Kellonaika on nyt 03.12.20 16:17

1 osuma on löytynyt haulle 26

Valerien päiväkirja

30. kesäkuuta 2018 - #26 #valerienpäiväkirja

Mä en voinut salaa olla nauramatta Lukaksen nurinpäin kääntyneelle hymylle, kun kahdentoista virhepisteen jälkeen mies ratsasti rivakasti pois radalta vaimeiden aplodien saattelemana. Päätin antaa häpeästä punoittavalle kilparatsastajalle hieman  etumatkaa, ennen joutumista henkilökohtaisen mollaukseni kohteeksi. 
"Äh, mitä hittoa toi oli olevinaan?" Inna nosti kätensä puuskaan säälitaputuksien sijasta. 
"Mähän sanoin, ettei kannata olla liian itsevarma", totesin ystävälleni olkiani kohauttaen, sillä mielestäni Lukas oli ansainnut kohtalonsa. Muut katsojat, Inna mukaanlukien, eivät näyttäneet olevan samaa mieltä. Sen mielestä meidät oli nöyryytetty. Indeed.

Kaikessa hiljaisuudessa varustin Valerien hoitopaikalla, kuunnellen Niemenpään tuskailua viereisellä pesupaikalla. Luoja, että se osasi olla huono häviäjä.
"Noh, mites meni?" Utelin hymyhuulin nojautuessani pesukarsinan seinään. Lukas pudisti päätään nähdessään pirunsarvet päässäni. 
"Just. Ihanku et tietäis", mies tiuskaisi kuin pikkupoika ja kiskoi Kirpun ruskeat kilpailusuojat irti sen betonia polkevista jaloista. Vaikka mies ei ollut nyt vitsikkäällä tuulella, rakastin leikkiä tulella. Vaihdoin asentoani parempaan ja valmistelin saarnaani.

[size=16]Viimeistä hivutussuojaa ottaessaan Kirpun takanen otti ilmaa allensa ja pamautti kavionsa suoraan seinään. Viimeistään nyt, Lukaksen pakka levähti käsiin. Lopullisesti.
"Asetu helvetti soikoon!" Pellavapää murahti tulisesti ruunivoikolle, joka tursusi turhautunutta energiaa. Yleensä mua ei kiinnostanut tietää miehen tekemisistä yhtikäs mitään, mutta nyt oli kyse Kirpusta. MINUN rakkaasta Kirpusta.
"Hei iisisti nyt! Et sä oo ainoo, joka on joskus hävinny", korotin ääntäni aggressiotaan ihan väärään kohteeseen purkavalle hujopille.
"Se vitun 'Jonathan neverevenheardofyou Raynott' -jätkäki vaan istui sen valmiiksi leivotun hevosen selässä ja voitti meidät tosta noi vaa?" Lukas päivitti kovahkoon ääneen ja sai minut pyörittelemään silmiäni. 
"Pliis, kerää ittes. Toi ylidramaattinen Niko Saaristelu ei sovi sulle", naurahdin osoittaen miestä, joka oli nojautunut nyyhkyttämään säälittävästi kilparatsunsa kaulaa vasten.
"Okei, tehääs niin, että nähää kohta tallipihalla ja unohdetaan koko homma. Eiks nii?" Huokaisin suunnitelmani Lukakselle myötätuntoisesti. Tiesin tismalleen, mikä auttoi rauhoittamaan katkeroituneen mielen. Maiskautin Valerien hoitopaikalta mukaani, Lukaksen hämmentyneen tuijotuksen alla, joka heltyi pian nyökkäykseen.
[/size]
Kostean lehtimetsän tuoksu oli illansuussa huumaava. Punaiseksi kypsyvät vadelmat ja pitkässä pellossa huojuvat maitohorsmat leikkivät pääosaa kesän parhaimmassa parfyymissä.
"Tuntuu taas jotenki pitkästä aikaa siltä, etten osaa ratsastaa enää ollenkaa", brunette myönsi vedettyään syvään kesäillan lämmintä ilmaa. 
"Tuttu tunne", hymähdin yhtyessäni miehen avautumiseen. Se tiivistikin juuri sopivasti tämänhetkiset ajatukseni ratsastuksesta yhteen lauseeseen. Suretti kamalasti, että olikin pitänyt puskea seuraaja Kirpusta ja alkaa koulia sitä ihan liian omatoimisesti. Ihan hyvin olisin voinut opetella esteratsastuksen saloihin meidän potentiaalisella tanskattarellakin. Ainoa ongelma taisikin piillä siinä, ettei Kirppu pahemmin välittänyt pelkureista kyydissään. 
"Mut sun kannattais antaa Kirpun levätä", jatkoin puollustellen omiani.
"Miten? Meillähän on kauden tärkeimmät kisat tulossa, Power Jump", Lukas katsahti minuun epätoivoisesti.
"Hei, älä aliarvioi sen kykyä yllättää. Sen kans vähemmän on enemmän", sanoin syvällä kokemuksen rintaäänellä. Mies tuhahti tyytymättömänä vastaukseeni ja siirsi kanssani ratsunsa ryhdittömään raviin. Äiti ja tytär nauttivat täysin siemauksin kiireettömästä vaeltelusta Kallan suurimpien peltojen varrella, se oli selvää. Muutoin niitä ei näin rauhallisina nähnyt kuin eläinlääkärin vastaanotolla.

"Mut mitäs mä sit teen? Mä haluun treenata kunnolla, päivittäin", Lukas jatkoi aiempaa keskusteluamme. Ai? Ja mä kun luulin, että se ratsasteli Kirppua vain muutamia hassuja kertoja viikossa. Tai niin mies ainakin antoi ymmärtää puheidensa perusteella. Silti, aivonystyräni kävivät kierroksilla ja miettivät ratkaisua pulmaan.
"No hei, mulla on sulle erinomainen ehdotus. Ala treenata Valerieta", päästin ilmoille hetken mielijohteesta, mutta toisaalta olin ehtinyt jo makustella asiaa villeimmissä ajatuksissani. Lukas naurahti.
"Vitsailet kai? Et ikinä päästäis mua sen selkään", mies sanahti naurunpurskahduksensa jälkeen. Hmm, ehkä hän oli oikeassa. Mutta toisaalta tilanne oli nyt toinen. Tuskin hän tohtisi pilata ihastuksensa hevosta. Löin vaikka vetoa, että hän pitäisi Valerieta kuin kukkaa kämmenellään - tai en vastaisi seurauksista.

Nevermind. Se tuskin malttoi odottaa, että kilahtaisin huolella. Niin, tekisin siis totta sen märimmistä päiväunista. Ew. No, kuitenkin siltä löytyi enemmän taitoa viedä sitä eteenpäin kuin minulta.
"En edes. Mä tarviin ratsuttajan ja sä hevosen", tavasin ja yritin vakuutella itselleni, että se olisi ainoa ratkaisu. Gabriellalla riitti työstettävää omassakin hurjapäässä, jonka vuoksi esteiden treenaus jäi hiljattain kaiken sen sileätyöskentelyn varjoon, josta vastasivat Innan osaavat kädet sekä Amandan lyttäävä palaute.
"Let's make a deal", pysäytin voikon ojentaakseni kättä hyötyjään pohtivalle Lukakselle.

Kirppu teki paikallaan täyskäännöksen, jolloin Lukas tarttui käteeni arastelematta. Ja näki samalla ensimmäistä kertaa aidon hymyn leviävän kasvoilleni.
"D'accord."
kirjoittaja Julia L.
lähetetty 02.08.18 19:23
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Valerien päiväkirja
Vastaukset: 35
Luettu: 2561

Takaisin alkuun

Siirry: