Kellonaika on nyt 17.01.22 8:42

1 osuma on löytynyt haulle 16

Valerien päiväkirja

12. maaliskuuta 2018  - #16 #valerienpäiväkirja #tietähtiin

Kouluvalmennus Hallavassa


Mun oli tarkoitus pysytellä vain kotitallin valmennuksissa, mutta miten kävikään. Tällä kertaa Inna houkutteli minua mukaansa Hallavaan, puolustellen lähtöä sillä, että yhdessä valmentautuminen oli kivaa. Eihän me osallistuttu edes samoihin luokkiin? Hän jopa lupasi napsia kuvia kamerallani, että voitaisiin maksimoida valmennuksen hyödyt. Mä ehdin jo innostua, kunnes muistin meidän hevostilanteen.
"Mut ei kai me voida noita apinoita samaan koppiin lastata", tuohduin naiselle, joka oli esittänyt vieraan tallin valmennukseen osallistumisesta vain hyviä puolia. Yleensä meidän hevoset olivat tulleet juttuun oikein mainiosti, mutta Banskun ja Valerien väliltä puuttui jonkinsortin... yhteisymmärrys.
"Hei, meiltä on lähdössä muitakin ratsukoita valmentautumaan", Isabella huomautti vieruskarsinasta. Ainiin.Nainen oli ilmoittautunut jopa kummityttönsäkin mukaan kilpailemaan Rillalla, jotta tallijoukkueemme olisi muita vastaan tasavertainen. Ei sillä, etteikö tyttö ratsastanut hyvin. Varsin hyvin ikäisekseen.
"No, jos tämän kerran", mutisin itsekseni samalla, kun näin setelinkuvien ajatuksissani haihtuvan savuna ilmaan. Kerran kai se vain kirpaisi.

***

Luojan kiitos kaikki valmennukset järjestettiin vasta iltapäivällä. Maanantai oli tähän asti sujunut niin kamalasti, kun vain maanantait yleensäkin saattoivat. Ennen lastausoperaatiota oli siis ehdottoman tärkeää, että ehdin lepuutella rauhassa töissä kiristyneitä hermojani kahvikupillisen ääressä.
"Noniin, viimeistä viedään", totesin hermostuksissani, sillä Sokkien hevoset olivat menneet paikoilleen ensiyrittämällä. Valerielle tietysti jäi keskimmäinen ja ahtain paikka, enkä olisi ollut ihmeissäni, mikäli tamma olisi järjestänyt vieressä tuijottavalle perijättärelle ja nuoremmille tytöille jonkunlaisen shown.
Saatoin huokaista helpotuksesta, kun Valerie ei pahemmin arastellut suureen traileriin menemistä, vaan pikemminkin sitä jännitti uusi seura. Raudikko kouluhevonen ei ollut moksiskaan hörökorvaisen nuorikon liittyessä seuraan, vaikka piirtopäinen angloarabi liikkui sen toisella puolella levottomasti.
"Tytöt pärjää vallan mainiosti", brunette totesi nostaessaan lastaussiltaa kanssani, johon vastaukseksi nyökkäsin helpottuneena. Viivi kiipesi etupenkille jatkamaan iästään johtuvaa kysymystulvaansa, eikä meitä Nitan kanssa haitannut yhtään istua takana, tytön äänen kuulumattomissa.

Nuori hevonen piti kovaa ääntä ilmoittaessaan, että oli saapunut paikalle. Tamma odotti ehkä jonkun vastaavan, mutta se sai ainoastaan epätoivoisen Banskun hörisemään matalasti. Ja sehän ei Valerien mieltä lämmittänyt. Rautias Armi seurusteli mielellään mustan kouluhevosen kanssa, vaikkeivat jutut Innan ja Nitan välillä alkuun niin hyvin lentäneetkään.
Ensimmäinen valmennus alkoi puolen tunnin päästä, joten Isabella riensi auttamaan Viiviä Rillan varustamisessa.
"Mä kyllä osaan jo ite", tyttö vastasi tädilleen tomerasti, vaikka perfektionistisieluisen naisen silmään turpahihna vänksötti arabiverisen tamman päässä aivan vinossa. Pidättelimme Innan kanssa naurua, sillä bruneten 'hiljainen hyväksyjä' -ilme oli näkemisen arvoinen.
Kävelytimme Nitan kanssa omat ratsumme hyvin ennen varustamista, jotta pystyimme perijättären niskaan hönkivien sanojen mukaan näyttämään, että tulimme voittamaan nämä pikkukarkelot.

Valmennuksen perimmäinen tarkoitus oli kartoittaa lähtötilannetta- eli tietysti vilkuilla vastustajien taitoja, oltiinko samalla sivulla, saati edes aukeamalla. Valerie vilkuili ympärillään pörrääviä vieraita hevosia, muttei muutaman käyntikierroksen jälkeen enää jaksanut välittää niistä. Se oli nuoreksi kilpahevoseksi niin viisas.
Kouluvalmennuksen taso oli ehkä hieman vaadittua alhaisempi, joten tehtävätkin olivat helponpuoleisia ja helposti saavutettavissa. Kiemuraurille taipuminen tietysti isolle hevoselle tuotti alkuun hankaluuksia, eikä tamma olisi millään halunnut ymmärtää taivuttavia apujani. Aleksi ei kuitenkaan motkottanut täsmällisyydestä, vaan piti meitä kehittyvänä, uutuudenjäykkänä ratsukkona. Tervettä vaihtelua Amanda Sokan nöyryytykselle.

Viimeisen varttitunnin aikana nostettiin laukkaa ja arvioitiin ratsukkojen kisakuntoa. Siitä puheenollen Valerie näytti muille olevansa täydessä terässä. Se ravasi tahdikasta ravia suoralla uralla, puhumattakaan kauniisti pyöristyvästä laukasta keskiympyrällä. Vaikka vaati aikansa, että Valerie lämpeni ajatukselle näyttää tänään muillekin parhaita puoliaan, sai meidän suoritus loppua kohden katsomossa tuimasti valmennusta seuraavan Isabellankin hymyilemään. Kameran kanssa heiluvaa Innaa en kyllä oikeastaan nähnyt kertaakaan..!
kirjoittaja Julia L.
lähetetty 10.03.18 12:24
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Valerien päiväkirja
Vastaukset: 35
Luettu: 3017

Takaisin alkuun

Siirry: