Kellonaika on nyt 26.10.20 18:40

2 osumaa on löytynyt haulle 0

Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

07.02.2019

Avasin vuoristomökin oven ja vakuuttunut henkäys pääsi suustani. Se oli juuri sellainen kun esitteissä: tunnelmallinen hirsimökki ilman turhia hienouksia, saisimme viettää aikaa aivan kahdestaan älylaitteiden ja elektroniikan ulottumattomissa. Vuokra oli ollut kyllä myös sen mukainen, mutta onneksi olin saanut vähän säästettyä rahaa, jotta voisin kyseisen romanttisen yön seuralaiselleni kustantaa.

Onnellisesti hymyillen kävelin blondin perässä peremmälle mökkiin ja silmäilin ympärilleni. Pieni tupakeittiö, jonka tiskitasolla oli kuoharia jäissä odottamassa juojiaan.  
"Täällä on tosi kaunista", nainen huokaili kävellessään ympäri mökkiä, jota koristivat pienet ja isommatkin kynttilät. Ruusun terälehtiä oli ripoteltu ympäriinsä ja muutamassa isossa ruukussa oli valtavia kimppuja kyseisiä kukkia.
Myös takassa oleva tuli loi tunnelmaa hämärtyvässä mökissä.

"Kauniille seuralaiselleni", lausuin hempeästi ja ojensin tulipunaisen ruusun naiselle, jota kohtaan tunsin suuria tunteita.
"Kiitos", nainen hymyili onnellisena ja painoi huulipunalla maalatut huulensa omiani vasten.
"Käyn vaihtamassa jotain mukavampaa ylleni", seuralainen kihersi silmäänsä iskien ja sipsutti sitten pieneen makuuhuoneeseen laukkunsa kanssa. Teki mieli mennä perässä, mutta päätin kuitenkin tarkistaa, millaista tarjottavaa meille oli tänne järjestetty kuoharin lisäksi.

Upeaakin upeampi seuralaiseni käveli ulos makuuhuoneesta silkkiseen aamutakkiin kietoutuneena ja keikutti lanteitaan viettelevästi kävellessään minua kohti.
"Olet niin kaunis, että ihan sydämeen sattuu", henkäisin.
"Tule", blondi kuiskasi ja tarttui hellästi käteeni. Hän talutti minut takan eteen ja laskeutui alas pehmeälle taljalle.
Istuin naisen viereen ja kaadoin meille laseihin kuplivaa juomaa.
"Meille", sanoin silmät rakkautta säihkyen ja kilautimme laseja yhteen onnellisena hymyillen.

Emme onnistuneet irroittamaan katseita toisistamme koko iltana. Siniset silmät vangitsivat minut täysin enkä voinut lakata tuijottamasta niitä missään vaiheessa.
Syötimme toisillemme sulatettuun suklaaseen dipattuja mansikoita ja nautimme kuohuvasta, jonka kuplat tuntuivat kuvastavan meidän pirskahtelevia odotutuksia illan kulusta.
Lopulta laskin lasin kädestäni ja kumarruin naista kohden hitaasti. Huulet kohtasivat hellästi toisensa ja niiden kiihkeytyessä, painoin naisen hitaasti selälleen taljalle.

Takkatuli paloi lähes yhtä kuumalla liekillä kuin meidänkin tunteet ja kehot.
Kuiskasin naisen korvaan sanat, joita olin halunnut sanoa jo pitkään: "Rakastan sinua, Julia."

Säpsähdin hereille ja räpsyttelin silmiä hetken erittäin hämmentyneenä.
Ja mistähän helvetistä se tuo uni nyt sitten kumpusi?? Takkatuli ja kaikkea... Ja Julia??

#ällöystävänpäivähaaste
kirjoittaja Anton S.
lähetetty 07.02.19 14:44
 
Etsi: Spin off
Aihe: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.
Vastaukset: 60
Luettu: 2318

xoxo Amanda Sokka

Rakkauden haudalla

Auburnin kartano
10. helmikuuta 2018
#ällöystävänpäivähaaste

Ruunikon puoliveriorin jalat kauhoivat lanattua maneesin pohjaa.

Kun Amanda Sokka ratsasti, piti alustan olla koskematon kuin vastasatanut huntu pakkaslunta. Täydellisessä harmoniassa ratsukko liisi läpi päädyn ja kääntyi kulmasta lävistäjälle. Capun jalat ojentuivat korkealle ylös ja eteen.

Tempo kiihtyi.

Pompotuksesta huolimatta satulassa istuminen oli vaivatonta, ja Amanda tajusi ratsastavansa koko kouluratsastusuransa sekä ilmavinta että näyttävintä lisättyä ravia. Capu pärskähti tyytyväisenä ja Amanda olisi voinut vannoa, että ori luki hänen ajatuksensa: ennen kulmaa ruunikko oli siirtynyt ravaamaan kauniisti koottuna niska korkealle kaartuneena.

Kaikki oli täydellistä, eikä Amandalla ollut tarvetta kyseenalaistaa virheetöntä ratsastusta tai ihmetellä yksityiskohtien puutetta. Hänhän oli Amanda Sokka - keskinkertaisuudella ei ollut sijaa hänen elämässään.

"Amanda?"

Maneesin seiniä pitkin kiirivä miehen ääni saavutti ratsukon, mutta se oli silti kaukainen ja soljuva - kuin tyynen järven pinnalle pudonnut yksinäinen pisara ennen sadekuuroa.

"Amanda!"

Nyt nainen oli varma, että joku puhutteli häntä. Täällä, muuten täysin hiljaisessa ja tyhjässä maneesissa. Amanda siristeli silmiään hämärässä. Nainen ei ollut tajunnut valaistuksen vajaavaisuutta kuin vasta nyt. Yksi spottivalo piirsi teräväreunaisen valaistun alueen ratsastusareenan keskustaan.

Keskustaan, jonka valokiilassa seisoi mies. Daniel Susineva.

Amanda henkäisi syvään.

"Daniel, mitä sä oikein pelleilet?" nainen kivahti kovaan ääneen kaukana seisovalle tummaan pukuun pukeutuneelle miehelle. Oliko Danielilla kädessään... ruusu?
"Hitto soikoon, onko joku kuollut?"

"Amanda, olen aina rakastanut sinua", Danielin ääni oli pehmeä. Ei limainen, ei vitsaileva, vaan totinen ja vilpitön.

Ruusupeti pitkäaikaisen kilpakumppanin jalkojen alla oli kuin meri. Nainen näki sen nyt, kun Capu oli liitänyt täysin huomaamatta Danielin viereen. Amanda tuijotti ruunikon orin selästä miestä, jonka kasvoja oli vaikea hahmottaa. Tunnustus oli vetänyt maton naisen jalkojen alta, joten paljon olennaisempien kysymysten sijaan (kuten millä todennäköisyydellä tämä kaikki oli totta) hän alkoi miettiä omia tuntemuksiaan Danielia kohtaan.

"Daniel", Amanda yritti aloittaa hiljaa, mutta mies painoi sormen huulilleen ja hymyili vienosti.

"Kuuntele Amanda", Daniel käveli lähemmäs ja tarttui naista kädestä. "Se on totta, olen rakastanut sinua ensikohtaamisestamme asti. Olet täydellinen, en muuttaisi sinussa mitään, ja jos en saa sinua, en halua enää elää - olet kaikkeni."

Amanda ei pystynyt sanomaan mitään. Tätähän hän oli odottanut koko pienen ikänsä - miestä, joka rakastaisi häntä omana itsenään. Daniel oli vieläpä toteuttanut rakkaudentunnustuksen romanttisimmalla mahdollisella tavalla: valtava määrä ruusuja, kynttilöitä ja musiikkia. Mistä ne kaikki olivat edes peräisin?

"Tiedän, että olet Mikaelin kanssa, mutta en voi pitää tätä kaikkea enää sisälläni. Minun on saatava sinut."

Daniel kaivoi taskustaan pienen samettisen rasian.

"Amanda Sokka, tuletko vaimokseni?"

---

Amanda havahtui haukkoen happea ja nousi rivakasti istumaan. Naisen otsalla helmeili pieniä hikipisaroita. Satiinilakanoiden pehmeys paljaita jalkoja vasten tuntui miellyttävältä, mutta Amandan sisällä kuohui.

"Onko kaikki hyvin?" Mikael seisoi vaatekaapin edessä ja katsoi tyttöystäväänsä kohottaen huolestuneena kulmiaan. Vaaleahiuksinen mies veti harmaan bleiserin kauluspaitansa päälle ja käveli istumaan sängynreunalle. "Näitkö pahaa unta?"

Perijätär nyökytteli, sulki silmänsä ja hukutti kasvot käsiensä taakse piiloon.
"Mm-m."

"Raukka", Mikael nappasi blondin kainaloonsa ja suukotti tämän villejä aamukutreja.

Siistiksi laittautunut mies ymmärsi poistua omille asioilleen, kun Amanda ei osoittanut halua keskustella unesta. Nainen kuunteli huoneiston oven kolahtavan ja kaatui selälleen sänkyyn. Perijätär tuijotti kartanon kattoa ja puri huultaan. Mikael, hänellä oli Mikael. Mikä mauton pila oli nähdä romanttista unta Danielista?

Ei, mauton pila oli liian lievä ilmaisu kuvaamaan tätä katastrofia. Uni oli ollut nöyryytyksen huippu.

Mutta entä jos kyse olisikin alitajunnasta, joka oli keksinyt, että Daniel todellakin tunsi häntä kohtaan jotain muutakin, kuin vain ammatillista kilpailuvieettiä. Oliko Amanda ollut sokea ja ohittanut kaikki ilmiselvät signaalit Susinevan kiinnostuksesta?

Amanda vilkaisi kännykkäänsä. Hitto, kolmen tunnin päästä hän olisi oikeasti Capun kanssa Danielin valvovan silmän alla.

Nuoremman perijättären asunnosta kaikui vaimea, mutta silti yllättävän korkea ääni, kun Amanda kiljui tyynyynsä.
kirjoittaja Amanda S.
lähetetty 03.02.19 16:29
 
Etsi: Spin off
Aihe: xoxo Amanda Sokka
Vastaukset: 3
Luettu: 485

Takaisin alkuun

Siirry: