Kotiruokaa Näyhölle

Heidin oli myönnettävä, että Laurin kärsivällisyys oli ehdottomasti hyvin pitkä. Paljon pidempi, kuin hänen omansa.
Sitä oli kuitenkin hyvä nyt harjoitella, sillä lapsen tultua kärsivällisyyttä tarvittaisiin reilusti. Ja olihan hän ollut kärsivällinen siihenkin saakka, mitä nyt muutama hetki lisää oli siinä laskussa?

"Olenko mä sun mielestäsi kaunis?" Heidi kysyi viekkaasti hymyillen, kuin lapsi karkkikaupassa. Naisen ääni oli kevyen kysyvä ja katse tarkka. Laurin kiusaaminen tuntui äärimmäisen palkitsevalta sillä hetkellä.

"En mä taida muistaa enää mistä me edes puhuttiin", brunette paljasti, sillä toisen kosketus ja katse olivat jälleen tehneet tehtävänsä.

"Liittyikö siihen jotain suutelemista ja sen sellaista?" naisen ääneen oli jälleen ilmestynyt tietynlainen karkeus.

"Niin taisin todeta", Lauri hymähti katse ruudussa juhlivassa Leijona-miehistössä, vaikka miehen vieressä istui eittämättä kiinnostavampaa katsottavaa. Kiekkohuuma tarjosi kuitenkin loistavan pakokeinon ajatuksille, jotka risteilivät sinnikkäinä Laurin päässä miehen yrittäessä ymmärtää käytöstään ja sen järkevyyttä.

"Ja minä kun luulin, että halusit nukkua", Lauri huomautti kääntäen katseensa takaisin Heidiin. Mies korjasi asentoaan sohvalla ja asettautui ylävartalo brunetteen päin, nojaten kyynärpäänsä sohvan selkänojaan.
"Pedataanko paikka tähän sohvalle?" Lauri heitti kasvot peruslukemilla, muistaen enemmän kuin hyvin, miten Heidi oli kerran nukkunut sohvalla - ja miten petaaminen oli sujunut.

Heidi mumahti virnistellen.
"Loppujen lopuksi, kyllä", nainen vastasi ja piilotti virneensä pöydältä nostetun vissylasin taakse. Siniset silmät kuitenkin tuikkivat virnistyksenkin edestä.

"Haluatko sä välttämättä nukkua sohvalla, vai?" Heidi kysyi siristäen silmiään ja pohti hetken toteuttavansa aiemmin päivällä luvatun märän t-paita kilpailun. Ilkikurinen virne kävi naisen kasvoilla tämän kaataessa lopun vissyn kurkustaan alas.

Heidi kumartui lähemmäksi Laurin kasvoja, niin lähelle, että saattoi nähdä omien silmiensä heijastukset toisen tummista silmistä. Nainen tunsi toisen hengityksen ihollaan ja kietoi sormensa uudelleen Laurin niskan taakse. Punertavat huulet raottuivat aavistuksen ennen, kun Heidi painoi ne kevyt virne kasvoillaan toisen huulia vasten.
"Etkö varmasti halua ennemmin nukkua sängyssä?" hän mumisi toisen huulia vasten hengästyneenä.

Heidissä oli luonnetta ja Lauri seurasi bruneten silmien siristelyä tyytyväisesti hymyillen. Siinä on nainen minun makuuni, miehen mielessä häilähti, mutta loppujen lopuksi se oli kaukainen ajatus. Heidi oli raskaana toiselle miehelle ja vaikkei tämä ollut osa naisen jokapäiväistä elämää, lapsi tulisi pian olemaan.

Laurin oli kuitenkin vaikea muistaa kaikki ne jarruttelua puoltavat syyt, kun Heidi painautui lupaa kyselemättä lähemmäs ja mies tunsi bruneten huulet omillaan. Heidi kävi kuumana, eikä Lauri voinut olla noteeraamatta sitä. Miehen sormet hivuttautuivat naisen alaselälle ja sipaisivat paidan alta paljastunutta ihokaistaletta.

"Haluan", Lauri murahti. Mies sulki kaikki huomista ja tulevaisuutta koskevat ajatukset pois päästään ja antoi itselleen luvan viipyillä.
"Haluan myös suihkuun ensin", Lauri mutisi kauemmas vetäydyttyään, eikä puolestaan odotellut lupaa nousta ylös. Miehen sormet viistivät Heidin reittä ohimennen ja vaikka Lauri kuinka yritti hillitä virnettään, se pysyi huulilla koko matkan olohuoneesta kylpyhuoneeseen.

Kylmät väreet kulkivat Heidin selkärankaa pitkin, vieden Laurin kosketuksesta seuranneet tuntemukset naisen koko kehoon. Varpaita ja sormenpäitä myöten. Niitä kihelmöi ja kuumotti samanaikaisesti. Miehen iho tuntui luvattoman hyvältä bruneten sormien alla.

Laurin noustessa lopulta ylös, tämän koskettaessa Heidin jalkaa, oli naisen itsehillintä ihan viimeisillä rihmoilla kasassa. Kesti hyvän tovin, että nainen sai hengityksensä tasoitettua, suihkun tasaisen kohinan täyttäessä asunnon.
Miehen oli pakko tietää miten tukalaan tilanteeseen oli jättänyt hormonitäyteisen ihmisen, eikä toinen tuskin ollut edes pahoillaan.

Heidi ei oikein osannut tehdä mitään odottaessaan, että Lauri ilmestyisi takaisin pesuhuoneesta. Ajatus suihkusta houkutteli yhä enemmän, eikä Heidi voinut olla leikittelemättä ajatuksella, että liittyisi toisen seuraan. Sitä Lauri tuskin olisi osannut odottaa edes tämän illan kohdalta.
Suunnitelman toteutusvaihe jäi kuitenkin suorittamatta, kun pesuhuoneen ovi aukesi. Siniset silmät nousivat televisiosta ilman käskemistä ja suuntasivat Lauria kohti.
"Mä taidan myös käydä suihkussa", nainen totesi puristaen huulensa tiukasti yhteen, katseen viipyillessä toisen vesipisaroiden peittämillä vatsalihaksilla.

Suihkun lämpimän veden alla Lauri leikitteli ajatuksillaan. Olohuoneessa odotti hänelle silminnähden lämmennyt brunette, jonka parhaaseen puoleen, persoonaan, Lauri oli jo ehtinyt tutustua ilman sen suurempia taka-ajatuksia. Mikä tilanne olisi, jos Heidi ei olisi raskaana? Olisiko nainen siinä tapauksessa silläkin hetkellä niin lähellä, että Lauri olisi voinut tutustua niihinkin puoliin, jotka olivat normaalisti vaatteiden alla piilossa?

"Käy, annan sulle pyyhkeen", Lauri hymähti tiedostaen Heidin katseen, joka ei juuri varonut kartoittaessaan miehen ihoa. Hakiessaan naiselle pyyhettä Lauri ei voinut olla taas palaamatta siihen kevättalviseen yöhön, jolloin Heidi oli ensimmäisen kerran yöpynyt hänen luonaan.

"Tässä", mies sanoi hiljaa palattuaan Heidin luo olohuoneeseen. Tummat silmät eivät päästäneet brunettea helpolla, kun Lauri laski pyyhkeen tämän syliin itsekseen hymyillen.
"Mukavaa suihkua", mies toivotti käännyttyään palatakseen makuuhuoneeseen.

Heidi yritti tasata ihonsa alla kipristelevää kuumotusta Laurin hävittyä makuuhuoneen puolelle. Nainen nousi ylös sohvalta ja venytteli kevyesti, pieni virne pysytteli itsepintaisesti toisen huulilla.
"Kiitos", brunette totesi vastaten Laurin katseeseen itsevarmana, vaikka tunsi toisen silmien vaikutuksen kehossaan.

Syvän, äänettömän huokauksen säestämänä Heidi käveli pesuhuoneeseen ja siirtyi juoksevan veden alle sulkien silmänsä.

Vesipisaroiden kutitellessa naisen iholla, tämä yritti parhaansa mukaan selventää ajatuksiaan. Sitä, miten monta kuukautta oli leikitellyt sillä ajatuksella, että voisi koskettaa Lauria sillä tavalla. Sitä, miten raskaus oli ainoa asia, joka jarrutteli antautumasta täysin hetken huumaan. Sitä, miten Lauri suhtautuisi häneen kunhan hän olisi pienen lapsen äiti.

Heidi ei halunnut kiemurrella liian kauaa ajatuksissaan ja peseytyi nopeasti, jättäen hiustensa kastamisen kokonaan välistä. Häntä hymyilytti käyttää miehen saippuaa jo toista kertaa sen vuoden aikana.
"Mulla ei kyllä ole mitään yövaatteita mukana", nainen totesi virneen viipyillessä huulillaan siirtyessään pelkät alusvaatteet ja toppi päällään takaisin asunnon puolelle.

Heidin käydessä suihkussa Lauri ehti pedata sänkyynsä paikan toiselle nukkujalle ja pukea päälleen. Mies oli kuljettanut leveän parisänkynsä mukanaan edellisestä asunnostaan, jossa tilaa oli ollut enemmän. Lauri ei kuitenkaan ollut halunnut luopua sängystään pienemmän makuuhuoneen vuoksi, vaikka lattiapinta-alaa jäikin vähemmän.

Mutta mihinkäs sitä makuuhuoneessa tarvittiin.

"Se olisikin ollut vähän huolestuttavaa", Lauri huomautti toinen kulma huvittuneesti koholla. "Eiköhän me pärjätä."
Mies piti katseensa kohteliaasti Heidin kasvoissa ja mietti, oliko itse liian ylipukeutunut collegehousuineen ja t-paitoineen.
"Vieläkö haluat jotain ilta - tai siis - yöpalaa?" Lauri kysyi, vaikka oli itse edelleen täynnä iltaruoan jäljiltä.

"Ehkä aavistuksen", Heidi myönsi virnistäen ja nyökkäsi sitten yrittäen päättää miten jatkaisi tilannetta eteenpäin. Järkevintä olisi jatkaa vain suoraan lakanoiden väliin ja ruveta nukkumaan. Nainen vilkaisi Laurin selän takana olevaa kelloa ja totesi sen olevan jo melko paljon.

"En mä", Heidi vastasi siirtäen katseensa tummiin silmiin. Niihin katsominen sai edelleenkin aikaan hykerryttäviä tuntemuksia bruneten kehossa.

Heidi asteli Laurin eteen ja laski kätensä toisen kyljille paljon puhuva hymy huulilleen.
"Eiköhän tässä ole jo aika siirtyä sänkyyn", nainen mutisi pitäen katseensa toisen silmissä. Heidi varpisti aavistuksen, pysäytti liikkeen juuri ennen miehen kasvoja.

"Nukkumaan siis", brunette henkäisi ja pakotti jalkansa jatkamaan kohti pedattua sänkyä syvä virne huuliaan koristaen.

Lauri oli yllättynyt Heidin ottaessa taas kontaktia. Pieni, kysyvä hymy kutitteli miehen suupielissä samalla, kun tummat silmät tutkailivat bruneten kasvoja.
"Mmm-h", Lauri murahti hitaan nyökkäyksen saattelemana, kun Heidi kiteytti illan seuraavan käänteen yhdellä sanalla.

Suomi oli jääkiekon maailmanmestari ja Lauri kömpi sänkyynsä Heidin viereen - siinä illassa oli monta odottamatonta käännettä.
"Oletko jotenkin levoton nukkuja?" Lauri kysyi Heidin puoleen kääntyen. "Puretko, potkitko?"
Miehen huulille nousi ilkikurinen virne, jota Lauri ei edes yrittänyt peittää.

Laurin sänky oli juuri sopivan pehmeä ja Heidi seurasi miehen liikehdintää, tuntien patjan liikkuvan toisen siirtyessä makuulle. Tummaverikön kysymys sai naisen siristämään silmiään, siniset silmät tutkailivat Laurin kasvoille noussutta virnistystä.

"En yleensä. Vaikka eiköhän se sulle selviä yön aikana", Heidi vastasi antaen omien huultensa kaartua yhtä lailla virneeseen.

Lakanat kahisivat aavistuksen, kun nainen siirtyi aavistuksen lähemmäksi Lauria, jotta yletti koskettamaan toisen kasvoja sormillaan.
Mietteliäs hymy viipyili Heidin kasvoilla.
"Mitähän meinasit tehdä, jos mä vaikka purenkin?" brunette kysyi antaen sinisten silmiensä tutkia tummia silmiä hämärässä. Sormet mukailivat hitaalla liikkeellä Laurin poskipäitä, leukaa ja kaulan pehmeää ihoa.

Lauri mutristi huuliaan ja maalaili mielikuvaa itsestään tuijottamassa makuuhuoneen valkoista kattoa Heidin potkiutuessa sängyn toisella puolella. Miehen kulmat kohosivat yllättyneinä, kun tämä tunsi Heidin kosketuksen ja kohdisti katseensa hymyyn kaartuneisiin huuliin, jotka olivat houkuttelevan lähellä.

"Hmm", Lauri murahti mietteliäänä. Mies piti huomionsa Heidin kasvoissa sen sijaan, että olisi analysoinut naisen kosketusta ja sen aiheuttamaa tunnetta.
"Purisin takaisin?" mies ehdotti koskettaen puolihuolimattomasti Heidin käsivartta nostaessaan sormensa naisen sormien päälle. Lauri ei antanut katseensa herpaantua hetkeksikään, kun mies sulki Heidin käden omansa lomaan ja ohjasi sen suulleen voidakseen näykätä kevyesti naisen ihoa.
"Mä olen hyvä tässä", Lauri virkkoi hitaasti, antaen itsevarman hymynkareen nousta kasvoilleen.

"Purisit takaisin? Minkälainen ihminen puree toista tahall...aaan", Heidin ajatukset tuntuivat pysähtyvän jälleen lähes täysin tämän tuntiessa Laurin näykkäisyn ihollaan. Nainen yritti näyttää vihaiselta, mutta virne puski väkisin toisen kasvoille.

"Siltä se vähän vaikuttaa", Heidi vastasi tuntien toisen katseen kihelmöintinä koko kehossaan.
"Turhan itsevarma ehkä ajoittain", brunette vastasi kohottaen toista kulmaansa paljonpuhuvasti, leveä virne edelleen kasvojaan koristaen.
Heidi antoi peukalonsa pyörtää pienellä liikkeellä Laurin etusormen iholla. Hän yritti muistaa, että he olivat vastuullisia aikuisia, mutta ajatus tuntui karkaavan yhä kauemmaksi tummien silmien katseen alla.

Lauri piti Heidin haastavasta kommentista ja virneestä, joka tarttui väkisin myös mieheen itseensä.
"Tietäisitpä vain", Lauri puuskahti vajoten selälleen, jääden hetkeksi tuijottamaan kattoa huvittunut virne huulillaan. Mies oli monellakin tapaa onnellinen, että oli kohdannut Heidin kaltaisen ihmisen vasta tässä vaiheessa elämäänsä.

Lauri käänsi päätään tyynyllä niin, että näki Heidin hämärässä loistavat silmät. Nainen näytti kauniilta suihkunraikkaanakin, eikä bruneten piirteitä katseellaan tutkaileva mies voinut käsittää, kuinka ei ollut noteerannut kaikkia niitä pieniä asioita aiemmin: ylähuulen amorinkaarta, hymykuoppia tai pitkiä, silmiä kehystäviä ripsiä.

Se tosin saattoi johtua siitä, ettei nyky-Laurin tapoihin kuulunut katsella raskaana olevia naisia sillä silmällä. Ei varattujakaan, mutta tässä tapauksessa se oli poissuljettu huoli.
"Sä olet kaunis", Lauri sanoi hiljaa, hymyili vähän ja käänsi katseensa takaisin kattoon.

Heidi ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Lauri olisi ollut valmis näyttämään käytännössä tasan tarkkaan kuinka hyvä oli. Miehen kääntyessään takaisin selälleen, brunette keskittyi tutkimaan toisen kasvojen profiilia. Hän näki sivusilmällään kuinka toisen rintakehä nousi ja laski hengityksen tahdissa.

Tummien silmien katse sai Heidin hengittämään jälleen hieman pinnallisemmin. Nainen hymyili hieman, antaen toisen katseen kiertää kasvoissaan. Tuntui edelleen aavistuksen oudolta, että Lauri todella halusi katsoa häntä niin.
Hymy syveni entisestään Heidin kuullessa miehen sanat.
"Kiitos", brunette henkäisi ja laski kätensä Laurin rintakehälle.

Nainen liikahti vielä lähemmäksi ja painoi päänsä puoliksi toisen olkavarrelle ja puoliksi tyynylle. Sormet hipaisivat tummaverikön huulia kiusoittelevasti ja käänsivät sitten toisen kasvot määrätietoisesti takaisin itseään kohden miehen leukaperistä.
Heidi painoi huulensa vaativina Laurin huulille ja virnisti sitten hengästyneenä.
"Hyvää yötä", nainen kuiskasi pitäen vielä katseensa toisen silmissä.

Lauri ei halunnut arvailla aamun fiilistä tunnustellessaan taas Heidin kosketusta. Mies päästi ilmat hitaasti pois keuhkoistaan huomatessaan, että nainen hivuttautui lähemmäs. Laurin mielessä häivähti ajatus illan tapahtumien järjellisyydestä, mutta se pyyhkiytyi pois Heidin sormien päättäväisten otteiden mukana.

"Hyvää yötä", Lauri toisti hämmentyneenä Heidin huulten kosketuksen jäljiltä. Mies antoi bruneten etsiä hyvän asennon ja laski sitten sormensa tämän hiuksiin, jääden sivelemään niitä ajatuksiinsa vaipuen.

Oliko se pelkkää yhden illan huumaa, siinä missä maailmanmestaruuskin? Miltä tuntuisi herätä seuraavan aamuun, kun mestaruusjuhlinta kuitenkin jatkuisi?

Laurin tuijotellessa kattoa nainen tämän vierellä nukahti. Lauri tajusi sen tasaisesta hengityksestä, joka tuntui lämpimänä miehen iholla.

Huominen tulisi joka tapauksessa liian pian.