauroi ja heitti löytämänsä toisen hansikkaan ystäväänsä kohti. Sarah ei ehtinyt ottaa sitä kiinni, vaan käsine läsähti pienen äänen kera naisen rintakehään ja valui siitä maahan.
"Tahdikasta, Raynott."
"Sori."

Kaksikko tervehti Shelyesin porukkaa, jotka kävelivät heitä vastaan tammatallin käytävällä ja kiirehtivät sitten ulos. Jonathan lähti jatkamaan pohjanhuolto-tehtäviään ja Sarah etsi kirjavaa puoliveristä ja sen blondia taluttajaa lukuisien muiden kouluhevosten joukosta. Punainen rusetti ruskea-musta-valkeassa hännässä erotti tamman toisten joukosta selvästi, sille oli annettu kunnioitettava alue omaan käyttöönsä, kuten pitikin.
"Hei", Sarah tervehti hengästyneenä. Ellie katsahti kelloaan.
"Sä olet myöhässä."
"En löytänyt hanskoja, Jonathan auttoi", Sarah selitti ja sai ystävänsä kulman kohoamaan. Jossain muussa tilanteessa nainen oli varmasti maininnut jotakin "auttamisesta", mutta kun kyseessä oli hänen eksänsä ja mies sattui olemaan vakavan puoleisessa parisuhteessa toisen Reyesin kanssa, ei sellaiselle vitsinpuolikkaalle ollut sijaa.
"Se on vähän levottoman oloinen", Ellie kertoi auttaessaan Sarahin selkään.
"Hyvä tietää. Pitää antaa oma aikansa ennen rataa siis."
"Kannattaa."

Sarah eristi heidät pieneen omaan kuplaansa, taivutteli Effiä verryttelyssä eri askellajeissa ja pyrki rauhoittamaan kuohuvan tamman. Sen suu vaahtosi ja kaula muuttui valkoiseksi nivel- ja kankiohjien hangatessa klipattua karvaa vasten. Sarah tiesi, että vaikka hänestä tuntui siltä kuin hänen naamansa olisi ollut kirkkaanpunainen, se pysyi meikin ansiosta tasaisen oliivisena. Tuska ei näkynyt ulospäin ja siihen ajatukseen nainen kietoi itsensä kuullessaan oman nimensä valmistautuvien ratsukoiden ensimmäisenä. Aliisa oli ilmeisesti jälleen rohmunut mikrofonin itselleen, sillä Pennan ääntä ei kovaäänisistä ollut kuulunut koko päivänä.
"Miltä se tuntuu?" Ellie kysyi repiessään valkoisia koulusuojia tamman jaloista pois.
"Siltä, että hymy naamalle ja kentälle", Sarah puuskahti ja yritti poistaa ympäristöstä kaikki lukuunottamatta kouluradan kirjaimia ja sen rajoja. Tyylipuhtaaseen suoritukseen keskittyminen auttoi vähän ja huulille nouseva itsevarma hymy tuntui jo vähän helpommalta, kun Aliisa lausui heidän nimensä ja he lähtivät radalle tasapainoisessa kootussa ravissa.


Kalla CUP
Vaativa A / sijoitus 7/10 (64,759%)



Hoidettuaan Effin takaisin karsinaan heiniensä pariin, Sarah ja Ellie suunnistivat takaisin kisakatsomoon.
"Etkoillaanko vähäsen?" Ellie ehdotti, eikä ystävää tarvinnut kahdesti houkutella. Kaksikko käveli buffettiin ja kahden viinilasin kera istuivat seuraamaan kür luokan suorituksia. Sarahia ei haitannut olla puolivälissä omaa luokkaansa, B-ratojen suorituspainotteinen ratsastaminen oli kertaheitolla vaihtunut siihen, että nainen pyrki keskittymään enemmän omaan ratsastukseensa. Jos muut ratsastivat paremmin, sille ei voinut mitään. Se tunne kumpusi ennen kaikkea epävarmuudesta, sillä vaikka kahden luokan välillä ei ollut suuria eroja, Effi ei nousisi siltä tasolta enää ylemmäksi. Sitä myötä ei ehkä Sarahkaan.

Ajatus ei ollut kuitenkaan vielä ajankohtainen, nämä olivat heidän kolmannet kilpailut sillä tasolla ja edessä olisi mahdollisesti vielä vuosien yhteistyö maailman parhaan hevosystävän kanssa.

"Muista sitten, että meidän pitää olla vielä pelikunnossa illemmalla", Ellie muistutti Grand Prix luokkien aikana.
"Muistetaan", Sarah virnisteli ja kilautti viinilasinsa ystävänsä lasia vasten. Jalkapallon pelaaminen sujuisi paremmin pienessä sievässä, eikä ainakaan sattuisi enää niin kovin, jos pallo osuisi taas vähän turhan kovaa johonkin kohtaa kehoa. Reidessä haaleneva mustelma muistutti vieläkin siitä kerrasta, kun harjoituksissa Robert oli päässyt vähän turhan hyvin pelimoodiin ja potkaissut pallon vauhdilla häntä päin.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 26.09.20 19:54
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 113
Luettu: 5389

Beach Party (CUP after ride K18)

Beach Party – Kalla CUP after ride


🔞 Lauantaina 26.9.2020 noin klo 18-02
#beachparty

- Jatkot beachfutiksen kera Tammi-areenalla!
- Pukukoodi: vapaa / kesävaatteet
- Osallistujat: kaikki kilpailijat ja toimihenkilöt kutsuttu
- Sunnuntaina 27.9. CUP-brunssi Koivun Majatalolla
- Yhteinen roolipelaaminen mahdollista tässä ketjussa. Spinnarit ja omat pelit myös sallittuja!

Lauantai-iltana järjes­tetään perin­teiset after ridet, tällä kertaa beach partyjen merkeissä, sillä perijät­täret kieltäytyvät päästävänsä irti kesästä. Beach partyt järjes­tetään kartanon maneesissa, Tammi-areenan puolella, joka lämmitetään illan­viettoa varten tavallista lämpimämmäksi (rohkeimmat tarkenevat bikineissä tai vähintäänkin kesä­vaat­teis­sa). Alkuillasta maneesin hiekalla pelataan beachfutista, ja leikki­mieliseen turnaukseen voi ilmoittaa oman joukkueensa. Maneesin kahvio toimii tanssi­lattiana ja baarina, drinkit ovat tietenkin kesäisiä (pina coladaa, sex on the beachia, sangriaa jne.). Paikalla on DJ ja kaikki kilpailuihin osallistuneet tuki­joukkoineen saavat osallistua. Baarin maksul­listen antimien lisäksi juhliin saa tuoda omia juomiaan. Sunnuntaina taas järjes­tetään perinteinen CUP-brunssi Koivun Maja­talol­la. Brunssi on tarjolla klo 10-13 ja CUP-kilpai­li­jat saavat sen alen­net­tuun hintaan.


Ulkopuoliset Cup-osallistujat saavat halutessaan tehdä roolipelaamista varten tunnukset Auburnin foorumille. Täysin vapaata tunnusten luontia meillä ei kuitenkaan ole, joten laitathan viestiä sähköpostilla (auburninkartano[at]gmail.com) tai Keskustassa Ceelle, jotta osaamme sallia tunnuksesi. Rekisteröitymisestä on se ilo, että saat nimen, iän sekä profiilikuvan näkyviin hahmollesi, mutta pelata saa tietenkin myös kirjautumatta.

Beachfutis


- Ilmoittautuminen tähän topikkiin vapaamuotoisesti, mutta hahmon esittely linkittäen! (VIP 24.9.)
- Osallistuminen ei vaadi kuittausta
- Beachfutiksen leikkimieliset tulokset arvotaan viimeistään jatkopäivänä
- Yhdessä joukkueessa 5-7 pelaajaa (1 maalissa + 4 kentällä + max. 2 vaihtopelaajaa).
- Voit ilmoittaa kerralla koko joukkueen (mainitse kapteeni ja maalivahti erikseen), tai yksittäisen hahmon/ hahmoja, jotka kaipaavat itselleen joukkuetta

kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 08.09.20 16:30
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: Beach Party (CUP after ride K18)
Vastaukset: 75
Luettu: 2565

Syyspäiväntasaus, Kalla CUP:n 3. osakilpailu

purple unicorn Syyspäiväntasaus purple unicorn
(Kalla CUP:n 3. osakilpailu)
#syyspäiväntasaus #kallacup2020

Aikataulu:

Kenttäratsastus 18.-20.9.
VIP 17.9.
Esteratsastus 25.9.
Kouluratsastus 26.9.
VIP 24.9.

Tervetuloa osallistumaan!
Viralliset jatkot: #beachparty
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 08.09.20 15:43
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: Syyspäiväntasaus, Kalla CUP:n 3. osakilpailu
Vastaukset: 3
Luettu: 223

Takaisin alkuun

Siirry: