Kesäpäiväjatkot

28.06.2020 - Kesäpäivänseisauksen After ride

Kilpailukutsuun

Kaikki osallistuneet ratsastajat tukijoukkoineen saavat halutessaan osallistua kilpailuiden jälkeen järjestettäviin after rideihin. Tällä kertaa vietetään kesäpäivää niin, että sunnuntainen päivä aloitetaan pitkällä, palauttelevalla maastolla. Tarvittaessa ratsuletkaa jaetaan pienempiin osiin. Maaston jälkeen hevoset viedään laitumelle (tai orien ja ulkopuolisten tapauksessa esimerkiksi Auburniin), ja ratsastajat jatkavat päivän viettämistä Sokkien omistamalla saunalla. Sauna on lämmin, Kallajärvi kylmä ja grilli kuumana! Ratsastajat saavat myös osallistua pelkkään maastoon tai illanviettoon.
Tervetuloa osallistumaan!

Roolipeli on avoin kaikille.

Tarjoilut ja saunavuorot
17-20 Koivun Majatalo toimittaa saunalle salaattibuffetin, josta kukin voi kasata oma ruokaisan salaattinsa. Leipänä yrittivoipatonkia (myös gluteenittomana).
- Jälkiruuaksi/naposteltavaksi vesimelonia, mansikoita, viinirypäleitä, keksejä sekä sipsejä ja pähkinöitä
- Ruokajuomana vissyä ja makuvesiä, kahvia ja teetä

18-19 naisten saunavuoro
19-20 sekasaunavuoro (uima-asu pakollinen!)
20-21 miesten saunavuoro

21--> Grilli kuumana. Tuo omat grillattavasi!

Illanviettoon saa tuoda omia alkoholijuomia, mutta ryyppäjäisiksi näitä ei ole tarkoitettu. Villimmät jatkot jossain ihan muualla sitten kiitos! Seuraleikit ja pelailut toki sallittuja.

Saunalle pääsee lyhyintä reittiä, kun lähtee kylältä tullessaan tallin parkkipaikalta vasemmalle (laidunta kohti) ja kääntyy oikealle laitumen jälkeisestä tienhaarasta. Saunarakennus on Kallajärven rannalla ja laiturin päästä voi hypätä huoletta suoraan viileään järviveteen vilvottelemaan. Saunarakennuksen vieressä Ratsastuspuiston puolella on mökkirakennus, jossa on avoimen pohjaratkaisun tupakeittiö, wc, suihku ja makuuhuone.
Saunarakennuksesta löytyy saunan lisäksi pukuhuone, wc ja etuterassilla käytännöllisen kaunis kesäkeittiö.

---

Sarah nojaili coronapullo sormiensa välissä laiturin päässä olevia portaita vasten. Rusketus oli tarttunut naisen jo valmiiksi oliivinsävyiseen ihoon tiukasti, olkaimeton kesämekko paljasti narutopin jättämät vaaleat viirut tämän olkapäissä. Järviveden pinta väreili jalkojen pyörittäessä viileää vettä ympärillään, auringon pistellessä lämpimästi ihoa vasten.

"Aika täydellistä", Sarah lausahti aurinkolasiensa takaa ja vilkaisi vieressään istuvaa lippispäistä Robertia hymy huulillaan. Toisen silmät oli myös peitetty aurinkolaseilla, mutta ne olivat valuneet sen verran alas nenänvartta pitkin, että Sarah saattoi nähdä vilauksen sinisestä. Robertin olutpullo oli puolet tyhjempi, mitä Sarahin, vaikka ne oli molemmat avattu samaan aikaan.
"Mmh", mies mumahti epämääräisesti, paljaat varpaat huomattavasti varovammin vettä koskien, pullo janoisia huulia vasten kallistuen.
Kai siihen olisi riittänyt hyvin #kesäjakärpäset, jos joku olisi jaksanut jakaa hetken instagramiin sillä hetkellä.

Sarah vilkaisi laituria kohden kävelevää hahmoa ja nyökkäsi tervehdyksen heitä iloisesti lähestyvälle Viljalle. Oli ollut mukava kuulla, että nainen oli tullut jäädäkseen, ainakin kesän ajaksi.
"Hei", Sarah tervehti kilpakumppaniaan, joka syleili kolmea avaamatonta pulloa käsivartensa ja kehonsa välillä.

Konna oli ollut elementissään päästessään palauttelevalle maastoreissulle. Liikettä orista oli irronnut vielä päivä kisojen jälkeenkin, eikä Vilja ollut tohtinut moittia oria, joka oli liidellyt toiselle sijalle vaativassa A:ssa. Tulos oli ollut heidän ennätyksensä, eikä Vilja olisi villeimmissä unelmissakaan uskaltanut toivoaa maagisen 70 prosentin rikkomista sillä tasolla vielä tällä kaudella. Liikettä oli toki irronnut jo ensimmäisessäkin startissa, mutta Vilja oli saanut viritettyä ratsunsa täyteen vireeseen vasta toiseen luokkaan.

"Moi!" Vilja hihkaisi taiteillen hikoilevia, liukkaita pulloja sylissään perille saakka. Laituri kopisi tytön sandaalien alla ja kukkamekon helma heilahteli tomerien askelten tahdissa.
"Ajattelin, että te loppasuut kaipaatte jo lisää juotavaa. Toivottavasti nää ylipäänsä on teidän enkä vienyt juuri jonkun viattoman ainoita kaljoja", nainen virnisti kumartuen varovasti niin pullojen kuin mekkonsa helmankin puolesta laiturilla istuvaa kaksikkoa kohti.

"Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa", Vilja huokaisi avattuaan Solinsa, jota varten ei ollut sillä kertaa viitsinyt ostaa limeä. "Ja Kalla! Mikä paikka kesälle. Ihan mahtavaa, että päästiin tänne kesäksi. Kippis sille."

Vilja oli juuri ojentanut pullonsa, kun naisen kulmakarvat nousivat ylös.
"Ja HEI - kippis kisasuorituksille! Aikamoista, että me sijoituttiin kaikki", Vilja kertasi leveä hymy huulillaan. Kolmikko oli sijoittunut peräkkäisissä luokissa, Sarah siinä ainoassa, jossa he kaikki kolme olivat ratsastaneet.

"Soita sitten, kun pitää tulla hakemaan", Antonin äiti oli todennut jättäessään poikansa kyydistä. Blondi oli nyökännyt, luvannut soittaa ja vannoi, ettei viipyisi pitkään saunailtamissa, sillä heillä olisi aamulla aikainen herätys. Anton kun lähtisi muutamaksi viikoksi Kainuun suunnille.

Mies katseli vähän eksyneen jännittyneenä ympärilleen. Aliisaa ei näkynyt... Onneksi.
Huru oli maininnut, että ehkä mahdollisesti toisi sen Hauskan Seuran / Tyttiksen / Deittinsä näytille juurikin näille after rideille ja juurikin siitä syystä Anton oli harkinnut, tulisiko itse paikalle ollenkaan.
Melkoisen ristiriitaiset fiilikset oli, sillä tietenkin hän halusi nähdä, millainen tämä Aliisan tyyppi oli, mutta toisaalta ei halunnut nähdä sitä ollenkaan. Poissa silmistä, poissa mielestä... Ainakin melkein.

Mies närppi vähän salaattia ennen kuin bongasi kolmikon laiturin päässä ja päätti liittyä seuraan välittämättä siitä, ettei häntä sinnekään kaivattaisi.
Sarah varmasti halusi olla Robertin seurassa kaikessa rauhassa siitäkin huolimatta, että siellä joku toinenkin nainen istuskeli.

Anton avasi kaljatölkkinsä ja lompsi sitten laiturille.
"Terve", mies mutisi mallaillessaan ahterinsa laiturin reunalla ja heilutteli kättään tervehdykseksi jokaiselle paikalla olijalle.

Matilda tunsi itsensä alipukeutuneeksi korkeavyötäröisissä shortseissaan ja topissaan nähdessään vilahdukset mekoista, joihin pukeutuneet naiset - Sarah ja joku muu - istuivat laiturilla. Tuntui ylipäänsä oudolta olla kartanon mailla muissa kuin ratsastusvaatteissa varsinkin, kun päivä oli aloitettu yhteisellä maastolla. Matildan valinta ratsusta oli osunut Zeliaan, joka sieti muita hevosia Sipsiä paremmin ja joka oli käyttäytynyt varsin hyvin kuumuuden raukeuttamana.

Salaattipöytä näytti houkuttelevalta. Matilda kasasi itselleen annoksen ja istui lähimmälle vapaalle paikalle tehden tilaa myös Jesselle. Tunnelma oli seesteinen ja peilityyni järvi näytti houkuttelevalta.
"Mennäänkö sekasaunaan?" Matilda mumahti vilkaisten Jesseä. "Sarah puhui aiemmin, että täällä on erilliset vuorot. Päästäisiin yhdessä uimaan."

Matildan huulilla kävi nopea hymynkare, joka oli osoitettu vain Jesselle. Naisen katse lipui hetkeksi laiturinnokkaan, jossa istuva porukka ei ollut vielä reagoinut heihin.

Jesse hätisteli lautaselleen pyrkivää kärpästä kauemmas kulmat kurtussa, mutta hänen kasvot sulivat hymyyn Matildan kysymyksen kuultuaan.
Miehen ensimmäinen lomaviikko oli kulunut kisatohinoiden ympärillä eikä se kyllä Jesseä haitannut ottaen huomioon, miten hyvin heillä oli Inkan kanssa mennyt. Ensi viikon saisi Inkakin pitää vähän lomaa, sillä miehellä oli Sofia eikä hänen luottoratsastajansa (Ava ja Anton) päässeet tammaa liikuttamaan.

"Mennään vain, saunomaanhan tänne tultiinkin", Jesse vastasi Matildalle ja keskittyi sitten hetkeksi salaattiannoksensa tuhoamiseen.
Koko alkukesä oli ollut yllättävän helteinen eikä tämäkään päivä poikkeus ollut. Hikisen maastolenkin jälkeen ajatus peseytymisestä sekä järveen pulahtamisesta oli erittäin houkutteleva.

Sarah naurahti Viljalle ja otti vastaan oluensa kiitoksen kera - ainahan sitä voisi kaupasta lähteä lisää hakemaan. Robert näytti jostain syystä vähän aiempaa nyrpeämmältä, mutta nainen ei ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa analysoimaan ilmeen kehitystä Viljan jatkaessa kippistelyillä. Vaikka voitto oli aina voitto, Sarah oli tyytyväinen Lefaan heidän saadessa valkoisen ruusukkeen ruunan suitsiin vaativan luokan palkintojenjaossa.

"Salud", Sarah hymähti ja kilautti vanhaa pulloaan bruneten pulloa vasten.
"Konna näytti ihan mielettömältä A:ssa eilen", nainen kehaisi leveä hymy huulillaan. Ehkä Robertkin saisi taas kisaamisesta otteen, kun miehen vastustajat lisääntyisivät Kallassa - ainakin kesän ajaksi. Sarah vilkaisi uudelleen Robertia, juodessaan uuden siemauksen oluestaan.

Seljavaaran tulo heilutti laituria, tämä asettautui istumaan, jokin toisen eleissä oli melko varautuneen oloista.
"Hei Anton", Sarah tervehti.
"Mikset sä ollut maastoilemassa?"

"Se myös tuntui ihan mielettömältä", Vilja myönsi hymyillen ja antoi onnellisuuden paistaa kasvoiltaan. Oli ihana jakaa onnistumisia etenkin, kun naisen kisareissuilla yleensä mukana oleva Aino ei nyt ollut paikalla jakamassa niitä.

Viljan kasvoilla oli utelias hymy, kun tämä vastasi laiturille pölähtäneen mieshenkilön tervehdykseen. Ennen kuin Vilja ehti edes miettiä esittäytymistä, Sarah oli jo paljastanut tulijan nimen: Anton.
"Moi Anton", Vilja hymyili. "Mä oon Vilja, virallinen kesähessu. Säkin taidat olla tallilaisia?"

Tiedustelun jälkeen nainen jäi katsomaan Antonia edelleen sama, utelias ilme kasvoillaan ja siemaisi juomaansa. Pullo tuntui liukkaalta Viljan sormissa ja tämä oli juoda ohi suunsa, jonka johdosta oluen sivistynyt juominen päätyi huvittuneeseen nauruun, kun nainen pyyhki olutpisaroita leualtaan.

Salaatin syötyään Matilda oli edelleen hämmentynyt laiturin nelikosta, joka ei ollut noteerannut heitä lainkaan. Sarahilta ja Antonilta nainen olisi odottanut jonkinlaista tervehdystä, koska epäsosiaalisuudestaan huolimatta pysyi kaksikolle lojaalina edes jokapäiväisten tervehdysten muodossa.

"Valmis?" Matilda hymähti ja sipaisi Jessen käsivartta. Tummat silmät katsoivat miestä haastavina, eikä nainen aikaillut laskettuaan tyhjät astiat käsistään: sormet näpersivät shortsien vyötärön auki ja antoivat niiden pudota alas paljastaen mustan bikinialaosan.

"Viimeinen vedessä jää jalkahieronnan velkaa", Matilda ilmoitti miesystävälleen silmät haastavasti siristyneinä ja hymyili vähän. Naisen sormet nappasivat penkin reunalla nököttävästä kangaskassista pyyhkeen ja jalat lähtivät kuljettamaan tätä kohti rantaa. Matilda onnistui ulkoistamaan itsensä topista vauhdissa ja jätti vaatekappaleen pyyhkeen viereen laiturin reunalle.

"Moi - ja anteeksi", nainen hymähti katse Sarahissa, johon sai näköyhteyden ensimmäisenä, ja laski itsensä sujuvasti veteen aivan Antonin takaa toivoen, ettei räiskyttäisi vettä nelikon päälle.

Anton hörppäsi olutta, pyyhkäisi suupieltään ja kohautti harteitaan.
"Ei ehtinyt ku se äiti on kylässä", mies vastasi Sarahille pidätellen pinnalle puskevan röyhtäyksen sisällään. Ei ehtinyt eikä kyllä huvittanutkaan.

"Terve vaan", blondi siirsi katseensa Sarahista siihen johonkin kesähessunaiseen ja hymähti huvittuneena.
"Joo, oon", Anton nyökkäsi. "Vilaa vuokraan... Sitä mustaa estetammaa."

Supliikkimiehiä kun oli niin ei hän oikein osannut jatkaa juttua siitä yhtään pidemmälle, katsoi vain kuinka Vilja "porsasteli" oluensa kanssa, naurahti ja vei oman tölkkinsä huulilleen.
Ainakaan tämä tyyppi ei vaikuttanut niin heinäseipään nielleeltä niin kuin Sarah ja Robert, jotka tuntuivat aina mököttävän jostain syystä. Tai no, lähinnä Robert. Sarah vain hetkittäin.

Matilda ilmestyi paikalle, pulahti jorpakkoon ennen kuin Anton ehti edes kunnolla tajuta, että violettihiuksinen nainen oli ollut siinä ja varoi ettei jäisi tuijottamaan vähissä vaatteissa pulikoivaa naista liian pitkään. Siitäkin syystä, että tiesi kuka naista seuraisi...

"Valmista", Jesse vastasi iloisesti, hieroskeli tyytyväisenä vatsaansa eikä oikein ennättänyt reagoimaan Matildan vaatteiden vähenemiseen mitenkään.

"Varaslähtö!" mies ähkäisi, kun jalkahieronnasta ilmoittava nainen olikin jo puolivälissä matkaa. "Ei tuota lasketa!"
Jesse ei pitänyt kiirettä omien vaatteiden riisumisen kanssa, koska peli oli jo menetetty eikä häviäjän osuus yhtään huonokaan ollut.

"Hei", Jesse tervehti laiturilla istuskelevia ihmisiä ennen kuin liittyi Matildan seuraan veteen.
"Tuletko Anton saunaan?" hän kysäisi blondilta, joka tyypilliseen tapaansa vain kohautti harteitaan ja mutisi jotain ihansamaa. Jesse oli kyllä pistänyt merkille kaverinsa pitkäaikaisen alakulontapaisen, muttei ollut kysellyt sen enempää asiasta.
Kertokoon jos haluaisi.

Vesi oli kylmää, kylmempää kuin väljähtänyt olut Robertin pullossa. Viljan ja Sarahin kevyt keskustelu kaikui enemmän kuuroille korville pojan vetäessä pitkälleen, laituri kova sen selän alla ja karhea pään alle ristittyjä käsivarsia vasten.

Virallinen kesähessu, sen se sentään sai kiinni. Mitä lie tarkoittikaan, poika tuumasi ja veti päästä karanneen lippiksen enemmän otsalleen kuin varjoksi. Se keikkui satunnaisesti olemattoman kesätuulen osuessa laiturin nokkaan, mutta muuten ilma tuntui kuin seisovan, raskas ja armoton kallalaisten ympärillä.

Laituri heilui uusien askelten mukana, ja Robertkin nousi kyynärpäidensä varaan, lippiksen takaisin takaraivolleen korjaten. Vedessä huljuvat varpaat saivat osakseen kevyitä aaltoja Matildan rikkoessa järven pinnan ensin. Jesse meni perässä, koska minne ikinä purppuratukkainen Matilda eksyikään, mies seurasi aina perässä. Robert kallisti päätään pulikoivalle kaksikolle, kurottautui kohti tyhjäksi ennättänyttä pulloaan ja ravisti jämiä sen pohjalla huokaisten.

“Ei sulla Anton olisi kaljaa siinä ylimääräisenä?” se kysyi Viljan selän takaa. Vaaleaverikkö heilautti vain omaa pulloaan ilmassa, sekin äänestä päätellen jo miltei tyhjillään, ja poika huokaisi. Se veti jalkansa vedestä, tepsutteli paljain jaloin shortsit kahisten takaisin tarjoilujen ääreen ja valikoi pienen pohdinnan jälkeen kulhonsa täyteen fetajuustoa ja vesimelonia. Kylmä kalja kainalossa se raahautui takaisin laiturille, ja asettui juuri siihen väliin missä oli ollutkin. Jollain kummallisella tapaa sitä ei lainkaan haitannut kököttää siinä, Viljan ja Sarahin välissä, varpaat vedessä uiden.

“Meneekö teillä laitumille miten? Hevoset”, poika kysyi poissaolevana hiljaisuuden keskelle, napsien fetajuustokuutioita kulhostaan. Kaljapullon se korkkasi laiturin reunaan, pullonkorkin taskuunsa sulloen. Lasi hikoili jo, mutta niin hikoili kaikki muukin. Sitten, kuin hetken mielenjohteesta, se lisäsi: “Harry menee seuraavasta kiimasta klinikalle. Tehtiin Merikannon kanssa sopimus Vargasin käytöstä.”

Vilja oli yllättynyt, kun kaksikko, nainen ja mies, olivat pulahtaneet järveen kuin he eivät olisi istuneet parhaimmalla mahdollisella kyttäyspaikalla. Ilme violettihiuksisen naisen kasvoilla ei värähtänytkään, kun Vilja hymyili tälle ystävällisesti katseiden kohdatessa.

Robert alkoi puhua hevosten laidunpaikoista.
"Konna ehti olla heti alkukesästä pari viikkoa. Nyt sillä ei enää ole mahdollisuutta, mutta se vaikuttaa ihan tyytyväiseltä tarhassakin - se niin nauttii uusista ympäristöistä", Vilja kertoi. Konnasta puhuminen sai naisen poikkeuksetta hymyilemään ja ajatus loppukesästä Kallassa aiheutti Viljassa vain positiivista väreilyä.

"Mitä?? Teetätkö sä sillä varsan?" Vilja ähkäisi yllättyneenä. Naisen silmät olivat laajentuneet eikä tämä edes yrittänyt peitellä hämmennystään, joka ilmeni selkeänä, pysähtyneenä ilmeenä tämän kasvoilla.
"Merikannon? Siis senkö, joka valmentaa täällä päin? Mistä sä tunnet sen – oletko ratsastanut sen opeissa? Miten sä... Miten teidän treenit? Ja kisaaminen! Aiotko sä etsiä jonkun toisen ratsun, vai miten", Vilja papatti niin vauhdilla, että naisen oli lopulta hiljennyttävä vetämään henkeä.

"Ciaaaaaoo!!" kajautin niin kuuluvasti kuin pystyin, ja kyllähän minä pystyin.
"Miten meneeee? Come stai, Sarah? Che pasa? Anton my man!"

Anton näytti punehtuneelta ja pakoili kai katsettani – törkeää, vaikkakin tervehdys oli ehkä vähän liioiteltu ja dramaattisesti esitetty. Sarahkin oli asteen verran vaivautunut, mikä näitä vaivasi?? Yritin sentään käyttää vähän espanjaa.

"Hellohello mister Harrington", lisäsin vielä jatkoksi, kun tunnistin laiturilla löhöilevän olion lippalakista. Se tervehdys oli kuitenkin edellisten vastaanottojen latistama. Uudelle naamalle nyökkäsin ja siristin. Ei tässä nyt ystäviksi ehditty ryhtyä. Uimareille vilkutin coolisti (varuiksi, jos vaikka olivat tärkeitä), en ehtinyt tunnistaa takaraivoja koska tuli keskeytys.

"Hei, neiti! Odota!!!"
Se oli hieman hengästynyt Penna. Tai, no, jättimäinen yksisarvista esittävä uimadonitsi, jonka takana oletettavasti keikkui Penna. Neidittelyn sävystä en pitänyt. Olisi kiukutellut Isbelle, sehän se käski Pennan kuskaamaan kun valitin pitkää kävelymatkaa mökille.

"Ai! Mahtavaa! Laita se tonne!" käskytin, sillä Pennaan oli loppuviimein ohjelmoitu sellainen ääritottelevainen tila, jonka Isabella oli ystävällisesti käynnistänyt. Tästä piti ottaa ilo irti, ja sitä paitsi, olin nyysinyt Isabellan päheät mustat aurinkolasit. Niiden takaa ei paljon viviennejen naamoja edes näkynyt. Suorastaan tunsin, miten olin muuttunut perijättäreksi itsekin. Äänestä tuli leuhka, asento oli ylväs ja oi, etusormenikin ojentui aiempaa aristo..kraattisemmin, kun osoitin Pennalle käskevästi rantaviivaa (ja päähän pulpahteli aristokraattian kaltaisia hienoja sanoja!!).

Sitten mä hipsutin peremmälle laiturille ja varmaan mun kävelykin oli hienompaa kun oli nämä tuhannen taalan plehat. Katselin Pennan ripeää poistumista ja vähän jo odottelin, että kukahan onnittelisi ensimmäisenä. Ehkä kaikki? Kilpaa keskenään? Odottavan aika oli tosiaankin pitkä! Melkein jo tutisin maireuksissani!

Maastossa en ollut mukana, koska pirun Pontukselle oli sopinut (vähemmän yllättävästi) vain yksi työskentelypäivä viikonloppuun. Jahtauksen aiheuttamat hiet kutittelivat edelleen tukkapehkon alla, mutta ei auttanut. Poni oli sentään tanssinut meille ruusukkeen – sitä paitsi, ennemmin tai myöhemmin (mieluusti valmennuspäivänä jos sain toivoa) se tahtoisi ruoholle vaihtelua, ja sittenpä saisin sen saalistettua lahjuksin. Tai ehkä tulisi oikein kova sadepäivä! Tai kaikki muut haettaisiin sisälle!

Aliisa oli myöhässä, mikä ei ollut sikäli yllättävä asia, mutta perustelu oli outo.
Kissa on vielä levoton, autan sitä asettumaan.
”Mikä kissa”, Josefina kysyi Rasmukselta, joka pysäköi juuri autoa Auburnin parkkipaikalle. Autojen määrästä päätellen kuuma sauna ja viileä järvi olivat houkutelleet paikalle ainakin jonkun verran kesämielistä väkeä.
”Mitä?”
”Aliisa sanoo että kissa on levoton eikä se voi vielä tulla.”
”Sehän nyt voi puhua mistä vaan. Eikö se aina käytä kiertoilmauksia. Hei, mun on pakko käydä tarkistamassa jätinkö laturin kaappiin, mutta mene sä jo edeltä”, Rasmus ehdotti, ja niin pariskunta lähti eri teille: toinen suoraa päätä rantaan ja toinen tallin kautta kiertäen.

Josefina saapui juhliin yksin ja kohtasi välittömästi vanhan tutun ongelman. Kun muut löhösivät jo niin mukavasti porukoissaan, tuntui seuraan liittyminen pelottavasti tuppautumiselta, mutta yksin notkuminenkin olisi ehkä näyttänyt typerältä. Nopean, syvän hengenvedon verran Josefina karaisi itseään ja asteli sitten muiden seuraan.

”Heej”, hän tervehti, eikä kuuluvasti mutta huolehtien varmimmaksi vakuudeksi hymyllä siitä että kaikki kokivat tulleensa tervehdityiksi. ”Joko te uitte? Saunoitte?” Sauna-aiheista smalltalkia saunajuhlissa – mitäpä sitä muutakaan.

Yksi porukasta oli muita vieraampi, ja Josefinan aivot löivät tyhjää. Olivatko he tavanneet ennen? Oliko esittäytyminen vielä tarpeen? Olisi käytöstavatonta olla muistamatta toista, jos he jo olivat aiemminkin jutelleet. Lopulta Josefina ei uskaltanutkaan tehdä aloitetta siinä pelossa, että tulisi nolatuksi muiden edessä, vaan kysyi ennemmin Robertilta:
”Aliisa sanoi, että myöhästyy koska kissa on levoton. Mikä kumman kissa? Ei kai teillä ole sellaista?”

Robertin ilme ei näyttänyt sellaisen ihmisen ilmeeltä, joka tietää omistavansa kissan ja on valmis kertomaan siitä kaikille.

Tuntemattomamman tyypin ilme tai ehkä enemmän sen asento sen sijaan näytti siltä, että hänellä oli ehkä ollut juttu kesken Robertin kanssa. Yläkroppa oli yhä vähän kääntyneenä purtsilaisen puoleen. Josefina kauhistui.
”Ai, anteeksi! Oliko teillä joku kesken, en tarkoittanut keskeyttää. Kissa-asia vain... mietitytti.”

Matilda oli uinut kauemmas tietäen, että Jesse seuraisi perässä. Vesi tuntui viilentävältä, muttei kylmältä.
"Meidän pitäisi uida useammin", nainen mutisi jääden kellumaan hetkeksi selälleen.

Viivin ääni sai Matildan katseen kääntymään terävästi rantaan. Nainen tunnisti kävelevän yksisarvisen Pennaksi ja kurtisti kulmiaan.
"Tuliko se valvomaan Viiviä?" Matilda mumahti puoliksi Jesselle, puoliksi itselleen, eikä tuntenut oloaan enää läheskään yhtä rentoutuneeksi.

"Lähdetäänkö saunaan?" Matilda ehdotti kiedottuaan kätensä Jessen ympärille. Vedessä naisen oli helppo ripustautua miehen ripustautua miesystävänsä reppuselkään päättäen, ettei hyväksyisi kuin myöntävän vastauksen.

"Joo", Robert vastasi yksioikoisesti ja rapsutti vähän mahaansa. Se antoi katseensa seurata järvessä satunnaisin vedoin uivaa pariskunntaa ja käänsi sitten katseensa Viljaan, ja se virnisti, hammasrautojen aikoinaan suoristamat hampaat auringonvalossa kuin hohtaen.

"Ja just sen Merikannon, ja en, hmm, en mä sitä sillä tavalla tunne. Kerran kävin jossain valmennuksessa, vuosia sitten, mutta se valmentaa joitain täällä. Sarahia", poika vastasi ja jätti tarkoituksella viimeiset, ja ehkä samalla ne kaikista oleellisimmat kysymykset täysin vastaamatta, sillä paikalle kajahti Viivi. Mister Harringtoniksi kutsutuksi tuleminen ei jostain syystä ollut se kaikista kummallisin asia Viivin paikallesaapumisessa.

Porukka laituri seurasi tarkkaan Pennaa ja Pennan raahaamaa... asiaa. Valtava yksisarvinen löysi tiensä järveen ja Viivi tepasteli laiturille tapansa mukaan rehvakkaasti, ja Robert oli jo avata suunsa kyseenalaistakseen massiivisen uimalaitteen kunnes--

"Kissa?" Robert toisti miltei äyskähtäen, sitten mumisi enemmän itselleen. "I swear to God, if she's talking about..."

Josefinan huolestunut katse seilasi Viljan ja Robertin välissä, ja tietenkin se kiirehti pahoittelemaan, koska se oli Josefina Rosengård. Robert väänsi kasvoilleen ystävällisimmän hymyn mitä kykeni, katsahti Viljaa ja totesi. "Ei tässä kai mitään keskeytetti. Puhuttiin kesälaitumista."

"Niin pitäisi", Jesse vastasi ja vilkaisi laiturin suuntaan. Muita ei vedessä näkynyt ja mies pohti mielessään, jättivätkö muut pulahtamisen välistä laiturilla istuvan porukan vuoksi vai eikö ketään muuta vain huvittanut uida.
Veteen ilmestynyt yksisarvinen kuitenkin kieli siitä, että ainakin joku (todennäköisesti Viivi) suunnitteli pulahtamista.

"Lähdetään vain", mies myönteli ja lähti sitten Matilda reppuselässään kohti laituria.
Vähän ennen laiturin reunaa, Jesse siirsi kämmenensä Matildan jalkapohjien alle ja onnistui näin heilauttamaan naisen kaaressa pois selästään.
"Viimeinen saunassa joutuu hieromaan voittajan hartiat", mies virnisti kammetessaan itsensä laiturille, nappasi pyyhkeensä Antonin vierestä ja lähti saunalle.

Muitakin saunojia oli lauteilla, mutta he lähtivät vilvoittelemaan aika pian sen jälkeen kun Matilda ja Jesse olivat paikalle saapuneet.
Mies heitti löylyä, nojautui seinää vasten ja katsahti vieressään istuvaa naista.
"Oletko miettinyt sitä työtarjousta?"

"Ha! Ai Aliisalla on kissa! Kyllähän sille sellainen oikeastaan sopii", pohdin osallistuen törkeästi aikuisten keskusteluun. Aliisassa oli tiettyä mahtavaa noituutta, jonka kaveriksi kissa olisi kyllä oiva. Jatkoin vielä: "Tosin mä olen aina ajatellut sille papukaijan. Olisipa huippu!'

Onnitteluja ei kuulunut.

Höh.

Vieläkääääään.

Niinpä mä kuoriuduin yhdellä heilautuksella kesämekostani ja tunteettomasti viskasin Isben lasiparat pinon päälle. Uimapukuni oli kenties nolo, mutta näyttävä!! Italian mummu oli ostanut sen. Punainen kokouikkari valkoisella pallokuosilla ja hieman hörhelöä – aika kamalaa, oikeastaan, mutta mitä väliä sillä lopulta oli?? Antaa kalojen kauhistua.

Ja sitten mä hyppäsin veteen. Pommilla, tietenkin.

Anton kuunteli muiden jutustelua puolella korvalla, mainiten jotain kuinka Vila ainakin hänen osaltaan saisi pari viikkoa lomaa, tuijotteli jonnekin ulapalle kaljaansa hiljakseen nautiskellen ja yritti olla näyttämättä kovin nyrpeää naamaa Viivin äänen kuullessaan.

Jusua hän sentään moikkasi pienellä nyökkäyksellä ja tuhahti huvittuneena naisen puhuessa jotain Aliisan kissasta.
"Taitaa puhua siitä tyttöystävästään", mies murahti lopulta yrittäen hioa viimeisestä sanasta pahimman kärkkäyden pois.
"Tai sitten jostain sen tyttiksen löytöelukasta."

Kalja loppui ja mies pyöritteli tyhjentynyttä tölkkiä kädessään hetken. Matilda ja Jesse olivat edelleen jorpakossa eikä Anton voinut olla tuntematta pientä katkeruutta parivaljakon pulikointia katsellessaan. Olivat jotenkin niin... ällöttävän... pariskuntaa nekin.
Pian ne lipuivat laiturin lähelle, Jesse viskasi Matildan selästään ja ponnisti itsensä sitten laiturille.
Anton harkitsi liittymistä miehen ja Matildan seuraan saunaan silläkin uhalla, että ne vain hempeilisivät siellä.

"Ei meillä ole kissaa!" Robert kuului vastaavan Viiville eikä Anton voinut olla naurahtamatta. Ei, ehkä. Ainakaan vielä. Mistäs sitä ikinä tiesi.
Pian tyttö oli hypännyt pommilla veteen, kastellen lähes jokaisen joka sillä hetkellä siinä laiturilla istui, joten Anton katsoi parhaakseen paeta paikalta sen jälkeen kun näki Viivin pään vedenpinnan yläpuolella.

Lisää kaljaa ja sitten saunaan.
Tai sitten ei.

Vilja oli hämmentynyt, miten Auburnin kaltaisessa elegantissa ympäristössä saattoi olla niin ehtiväistä porukkaa. Oli täytettyä yksisarvista, kiivasta keskustelua kissasta, veteen pulahtavia ihmisiä ja uusia kohtaamisia. Joku muu olisi saattanut vetäytyä kuoreensa sellaisessa hässäkässä, mutta Vilja nautti ympärillään tapahtuvasta toiminnasta.

"Kesälaitumista ja kisaratsujen astuttamisista", Vilja köhäisi luoden Robertiin merkitsevän katseen. Nainen antoi kuitenkin nopeasti periksi ja käänsi kasvonsa brunetteen, joka näytti edelleen säikähtäneeltä, vaikka Robert oli jo ilmaissut, etteivät he olleet loukkaantuneet keskeytyksestä.
"Me ei varmaan olla tavattukaan? Mä olen Vilja, tulin mun hevosen kanssa Auburniin kesäksi", Vilja esittäytyi.

Aliisa oli ajatellut: hän ei ollut ratsukko, mutta osallistunut kisahulinoihin kuitenkin, ja tyttöystävä oli tietysti laskettavissa hänen tukijoukoukseen. Olisi kiva esitellä Taija muillekin kuin Robertille, joka hänen kämppiksenään tietysti oli joskus jo tavannut Taijan. Ja vaikka Aliisa kuinka hyvin olikin perustellut itselleen avecinsa läsnäolon, hän oli silti tyytyväinen kun ei heidän saapuessaan kohdannut yhden yhtä perijätärtä, sillä heidän suopeudestaan tyystin vieraita juhlavieraita kohtaan neiti Huru ei ollut kuitenkaan aivan varma.

Yhdessä he kuitenkin saapuivat, kiersivät nopeasti esittelykierroksenomaisesti juhlatilat paitsi laituria ja ottivat osaa välikohtaukseen siinä samalla, kun muu porukka jutusteli kissoistakesälaitumistajakisaratsujenastuttamisista.

Siinäpä vasta mainio startti heidän julkiselle ensiesiintymiselleen yhdessä. Vaikka Aliisan olisi tehnyt vähän mieli kehaista Antonia yllättävästä pelimieshenkisestä toiminnasta, olihan se myös ollut harmillisen väärin hänen tyttöystäväänsä kohtaan, ja siksi ei oikeastaan ollut mikään yllätys, että Taija näytti tuimalta ja jännittyneeltä vielä Antonin poistuttua paikaltakin.

"Mä en tiedä tahdonko mä jäädä", Taija supatti hänelle.
"Höpsistä! Mennään vaan moikkaamaan muita."
"Mutta jos ne kuuli kaiken. Millaisen kuvan ne musta jo sai??"
"Ei ne mitään kuulleet eivätkä saaneet. Tule nyt vaan. Otetaan yhdet juomat seurassa ja jos sitten et viihdy, voidaan lähteä", Aliisa maanitteli ja sai tyttöystävänsä suostumaan ehdotukseen.

Heidän liittyessään jo valmiiksi melko runsaslukuisen porukan sekaan Jusu oli juuri parhaillaan esittäytymässä Vilja Kuirille, jonka nimen Aliisa totta kai tiesi oltuaan kanslistina koulukilpailupäivänä(kin). Aliisa innostui ex-kämppiksensä näkemisestä niin, että saattoi hieman jyrätä omalla kantavammalla äänellään Jusun esittäytymisen lopun (ei siinä mitään tärkeää ollut kuitenkaan: vain että hän piti hevostaan Kaajapuroilla, siellä missä Robertinkin hevonen oli, blablablaa).
"Jusu! Hyvä kun tulit! Ehditään vielä nähdä! Tämä ryökäle lähtee huo-men-na taas ulkomaille, nostetaanko läksiäismaljat? Ja samalla kaikille sijoittuneille!" Aliisa tohotti, ja muisti vielä pulputa lisääkin puhetta: "Ai niin, ja hei vain kaikille, me tultiin nyt. Tässä on Taija, mun avec, ja tässä on... ääh, teitä on niin paljon että en luettele. Kippistetään nyt! Kisoille, läksiäisille ja ennen kaikkea kesälle."

Koska mitäpä olisi ollut Aliisa Hurun saapuminen juhliin ilman suurta numerontekoa.

Sarah mietti oliko Robert jo unohtanut myrkytetyn omenan ruotsiviikolta ja epäilyksensä Viljaa kohtaan kuunnellessaan järven yli kaikuvia ääniä, jotka olivat lähtöisin heidän porukasta. Hän meinasi tarttua Aliisan tyttöystävä-asiaan, mutta Anton hävisi sen jälkeen varsin nopeasti ja Sarah ei jaksanut lähteä juoksemaan miestä kiinni. Nainen kuitenkin yritti muistaa keskustella Antonin kanssa myöhemmin paremmin (ehkä paremmassa humalassa) tämän voinnista.

Sarah ei myöskään ymmärtänyt vieläkään Robertin halua astuttaa Harry juuri nyt ja erityisesti miksi oriksi oli valikoitunut Vargas.
"Itseasiassa ei valmenna enää, Merikanto siis", brunette paljasti kallistaen sitten viimeiset nesteet Viljan tuomasta olutpullosta. "Kesästä alkaen siirryin pelkästään Amandan ja Danielin valmennettavaksi."

Sarah kyllä huomasi miten Robert jälleen kerran vältti vastaamasta niihin kysymyksiin, mihin ei itsekään ollut saanut vieläkään vastauksia, vaikka oli yrittänyt selvittää niitä vaivihkaa ja ihan suoraan.

Aliisa saapui melkein pyörremyrskyn lailla, Sarah oli yhtäkkiä kovin kiitollinen siitä, että Anton oli hävinnyt paikalta hetkeä aiemmin.
"Mä tarviin kyllä lisää juotavaa", Sarah totesi ja hypähti ketterästi jaloilleen.
"Haluuko joku muu myös, voin tuoda samalla?" nainen kysyi vielä lähtien luovimaan tietään ruuhkaisen laiturin päästä rantaa kohden.

"Olen", Matilda puuskahti ja sulki silmänsä. Nainen oli viime yönä toivonut, että olisi voinut edes hetken ajatella jotain muuta. Toinen puolikas hänestä oli valmis tarttumaan tarjoukseen ja jättämään kioskityön taakseen, mutta toinen puolikas hannasi skeptisenä vastaan. Olisiko hän hyvä sellaisessa työssä? Kantaisiko Murronmaalta etelää kohti ponnistava firma tulevaisuudessakin?

"Sellaista tarjousta ei tule ihan heti uudestaan", Matilda myönsi. Hänelle tarjotussa myyntiassistentin työssä oli etenemis- ja koulutusmahdollisuuksia huomattavasti enemmän kuin kioskilla puhumattakaan palkasta - ja työajoista.

"Olisihan se hyppy tuntemattomaan - hyvässä ja pahassa", nainen huoahti, raotti silmiään ja käänsi katseensa Jesseen.

Vilja kuunteli Sarahin puhetta kiinnostuneena.
"Ai, miksi ei?" Vilja uteli, kun Sarah paljasti olleensa Merikannon valmennettava, muttei enää. "Etkö sä enää pitänyt siitä? Millainen valmentaja se on? Mä haluaisin jumpata Konnaa puomeilla, mutta mä en ymmärrä niiden päälle ja mietin, olisiko sen valmennus sopiva meille."

"Mulla ei ollut kuin yksi kalja mukana", Vilja ähkäisi juomasantsausta hakemaan lähtevälle Sarahille. "Mutta jos vissyä on vielä, voin ottaa sitä."

Vilja hiljeni hetkeksi, mutta naisen ajatukset alkoivat nopeasti pyöriä vieressä istuvassa Robertissa - tai lähinnä tämän hevosessa.
"Miksi sä astutat Harryn? Siis miks just nyt?" Vilja kysyi ääni pykälän vakavampana kuin yleensä.

Jesse kuunteli Matildan sanoja tuijotellen kiuasta.
Työtarjouksesta kuultuaan mies oli pienen ohikiitävän hetken jo pelännyt historian toistavan itseään: Matilda muuttaisi kauas pois ja heidän juttunsa oli siinä.
Kivi oli kuitenkin vierähtänyt sydämeltä kuultuaan, ettei naisen mahdollinen uusi työpaikka olisi Murronmaata kauempana.

Jesse tunsi Matildan katseen itsessään ja siirsi katseensa naiseen pieni hymy kasvoillaan.
"Totta. Ei tuollaista mahdollisuutta tule heti uudestaan vastaan. Mahdollisesti ei ikinä", mies sanoi. Hän katseli hetken naisystävänsä kasvoja ennen kuin heitti lisää löylyä.

"Minusta sinun pitäisi ottaa se tarjous vastaan", Jesse jatkoi kun enimmät sihinät kivillä olivat lakanneet. "Minä ainakin ottaisin jos olisin sinä."
Olihan hän itsekin saanut työtarjouksen Helsingissä sijaitsevalta lakitoimistosta, muttei hän siitä ollut Matildalle mitään maininnut jo siitäkin syystä, ettei ollut kuin ehkä sekunnin verran harkinnut asiaa. Mutta koska hänen elämänsä oli nyt täällä Kallassa, ei Helsinkiin muutto tai pitkät työmatkat kiinnostaneet.

"Ellet sitten välttämättä halua pysyä ärrätätinä lopun ikääsi myymässä lottokuponkeja ja juustonaksuja", mies virnisti muistaessaan kuinka oli Matildaan törmännyt R-kioskilla silloin joskus.