Beach Party (CUP after ride K18)

Mä kuulin edelleen mun sydämen sykkeen mun korvissa, vaikka tilanne olikin jo rauhoittunut. Mä olin juonut mun olueni loppuun ja viedessäni tölkkiä keräysastiaan Anton oli ehtinyt jo kaivaa mulle uuden esiin. Mä hymyilin sille. Huomaavainen.

Anton sanoi haluavansa lähteä ja mun sydän jätti yhden lyönnin välistä. Avasin oluen ja katsoin sen reiästä nousevaa vaahtoa, kun mies vaipui omiin mietteisiinsä. Meillä oli vissiin sama ongelma – minne hittoon me mentäisiin.

Jälleen kerran mun rikoskumppanin järki leikkasi nopeemmin kuin mun – tosin tässä suhteessa sillä oli kyllä selkeä etulyöntiasema, koska me liikuskeltiin sen kotikentillä. Mun ainoa vaihtoehtoi ois ollut varata meille joku privaatti hotellihuone jostakin lähialueelta, mutta se ois ehkä ollut jo vähän liikaa, varsinkin näin yhden illan jutun suhteen.

Tai no mistä mä tiedän, vaikka sen olisin tehnytkin, ellei Anton olisi saanut älynväläystä ja soittanut jollekin kaverilleen.

“Kenen kanssa sä puhuit?” mä kysyin silmät ammollaan Antonin lopetettua puhelun. “Apua, et kai vaan kenenkään tutun --”

“Ei ei ei, ei hätää”, Anton nauroi ja tarttui mua käsivarresta. “Kaikki hyvin. Et sä tunne sitä. Eikä se sua.”

Mä rauhotuin ja virnistin varovaisesti Antonille. Sen katse oli jotenkin niin lämmin ja turvallinen, ettei mua yhtäkiä jälleen kiinnostanutkaan, kenen luokse me oikein edes oltiin menossa.

“Mun pitää ehtiä huomenna brunssille”, mä sanoin hihitellen sen jälkeen, kun Anton oli ensin kerännyt tavaransa (oluensa) ja mä olin tarttunut sitä käsikynkkään. “Se on huomenna aamulla.”

“Kyllä sä ehdit”, Anton sanahti äänessään kovin miehinen ja itsevarma sävy. “Meillä on tässä kuitenkin yö aikaa.”

Kylmät väreet kulkivat mun läpi samaan aikaan kun me päästiin ovelle, ja kun Anton varmisti, halusinko oikeasti lähteä sen matkaan, ja ennen kuin loungen ovi sulkeutui, mä vedin Antonin itseäni vasten nopeaan suudelmaan.