Kellonaika on nyt 06.12.21 5:28

1 osuma on löytynyt haulle 25

Valerien päiväkirja

27. kesäkuuta 2018 - #25 #valerienpäiväkirja #kouluvalmennus

Puristin ratsuni ohjia tiukasti nyrkkiin. Amandan armoton katse seurasi minua ja Valerieta kuin hai laivaa, eikä nainen odotellut turhaan, milloin pääsisi nipottamaan esteratsastajamaisista pohjeavuista ja malttamattomasta 'ratsastelusta'. Kismitti jo heti alkuunsa, mutta vapaasta tahdostanihan minä olin toista Sokan siskosta valmentamaan pyytänyt, se kai tässä huvittavinta olikin. Toisaalta, hyvä niin, sillä ohjausta minä viimeaikoina olin eniten tarvinnutkin. En ollut vain tajunnut sitä tarpeeksi ajoissa.

Osaavissa käsissä nuorikkoni oli herkistynyt toden teolla, jolloin minun eteenajavat avut saattoivat saada sen pyrähtämään välillä raviin. Siitäkös Amanda jaksoi louskuttaa.
"Näiden pitäis olla käyntiväistöjä, eikä tölttiväistöjä, Julia", tyytymätön kouluvalmentaja huokaili ja passitti meidät tulemaan samat väistöt vielä monet kerrat uudestaan. Otin Valerieta reilummin kiinni, jolloin sen askellus oli tahdikasta ja puhdasta käyntiä. Oikealle väistöt olivat selkeämpiä vahvan ulkotuen ansiosta, joka sai Amandan takertumaan vaikeampaan suuntaan entistäkin ankarammin.
Kun vihdoin sain luvan siirtää tammani raviin, mun tasapaino saattoi horjua harjoitusravissa tarkoituksettoman paljon. Valerien selkä ja niska jännittyivät samantien, eikä ravi muistuttanut askellajia itseään, vaan pelkkää epävarmaa kiemurtelua.
"Jos joudun huomauttamaan vielä yhdenkään kerran perusasioista, loppuu tämä valmennus siihen paikkaan! Ota siihen hevoseen jotain tuntumaa", Amanda tiuskaisi uhitellen, jolloin pistin puoliveriseeni vauhtia. Ratsastin ravia niin tehokkaasti eteen, että kentän hiekka muodosti perässämme pölypilviä. Päällimmäisenä mielessä pysyi kokoajan pitkät jalat piikkisuoran yläkropan jatkeena.

Amanda halusi seuraavaksi nähdä timanttisia siirtymisiä, jonka tiesin olevan meidän kompastuskivi. Ratsastin voikon lähemmäs kulmaa, josta käyntinosto ei tullut kuuloonkaan. Muutaman raviaskeleen saattelemana Valerie nosti suuren laukkansa.
"Ei käy, heti uudestaan!" Palaute saapui välittömästi ja yritin uudemman kerran seuraavassa kulmassa. Valerie hypähti nyt lennokkaaseen laukkaansa, häntä viuhuen vauhdikkaan askellajinsa perässä. Yritin istua sen suurta neliä alas, tuloksetta.
"Turha edes haaveilla, että tuokaan kelpaisi", Amanda kajahti kuuluvasti kentän reunamalta, joten pidätin päätään viskovan tamman takaisin käyntiin. Hammasta purren valmistelin tamman jo kolmatta kertaa samanlaiseen, huolitellumpaan laukannostoon ja sain nuorikon malttamaan mielensä. Tasainen laukka pyörähti alle eleettömien apujen seurauksena, enkä kuullut onnekseni enää yhtäkään vastalausetta. 

Valerien pää tavoitteli jo ajoittain luotiviivaa, jolloin Sokka ehdotti taas entistä hankalampaa tehtävää - viisi peruutusaskelta, jonka jälkeen puhdas siirtyminen raviin ja pysähdys sivun päähän. Osasin aavistaa, että pian koeteltiin hermoja ja huolella. No, huutoahan kaikista rikoista tuli, eikä Amandan jäätävä katse ollut näkemättä sadasosaakaan suorituksistamme.
"Mikä rimanalitus", Amanda päivitteli kun vihdoin ja viimein oli saanut tarpeekseen.
Tehtävä vaati veronsa, mutta allani oli rento ja kuuliainen ratsu. Pahin oli siis vihdoin takana. Valerie nosteli kinttujaan minkä ehti eikä sen takapää enää laahannut uraa pitkin. Amandakin näytti hiljentyneen, jolloin tunsin tehneeni edes jotakin oikein. Varsinkin aiemmin takunnut keskilaukka, oli neljän vartin ankaran työskentelyn jälken parempi kuin koskaan aiemmin. Pystyin eläytymään selkeää tempoa noudattavaan laukkaan erinomaisesti.

"Riittää. Sehän näyttää jo siedettävältä", Amanda pisteli parastaan kehujensa kanssa eikä vouhottanut mitään turhaa. Selkeät ohjeet 'treenaa jatkossa ahkerammin' kiteytti hyvin kaiken, mitä tästä valmennuksesta opin.
Laskeuduin hikeen ratsastetun nuorikkoni selästä pikaisesti, että ehdin kuulustella perijätärtä ennen tämän etuaikaista poistumista takavasemmalle. 
"Vaikuttiko se lupaavalta?" Uskaltauduin muotoilemaan toiveikkaana, mutten olettanutkaan saavani tippaakaan ylistävää palautetta. Pikemminkin suoraa puhetta ja parannusehdotuksia.

Pidempi nainen nyökkäsi vaisusti, penseyden kovettamilla kasvoillaan. Saatoin hymyillä hieman, kun nyökyttelin Amandalle vastaukseksi ja käännyin tyytyväisenä Valerien puoleen. 
"Mut ei se mikää luontainen kouluratsu ole. Sinuna en innostuisi liikaa, kun tekniikka on vielä noin surkea", Sokka vapautti ilmoille rehellisen mielipiteensä, tapansa mukaisesti latistaen tyytyväisen fiilikseni. 
Mutta tänään, saatoin silti nähdä lauseessa pienen pilkahduksen toivoa. Vastalauseena kohautin olkiani kääntyessäni kohti perijärtä, mutta mallinvartaloinen kouluvalmentaja kalppi jo parhaillaan matkoihinsa. 
"Ja mähän vielä näytän, etten innostunu turhasta", huokaisin Valerielle ja taputin sen kaulan kiiltävää karvapeitettä. Kiitoksesi treenistä tamma puuhkaisi kasvoilleni lämmintä ilmaa ja tipan räkää. Nam.

Pehmeään jenkkisänkyyn oli ihana kaatua pitkän päivän jälkeen. Olisin nukahtanut vaikka heti, ellei puhelimen ilmoituksissa kummitteleva viesti painaisi edelleen mieltä. Yhteen ainoaan kysymykseen en vain ollut löytänyt vastausta, vaikka kuinka olin päivän mittaan sitä miettinyt.

"Onks kaikki ok meidän välillä?"

Miten helvetissä olikin mahdollista, että kaikista maailman miehistä vedin puoleeni juuri Lukasta? Vaikka luulin tehneeni hyvinkin selväksi, etten pitänyt tuon persoonasta sitten alkuunkaan, näytti se vain heittävän bensaa liekkeihin. Olin jopa saanut kuulla perinteisen 'mä oon erilainen kun muut miehet'- selityksen. 
Pudistelin päätäni turhautuneena ja kaappasin puhelimen raidallisten lakanoiden seasta. Viestin ignooraus sai jatkua. Valitsin Whatsappin yhteystiedoista sen sijaan Innan, jolle näpyttelin paljon mieluummin kuin Lukakselle. Innan täytyi saada tietää tästä. Sillä oli aina ratkaisu kaikkeen.

Topics tagged under 25 on Foorumi | Auburn Estate FBkuU7y
kirjoittaja Julia L.
lähetetty 26.07.18 19:32
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Valerien päiväkirja
Vastaukset: 35
Luettu: 2967

Takaisin alkuun

Siirry: