Uijui, oivoi
Sivu 1 / 1
Uijui, oivoi
22.05.2019. Kallan S-market, puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Mukaan @Thomas R.
Se hyvä puoli oli lähikaupoissa, että ne olivat lähellä. Niin. Ihan tosi. Niihin kerkesi siis piipahtaa silloinkin, kun muisti kesken lenkinjälkeisen suihkun, että suodatinpussit ja tiskiaine olivat loppuneet eikä hedelmiäkään enää ole.
Toinen hyvä puoli lähikaupoissa oli se, että sinne uskalsi lähteä ilman pitkää valmistautumisaikaa. Föönasin hiukset kuiviksi ja sidoin ne tehokkaan korkealle ponnarille koska tunsin itseni reippaaksi. En meikannut, sillä keneen mä muka olisin lähikaupassa törmännyt?
Niin no. Se huono puoli lähikaupoissa oli, että siellä saattoi törmätä vaikka ja keneen. Etenkin työntekijöihin, koska sellaisiahan lähikaupoissa tapasi olla paikalla.
Minä ja mun mandariinit ja suodatinpussit meinattiin saada sydäri, kun mä astahdin hyllyväliin, josta löytäisin tiskiainetta. SOS! Kimmo! Koska olin omituinen ujopiimä ja säikähdin niin kovasti, pelmahdin äkisti ja sydän sataatuhatta hakaten takaisin kulman taakse piiloon Kimmolta, joka tuskin oli fyysinen uhka mutta henkinen kylläkin.
Se hyvä puoli oli lähikaupoissa, että ne olivat lähellä. Niin. Ihan tosi. Niihin kerkesi siis piipahtaa silloinkin, kun muisti kesken lenkinjälkeisen suihkun, että suodatinpussit ja tiskiaine olivat loppuneet eikä hedelmiäkään enää ole.
Toinen hyvä puoli lähikaupoissa oli se, että sinne uskalsi lähteä ilman pitkää valmistautumisaikaa. Föönasin hiukset kuiviksi ja sidoin ne tehokkaan korkealle ponnarille koska tunsin itseni reippaaksi. En meikannut, sillä keneen mä muka olisin lähikaupassa törmännyt?
Niin no. Se huono puoli lähikaupoissa oli, että siellä saattoi törmätä vaikka ja keneen. Etenkin työntekijöihin, koska sellaisiahan lähikaupoissa tapasi olla paikalla.
Minä ja mun mandariinit ja suodatinpussit meinattiin saada sydäri, kun mä astahdin hyllyväliin, josta löytäisin tiskiainetta. SOS! Kimmo! Koska olin omituinen ujopiimä ja säikähdin niin kovasti, pelmahdin äkisti ja sydän sataatuhatta hakaten takaisin kulman taakse piiloon Kimmolta, joka tuskin oli fyysinen uhka mutta henkinen kylläkin.
Vs: Uijui, oivoi
Kenen ei tekis pikkulauantaina mieli jotain hyvää? Mmh? Sitä minäkin. En kuitenkaan lähtenyt mitään kaljaa tai vastaavaa hakemaan, vaan ihan armottomat munchiesit. Porkkanoita ja kurkkua, joita dipata dippiin, sekä tietenkin jotain ihan ylisuolasia sipsejä. Pullo Pepsiä kylkeen ja olisin valmis.
Meijän rakas lähikauppa kuitenkin on niin perkuleen pieni, ettei sieltä oikein löydy ikinä mitään omaan mieleen. Varsinkin jos on nirso. Ei sillä että mä pahemmin olisin, mut samoja paskoja viikosta toiseen mussuttaneena toivois saavan ees vähän isomman valikoiman eteen. Niinpä mä olin taas kahen vaiheilla; Manhattan vai perus Herkku-sipsit. En ikinä osannu päättää, joten päädyin yleensä aina Pringleseihin.
Sen lisäks, että pidi hakee jotain naposteltavaa, päätin samalla ettii uuden dödön. Mutta kuten sipsivalikoiman kanssa, tässä kaupassa tarjonta rajoittui aika pitkälti Axen myydyimpiin tuotteisiin sekä kaupan omaan tuotesarjaan. Otin Axen. Tietenkin.
"Watch it", puuskahdin pienen tytöntyllerön lätkähtäessä mua suoraan rintaan. Hitto se muuten oli pieni. Ja siro. Miten se ees pysy pystyssä?
Meijän rakas lähikauppa kuitenkin on niin perkuleen pieni, ettei sieltä oikein löydy ikinä mitään omaan mieleen. Varsinkin jos on nirso. Ei sillä että mä pahemmin olisin, mut samoja paskoja viikosta toiseen mussuttaneena toivois saavan ees vähän isomman valikoiman eteen. Niinpä mä olin taas kahen vaiheilla; Manhattan vai perus Herkku-sipsit. En ikinä osannu päättää, joten päädyin yleensä aina Pringleseihin.
Sen lisäks, että pidi hakee jotain naposteltavaa, päätin samalla ettii uuden dödön. Mutta kuten sipsivalikoiman kanssa, tässä kaupassa tarjonta rajoittui aika pitkälti Axen myydyimpiin tuotteisiin sekä kaupan omaan tuotesarjaan. Otin Axen. Tietenkin.
"Watch it", puuskahdin pienen tytöntyllerön lätkähtäessä mua suoraan rintaan. Hitto se muuten oli pieni. Ja siro. Miten se ees pysy pystyssä?
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Sanotaanko, että mä päädyin vähän ojasta allikkoon. Kun mä nolostuksissani väistin piiloon Kimmolta, mä astuin kahta kauheampaan nolouteen: suoraan vieraan miehen syliin. Suunnilleen. Voitte uskoa, etten mä tarkoittanut tehdä niin, ja aika vauhdilla mä sitten astahdinkin etäämmäs tästä tyypistä. Se näytti tutulta, mutta ei niin tutulta, että olisin heti saanut päähäni, kuka se oli. En mä varmaan tiennytkään - vai olinko nähnyt jossain?
No enhän mä kerennyt sitä miettiä. Ainoa ajatus mun päässä oli kalloa takova paniikki ja pisteliäänä kiemurteleva häpeä siitä, että mä olin tällä tavalla tällännyt itseni miesparan tietoisuuteen.
"Oh, I'm so sorry!" livautin vikkelästi ja katsoin tyyppiä hätääntyneenä ripsieni alta: oliko se mulle vihainen? Ja sitten - miksi mä pahoittelin englanniksi? "... anteeksi?" ... mutta sehän oli itse käyttänyt englantia, mä oivalsin. "Sorry."
Kahden tulen välissä. Palatako takaisin sinne mistä tulin sillä riskillä, että Kimmo kökkisi yhä siellä tutkimassa hyllyjä (miksi? Miksei se vaan istunut kassallaan? Tai oikeastaan, miksei sillä voinut olla vapaapäivä?) vai lähteäkö päämäärätiedottomana hortoilemaan ympäri kauppaa? Tähän mä en voinut jäädä. Päädyin käännähtämään uudemman kerran ympäri ja ottamaan empivän askeleen kohti Sitä Pahaa Väliä tiskiaineineen ja menneisyyden miehineen.
No enhän mä kerennyt sitä miettiä. Ainoa ajatus mun päässä oli kalloa takova paniikki ja pisteliäänä kiemurteleva häpeä siitä, että mä olin tällä tavalla tällännyt itseni miesparan tietoisuuteen.
"Oh, I'm so sorry!" livautin vikkelästi ja katsoin tyyppiä hätääntyneenä ripsieni alta: oliko se mulle vihainen? Ja sitten - miksi mä pahoittelin englanniksi? "... anteeksi?" ... mutta sehän oli itse käyttänyt englantia, mä oivalsin. "Sorry."
Kahden tulen välissä. Palatako takaisin sinne mistä tulin sillä riskillä, että Kimmo kökkisi yhä siellä tutkimassa hyllyjä (miksi? Miksei se vaan istunut kassallaan? Tai oikeastaan, miksei sillä voinut olla vapaapäivä?) vai lähteäkö päämäärätiedottomana hortoilemaan ympäri kauppaa? Tähän mä en voinut jäädä. Päädyin käännähtämään uudemman kerran ympäri ja ottamaan empivän askeleen kohti Sitä Pahaa Väliä tiskiaineineen ja menneisyyden miehineen.
Vs: Uijui, oivoi
Sen likan ääni oli lähes yhtä hutera ja pieni kuin se ite. Jäin kattomaan sitä hieman arvioiden, kun se mongers siinä suomalaisittain englantia ja hymähdin henkisesti. Suomalaiset on kyllä hauskoja. Sitten se palas takasin siihen suuntaan, mistä oli mun syliin ilmestyny. Olikohan sillä joku hätänä?
Niimpä mä menin perästä. Se tutki pesuaineita jotenkin tosi nolona. Myyjä oli siinä vieressä latomassa lisää tavaraa hyllyyn, mut ei kai se nyt kenenkään päälle voinu käydä.
Astuin sen tytön tyllerön viereen ja kumarruin hieman alemmas.
"Kaikki ok? Ihan ku aaveen olisit nähny", sanoin hiljaa ja yritin pidätellä hymyy poissa mun huulilta.
Niimpä mä menin perästä. Se tutki pesuaineita jotenkin tosi nolona. Myyjä oli siinä vieressä latomassa lisää tavaraa hyllyyn, mut ei kai se nyt kenenkään päälle voinu käydä.
Astuin sen tytön tyllerön viereen ja kumarruin hieman alemmas.
"Kaikki ok? Ihan ku aaveen olisit nähny", sanoin hiljaa ja yritin pidätellä hymyy poissa mun huulilta.
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Kimmo oli kuin ei olisi huomannut mua, tai ehkä se ei oikeastikaan huomannut. Se oli sijoittunut juuri siten, etten mä saanut haluamaani tuotetta pyytämättä sitä väistämään. Ennen kuin mä ehdin tehdä niin, multa kysyttiin, olinko mä nähnyt...
”Aaveen?” toistin vähän hämilläni ja naurahdinkin, silkkaa yllättyneisyyttäni. ”En kai sentään?”
Ei aaveita ollut olemassa, mutta Kimmopas oli, ja tuttu ääni riitti havahduttamaan sen työtranssista, johon se oli vaipunut.
”Kato Jusu, moi”, se sanoi, ja mä kiskaisin katseeni irti tutuista-mutta-ei-kuitenkaan kasvoista.
Käännyin katsomaan Kimmoa, joka katseli huvittuneen näköisenä takaisin ja vilkuili miestä mun vieressä. Nyökkäsikin, tervehdykseksi.
”Hei. Mä tarvitsisin oikeastaan...” sanoin viittilöiden Kimmon edessä oleviin puteleihin päin. Ystävällisesti se tyrkkäsi yhden mun käteen.
”Miten menee?” se kysyi tuttavallisesti ja vilkaisi taas miestä, johon mä olin törmännyt ja joka oli rientänyt mun perään kyselemään, oliko kaikki ok.
Olihan mulla. Hyvin mulla meni. Mä en vaan jotenkin saanut sitä sanottua.
”Hmh”, mä vaan hymähdin pingoittuneesti hymyillen. ”Kiitos.” Kohotin tiskiainettani, henkäisin pienesti syvään ja ajattelin liueta koko tilanteesta.
”Aaveen?” toistin vähän hämilläni ja naurahdinkin, silkkaa yllättyneisyyttäni. ”En kai sentään?”
Ei aaveita ollut olemassa, mutta Kimmopas oli, ja tuttu ääni riitti havahduttamaan sen työtranssista, johon se oli vaipunut.
”Kato Jusu, moi”, se sanoi, ja mä kiskaisin katseeni irti tutuista-mutta-ei-kuitenkaan kasvoista.
Käännyin katsomaan Kimmoa, joka katseli huvittuneen näköisenä takaisin ja vilkuili miestä mun vieressä. Nyökkäsikin, tervehdykseksi.
”Hei. Mä tarvitsisin oikeastaan...” sanoin viittilöiden Kimmon edessä oleviin puteleihin päin. Ystävällisesti se tyrkkäsi yhden mun käteen.
”Miten menee?” se kysyi tuttavallisesti ja vilkaisi taas miestä, johon mä olin törmännyt ja joka oli rientänyt mun perään kyselemään, oliko kaikki ok.
Olihan mulla. Hyvin mulla meni. Mä en vaan jotenkin saanut sitä sanottua.
”Hmh”, mä vaan hymähdin pingoittuneesti hymyillen. ”Kiitos.” Kohotin tiskiainettani, henkäisin pienesti syvään ja ajattelin liueta koko tilanteesta.
Vs: Uijui, oivoi
Okei, ne tuns toisensa. Se pelokas tyttö ja myyjä. Hyllyttäjä, mikä olikaan. Oliko mulla oikeus ottaa keskusteluun osaa? Tuskin. Aioinko kumminki tehä niin? Aika varmasti.
"Jusu. Aika mielenkiintonen nimi, sweety", hymähdin sille pajunoksalle.
Ainakin se myyjä uskals kattoo mua silmiin. Ehkä vähän liianki arvioiden. Ja sitten se likka olikin taas karkaamssa paikalta.
"Heeyyyy, mihin kiire?" katoin sitä huvittuneena. "Onks suomalaiset oikeesti niin juroja, ettei jää kauppaan tutuille juttelee enemmänkin?"
Siinä vaiheessa kiinnitin hieman enemmän huomioo sen tytöntyllerö-Jusun olemukseen. Se niin sanottu aave, jota se oli juossu karkuun, oli varmasti toi kaveri.
"Ellei...", kohotin toista kulmaa. "Jaaaaaaaaaaaa... Good one, man", virnistin sille myyjälle ja se vaan katto mua ku olisin menettäny järkeni. Dude, mä osasin laskee 1+1.
"Jusu. Aika mielenkiintonen nimi, sweety", hymähdin sille pajunoksalle.
Ainakin se myyjä uskals kattoo mua silmiin. Ehkä vähän liianki arvioiden. Ja sitten se likka olikin taas karkaamssa paikalta.
"Heeyyyy, mihin kiire?" katoin sitä huvittuneena. "Onks suomalaiset oikeesti niin juroja, ettei jää kauppaan tutuille juttelee enemmänkin?"
Siinä vaiheessa kiinnitin hieman enemmän huomioo sen tytöntyllerö-Jusun olemukseen. Se niin sanottu aave, jota se oli juossu karkuun, oli varmasti toi kaveri.
"Ellei...", kohotin toista kulmaa. "Jaaaaaaaaaaaa... Good one, man", virnistin sille myyjälle ja se vaan katto mua ku olisin menettäny järkeni. Dude, mä osasin laskee 1+1.
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Mä en ollut juro, mä olin ujo. Tuskallisen ujo. Kuolettavan ujo.
Mun nimeä oli ehkä juuri morkattu, ja mua oli tavallaan nimitetty juroksi, ja miten niin "suomalaiset", ja olisiko mun pitänyt jäädä juttelemaan Kimmolle?? Ihme, etten mä uikahtanut. En tuntenut oloani mukavaksi, en alkuunkaan. Jähmetyin silti vähän kummastuneena aloilleni, sillä tilanne oli omituinen.
Good one. Mitä? Mikä? Mä eksyin keskustelun kärryiltä, mutta jotenkin musta tuntui, että Kimmo ei kovin pitkäksi aikaa.
"Nah, Jusu on vaan hitaasti lämpeävä", Kimmo ilmeisesti puolusti virne suupielellä keinahdellen mua jurouskysymyksiltä - vai joltakin muulta, mitä mä en tajunnut?
"En mä halua häiritä työtään tekeviä ihmisiä", puutuin onnettomana puheeseen ja vilkaisin Kimmoa. En halunnut puhua sille muutenkaan, mutta... ei niin voinut sanoa. Ei, vaikka tyyppi olisi ollut millainen... Kimmo tahansa.
"Ja kun mä ihan totta tulin vaan hakemaan nämä", huomautin vielä ja tipautin tiskiaineen koriin hedelmien ja suodatinpussipaketin kaveriksi. Menikö joku muka kauppaan varta vasten sosiaalisia tilanteita metsästämään??
Mun nimeä oli ehkä juuri morkattu, ja mua oli tavallaan nimitetty juroksi, ja miten niin "suomalaiset", ja olisiko mun pitänyt jäädä juttelemaan Kimmolle?? Ihme, etten mä uikahtanut. En tuntenut oloani mukavaksi, en alkuunkaan. Jähmetyin silti vähän kummastuneena aloilleni, sillä tilanne oli omituinen.
Good one. Mitä? Mikä? Mä eksyin keskustelun kärryiltä, mutta jotenkin musta tuntui, että Kimmo ei kovin pitkäksi aikaa.
"Nah, Jusu on vaan hitaasti lämpeävä", Kimmo ilmeisesti puolusti virne suupielellä keinahdellen mua jurouskysymyksiltä - vai joltakin muulta, mitä mä en tajunnut?
"En mä halua häiritä työtään tekeviä ihmisiä", puutuin onnettomana puheeseen ja vilkaisin Kimmoa. En halunnut puhua sille muutenkaan, mutta... ei niin voinut sanoa. Ei, vaikka tyyppi olisi ollut millainen... Kimmo tahansa.
"Ja kun mä ihan totta tulin vaan hakemaan nämä", huomautin vielä ja tipautin tiskiaineen koriin hedelmien ja suodatinpussipaketin kaveriksi. Menikö joku muka kauppaan varta vasten sosiaalisia tilanteita metsästämään??
Vs: Uijui, oivoi
"No siinä tapauksessa", virnuilin ja tungin vapaan käden farkkujen etutaskuun. "Ei olis vinkkejä antaa?" Jos jompi kumpi ottais sen vitsillä, mun pitäis siinä vaiheessa varmaan oikeesti kertoo, mitä kaikkee kivaa vois ton likan pään menoks suunnitella.
Varsinkin nyt, kun Sarah oli puhaltanu pelin poikki ja mulla näköjään oli liikaa energiaa käytettävänä. Oli käyttötapa mikä hyvänsä.
"Ethän sä näköjään häiritse, kun kaveri itse sua morjesti", ihmettelin. "Eihän tää likka häiritte sua? Siis tietenkin, jos homma on niin, tottahan toki mä vien tän peloissaan olevan neidon turvaan." Joskus mä oikeesti ihmettelin itteeni. Miten mä saatoin olla niin röyhkee ja suora. Ja siis puhun nyt pelkästään hyvällä. Duh...?
Varsinkin nyt, kun Sarah oli puhaltanu pelin poikki ja mulla näköjään oli liikaa energiaa käytettävänä. Oli käyttötapa mikä hyvänsä.
"Ethän sä näköjään häiritse, kun kaveri itse sua morjesti", ihmettelin. "Eihän tää likka häiritte sua? Siis tietenkin, jos homma on niin, tottahan toki mä vien tän peloissaan olevan neidon turvaan." Joskus mä oikeesti ihmettelin itteeni. Miten mä saatoin olla niin röyhkee ja suora. Ja siis puhun nyt pelkästään hyvällä. Duh...?
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Musta tuntui, että mun edessäni taikka ylitseni käytiin nyt keskustelua, joka liittyi jollakin tavalla muhun. Mä en vaan tajunnut sitä keskustelua lainkaan. Kimmo naurahti ja virkkoi:
"Muuta sen naapuriin."
Okei? Miksi? Miksei kukaan selitä? Kysymykset kimpoilivat mun päässä, ja se tärkein eli voinko mä vain poistua paikalta kilpaili niiden muiden kanssa. Sitten virisi uusi, epäluuloinen pohdinnanaihe: halusinko mä tietää, mistä tässä puhuttiin? Entä jos... ei kai. Eihän? Pälyilin miehestä toiseen, ja sitten alettiin puhua peloissaan olevan neidon viemisestä turvaan. Mun?? Minne? Miksi?
"Jusuko? Ethän sä varmaan ikinä häiritse ketään", Kimmo naurahti ja pudisteli huvittuneena päätään mua katsellen.
"Kiva", totesin lakonisesti, ja mun epämukavuuspisteeni oli saavuttamassa sen pisteen, jonka jälkeen mä vaan poistuisin paikalta sanomatta mitään enää kenellekään. Paitsi ehkä pakon edessä kohteliaat näkemiin-toivotukset (toivoen, että ei koskaan nähtäisi, mutta, niin). "Kiitos. Umm... Joo. Mun varmaan pitää tosissaan mennä tur... tai siis. Pois. Kotiin."
"Niin kun sä asut tässä nurkilla nykyään", Kimmo puoliksi arvasi ja puoliksi kysyi. "Et sitten ole tupareita pitänyt? Vai etkö vaan kutsunut?"
"En - en itse asiassa ole pitänyt", vastasin tuskastuneena siihen, että tyyppi oli alkanut esittämään kysymyksiä. Olisi ollut liian epäkohteliasta poistua silloin ja jättää kysymykset roikkumaan. Sittenhän herra Suomalaiset-On-Juroa-Kansaa vasta olisi ratkennut hekottelemaan, varmaan. En viitsinyt vilkaista koko tyyppiä enää.
"Muuta sen naapuriin."
Okei? Miksi? Miksei kukaan selitä? Kysymykset kimpoilivat mun päässä, ja se tärkein eli voinko mä vain poistua paikalta kilpaili niiden muiden kanssa. Sitten virisi uusi, epäluuloinen pohdinnanaihe: halusinko mä tietää, mistä tässä puhuttiin? Entä jos... ei kai. Eihän? Pälyilin miehestä toiseen, ja sitten alettiin puhua peloissaan olevan neidon viemisestä turvaan. Mun?? Minne? Miksi?
"Jusuko? Ethän sä varmaan ikinä häiritse ketään", Kimmo naurahti ja pudisteli huvittuneena päätään mua katsellen.
"Kiva", totesin lakonisesti, ja mun epämukavuuspisteeni oli saavuttamassa sen pisteen, jonka jälkeen mä vaan poistuisin paikalta sanomatta mitään enää kenellekään. Paitsi ehkä pakon edessä kohteliaat näkemiin-toivotukset (toivoen, että ei koskaan nähtäisi, mutta, niin). "Kiitos. Umm... Joo. Mun varmaan pitää tosissaan mennä tur... tai siis. Pois. Kotiin."
"Niin kun sä asut tässä nurkilla nykyään", Kimmo puoliksi arvasi ja puoliksi kysyi. "Et sitten ole tupareita pitänyt? Vai etkö vaan kutsunut?"
"En - en itse asiassa ole pitänyt", vastasin tuskastuneena siihen, että tyyppi oli alkanut esittämään kysymyksiä. Olisi ollut liian epäkohteliasta poistua silloin ja jättää kysymykset roikkumaan. Sittenhän herra Suomalaiset-On-Juroa-Kansaa vasta olisi ratkennut hekottelemaan, varmaan. En viitsinyt vilkaista koko tyyppiä enää.
Vs: Uijui, oivoi
"No siis itse asiassa kun sanoit, mulla varmaan olis tulossa muutto, taas... Pitääpä katella vapaita asuntoja tältä nurkalta", hekottelin ja vilkaisin sitä pelokasta pelokasta ponnaripäätä.
Jusu-nimeä totteleva likka seiso mun edessä ja hyllyttäjä-poika oli likan takana. Nojauduin vasemmalle puolelle tyllerön ohi ja puhuin suoraan hyllypojalle.
"Onks se aina näin ujopiimä ja haluan-juosta-heti-karkuun-tyyppiä?" Ei kukaan voinut olla näin huojuva ja hento persoona. Ei sellasia ihmisiä osannu kukaan lähestyy. Puhuu tai muuten yrittää kehittää keskusteluu. No way! Pakko tällekin likalle oli joku tyyli olla, millä sen sais vähän vastaanottavaisemmaks ja avoimemmaks. Niinku julkisilla paikoilla. Muusta ei vielä tässä vaiheessa puhuta.
Ja mitä tuli puhetta tupareista, mä olin pelkkänä korvana.
"Muistathan kutsuu sit mutkin, eiks je", tönäsin varoen tätä Jusua kylkeen. "Älä huoli, saat kyllä sit tuparilahjanki", virnuilin ja iskin hyllyttäjälle silmää. Sen oli pakko tietää, mistä mä oikein puhuin.
"Vaikka kaksi, jos nätisti pyydät."
Jusu-nimeä totteleva likka seiso mun edessä ja hyllyttäjä-poika oli likan takana. Nojauduin vasemmalle puolelle tyllerön ohi ja puhuin suoraan hyllypojalle.
"Onks se aina näin ujopiimä ja haluan-juosta-heti-karkuun-tyyppiä?" Ei kukaan voinut olla näin huojuva ja hento persoona. Ei sellasia ihmisiä osannu kukaan lähestyy. Puhuu tai muuten yrittää kehittää keskusteluu. No way! Pakko tällekin likalle oli joku tyyli olla, millä sen sais vähän vastaanottavaisemmaks ja avoimemmaks. Niinku julkisilla paikoilla. Muusta ei vielä tässä vaiheessa puhuta.
Ja mitä tuli puhetta tupareista, mä olin pelkkänä korvana.
"Muistathan kutsuu sit mutkin, eiks je", tönäsin varoen tätä Jusua kylkeen. "Älä huoli, saat kyllä sit tuparilahjanki", virnuilin ja iskin hyllyttäjälle silmää. Sen oli pakko tietää, mistä mä oikein puhuin.
"Vaikka kaksi, jos nätisti pyydät."
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Mä siristin silmiäni. Tämä tyyppi, joka siitä päätellen että ihmetteli mun nimeäni ei tosiaankaan ollut erityisen tuttu, ei mitenkään tosissaan suunnitellut muuttavansa mun naapuriin. Se oli omituinen vitsi. Sitten se puhui musta niin kuin mä en olisi ollut paikalla, ja Kimmo yhtyi tyyliin:
"Hah! On se alkuun."
Musta tuntui aika surkealta. Mua moitittiin sellaisesta piirteestä, joka oli aina ollut osa mua ja jota mä olin oppinut jo pienenä pitämään vikana, koska niin kaikki aina ujouteen suhtautuivat.
Juhlafiilis oli aika kaukana siitä hetkestä.
"Eiköhän tässä ole läksiäiset lähempänä kuin tuparit", huokaisin, vaikka en mä kyllä ollut aikeissa pitää mitään sellaisia.
"Täh? Mihin meet?" kiinnostui Kimmo.
"Ulkomaille. Töihin", paljastin vähän haluttomana, ja vilkaisin nimetöntä tyyppiä. "Niin että pahoittelut, molemmille. Tuparikutsut taitavat unohtua. Mutta eipä tarvitse lahjoakaan ketään."
Hymähdin vaisusti, ja kyllä, mä ajattelin sellaisia konkreettisia tupaantuliaislahjoja. Kahvipaketteja, kukkakimppuja. Mitä nyt sellaisia perinteisiä juttuja olikaan.
"Hah! On se alkuun."
Musta tuntui aika surkealta. Mua moitittiin sellaisesta piirteestä, joka oli aina ollut osa mua ja jota mä olin oppinut jo pienenä pitämään vikana, koska niin kaikki aina ujouteen suhtautuivat.
Juhlafiilis oli aika kaukana siitä hetkestä.
"Eiköhän tässä ole läksiäiset lähempänä kuin tuparit", huokaisin, vaikka en mä kyllä ollut aikeissa pitää mitään sellaisia.
"Täh? Mihin meet?" kiinnostui Kimmo.
"Ulkomaille. Töihin", paljastin vähän haluttomana, ja vilkaisin nimetöntä tyyppiä. "Niin että pahoittelut, molemmille. Tuparikutsut taitavat unohtua. Mutta eipä tarvitse lahjoakaan ketään."
Hymähdin vaisusti, ja kyllä, mä ajattelin sellaisia konkreettisia tupaantuliaislahjoja. Kahvipaketteja, kukkakimppuja. Mitä nyt sellaisia perinteisiä juttuja olikaan.
Vs: Uijui, oivoi
Tietenkin se likka oli lähössä. Kaupasta, Suomesta, mistä ikinä olikaan, pääpointti oli, et se oli lähössä. No perkele.
"Et sä voi mua jättää, sweety, enhä mä oo vielä esitelly sua mun broidille?" Loihdin mun äänensävystä niin helvetin surullisen ja loukkaantuneen ku vaan osasin.
"Jonny ei kyl varmaan uskois silmiään, jos se näkis meijät kimpassa." Naureskelin. "Ujot ja hiljaset ei yleensä tuu mun kans toimeen, ellei sitä ääntä osata käyttää jossain ihan toisessa tilanteessa."
Mä en tiedä miks, mut mulla oli ollu jopa vähän ikävä tällästä. Ei kettuilua tai mitään, mut vihjailuu. Sen toisen henkilön (yleensä naisen (aina)) havitteluu ja jonkinlaista liehittelyy. Vaikkei tää lähellekään ollu mun "perustyyli". Plus, Jusu-tyttö oli selvinpäin. Ainakin siltä se vaikutti. Tai sitten se ei ollu yhtään hauska kahden alkoholiannoksen (tai enemmän) jälkeen.
"Et sä voi mua jättää, sweety, enhä mä oo vielä esitelly sua mun broidille?" Loihdin mun äänensävystä niin helvetin surullisen ja loukkaantuneen ku vaan osasin.
"Jonny ei kyl varmaan uskois silmiään, jos se näkis meijät kimpassa." Naureskelin. "Ujot ja hiljaset ei yleensä tuu mun kans toimeen, ellei sitä ääntä osata käyttää jossain ihan toisessa tilanteessa."
Mä en tiedä miks, mut mulla oli ollu jopa vähän ikävä tällästä. Ei kettuilua tai mitään, mut vihjailuu. Sen toisen henkilön (yleensä naisen (aina)) havitteluu ja jonkinlaista liehittelyy. Vaikkei tää lähellekään ollu mun "perustyyli". Plus, Jusu-tyttö oli selvinpäin. Ainakin siltä se vaikutti. Tai sitten se ei ollu yhtään hauska kahden alkoholiannoksen (tai enemmän) jälkeen.
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Mä en kyllä tajunnut ollenkaan, miksi tyyppi olisi halunnut esitellä mua yhtään kenellekään, ja kummallisessa sisukkuudenpuuskassa mä käännyin katsomaan sitä toinen kulma koholla.
”Miksi sä mua kenellekään esittelisit? Et ole esitellyt itseäsikään.”
Sitten mun silmät menivät ymmyrkäisiksi kahdesta syystä ja se toinenkin kulma kohosi hämmästyksestä.
1) Saatoin päästä jyvälle siitä, missä yhteydessä mun haluttiin käyttävän ääntä, ja se pöyristytti mua. Ihan tosi — oliko tämä koko juttu ollut omituinen, hmm, lähestymisyritys? Apua. Mä en ollut tottunut sellaiseen enkä tiennyt, miten tilanteessa piti toimia. Kiljaista, että mulla oli poikaystävä enkä tahtonut mitään, en vakavaa enkä kevytkenkäistä enkä mitään siltä väliltä? Hirveän suurieleistä, enkä mä ollut suurieleinen tyyppi.
2) Jonny.
”Jonny?” naurahdin häkeltyneenä ääneenkin. ”Raynott?”
”Miksi sä mua kenellekään esittelisit? Et ole esitellyt itseäsikään.”
Sitten mun silmät menivät ymmyrkäisiksi kahdesta syystä ja se toinenkin kulma kohosi hämmästyksestä.
1) Saatoin päästä jyvälle siitä, missä yhteydessä mun haluttiin käyttävän ääntä, ja se pöyristytti mua. Ihan tosi — oliko tämä koko juttu ollut omituinen, hmm, lähestymisyritys? Apua. Mä en ollut tottunut sellaiseen enkä tiennyt, miten tilanteessa piti toimia. Kiljaista, että mulla oli poikaystävä enkä tahtonut mitään, en vakavaa enkä kevytkenkäistä enkä mitään siltä väliltä? Hirveän suurieleistä, enkä mä ollut suurieleinen tyyppi.
2) Jonny.
”Jonny?” naurahdin häkeltyneenä ääneenkin. ”Raynott?”
Vs: Uijui, oivoi
Menipä se tyttö jotenkin solmuun mun broidin nimestä. Ja oudoks?
"No ei tietenkään, vaan Groff. No totta helvetissä Raynott." Katoin sitä pientä viatonta(?) tyttöä kuin se olis just löytäny maailman ja elämän tarkotukseen vastauksen; ilosena ja onnesta soikeena.
"What? Älä vaan sano, että oot sen entinen heila. Koska bros before... Well, kyl sä tiiät", naurahin ja katoin pikaseen hyllyttäjää. Se oli näköjään jatkanu töitään jossain kohti, eikä näyttäny oikein reagoivan mihinkään. Kumminki jätkä salakuunteli. Olin varma siitä.
"Gosh... Luulis että velirakas kultsipuppeli olis nyt ees jotain maininnu veljestään sen hoidolle, säädölle, what ever. Mä oon vähän jopa loukkaantunut!" Pyörittelin silmiäni. Hitto, oli se velipoika kyllä ehtiväinenki. Eka Ellie, sitten Matilda, sitten oli joku muija välissä ja olikohan sitte joku mies. Mihin väliin tää pienen pieni Jusu oikein mahtu? No idea!
"No ei tietenkään, vaan Groff. No totta helvetissä Raynott." Katoin sitä pientä viatonta(?) tyttöä kuin se olis just löytäny maailman ja elämän tarkotukseen vastauksen; ilosena ja onnesta soikeena.
"What? Älä vaan sano, että oot sen entinen heila. Koska bros before... Well, kyl sä tiiät", naurahin ja katoin pikaseen hyllyttäjää. Se oli näköjään jatkanu töitään jossain kohti, eikä näyttäny oikein reagoivan mihinkään. Kumminki jätkä salakuunteli. Olin varma siitä.
"Gosh... Luulis että velirakas kultsipuppeli olis nyt ees jotain maininnu veljestään sen hoidolle, säädölle, what ever. Mä oon vähän jopa loukkaantunut!" Pyörittelin silmiäni. Hitto, oli se velipoika kyllä ehtiväinenki. Eka Ellie, sitten Matilda, sitten oli joku muija välissä ja olikohan sitte joku mies. Mihin väliin tää pienen pieni Jusu oikein mahtu? No idea!
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Mä en ollut ihan varma, oliko mua juuri kutsuttu hoeksi. Se oli kuitenkin vissi ja laaki, että mua käsiteltiin Jonnyn, eeh, fyysisesti läheisenä tuttavuutena, ja se ei pitänyt paikkaansa missään muualla kuin Jonnyn muinaisessa unessa, josta mä en ajatellut sen veljelle kertoa.
Oikaisin valheellisen tiedon itse asiassa aika varmaeleisesti:
”Säätö? No en tosiaan. Työkaveri.”
Katsoin edelleen esittäytymätöntä Raynott-kakkosta nyt koko olemus vähän ryhdikkäämpänä. Mustahan ei tuollaista virheellistä hapatusta leviteltäisi (sillä yhä pelkkänä korvana oleva Kimmo kyllä tekisi niin, ellen viiltäisi huhua katki tässä ja nyt).
”No sittenhän teillä kahdella ei ole estettä siirtyä yhdessä kohti kassaa ja illanjatkoa”, Kimmonpirulainen kommentoi leppoisasti, ja mä purin huultani.
Oikaisin valheellisen tiedon itse asiassa aika varmaeleisesti:
”Säätö? No en tosiaan. Työkaveri.”
Katsoin edelleen esittäytymätöntä Raynott-kakkosta nyt koko olemus vähän ryhdikkäämpänä. Mustahan ei tuollaista virheellistä hapatusta leviteltäisi (sillä yhä pelkkänä korvana oleva Kimmo kyllä tekisi niin, ellen viiltäisi huhua katki tässä ja nyt).
”No sittenhän teillä kahdella ei ole estettä siirtyä yhdessä kohti kassaa ja illanjatkoa”, Kimmonpirulainen kommentoi leppoisasti, ja mä purin huultani.
Vs: Uijui, oivoi
Työkaveri? Eli varmasti heppatyttö. Pakko olla. No ei ihme, että oli hyvä perse. Totta kai mä olin kattonu sen heti ensimmäisellä sekunnilla kun likka oli kääntäny selkänsä mulle.
"Damn, olis ollu nyt ees jotain vähän kiinnostavampaa", näyttelin muka lasta, jolta oli viety tikkari. Sellanen pyöree, littee ja helvetin värikäs.
"Man, I like the way you think!" hihkaisin hyllypojalle. Sillä oli selkeesti oikeet asiat etusijalla elämässä. Katoin Jusua toinen kulma koholla. Mä olin 99 prosenttisesti varma, et likka perääntyis, varmaan hyllyjen läpi jos ei muuta tietä ollu, mutta siellä oli se prosentin mahollisuus, etten mä olis tänä iltana yksin. Mut olisko noin ujosta seuraa? Tuskin.
Olikohan se ees täysikänen? Tyhmä Thomas. Tyhmä! Se pitää aina ottaa ekaks selville! Aina. Miten mä saatoin lipsuu tälleen. Nyt jos se lähtiski mun matkaan ja jostain tulis ilmi, et se on vielä ihan teini, en mä vois sitä mihinkää katuojaan lemppaa tai mitään.
"Ootko ees aikuinen?" Sen ei tosiaan pitäny kuuluu ääneen. Se oli mun ajatus, joka lipsahti mun huulien ohi.
"Damn, olis ollu nyt ees jotain vähän kiinnostavampaa", näyttelin muka lasta, jolta oli viety tikkari. Sellanen pyöree, littee ja helvetin värikäs.
"Man, I like the way you think!" hihkaisin hyllypojalle. Sillä oli selkeesti oikeet asiat etusijalla elämässä. Katoin Jusua toinen kulma koholla. Mä olin 99 prosenttisesti varma, et likka perääntyis, varmaan hyllyjen läpi jos ei muuta tietä ollu, mutta siellä oli se prosentin mahollisuus, etten mä olis tänä iltana yksin. Mut olisko noin ujosta seuraa? Tuskin.
Olikohan se ees täysikänen? Tyhmä Thomas. Tyhmä! Se pitää aina ottaa ekaks selville! Aina. Miten mä saatoin lipsuu tälleen. Nyt jos se lähtiski mun matkaan ja jostain tulis ilmi, et se on vielä ihan teini, en mä vois sitä mihinkää katuojaan lemppaa tai mitään.
"Ootko ees aikuinen?" Sen ei tosiaan pitäny kuuluu ääneen. Se oli mun ajatus, joka lipsahti mun huulien ohi.
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Mä hämmästyin aikuiskysymyksestä niin paljon, etten mä tajunnut heti edes protestoida yhteisiä illanviettopuheita vastaan. Kimmon hekottelu kaikui mun korvissa.
”Olen? Mutta mitä merkitystä sillä on?” mä kysyin melkeinpä napakasti, ja samalla mä oivalsin: se kai halusi tietää, olinko mä sakkolihaa.
Iu. Apua. Iu.
”En mä ole lähdössä sun kanssa minnekään”, sanoin lannistuneena, ja sitten mä vihdoin tottelin kehoni kaikkia karkuunjuoksusignaaleja. No, en sentään juossut, mutta astelin aikuismaisen vakaasti ja arvokkaasti kassan suuntaan.
”Olen? Mutta mitä merkitystä sillä on?” mä kysyin melkeinpä napakasti, ja samalla mä oivalsin: se kai halusi tietää, olinko mä sakkolihaa.
Iu. Apua. Iu.
”En mä ole lähdössä sun kanssa minnekään”, sanoin lannistuneena, ja sitten mä vihdoin tottelin kehoni kaikkia karkuunjuoksusignaaleja. No, en sentään juossut, mutta astelin aikuismaisen vakaasti ja arvokkaasti kassan suuntaan.
Vs: Uijui, oivoi
"Damn, se on topakka tyttö", virnuilin hyllyttäjälle. Se katto mua aika neutraalisti itse asiassa. Ei hymyilly, nauranu tai mitään. Oli vaan. Douche.
Jusu-tyttö sen sijaan pakeni paikalta. Niimpä mä lähin sen perään.
"Heyyy, en mä mitään pahaa tarkottanu", sanelin sille parin askeleen päästä. "Kunhan viritän keskustelua", jatkoin. Likka oli selkeesti vaikeesti tavoteltava. Piti arvostaa. Vaikka se sano suoraan, ettei lähtis mun matkaan, ei se aina sitä tarkota.
Olin jo pudonnu laskuista, kuinka monesti mulle oltiin ne sanat sanottu ja silti mä olin löytäny itteni sen muijan lakanoista. Mulla kai oli sellanen vaikutus. Eikä se mitään luovuttamista ollu, ehei. Kyllä ne ihan ite sitä halus. Ja sen huomas. Ehkä saippuatyttökään ei vielä sitä tienny.
"Voi olla, et sun kaltanen herkkä likka pitää koti-illoista, mut voin luvata et mun kanssa sulla on paljon hauskempaa."
Ja ennen kuin sain nyrkistä nenille tai pahempaa, potkun kasseille kiirehdin lisäämään tarpeellisen.
"Mul on himas Kimble ja Monopoly, if you're interested." Flirttihymy kirsikkana päälle.
Jusu-tyttö sen sijaan pakeni paikalta. Niimpä mä lähin sen perään.
"Heyyy, en mä mitään pahaa tarkottanu", sanelin sille parin askeleen päästä. "Kunhan viritän keskustelua", jatkoin. Likka oli selkeesti vaikeesti tavoteltava. Piti arvostaa. Vaikka se sano suoraan, ettei lähtis mun matkaan, ei se aina sitä tarkota.
Olin jo pudonnu laskuista, kuinka monesti mulle oltiin ne sanat sanottu ja silti mä olin löytäny itteni sen muijan lakanoista. Mulla kai oli sellanen vaikutus. Eikä se mitään luovuttamista ollu, ehei. Kyllä ne ihan ite sitä halus. Ja sen huomas. Ehkä saippuatyttökään ei vielä sitä tienny.
"Voi olla, et sun kaltanen herkkä likka pitää koti-illoista, mut voin luvata et mun kanssa sulla on paljon hauskempaa."
Ja ennen kuin sain nyrkistä nenille tai pahempaa, potkun kasseille kiirehdin lisäämään tarpeellisen.
"Mul on himas Kimble ja Monopoly, if you're interested." Flirttihymy kirsikkana päälle.
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Tyyppi oli, ehkä tietämättään tai täysin tahallaan, polkenut mun rajoja minkä ehti, enkä mä ollut sanonut mitään, koska — miksi? Miksen mä pitänyt rajoistani kiinni? Vaikka, mä ajattelin ja olin hetkellisesti ylpeä itsestäni, olinhan mä sanonut ei. Kuuluvasti ja selkeästi.
Mutta se ei kuunnellut. Mä kuuntelin sen puheita sydän takoen ja ryhdyin latomaan tavaroita Kimmon työkaverin kassalle. Olin koko sen ajan hiljaa, mitä maksutapahtuma kesti, ja vielä sittenkin, kun mä pakkasin ostoksiani ja tyyppi tuli mun viereen pakkaamaan omiaan. Olikohan sillä juhlat, mä mietin poissaolevana sipsipussin innoittamana.
”Mä pidänkin koti-illoista”, mä sanoin sitten ja kohtasin Jonnyn veljen katseen. Mä en ollut ihan tyyni, mun olo oli vähän jännittynyt, mutta järki alkoi luistaa. ”Poikaystävän kanssa.”
Kallistin päätäni. Jonathan Raynottin veli. Tuttu juhlista ja instagramin syövereistä. Sarah kerro-mulle-sun-kondomiostoksista Reyesin poikaystävä.
Mun katse kylmeni.
”Enkä mä pelaa monopolya ihmisten kanssa, jotka ei kerro nimeään.”
Tai arvosta varattuja, muita liehitteleviä häntäheikkejä.
Astahdin sivuun kiertääkseni tyypin ja marssiakseni ulko-ovelle.
Mutta se ei kuunnellut. Mä kuuntelin sen puheita sydän takoen ja ryhdyin latomaan tavaroita Kimmon työkaverin kassalle. Olin koko sen ajan hiljaa, mitä maksutapahtuma kesti, ja vielä sittenkin, kun mä pakkasin ostoksiani ja tyyppi tuli mun viereen pakkaamaan omiaan. Olikohan sillä juhlat, mä mietin poissaolevana sipsipussin innoittamana.
”Mä pidänkin koti-illoista”, mä sanoin sitten ja kohtasin Jonnyn veljen katseen. Mä en ollut ihan tyyni, mun olo oli vähän jännittynyt, mutta järki alkoi luistaa. ”Poikaystävän kanssa.”
Kallistin päätäni. Jonathan Raynottin veli. Tuttu juhlista ja instagramin syövereistä. Sarah kerro-mulle-sun-kondomiostoksista Reyesin poikaystävä.
Mun katse kylmeni.
”Enkä mä pelaa monopolya ihmisten kanssa, jotka ei kerro nimeään.”
Tai arvosta varattuja, muita liehitteleviä häntäheikkejä.
Astahdin sivuun kiertääkseni tyypin ja marssiakseni ulko-ovelle.
Vs: Uijui, oivoi
Osittain huvittuneena ja osittain pettyneenä itteeni, pakkasin omat tavarani kaupan muovikassiin ja pidin toista näkökentän reunalla silmällä. Ja sieltä iski. Poikaystävä. Se oli varmaan yhtä hiljanen ja pidättäytyny ku Jusu-tyttö. No, ainakin tais olla mätsäävä pari.
"No jos se mun nimestä on kiinni-", naurahin ja kosketin toista varovasti (ettei se hajois) käsivarteen, ennen ku se ehtis karata paikalta. "-Thomas." Mä ojensin mun käden sille, kuten kuka tahansa (edes vähän) hyväkäytöksinen ihminen teki.
Nyt, jos se likka vaan lähtis ja jättäis mut tähän käsi ojossa ku paskan ojaan, mun usko ihmiskuntaa ja kohteliait ihmisii kohtaan kuolis silmän räpäyksessä! Ja Jusu-likka oli sanonu olevansa täysikänen, joten mun odotukset toisen asianmukaisuudesta oli korkeella. Joku täysin teini ei ehkä osais (tai ymmärtäis), mut kyllä aikuisen piti.
"No jos se mun nimestä on kiinni-", naurahin ja kosketin toista varovasti (ettei se hajois) käsivarteen, ennen ku se ehtis karata paikalta. "-Thomas." Mä ojensin mun käden sille, kuten kuka tahansa (edes vähän) hyväkäytöksinen ihminen teki.
Nyt, jos se likka vaan lähtis ja jättäis mut tähän käsi ojossa ku paskan ojaan, mun usko ihmiskuntaa ja kohteliait ihmisii kohtaan kuolis silmän räpäyksessä! Ja Jusu-likka oli sanonu olevansa täysikänen, joten mun odotukset toisen asianmukaisuudesta oli korkeella. Joku täysin teini ei ehkä osais (tai ymmärtäis), mut kyllä aikuisen piti.
Thomas R.- Tallilaisen veli
- Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 422
Vs: Uijui, oivoi
Mä hätkähdin, kun mua kosketettiin, ja sitten mä kallistin päätäni. Esittäytyipä viimein, ja ihan käsi ojossa, niin kuin todelliset käytöstavat omaava olisi tehnyt jo vähintään kymmenen minuuttia sitten, kun me suunnilleen oltiin tavattu. Vai oliko siitä jo kauemmin? Ei niinkään paljoa? En mä tiennyt. Pitkiä ne minuutit oli olleet.
Tartuin käteen, koska siten mut oli kasvatettu. Mä osasin sentään kätellä oikein. Napakasti, asiallisesti.
”Josefina”, mä sanoin, ja hymyilin kuivasti. ”Ja ei, ei se ole nimestä kiinni.”
Irrotin otteeni ja lähdin astelemaan ulos.
Sarahilta terveisiä, mun teki mieli sanoa. Mä olin kuitenkin Josefina Rosengård enkä mikään rohkea möläyttelijä, joten mä jatkoin matkaani vaitonaisena ja miettien loungessa käytyä keskustelua ihan uudelta näkökantilta.
Voi jukra, että mä olinkin silloin helvetin onnellinen siitä, että mä seurustelin Rasmus Alsilan enkä minkään thomasraynottin kanssa. Kyllä: niin onnellinen, etten mä tuntenut huonoa omatuntoa kirosanasta korostuksenkaan kera.
Tartuin käteen, koska siten mut oli kasvatettu. Mä osasin sentään kätellä oikein. Napakasti, asiallisesti.
”Josefina”, mä sanoin, ja hymyilin kuivasti. ”Ja ei, ei se ole nimestä kiinni.”
Irrotin otteeni ja lähdin astelemaan ulos.
Sarahilta terveisiä, mun teki mieli sanoa. Mä olin kuitenkin Josefina Rosengård enkä mikään rohkea möläyttelijä, joten mä jatkoin matkaani vaitonaisena ja miettien loungessa käytyä keskustelua ihan uudelta näkökantilta.
Voi jukra, että mä olinkin silloin helvetin onnellinen siitä, että mä seurustelin Rasmus Alsilan enkä minkään thomasraynottin kanssa. Kyllä: niin onnellinen, etten mä tuntenut huonoa omatuntoa kirosanasta korostuksenkaan kera.
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa