Kotiruokaa Näyhölle

Koska Lauri oli napannut Heidin kyytiinsä Orijoelta, kaksikko pääsi kisojen loputtua starttaamaan kotimatkan samalla autolla.
"Käydään kaupassa täällä, täytyy tankata joka tapauksessa ennen Orijokea", Lauri totesi vilkaistuaan bensamittaria. Mies oli muutamaan otteeseen käynyt Kallassa ruokakaupassa ja todennut, ettei radikaalia eroa Orijoen markettien tarjontaan ollut.

Lauri vilkaisi apukuskin paikalle istunutta Heidiä mietteliäänä. Nainen oli ilmoittanut toiveensa Laurin valmistamaa kotiruokaa kohtaan varsin selvästi eikä Lauri ollut ihan ehtinyt sisäistää sitä, että brunette oli niin vakuuttunut miehen ruoanlaittotaidoista. Ehkä se ei ollutkaan koko totuus.

Pysähdys tankille oli nopea ja Lauri parkkeerasi auton kaupan pihaan yhtä sukkelasti.
"Niin kalaako, vai?" mies kysyi hiuksiaan haroen lähdettyään kävelemään kohti liukuovia, joiden luona parveili nuorisojoukko. Tummien silmien katse lipui teineistä nopeasti Heidiin, jonka seurasta oli tullut varsin tuttua.

"Käy hyvin", Heidi vastasi ja nojasi penkin selkänojaan yrittäen hakea mukavampaa asentoa. Vauva painoi ikävästi kylkiluihin eikä suostunut siirtymään.
Siniset silmät seurasivat Laurin tankkausreissua ja paine kyljessä helpotti hetkellisesti.

"Lohta, sitä tekee mieli. Muun muassa", Heidi nyökkäsi hymyillen terävästi ja käveli Laurin vierellä kaupan liukuovista sisään. Kisoissa alkanut levottomuus ei suostunut vieläkään rauhoittumaan, vaikka nainen pyrki pitämään ajatuksensa itsellään.
"Onko sulla jotain muita...kauppatarpeita?" brunette kysyi siirtäen katseensa tummanruskeisiin silmiin Laurin napattua korin sisäänkäynnin vierestä.

"Vessapaperia ja sen sellaisia."

Lauri jätti kommentoimatta Heidin muun muuassa -heittoa, koska miehen mieleen livahtanut vastakommentti ei tuntunut kestävän päivänvaloa.
"Astianpesuaine loppui", Lauri muisti bruneten kyselyn myötä. Mies lähti harppomaan kohti oikeaa hyllyväliä, kun oli näkevinään epäilyttävän tutut, kiharat hiukset.

Hetkeksi Matilda katosi Laurin näköpiiristä. Mies löysi oikean pullon ja laski sen koriin.
"Salaattitarvikkeet unohtuivat", Lauri ähkäisi korin sisältöä tuijotellessaan. Mies yritti pitää katseensa Heidissä sen sijaan, että olisi jatkuvasti seurannut ympäristöään epäilemättä mielenkiintoisen kohtaamisen varalta.

Marketin pääkäytävällä vastaan kävelevä henkilö ei kuitenkaan ollut Matilda. Laurin huulilta pakeni äänetön, turhautunut huokaus, kun tämä nyökkäsi kohteliaan tervehdyksen ja vilkaisi Heidiä.

Laurin kiitäessä edeltä Heidi asteli huomattavasti rauhallisemmassa tahdissa toisen perässä. Katse tutki hyllyjä miettien tarvitsiko hän jotakin itse kaupasta.

"No käydään hakemassa", nainen virkkoi ja lähti kävelemään tummaverikön vierellä pääkäytävää kohden. Sinisten silmien katse osui tuttuihin kasvoihin ja hymy levisi tämän huulille.

"No mutta hei, onnittelut kolmannesta sijasta, teillä meni tosi hyvin kisat", Heidi sanoi ja piti katseensa vihreissä silmissä. Nainen yritti olla välittämättä mahdollisesta kireydestä seuralaistensa välillä.

"Minä menen jo kassoille päin", Jesse huikkasi Matildalle, joka oli hetkeksi kaikonnut hänen viereltään hakiakseen unohtuneet tomaatit.
Viikonlopun kisat olivat takanapäin ja Sallin hoidettuaan mies oli lähtenyt Matildan kanssa kauppaan hakemaan täydennystä ruokakaappeihin tulevan viikon varalle.

Jesse sai vaivoin pidettyä kasvonsa peruslukemilla Laurin huomattuaan ja tervehti tätä takaisin samanlaisella nyökkäyksellä, minkä Merikantokin oli hänelle suonut.

"Hei", Jesse hymyili Laurin vieressä seisovalle Heidille. Antonin spekulaatiot lapsen isästä käväisivät miehen mielessä, mutta hän päätti hetkeksi unohtaa ne. Siinä oli aukko jos toinenkin, mutta ei se silti ollut antanut Jesselle rauhaa kaikilta niiltä mitä jos-teorioilta.
"Kiitos", mies hymähti vilkaisten Lauria ja oli kysyä, miksei tämä ollut osallistunut kenttäluokkaan, mutta piti suunsa kiinni.
"Ei olisi uskonut sen kouluosuuden jälkeen", Jesse tuhahti vähän huvittuneena.
Hän vilkaisi ympärilleen hakien katseellaan Matildaa.

Heidi otti tilanteen hyvin tyynesti, mikä toisaalta yllätti Laurin, muttei toisaalta ihmetyttänyt miestä lainkaan. Tummien silmien katse tarkkaili Jesseä ja huomasi miehen selän takaa lähestyvän Matildan. Naisen katse kävi Laurissa, mutta violettihiuksinen ei vastannut Merikannon varovaiseen hymyyn Matildan pysähtyessä Jessen viereen.

"Moi", Matilda pihahti koruttomasti. Naisen katse kävi Heidissä vain nopeasti, mutta Lauri ehti huomata pienen ilmeenmuutoksen naisen muutoin ilmeettömillä kasvoilla.
"Onnea siitä voitosta", Lauri hymähti Matildalle yrittäen ohjata keskustelua mahdollisimman kevyeen suuntaan.
"Kiitos", Matilda ynähti yrittäen peitellä kasvoilleen pyrkivää hymyä. Lauri huomasi naisen nojautuvan Jesseen, jonka suhtautumista meneillään olevaan kohtaamiseen oli vaikea tulkita.

Heidi naurahti hieman, muistaen aiemmin lausutut sanansa Jessen kouluradasta.
"Se oli ihan hyvä rata, muiden oli vain paremmat. Vähän lisää sileäntreeniä, niin teidän prosentit nousee silmissä", nainen lupasi ja yritti olla jännittymättä enempää Matildan liittyessä seuraan.

Kaksikko ei ollut tavannut Oulu-reissun jälkeen ja brunette muisti elävästi riitansa Laurin kanssa. Miten he olivat yhdessä pohtineet hänen matkaansa.

Painostava hiljaisuus uhkasi laskeutua nelikon välille ja Heidi mietti tulisiko se aina olemaan niin. Hän olisi sidottu Jesseen lopun ikänsä, Jesse halusi olla Matildan kanssa ja Lauri... Heidi toivoi Laurin pysyvän elämässään vielä pitkään. Samankaltaiset törmäämiset tulisivat siis suurella todennäköisyydellä vain lisääntymään.

"Onnittelut voitosta, Matil..daaah, sori", nainen ähkäisi ja nosti irvistäen kätensä kylkensä päälle.
"Vauva potkii kylkiluita", Heidi selvensi ja yritti olla näyttämättä aivan niin kivuliaalta. Siniset silmät koittivat vakuuttaa Jesselle kaiken olevan hyvin, sillä vauvan potkiminen oli vain hyvä asia.

"No, se ei ollut yllätys", Jesse naurahti. "Eiköhän me treeniä tarvita vähän joka saralla."
Esteet sentään olivat sujuneet ihan hyvin. Niin perusluokassa kuin kentän osuuksilla.
"Ollaan itseasiassa lähdössä Sallin kanssa ensi viikonloppuna pariksi päiväksi maastoestekurssille jonnekin Hämeenlinnaan", mies kertoi vielä ja katui sanojaan melkein välittömästi. Olikohan Lauri juoksemassa jälleen kerran Matildan luo nyt kun tiesi, ettei hän itse olisi maisemissa?

Jesse vilkaisi viereensä ilmestynyttä Matildaa pienesti hymyillen, mutta sekin hymy katosi nopeasti miehen huomattua Laurin katseen violettihiuksissessa naisessa.
Hän kuunteli Laurin onnitteluja mietteliäänä Matildan painautuessa kevyesti Jessen kylkeen. Ajatukset kiertelivät päässä tuhatta ja sataa: Oliko Lauri oikeasti vauvan isä ja mitä Matildan ja ihan vain valmentajan välillä oli?

Heidin sanat kuitenkin keskeyttivät pohdinnat ja mies katsahti naisen vatsanseutua ennen kuin käänsi katseensa naisen silmiin.
"Auts", hän naurahti irvistäen myötätuntoisesti. Heidin olo oli varmasti tukala, mutta Jessekin sen tiesi vauvan aktiivisuuden olevan vain hyvä juttu.

Matilda ei olisi halunnut olla tilanteessa, jossa Heidi, jonka raskausvatsa tuntui kirkuvan olemassaoloaan ja Lauri "aina-niin-asiallinen-valmentaja" Merikanto onnittelivat violettihiuksista enemmän tai vähemmän vilpittömästi. Ja kun Jesse myötäeli Heidin tukalaa oloa, jokin Matildan sisällä tuntui muljahtavan uhkaavasti.

Laurikin vilkaisi Heidiä ja Matildaa hämmensi nähdä miehen katseesta paistava huoli. Missä välissä sellainen oli ilmestynyt? Jesse oli sitonut itsensä Heidiin loppuelämäkseen ja tätä menoa Laurinkin sitoutuminen alkaisi herättää ihmisissä kummastusta.

Matildan teki mieli pyytää Jesseä lähtemään, mutta nainen ei saanut sanaa suustaan jumahdettuaan katsomaan Laurin pitelemää ostoskoria, nähden sivusilmällä Heidin vatsanseudun. Tunteet vyöryivät violettihiuksisen mieleen voimakkaina, eikä Matilda osannut kuin näprätä sormiensa välissä rutistuvaa ostoslistaa.

"Sepä..mukavaa", Heidi vastasi puoliksi hymyillen, puoliksi irvistäen. Kun potkiminen vihdoin taukosi, nainen sai hetken jälleen kunnolla happea.

Naista kuumotti yhä enemmän tilanne, jossa hän ei tiennyt miten olisi tullut toimia. Ystävällisen asiallinen hymy viipyili epävarmana toisen huulilla, kun katse kiersi jokaisen yhtä kireissä kasvoissa.

"Oli, tuota, mukava törmätä. Eiköhän tehdä joskus uusiksi", hermostunut naurahdus karkasi Heidin huulilta, kun tämä yritti tehdä epämiellyttävästä tunnelmasta edes siedettävää.
"Tsemppiä sinne Hämeenlinnaan", brunette toivotti vielä Jesselle ja hymyili tälle aidon ystävällisesti. Hidas askel kohti vihannesosastoa yritti viestittää kolmelle muulle tilanteen jatkumoa.

Jessekin oli huomannut Laurin huolestuneen katseen Heidin suuntaan ja hänen kulmansa kurtistuivat aavistuksen.

"Mmm", mies mutisi jotain epämääräistä ja hymyili varovaisesti Heidille. Hänen teki mieli kysyä seuraavasta neuvolakäynnistä, muttei tiennyt olisiko hänellä oikeasti sinne edes mitään asiaa, mikäli huhupuheet lapsen isästä pitäisivätkin paikkaansa.

"Nähdään", hän huokaisi ja laski kämmenensä hermostuneen oloisen Matildan alaselälle sen merkiksi, että heidän olisi aika jatkaa matkaansa kohti kassoja.
Laurin ohittaessaan mies ei voinut estää mulkaisuaan tämän suuntaan. Tiesiköhän Heidi, että Lauri oli ollut Matildan luona silloin, kun he olivat Oulussa?

Lauri oli pysynyt hiljaa onnittelujensa jälkeen, keskittyen lähinnä seuraamaan Heidin tuskaisaa olemista. Miehen oli jo tehnyt mieli ehdottaa lähtöä, kunnes oli tajunnut, ettei olisi ollut hirveän korrektia mainostaa yhteistä ruoanlaittohetkeä heidän edessään seisovalle pariskunnalle.

Lauri jätti myös kommentoimatta Jessen toteamukseen maastoesteleiristä. Tummien silmien katse viisti Matildaa, jonka kasvoilta Heidin kohtaamisen aiheuttamat tunteet olivat luettavissa - jos vain tiesi mitä lukea.
"Nähdään", Laurikin virkkoi, lähinnä Matildalle, eikä voinut olla kohottamatta kulmaansa Jessen terävälle katseelle.

"Haetaan se kala. Mitä haluat sen kanssa? Perunoita, salaattia?" Lauri mutisi ääntään madaltaen, koska Matilda ja Jesse olivat vielä kuuloetäisyydellä.

Helpottunut huokaus karkasi väkisinkin Heidin huulilta tilanteen lauettua melko sopuisasti. Nainen ei jaksanut murehtia kenenkään motiiveja, sillä hänen vatsassaan kasvava vauva oli melko varmasti suuri syyllinen kaikkeen jännitykseen.

"Juu, haetaan vain. Kumpaakin?" brunette vastasi ja hymyili varovasti, tutkien ensimmäistä kertaa Laurin kasvoja kunnolla.

"Saanko mä jäätelöä jälkiruoaksi?" Heidi jatkoi yrittäen palata takaisin kepeyteen, joka oli vallinnut ennen Matildaan ja Jesseen törmäämistä. Äänestä kuuli kuitenkin edelleen läpi sen jännityksen, joka naisen ajatuksia poltteli.
"Kaikki ok?" brunette kysyi pitäen katseensa Laurin silmissä.

"Sopii", Lauri murahti mietteliäänä ja jatkoi kohti hedelmävihannesosastoa, jonne matka oli aiemmin tyssännyt Jesseen. Mies hypisteli friseesalaattia ja pyöritteli sen ajatuksella ympäri todeten, että salaatti näytti kauttaaltaan hyvältä.

"Saat", tuorekurkun ja kirsikkatomaattirasian koriin napannut mies hymähti ties kuinka monennen kerran sinä päivänä. Taisi olla päivän teema, että neiti Näyhö sai tahtonsa läpi.
"Miksi ei olisi?" Lauri hymähti tavoitellen samaa kepeyttä kuin edellisessäkin vastauksessa. Mies vilkaisi Heidiä, valikoi pussiin muutaman irtoperunan ja laski pussin vaa'alle.

"Helpottikos pikkutyypin kanssa?" Lauri tajusi kysyä, kun liikahti eteenpäin aikeenaan hakea Heidin toivoma lohi ja suunnata sitten pakastealtaalle.

Heidi seurasi Laurin salaatinpyörittelyitä ja hymyili toisen myönteiselle vastaukselle. Piti siis vain osata kysyä oikein, niin mies oli helppo vakuuttaa asioiden tarpeellisuudesta.

"Ajattelin vain varmistaa, kun tiedän, ettei Jesse ole sun suosikki-ihminen tällä planeetalla", nainen kertoi, pitäen hymyn kasvoillaan.
Seuraavaan kysymykseen brunette nyökkäsi ja vei kätensä hieman alemmas mahallaan.
"Ainakin hetkeksi. Sillä taitaa vain käydä yhä ahtaammaksi paikat", Heidi varmisteli virnistäen.

Lauria seuraten nainen silmäili edelleen hyllyjä ja mietti tekikö hänen - tai heidän - mieli vielä jotain. Lapsen mielihalut heijastuivat suoraan äidin mielihaluihin, Heidi kiitti vain onneaan, ettei halunnut haistella betonia tai pesuaineita, kuten oli lukenut joidenkin haluavan.
Raskaus sai ihmiset tekemään mitä omituisempia asioita toisinaan.

"Ben&Jerrysin mansikkajuustokakkua", brunette kertoi ja noukki pakastekaapista haluamansa jäätelön.
"Syötkö sä myös? Haluatko sä jonkun muun jäätelön?"

Heidin kommentti Jessestä jäi mietityttämään Lauria. Miksi Jesse, Laurin valmentama kenttäratsastaja, Matildan miesystävä ja Heidin lapsen isä ei bruneten mukaan kuulunut Laurin lempi-ihmisiin? Se taisi olla jokaisen edellä mainitun kytköksen yhteisvaikutusta, vaikka Lauri ei toivonut, että kukaan näki sitä ainakaan hänen puoleltaan päälle päin.

"Ei ole niin väliksi", Lauri irvisti seuraten toinen kulma koholla Heidin päättäväistä toimintaa jäätelöaltaalla. Nainen oli selvästi tiennyt jo valmiiksi haluamansa jäätelömaun, mikä oli nopeuttanut valintaprosessia.
"Täytyy olla ripeä, että ehditään Orijoelle ennen kuin se sulaa", Lauri mumahti suupieli nykien ja lähti valumaan kohti kassoja odottaen, että Heidi ehtisi vaappua perässä.

Lauri maksoi ostokset eikä antanut Heidin kantaa kassia. Mies toimi niin eleettömästi, ettei brunetella voinut kaiken järjen mukaan olla syytä hiillostua hyysäyksestä.
"Saan varmaan aloittaa ruoanlaiton heti?" Lauri hymähti tietäväinen hymy huulillaan startatessaan auton.

Heidin sormet viipyilivät vielä hetken jäätelökaapin kahvalla, katse seuraten toisen virnistystä. Hänen teki mieli mainita jotain siitä, miten sellaisella asenteella jäisi helposti vielä ilman.
"Mua ei kyllä haittaa aloittaa sitä jo autossa", nainen vitsaili kävellessään Laurin perässä kassoille.

Miehen maksaminen ja kassin kantaminen eivät jääneet huomiotta, mutta Heidi huomasi myös, ettei se haitannut. He olivat jo sen verran monesti pallotelleet rahoja edestakaisin, että Heidi oli seonnut jo laskuissa.
"Saat tietenkin, meillä on jo kiljuva nälkä", brunette kiusoitteli virne huulillaan.

Matka Laurin autolta tämän asunnolle oli jo melko tuttu.
"Mä voin tehdä salaatin", Heidi lupasi, kun asunnon ulko-ovi sulkeutui heidän perässään.
"Ei sun tarvitse ihan kaikkea tehdä."

"Tee vain", Lauri vastasi piilottaen huvittunutta hymyään. Miehelle oli aivan sama, tekisikö hän kaiken itse vai ei, koska hän nauttisi joka tapauksessa vapaasta sunnuntai-illasta ja mahdollisuudesta laittaa ruokaa - ja jakaa se toisen ihmisen kanssa.

"Haluatko lohen paistettuna vai uunissa?" Lauri kysyi ja vilkaisi jääkaappiin, jossa oli kuin olikin ruokakermaa. Molemmat vaihtoehdot olivat siis mahdollisia ja tummat silmät kääntyivät katsomaan odottavina Heidiä, jonka mielihalut tuntuivat tänään varsin yksioikoisilta. Lauri jatkoi ostosten purkamista jättäen salaattitarvikkeet bruneten eteen, nojaten sitten keittiötasoon aivan Heidin lähellä.
"Vaikea valinta?" mies hymähti ovelasti hymyillen, nauliten katseensa sinisiin silmiin.

Heidi pesi käsiään syvässä tiskialtaassa ja nosti pehmeän pyyhkeen käsiensä väliin. Laurin kysymys aiheutti naisessa syvällisen pohdintahetken, se oli kuin pikkuneuvottelu vauvan kanssa.

Katse kohtasi tummat silmät, niiden intensiivisyys sai edelleenkin bruneten nielaisemaan turhan voimakkaasti.

"Saat tällä kertaa itse päättää, vauva ja äiti pysyvät puolueettomina", Heidi vastasi pitäen katseensa edelleen toisen silmissä.
Sormet hapuilivat tasolle jätetyn salaatin käsiinsä ja lopulta naisen oli pakko väkisin repiä katseensa irti Laurin tummanruskeista silmistä.

"Perunat keitettynä, kiitos", Heidi lisäsi ja virnisti samalla, kun antoi juoksevan veden soljua salaatinlehtien läpi.

"Uuniin siinä tapauksessa", Lauri totesi hetken mielijohteesta. Mies seurasi salaatin pariin huomionsa kääntäneen naisen liikkeitä, ennen kuin nytkähti itse hitaasti kohti pöydällä lepäävää lohipakettia.
"Tämä selvä", Lauri puuskahti Heidin perunaheittoon ja naksautti uunin päälle.

Lauri napsi lohesta suurimmat ruodot pois, laski fileen uunivuokaan ja maustoi sen suola- ja pippurimyllyä varsin ronskisti käyttäen. Mies lisäsi kerman sekaan kevyesti mausteita ja nappasi ikkunalaudalle hylätystä tillistä muutaman varren lohen päälle ennen vuoan nostamista uuniin.

"Älä pilko sormiasi", Lauri murahti toinen Heidille suupieli virneeseen venähtäneenä alkaessaan kuoria perunoita, jotka eivät olleet vielä uusia nähneetkään.

Keittiöön laskeutui hetkeksi hiljaisuus, jonka rikkoi vain veden kohina ja Laurin sulava liikehdintä omassa kodissaan. Heidi sulki vesihanan huuhdottuaan tomaatit ja kurkun. Kysymättä apua nainen etsi käsiinsä kulhon, johon repi ensin friseesalaatin pohjalle.

Veitsen liike pysähtyi puoleen väliin leikkuulautaa vasten Laurin kommentin myötä.
"En mä ihan niin tumpelo ole", Heidi vastasi ja vilkaisi viereensä ilmestynyttä miestä. Toisen virne tarttui myös bruneten kasvoille.
"Kuoritko sä sormesi, jos en sano samoin?" nainen kysyi haastava katse silmissään.

Yhä virnuillen Heidi laski katseensa takaisin kurkkuun, joka oli melkein jo kokonaan paloiteltu. Laurin seurassa oli ehkä jopa liian helppo olla, mutta nainen ei halunnut ajatella asiaa liikaa.
"Salaatti on valmis", Heidi totesi ja kääntyi katsomaan perunoiden kanssa työskentelevää miestä.
"Mitäs mä sitten teen?"

"Toivottavasti en", Lauri vastasi maltillisesti hymyillen ja palautti katseensa perunoihin, jottei olisi antanut Heidille suurempaa aihetta virnuiluun. Brunette oli ovelan katseensa ja piikikkäiden kommenttiensa kanssa varsin ehtiväinen, mikä oli Laurin mielestä lähinnä positiivinen lisä muutoinkin miellyttävään luonteeseen.

"Istut ja nautit maisemista?" Lauri ehdotti toinen kulma merkitsevästi koholla. Sitä kommenttia mies heitti usein valmennettavilleen, jos heidän huuliltaan livahti sama kysymys sen jälkeen, kun pitkään hinkattu asia loksahti paikoilleen. Lauri oli miltei valmis perunoiden kanssa, mutta nyökkäsi silti astiakaapin suuntaan.
"Jos et malta istua, saat toki kattaa pöydän."

"Mmmh", Heidi mumahteli vihjailevasti virnistäen, eikä voinut olla vilkaisematta miehen selkälinjaa aavistuksen turhan viipyilevästi.

"Voin vaikka kattaa pöydän", brunette lisäsi ja kääntyi Laurin osoittaman kaapin suuntaan. Nainen nosti sieltä esiin kahdet lautaset ja mukit ja laski ne keittiön pöydälle. Heidin ei tarvinnut kysyä mistä löytäisi aterimet, sillä ne olivat ylimmässä vetolaatikossa.

Kun pöytä oli katettu, Heidi istui tuolille sen ääreen ja käänsi vihdoin siniset silmänsä takaisin Lauriin.
"Nyt mä voin hetken nauttia niistä maisemista kyllä", nainen lausahti ääneen paljon puhuva virne huuliaan koristaen. Hän nosti oikean jalkansa vasemman jalan polvitaipeen alle ja nojasi keittiötuolin selkänojaa vasten hieman vinossa kulmassa.

Lauri hymyili itsekseen, koska Heidin oli selvästi pakko päästä puuhailemaan jotain - tässä tapauksessa kattamaan pöytää. Mies sai perunat kuorittua ja puolitti ne kattilaan, johon laski haaleaa vettä. Kun kattila päätyi liedelle, Lauri sai käteensä hetkeksi vapaaksi.

"Tanssinko?" Lauri heitti luoden Heidiin vähintään yhtä haastavan katseen. Mies nojasi tiskipöytään huvittuneena tilanteesta, jossa hänellä ei ollut enää mitään valmisteltavaa.
"Voin myös tarjoilla jotain juotavaa", Lauri mutisi ja kaivoi jääkaapista avaamattoman vissypullon, joka aukesi äänekkäästi sihahtaen.

"Maistuuko?" mies hymähti pöydän vierelle päästyään, katsoen Heidiä hymyillen.

Yllättyneisyyden saattoi lukea Heidin kasvoilta hyvin selkeänä tämän kuullessa Laurin vastauksen. Nainen vaihtoi ilmeensä kuitenkin mahdollisimman nopeasti tyytyväiseen virneeseen, mielikuvituksensa lähtiessä jo aavistuksen laukalle. Mitäs härnäsi raskaana olevaa naista?

"En laita hanttiin, kumpaakaan", Heidi vastasi ja ojensi sitten lasiaan Laurille vastaan.

Siniset silmät tuijottivat miehen tummia silmiä intensiivisesti, leikitellen ajatuksella mitä jos.
Katseesta saattoi lukea toisen mielipiteen tilanteeseen melko avoimesti.
Heidin sydän saattoi hakata aavistuksen kovempaa vissyn päätyessä hiljaisella tahdilla läpinäkyvään, korkeaan lasiin naisen kädessä.