Kellonaika on nyt 26.10.20 17:53

5 osumaa on löytynyt haulle 0

Työn raskaan raataja

Kallassa 10.3.2019, tarkempana sijaintina ainakin #ärrä
@Jesse A.. suljettu

Jossain vaiheessa iltapäivää olin vilkaissut kelloa ja tajunnut, ettei iltavuoroon merkittyä Kristeriä näkynyt missään, vaikka sen vuoro lähestyi kovaa vauhtia. Yleensä junnu oli paikalla ajoissa, mutta koska mä en jaksanut vouhottaa turhaan, en ollut reagoinut sen kummemmin - kai se saapuisi vaikka minuutilleen.

No eipä saapunut. Kirosin hiljaa mielessäni, kun kello näytti tasan kolmea, eikä porkkanapäätä näkynyt missään. Kuulin kioskin oven käyvän, mutta odotin kioskiyrittäjän vastaamista puheluun takahuoneen puolella.
"Matilda tässä moi. Kukahan oli tulossa iltaan, kun Kristeriä ei ainakaan näy?" mutisin puhelimeen naputellen takahuoneen pöytää kynsilläni. Mua turhautti soitella pomolle, jolla oli varmaan parempaakin tekemistä sunnuntaivapaanaan.
"Hmm, olikohan niillä Miian kanssa jotain vuorojen vaihtamista.. Minä selvitän asiaa, onko sulla miten kiire?"

Mumahdin kieltävän vastauksen samalla hetkellä, kun vilkaisin kioskin puolelle ja mun katse pysähtyi tuttuihin vihreisiin silmiin.
"Joo, odotan täällä, moi", mumahtelin kioskin puhelimeen ennen kuin laskin sen korvaltani. Kioski oli tyhjä lukuunottamatta Jesseä, joten saatoin hymyillä miehelle ja marssia tiskille kulmiani kohotellen.
"Mä en pääse vielä", ilmoitin irvistäen sanojeni perään. "Joku työvuorosekaannus. Kai tänne joku lähimmän tunnin sisään tulee tekemään illan."
Tajusin vasta sen sanottuani, että jos ei tulisi, mä en ehtisi viettää Jesse-aikaa, kuten olin odottanut. Ajatus sai mut mutristamaan huuliani ja vilkaisemaan takahuoneeseen siltä varalta, että Krister, Miia, kuka vain olisi pölähtänyt paikalle. Mutta ei, ei tietenkään ollut ja se tarkoitti sitä, että pahimmassa tapauksessa mä päivystäisin kioskilla täydet kaksitoista tuntia.
kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 10.03.19 18:44
 
Etsi: Arkisto 2019
Aihe: Työn raskaan raataja
Vastaukset: 31
Luettu: 415

Ärrätädin pahin painajainen

Kallan R-kioskilla 18.12.2018, mukaan @Krister A., suljettu
#ärrä


Tuijottelin työvuorolistaa silmiäni siristellen, sillä siellä luki uusi nimi: Krister. Tämä Krister tulisi olemaan ensimmäinen mies tiskin takana sinä aikana, kun mä olin ollut Kallan kioskilla töissä. Pomo oli hehkuttanut sen vakuuttavaa ja erilaista hakemusta, muttei kuitenkaan ollut itse ottanut eilen perehdytystä hoidettavakseen iltavuoronsa aikana.

Niin no, olinhan mä ihan hemmetin hyvä valinta siihen pestiin.

Olin paikalla tapani mukaan ajoissa ja toivoin, että se juippi ilmaantuisi koputtelemaan takaovelle ennen kioskin oven avaamista. En ollut vielä ladannut edes kahvinkeittimiä, koska mun puolestani se saisi hoitaa senkin - mikäli ehtisi. En mä ollut koskaan perehdyttänyt ketään, joten mun taktiikkani oli laittaa se tekemään kaikki mahdollinen itse, että se oppisi toivottavasti kerrasta eikä mun tarvitsisi enää sietää minkään oppipojan läsnäoloa työvuorollani.
kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 16.12.18 20:55
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Ärrätädin pahin painajainen
Vastaukset: 5
Luettu: 242

Solmussa | Matilda T.

13.11.2018

Mun nilkka ei ollut kokenut ihmeparantumista yön aikana, enkä mä ollut nukkunut kuin pari vaivaista tuntia. Siinäpä olikin hyvät lähtökohdat tiistain aamuvuoroon.

Nojauduin tiskiin toistaiseksi hiljaisessa kioskissa. Nilkkaa vihloi kun varasin sille painoa, koska se oli ärtynyt portaiden kävelystä. Olin oikaissut lyhyen työmatkan autolla jalkaa säästääkseni, mutta en mä voinut sanoa ajamisenkaan olleen mitenkään erityisen miellyttävää ideaalisiteeseen käärityllä nilkalla.

Onnuin takaisin takahuoneeseen, jossa kahvinkeittimet porisivat valmiina puoli kahdeksaan, jolloin laskisin sisään ensimmäiset tarjouskahvien perässä tulleet kylähullut. Omistautuneimmat roikkuivat oven kahvassa jo vartin yli, mutta mä esitin aina etten huomannut niiden syyttäviä katseita, kun pidin kiinni yksinäisyydestäni viimeiseen minuuttiin saakka.

Kaadoin itselleni reilun kupin kahvia. Väsymys teki päästä sumuisen, eikä nilkan kipuilun aiheuttama stressi ainakaan helpottanut mun oloa kaikesta muusta puhumattakaan. Kaikki muu mua kai yöllä oli valvottanutkin, koska öisin mun itsehillintäni rakoili ja hairahdin helposti - liian helposti - vellomaan ajatuksissa, jotka suljin päiviksi pois päästäni.

Jonathanin ajatteleminen oli musertavaa. Mä muistin miehen ilmeen sen jälkeen, kun olin kertonut tarvitsevani aikaa. Mä muistin myös aivan liian hyvin oman reaktioni tilanteeseen, joka hämmensi mua edelleen - miksi mä olin halunnut mitään aikalisää, jos lopputuloksena oli säälittävä romahtaminen eteisen lattialle?

Se mua oli valvottanutkin. Mä en enää tiennyt mitä mä halusin tai mikä oli mulle hyväksi. Kun mä tein yhden ratkaisun, se aiheutti kaksi ongelmaa lisää. Tuntui, että niin mun elämä oli rullannut jo monta kuukautta. Jonathanin ja mun suhde oli riepotellut mua vuoristoradassa, jossa olin ripustautunut väkisin ajatukseen jonkun toisen kiintymyksestä muhun - aivan kuin se olisi paikannut kaikki vauriot, joille ei todellisuudessa ollut tehtävissä enää mitään.

Mä olin varoittanut Jonathania mun kyvyistäni parisuhteen toisena osapuolena. Oli kai yllättävää, että olin edes lähtenyt mukaan siihen touhuun, mutta ihmismieli oli heikko. Mä olin ollut heikko, enkä pitänyt ajatuksesta. Mun täytyi päästä kiinni takaisin ydinminääni, koska olin antanut itsestäni liikaa liian nopeasti ja ajautunut lopulta nurkkaan, jonka lopputulos oli yksi riskialtis ratkaisu.

Nilkkaa vihlaisi taas, kun nousin ylös lähteäkseni kaatamaan kahvit kioskin termariin. Mun ajatukset valuivat toiseen yöllä valvottaneeseen, Zeliaan, joka olisi sietänyt saada hikitreenin ojatempauksensa vuoksi, mutta joka joutuisi sattuneesta syystä tyytymään tänään tarhailuun. Tällaisten sattumusten varalle täytyisi varmaan olla joku, jolle uskoa hevosensa liikutuksen lyhyellä varoitusajalla. Jos en olisi mennyt laittamaan stoppia kaikelle, olisi Jonathan varmasti voinut pyöräyttää ruunikon liinassa. Ketään muuta mä en viitsisi edes pyytää.

Vilkaisin puhelimen kelloa, joka kertoi mun armonaikani kestävän vielä kymmenisen minuuttia. Tuijotin taustakuvaani, jossa Jonathan seisoi Zelian karsinassa hetkellisesti korvansa höristäneen tamman kanssa autuaan tietämättömänä, että mä olin ottamassa kuvaa. Nielaisin klikkasin itseni galleriaan ja etsin laidunkuvan Zeliasta. Kuva vaihtui ja mä hipaisin vahingossa näytön alareunan kuvaketta.

Viimeisimmät puhelut

Jesse                            12.11.
                                   Soi 10 s


Kolmas mua valvottanut syy yllätti mut aina kun mä sitä vähiten odotin. Vihreäsilmäinen ja harmaa alue, jolla me pysyttiin, vaikka ei olisi pitänyt.

kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 12.11.18 21:51
 
Etsi: Spin off
Aihe: Solmussa | Matilda T.
Vastaukset: 34
Luettu: 1745

Ärrämiehen paluu

31.10.2018 Kallassa
mukana @Jesse A., suljettu #ärrä


"Arvat on aika vähissä, muut mä ehdin täyttää aamulla", mumahdin pitkään iltavuoroon tulleelle Tiialle, joka oli kioskin uusin työntekijä. Se nyökkäsi yhtä ujosti kuin yleensäkin ja olin yhtä tyytyväinen vaitonaisuuteen kuin tähänkin asti. Riitti, että mä kerroin mitä olin tehnyt ja oliko Tiian huomioitava jotain erityistä, mutta henkilökohtaisuuksiin ei tarvinnut mennä. Eli mun ei tarvinnut leikkiä sosiaalista.

Vaihdoin vaatteet ja vilkaisin kelloa, joka kertoi mun olevan kaksi minuuttia etuajassa vuoron loppumiseen nähden. Tiia oli kuitenkin tapansa mukaan tullut niin ajoissa, että mun oli ollut sama väistää sen tieltä. Jäin notkumaan lehtihyllylle iltapäivälehtien otsikoita vilkuillen, koska halusin edes yrittää olla tunnollinen työntekijä siltä varalta, että kioskiyrittäjä pölähtäisi paikalle juuri, kun mä olin poistumassa työpaikalta ennen vuoron päättymistä.

Heilautin Tiialle kättäni vilkaisematta tiskin taakse jäänyttä naista. Kylmä ilma löi vasten kasvoja jo oviaukossa, joten vedin kaulahuivia paremmin villakangastakin kauluksen ympärille ja olin törmätä ovea kohti marssineeseen hahmoon.
kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 30.10.18 19:00
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Ärrämiehen paluu
Vastaukset: 19
Luettu: 307

Lottoa ja juustonaksuja

28.10.2018 - Kallan R-kioski
Mukaan @Matilda T., ei avoin #ärrä

Pieni kilikello R-kioskin oven päällä kilahti, kun kävelin sisään. Tarkoituksena oli tehdä lotto ensi viikon arvontaa varten, mutta ensimmäiseksi suuntasin kulkuni minimaaliselle juomaosastolle. Olin juuri tullut Sallin luota, joten kurkkua kuivasi ratsastuksen jälkeen.
Hetken emmin kylmän Koffin ja limukan välillä, mutta lopulta nappasin käteeni pienen pullon Pepsi Max Limeä.
Hyllyjen välissä seikkailessani mukaan tarttui myös juustonaksu-pussi.

Tiskin takana ei näkynyt ketään. Vilkuilin ympärilleni etsien katseellani työntekijää, mutta tyhjää täynnä oli koko pulju.
Ladoin ostokseni tiskille ja rykäisin kovaan ääneen, mikäli työntekijä olisi karannut takahuoneeseen kahville hiljaisen hetken turvin.
Siinä myyjää odotellessa kaivelin mustan takkini taskuista lompakkoa.

Lompakko onnistui jotenkin jumittamaan taskuun ja sitä repieässäni ulos sieltä, kuulin jonkun saapuvan tiskin toiselle puolelle.
"Nuo ja sitten yks lotto... Kunhan saan tämän pirun lompakon ulos täältä", ähisin ja lopulta lompakko suostui ulostautumaan taskustani.
Nostin katseeni virnistäen voitonriemuisesti ja tiskin takaa minua tuijotti tutut kasvot.
Ei oo totta.
kirjoittaja Jesse A.
lähetetty 28.10.18 17:17
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Lottoa ja juustonaksuja
Vastaukset: 21
Luettu: 302

Takaisin alkuun

Siirry: