Kellonaika on nyt 17.01.22 9:46

1 osuma on löytynyt haulle 3

Valerien päiväkirja

5. syyskuuta 2017 - #3 #valerienpäiväkirja

Maneesin hiekka oikein pöllysi meidän viikon ensimmäisistä treeneistä. Valerie oli innokas tekemään kaikkea muutakin kuin mitä käskin, joten minulla oli täysi työ pitää nuorikko kiireisenä.
"Koitas nyt keskittyä", huokaisin selästä pitäen, tehdessäni pysähdyksiä ja peruutuksia pitkällä sivulla. Tamma viskoi päätään ohjan varassa, joten ajattelin muutaman spurttikierroksen tekevän levottomalle nuorelle hyvää.
"Laukkaan!" Avitin Valerieta äänellä laukkapohkeiden tueksi. Sabinovoikko hypähti lennokkaaseen viimeiseen askellajiinsa ja annoin sille tilaa käyttää selkäänsä nousemalla kevyeeseen istuntaan. Pidin kuitenkin ohjat kädessäni ja pohkeet lähellä sen sabinokuvioisia kylkiä.
Tamman kierrokset alkoivat laskea, jolloin uskalsin istua tukevasti satulaan ja taivutella ratsuani pyöreämmäksi. Valerie vaikutti jo paljon miellyttävämmältä ratsastaa ja tuli nopeasti kuulolle, kun pyysin. Käytin tilaisuuteni hyväksi ja treenasin paljon ravissa pohkeenväistöjä sekä avotaivutuksia, joihin Valerie keskittyi täysillä! En osannut muuta kuin olla ylpeä kasvupyrähdyksen kokeneesta nuoresta tammastani, jonka kanssa vihdoin osasin nähdä jo tulevat kenttäratsastuksen haasteet kutsuvana.

"Harvemmin sua näkee noin ison hevosen selässä", miesääni totesi naljaillen maneesin ovensuusta. Pyöräytin Valerien ympyrälle, jolloin näkisin tulijan - Rasmus. Hän olikin nähnyt vain todellisen ponirakkauteni.
"Paitsi sun hevosen", totesin nasevasti, sillä miehen satuttaessa kinttunsa ratsastin hänen suurta puoliveriruunaa, joka oli Valerietakin korkeampi. Ei sillä että minulla olisi jotain moitittavaa, Bengt oli ihastuttava ruuna. Rasmus ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan hyppäsi aiheesta toiseen yhtä nopeasti kuin hevosensa Laran selkään.
"En ees tiennyt et sulla on varaa käydä täällä", hän jatkoi irvailulinjalla, jolloin pysäytin Valerien ympyrältäni miehen viereen.
"Nytpäs tiedät", hymyilin, sillä en halunnut keskustelun menevän liian kärkkääksi. Ei me toisiamme sentään vihattu, vaikka keskustelu saattoi joskus siltä kuulostaakin. Harmi, ettemme olleet koskaan vaan tutustuneet paremmin kuin hevospiireissä, sillä pohjimmiltaan arvostimme molemmat hyviä tyyppejä ja reiluja ystävyyssuhteita.
Annoin pitkän ohjan Valerielle ja heitin jalustimet jaloistani. Ohjasin tamman kävelemään sisäuralle, antaen tilaa Rasmukselle ja Laralle, jotka kaipasivat tilaa hannoverin hätäisistä askelista päätellen. Taputin kiittävästi ratsuani, joka venytteli kaulaansa pärskien tyytyväisen oloisesti.

Tallissa oli päällä täysi tohina. Anna ja Jonathan pitivät luudanvarsistaan tiukasti kiinni, kun perijätärsiskokset vaihtoivat karsinajärjestystä taluttaen hevosiaan karsinasta toiseen. Kaikki tämä vaiva johtui siitä, että talliin oli huhujen mukaan tulossa uusia hevosia. Järjestys muuttui tammaystävällisemmäksi, ettei Valerienkaan tarvinnut enää asua orien piirittämänä.
Isabella kertoi vielä ohimennen minulle, että Valerie tarhattaisiinkin nykyään muiden tammojen kanssa kolmostarhaan ja ohjasti meidät uuteen karsinaan.
"Kiitos", osasin vain sanoa brunetelle, kun aloin riisumaan voikkoa sen varusteista. Viimenäkemän jälkeen Isabella vaikutti paljon rennommalta ja ystävällisemmältä, eikä siskosten välillä tuntunut enää olevan kitkaa. Vai oliko tämä vain tyyntä myrskyn edellä?

"On noi naiset kovia käskyttämään", punapää päästi ulos suustaan ja kaatoi itselleen samantien kupin kahvia. Olin jo tovin istunut tallituvassa ihan muuten vain, sillä tyhjä asuntoni oli todella luotaantyöntävä.
"Etkös sä tee niille töitä", totesin lehteni äärestä nostamatta katsettani. Mies ehkä luuli olevansa yksin, sillä vilkaistessani ylös lehdestä hän oli kuin peura ajovaloissa. Hätäisesti lähdin korjaaman sanomaani vähemmän koppavaksi.
"Siis, etkös sä oo se toinen tallityöntekijä?"
"Joo, Jonathan", hän esitteli itsensä ja ojensi jo kättäkin. Ennenkun kerkesin ajatella asiaa pidemmälti, hän oli istahtanut viereeni. Olin kuullut tallilla riehuvan huhun, että tämä mies piti blondeista. Tai, ainakin yhdestä tietystä blondista..
"Julia", vastasin ja ravistin miehen kättä. Mies hörppi kahviaan varsin tiuhaan tahtiin ja ajankuluksi eli välttääkseni kiusallisen hiljaisuuden vaihdoimme muutaman sanan talliporukasta.
"En oo vielä oikein kerennyt tutustumaan moneen", totesin suorasanaisesti ja sain Jonnyn vain hymähtämään. Tämä mies oli varmasti sarjassaan yksi naistennaurattaja.. Tosin hän vaikutti hyvin rennolta ja mukavalta mieheltä, mutta hyppäsi samantien ylös kuullessaan nimeänsä huhuiltavan tallin puolella.
"Tulossa! Näkyillään", punapää huudahti iskien kahvikuppinsa tiskipöytään ja minä kerkesin vain nyökätä vastaukseksi. Vaikka enemmälti odotin ystävystyväni heti naisten kanssa, olinkin kerennyt ennen sitä ottaa kontaktia kaikkiin miehiin. No, kaikki aikanaan.
kirjoittaja Julia L.
lähetetty 05.09.17 10:48
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Valerien päiväkirja
Vastaukset: 35
Luettu: 3018

Takaisin alkuun

Siirry: