Kellonaika on nyt 26.10.21 11:10

1 osuma on löytynyt haulle 0

Konnan päiväkirja


Mä olin tykästynyt Auburniin toden teolla. Olin kuvitellut pitäneeni eliittitallista siitä lähtien, kun olin ensimmäisen kerran nähnyt sen kuvien sijaan omin silmin Danielin valmennuksen aikaan, mutta nyt, kun olin päässyt sisään kartanon tilusten omaan maailmaan, tunne oli syventynyt entisestään. Hevosten ja töiden täyteiset kesät Ruotsissa olivat siihen saakka kuuluneet suosikkikesiini, mutta nyt ne olivat saamassa kovan kilpailijan.

Auburnissa oli ihanan paljon elämää: erilaisia ihmisiä ja hevosia, jotka treenasivat, maastoilivat ja kai joskus lepäsivätkin. Kun olimme Ulpun kanssa maanantaina valmennuksen jälkeen vaihtaneet ajatuksia, olin tullut siihen tulokseen, että tämän kesän jälkeen moni talli tuntuisi vaatimattomalta. Auburn ja vaatimaton eivät sen sijaan istuneet samaan lauseeseen etenkään silloin, kun antoi ratsunsa astella hulppeasta, mahonkipuisesta maneesista ratsastuspuistoon, jossa linnut lauloivat ja kaviot kumisivat vaimeasti vasten huolella tehdyn tien pintaa.

Auburnissa myös löysi itsensä yllättävistä tilanteista. Se saattoi myös olla oma vikani, koska tykkäsin vaihtaa ajatuksiani loungessa milloin kenenkin kanssa. Tänään kahvihetken kanssani oli jakanut Sarah, jolle olin huokaillut Konnan liikutuksesta: mä nousin kyllä aina täynnä iloa ja kiitollisuutta orini satulaan, mutta välillä mä olisin kaivannut vaihtelua. En siksi, että olisin ollut millään tapaa tyytymätön hevoseeni, vaan siksi, että saisin kaipaamaani kontrastia.

Sellaiset keskustelut johtivat näemmä tilanteeseen, jossa luovutin Konnan ohjat hetki sitten ensimmäisen keskustelun kanssani käyneelle Mikelle. Tunsin siniset silmät selässäni, kun talutin miehen oria, jonka olin saanut yllättävässä vaihtokaupassa päivän ratsukseni, kohti maneesia.

Miken Velmuksi kutsuma ori oli aika samankokoinen kuin Konna, joten en tuntenut oloani kovin vieraaksi puoliverisen kalliissa koulusatulassa. Velmu oli nuorempi ja siten raaempi, mutta kuitenkin hyvin tasokas ikäisekseen. Mä nimittäin ymmärsin paljonkin nuorten hevosten päälle ja siitä oli kiittäminen Konnaa sekä Sigridiä, jonka nuoria olin päässyt ratsastamaan työntekijänä.

“Kiitos, oli kivaa. Sulla on potentiaalinen nuori”, hymyilin Mikelle, kun vaihdoimme oreja ratsastuksen jälkeen. Mies hymyili vähän ja mä jäin katsomaan sen sinisiä silmiä hivenen liian pitkäksi aikaa. Naurahdin hitaasti ja yritin räpsytellä typerän punastuksen pois, ennen kuin marssitin hyvän treenihien pintaan saaneen Konnan kohti tallia ja pesupaikkaa.
kirjoittaja Vilja K.
lähetetty 29.07.20 13:22
 
Etsi: Kausitallipaikkojen päiväkirja-arkisto
Aihe: Konnan päiväkirja
Vastaukset: 4
Luettu: 306

Takaisin alkuun

Siirry: