Kellonaika on nyt 17.01.22 10:00

1 osuma on löytynyt haulle 23

Valerien päiväkirja

27. toukokuuta 2018 - #23 #valerienpäiväkirja

Tuntui ihan siltä, kuin mä olisin ryhtynyt valmentamaan Gabriellaa mun omalla hevosella. Periaatteessa sen olisi täytynyt olla aivan toisin päin. Mä en vaan kerrassaan malttanut olla huutelematta ohjeita kentän laitamilta.
"Sovitaan, et mie ratsastan, eiks nii?" Nainen joutui jo toteamaan, minun käydessä liian ohjailevaksi. Hän koki varmaan olevansa alkeistunnilla minun 'ota ohjat, käytä pohjetta' -tyylisten, nöyryyttävien huudahduksieni myötä.

Mua vaan jännitti ihan suunnattomasti päästää joku muu hyppäämään Valeriella, kuin minä itse. Tällä hetkellä se tuntui silti järkevimmältä vaihtoehdolta. Ja no, olihan tummaverikkö läpiratsastanut Valerieta jo muutamat kerrat ja todennut tamman olevan melko samasta puusta veistetty, kuin Reiska. Siksi kai musta tuntuikin niin helpolta kantaa esteet puomeineen juuri Gabriellan eteen - se osasi ratsastaa Valerieta kuin omaansa.

Hyppytekniikka oli selvästi kärsinyt minun epäröivissä käsissäni. Nuorikko syöksähti okserille, mutta hyppäsi sen silti epäpuhtaasti. Joko vinoon, tai liian läheltä, jolloin puomit pyörivät kannattimillaan. Suretti, etten ollut pyytänyt apua aikaisemmin. Kieltäytynyt vaan kaikista valmennuksista ja vedonnut työvuoroihin tai koulukiireisiin. Mulla ei ollut näemmä vieläkään hajua, miten nuorista hevosista leivottiin hyviä ratsuja.

Valerie oli ihmeen anteeksiantavainen. Tamman maailmaa ei helposti horjuttanut yhden Julia Luodin typerät pelkotilat. Se rakasti hyppäämistä ja teki kaikkensa ylittääkseen esteet niinkuin oikeat kilpahevoset, varovaisesti. Arvatahan sen saattoi, että energiaa nuoresta löytyi kuin pienestä laumasta hevosia, mutta Gabriella piti paketin erinomaisesti kasassa. Puoliverinen esitteli sille kategoriassaan täydelliset vs. katastrofaaliset hyppypaikat kauttaaltaan, eikä nainen tuntunut hätkähtävän yhdestä epäröivästä kiellostakaan. Kun mun vatsaa nipisteli, Gabriella sai esteiden ylityksen näyttämään niin kerrassaan helpolta, pitkä poninhäntä vauhdin huumassa heiluen.

En ollut siis yhtään pettynyt valintaani. Luojan lykky, että Gabriella oli edes suostunut tähän. Valeriekin piti kevyestä taakasta selässään ja pehmeästä ohjastuntumasta suussaan, niin kurottelevan pitkänhivakoista ja letkeistä raviaskelista päätellen. 
"Ja se tekisi neljäkymppiä, tähän käteen", Gabriella ojensi kättään vitsikkäästi laskeuduttuaan ratsailta, mutta pudistelin vain päätäni kiitollisuuden velassani.
"Sä oot kyl korvaamaton", hymyilin leveästi ja vastaanotin hiestä märän voikon ratsastajansa käsistä. 
kirjoittaja Julia L.
lähetetty 03.07.18 12:12
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Valerien päiväkirja
Vastaukset: 35
Luettu: 3018

Takaisin alkuun

Siirry: