Kellonaika on nyt 20.10.21 0:59

1 osuma on löytynyt haulle 15

Valerien päiväkirja

3. maaliskuuta 2018 - #15 #valerienpäiväkirja #auburngoesabroad

Nostin estesatulan pois hionneen Valerien selästä, ja irroitin tummanruskean estehuovan kuivumaan satulan päälle. Sabinovoikko ummisteli silmiään estekarkeloidemme jälkeen, joten annoin tamman levähtää tallissa rauhassa, ennenkuin vein sen takaisin ulkoilemaan. Samassa tarhassa ulkoilevat ratsuhevoset pärjäsivät keskenään ihan hyvin ilman pomottavaa, rumaa ankanpoikasta.
Matkallani varustehuoneen uumeniin kuulin ja näin uuden tallityöntekijän hoippuvan talikonvarressa. Päätin olla kohtelias ja kysyä, miten aamu oli lähtenyt käyntiin.
"Ai hei..? Onko kaikki ihan o-"
"Loppuuko tää kysely IKINÄ?" Tummaverikkö murahti itsekseen keskeyttäen lauseeni eikä ajatellutkaan vilkaisevansa mua suoraan silmiin. Ilmeisesti en ollut ensimmäinen, joka huomasi ylisuuret kumisaappaat yhdistettynä tuhrittuun silmämeikkiin.
"Äh, soriiii", pahoittelin uteliaisuuttani, vaikka olisi tehnyt mieli sanoa lohdutukseksi tietäväni tunteen. Jatkoin kuitenkin matkaa satulahuoneeseen mukisematta. Eipähän hävettänyt enää yhtään omat tyylimokat nähdessäni Gabriellan niin viehkeänä pieruverkkareissa heti aamutuimaan.

Tutkailin ilmoitustaulua, samalla kun vedin aamupäivän ensimmäistä kahvikupillista. Jouduin hieraisemaan silmiäni, kun tajusin sinertävän A4:sen ilmestyneen keskelle taulua.

"Huippuvalmennus ja maastoestekilpailut Kanadassa"

KANADASSA ASTI? Silmät suurina tuijotin loungen ilmoitustaulua. Eihän mulla nyt ollut mitään mahdollisuutta lähtä mukaan, ellen voittaisi lotossa. Tai alkaisi palkkamurhaajaksi. Tai valmistuisi lääkäriksi heti tänään. Tai hankkisi itselleni vanhaa, rikasta mieselättäjää, josta ajatuskin puistatti. Hyi.
Kateellisena jatkoin lukemista, yllättyäkseni silminnähden. Isabellalla vaikutti olevan jonkunlaisia kontakteja huippuvalmentajaan, eivätkä matkakustannuksetkaan kuulostaneet pilviä hipovilta, kuten olettaa saattoi. Sehän oli vain muutama satanen sinne tänne..

"Julia Elisa, kappas", Inna pamahti loungeen ja juoksi heti kahvipannun äärelle.
"No mutta, Inna Alisa", vastasin käyttäen naisen toista nimeä. Hauskaa, että ne olivatkin siunaantuneet niin samanlaisiksi. Ehkä äitimmekin olivat salaa parhaita kavereita.
"Mä aattelin lähtä kenttäleirille Kanadaan!" Katsahdin Innaan hymyillen. Päätin juuri äsken mielessäni lähteväni ja suusta ulos tullessaan ajatus kuulosti vielä hullummalta, kun olin kuvitellut.
"No ohhoh. Etkö yhtään sen kauemmas?" Brunette naurahti epäuskoisena, ennenkuin vilkaisi osoittamaani paperilappusta ilmoitustaululla.
"Heko heko. Isabella on järkänny sen suhteillaan", selitin tarkemmin brunetelle, joka suuntasi istumaan nahkaiselle sohvalle mustan myrkkynsä kanssa.
"Hieno homma", Inna mutisi välinpitämättömänä. Nainen ei kerennyt ehtiä edes sisäistämään asiaa, kun sain kuningasidean.

"Mut hei, sähän voi lähtä mun kanssa!" Hihkaisin innosta pinkeänä ja ryntäsin kirjoittamaan itseni osallistujaksi. Mageeta. Päästäisin Valerien kanssa yhdessä maailman toiselle puolelle huippuvalmentajan käskytettäväksi. Opinto-ohjaajani tuskin innostuisi ajatuksesta, mutta olihan kevään opinnot muutenkin jo tarpeeksi levällään.
"Jaa, milläköhän hevosella?" Ystäväni huokaisi hullulle ehdotukselle. Innan oli tultava joka tapauksessa, koska minä käskin. Pakottaisin ja painostaisin niin kauan, että nainen kaappaisi loppupelissä vaikka keppihevosen ratsukseen, ellei muuta keksinyt.
"Ootas, mulla on siis... yks jalkavammanen, kolmella varsat alla, yks nuori KOULUheppa..", Inna jatkoi vinoiluaan ja laski sormin hevosiaan.
"Aasi! Ootko ihan unohtanu et sulla on myös yks kilpailukuntonen esteheppa?" Puuskahdin vastustelevalle brunetelle. Jos se hyppäsi rataesteitä, miksei maastoesteitäkin.
"Niimpä, joka on JUUSON treenattavana", Inna painotti 'poikaystävänsä/tämänhetkisen hoitonsa' nimeä, tai mitä ikinä nyt toisilleen olivatkaan.
"Sit otat vaikka Kirpun", korotin jo ääntäni koska olin kerennyt rustata nimeni osallistujalistalle. En helvetti lähtisi reissuun pelkkien tuntemattomien nimien kanssa. Verneri Kaajapuro, who?
"Mä en haluu nähä Lukasta enää ikinä", Inna vaikersi nolon lapsuudenihastuksensa takia. Onneksi keksin aina keinon, mistä nainen takuuvarmasti innostuisi.

"No, ehkä mä pyydän Milaa", totesin tyynesti poistuessani loungesta talliin. Inna jäi tuijottamaan niille sijoilleen luullessaan, että Milakin saattaisi hypätä hevosen selkään ja ilmestyä paikalle, mikäli pyytäisin. Todellisuudessa nainen nautti hevosettoman huolettomasta olostaan Kanadassa täysin siemauksin- ja siemauksilla tarkoitan kaljaa. Ainoa seura, mitä kolmikymppisestä naisesta irtosi, oli ryyppyseura. Kanadalainen yöelämä taatusti oli värikkäämpää kun täällä, joten saatoin hyvällä tuurilla hyödyntää tarjousta.
"Hee-ei! Juuso varmaan lainaa Ransua mielellään", nainen huudahti perääni, enkä voinut pidättää nauruani. Julia 1 - Inna 0.
"Hienoa!"
kirjoittaja Julia L.
lähetetty 05.03.18 15:01
 
Etsi: Päiväkirja-arkisto
Aihe: Valerien päiväkirja
Vastaukset: 35
Luettu: 2916

Takaisin alkuun

Siirry: