Tupatarkastus
Sivu 1 / 1
Tupatarkastus
9. toukokuuta 2019, Pitkän miehen kuja 7. Suljettu. Mukaan @Hanne R.
Jusu, se kultainen ja vähän omituinen olento, oli siivonnut ja puunannut ja putsannut ja puleerannut kämppää kuin pahin siivousneurootikko. Mä en ollut tehnyt mitään, mutta olin mä sentään ilmestynyt paikalle juuri ja juuri ajoissa ennen sovittua tapaamisaikaa Rostenin Hannen kanssa. Se oli ollut muhun yhteyksissä kämppisasumisesta, ja mä olin tietenkin riemastunut, koska hetken aikaa oli jo näyttänyt siltä, että mä asuisin yksin koko kesän. Sitä mä en olisi lahoamatta kestänyt, eikä varmaan toveri Seljavaarakaan, sillä senhän mä olisin sitten kinunnut roikkumaan nurkissa mahdollisimman usein (= koko ajan).
Mun tämänhetkinen kämppikseni oli mennyt hirveän säikähtäneen näköiseksi, kun mä olin kertonut sille kuka sen huonetta katsomaan tulisi.
"Granni puri sitä", Jusu oli vaikertanut silloin. "Ei se vaikuttanut vihaiselta, mutta silti sikanoloa."
"Miten hevonen puree vaikuttamatta vihaiselta?" mä ihmettelin.
"Eikun Hanne. Hanne ei vaikuttanut vihaiselta."
"Ahaa! No hyvä, en mä ketään vihaista kämppikseksi tahtoisikaan."
Joka tapauksessa Jusu taisi olla aika tyytyväinen joutuessaan lähtemään töihin. Me heipattiin samalla ovenavauksella: mä tulin kotiin, Jusu lähti, ja sitten mä jäin yksinäni odottelemaan, että Hanne Rosten ilmestyisi hetkenä minä hyvänsä tutkimaan mahdollisia uusia nurkkiaan.
Jusu, se kultainen ja vähän omituinen olento, oli siivonnut ja puunannut ja putsannut ja puleerannut kämppää kuin pahin siivousneurootikko. Mä en ollut tehnyt mitään, mutta olin mä sentään ilmestynyt paikalle juuri ja juuri ajoissa ennen sovittua tapaamisaikaa Rostenin Hannen kanssa. Se oli ollut muhun yhteyksissä kämppisasumisesta, ja mä olin tietenkin riemastunut, koska hetken aikaa oli jo näyttänyt siltä, että mä asuisin yksin koko kesän. Sitä mä en olisi lahoamatta kestänyt, eikä varmaan toveri Seljavaarakaan, sillä senhän mä olisin sitten kinunnut roikkumaan nurkissa mahdollisimman usein (= koko ajan).
Mun tämänhetkinen kämppikseni oli mennyt hirveän säikähtäneen näköiseksi, kun mä olin kertonut sille kuka sen huonetta katsomaan tulisi.
"Granni puri sitä", Jusu oli vaikertanut silloin. "Ei se vaikuttanut vihaiselta, mutta silti sikanoloa."
"Miten hevonen puree vaikuttamatta vihaiselta?" mä ihmettelin.
"Eikun Hanne. Hanne ei vaikuttanut vihaiselta."
"Ahaa! No hyvä, en mä ketään vihaista kämppikseksi tahtoisikaan."
Joka tapauksessa Jusu taisi olla aika tyytyväinen joutuessaan lähtemään töihin. Me heipattiin samalla ovenavauksella: mä tulin kotiin, Jusu lähti, ja sitten mä jäin yksinäni odottelemaan, että Hanne Rosten ilmestyisi hetkenä minä hyvänsä tutkimaan mahdollisia uusia nurkkiaan.
Aliisa H.- Hevosenhoitaja
- Avatar © : VRL-05265
Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 312
Vs: Tupatarkastus
Oli ollut täysi sattuma, että mä olin nähnyt sen ilmoituksen. Mä olin hyödyntänyt Auburnin maneesivuoroa myöhään perjantai-iltana. Ihan vain, jotta päästiin Dinon kanssa hyppäämään paremmissa puitteissa kuin Purtsien kenttä. Jostain syystä myös Inna Paakkanen oli siihen aikaan tallilla. Se ei ratsastanut omaa hevostaan, Banskua, vaan se kertoi kuinka oli saanut ylläpitoon Amanda Sokan Capun. Inna kutsu mut kahville loungeen ratsastuksen jälkeen.
Ei mulla ollut syytä kieltäytyä, joten mä vein Dinon siksi aikaa odottamaan tammatalliin. Sieltä kuulemma sai lainata karsinaa ihan noin muutenkin, jos vaikka tulisi kopilla paikalle. Kätevää. Ensin mä en meinannut löytää sitä loungea, eikä Inna ollut siellä vielä. Siksi mä tarkastelinkin ilmoitustaulua odotellessa. Joku etsi kesäkämppistä kesä-elokuu välille. Naurahdin osoitteen lukiessani. Pitkän miehen kuja.
Otin numeron talteen, että voisin soittaa siihen. Koivun Majatalo oli ihan sopiva tilapäinen asunto, mutta enemmin asuisin muualla. Huomattavasti halvempaa. Saisin vielä hitusen enemmän aikaa löytää oma asunto. Kimppakämppäily oli sitä paitsi mulle tuttua Norjan ajoista.
Ja niin koitti tämä päivä. Navigaattori oli ohjannut mut sille huvittavalle Pitkän miehen kujalle. Mun soitto pari päivää sitten otettiin iloisesti vastaan. Se oli joku Aliisa Huru. Alaovella mä huomasin nimitaulussa oikean asunnon kohdalla myös toisen nimen. Rosengård. Olikohan se sama, jonka hevonen nappas mun takkiin reiän? Rosengård ei ollut kovin yleinen sukunimi Suomessa. En ainakaan uskonut niin.
Mä nousin portaat oikeaan kerroksen hyppien välillä joka toisen yli. Oikealla ovella vedin nopeasti henkeä ennen kuin rimputin ovikelloa. Ovessa olevasta nimestä huolimatta mietin jo hetken olinko varmasti oikean oven takana. Se kai oli sellaista tyypillistä epäilyä. Tiesit olevasi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta entä jos kuitenkin oven avaisi kaljamahainen vanhaukko.
En mä onneks ees henkässy helpotuksesta, kun ovi aukesi vauhdikkaasti, eikä sen takana seissyt kaljamahainen vanhaukko.
”Hei”, mä tervehdin.
Ei mulla ollut syytä kieltäytyä, joten mä vein Dinon siksi aikaa odottamaan tammatalliin. Sieltä kuulemma sai lainata karsinaa ihan noin muutenkin, jos vaikka tulisi kopilla paikalle. Kätevää. Ensin mä en meinannut löytää sitä loungea, eikä Inna ollut siellä vielä. Siksi mä tarkastelinkin ilmoitustaulua odotellessa. Joku etsi kesäkämppistä kesä-elokuu välille. Naurahdin osoitteen lukiessani. Pitkän miehen kuja.
Otin numeron talteen, että voisin soittaa siihen. Koivun Majatalo oli ihan sopiva tilapäinen asunto, mutta enemmin asuisin muualla. Huomattavasti halvempaa. Saisin vielä hitusen enemmän aikaa löytää oma asunto. Kimppakämppäily oli sitä paitsi mulle tuttua Norjan ajoista.
Ja niin koitti tämä päivä. Navigaattori oli ohjannut mut sille huvittavalle Pitkän miehen kujalle. Mun soitto pari päivää sitten otettiin iloisesti vastaan. Se oli joku Aliisa Huru. Alaovella mä huomasin nimitaulussa oikean asunnon kohdalla myös toisen nimen. Rosengård. Olikohan se sama, jonka hevonen nappas mun takkiin reiän? Rosengård ei ollut kovin yleinen sukunimi Suomessa. En ainakaan uskonut niin.
Mä nousin portaat oikeaan kerroksen hyppien välillä joka toisen yli. Oikealla ovella vedin nopeasti henkeä ennen kuin rimputin ovikelloa. Ovessa olevasta nimestä huolimatta mietin jo hetken olinko varmasti oikean oven takana. Se kai oli sellaista tyypillistä epäilyä. Tiesit olevasi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta entä jos kuitenkin oven avaisi kaljamahainen vanhaukko.
En mä onneks ees henkässy helpotuksesta, kun ovi aukesi vauhdikkaasti, eikä sen takana seissyt kaljamahainen vanhaukko.
”Hei”, mä tervehdin.
Vs: Tupatarkastus
Jostakusta muusta, mua epäsosiaalisemmasta ihmisestä ehkä, olisi voinut olla oikeastaan aika tympeää joutua esittelemään asuntoa ihmiselle, joka saattaisi muuttaa tai olla muuttamatta samoihin nurkkiin muutaman viikon kuluessa. Jonkun mielestä se olisi voinut olla hirvittävän jännittävää ja pelottavaakin.
Mistä sitä tiesi, millainen tyyppi taloon olisi itseään tuppaamassa. Jos se olisi vaikka näpistelijä tai jos sillä olisi jotakin outoja ja/tai sotkuisia ja/tai äänekkäitä ja/tai haisevia fetissejä. Sellaisia asioita jotkut olisivat voineet epäröiden mietiskellä.
Mutta en mä! Mä avasin oven Rostenin Hannelle ja hymyilin sille leveästi, koska mä olin jo päättänyt että se olisi hyvä tyyppi ja se viihtyisi mun luonani ja seurassani ja päinvastoin.
”Hei, tervetuloa, käy peremmälle”, mä hihkaisin. ”Kengät voi jättää siihen mihin vaan kun ei tossa telineessä oo tilaa. Mä olen siis Aliisa, toivottavasti sun kesäkämppis. Mun pää hajoaa jos pitää olla yksin.”
Naurahdin kepeästi vakuuttaakseni, että en mä nyt sentään oikeasti mitenkään vakavasti pimahtaisi. Mä en ollut ihan hullu kuitenkaan, vaikka vähän vinksallani tietenkin.
Mistä sitä tiesi, millainen tyyppi taloon olisi itseään tuppaamassa. Jos se olisi vaikka näpistelijä tai jos sillä olisi jotakin outoja ja/tai sotkuisia ja/tai äänekkäitä ja/tai haisevia fetissejä. Sellaisia asioita jotkut olisivat voineet epäröiden mietiskellä.
Mutta en mä! Mä avasin oven Rostenin Hannelle ja hymyilin sille leveästi, koska mä olin jo päättänyt että se olisi hyvä tyyppi ja se viihtyisi mun luonani ja seurassani ja päinvastoin.
”Hei, tervetuloa, käy peremmälle”, mä hihkaisin. ”Kengät voi jättää siihen mihin vaan kun ei tossa telineessä oo tilaa. Mä olen siis Aliisa, toivottavasti sun kesäkämppis. Mun pää hajoaa jos pitää olla yksin.”
Naurahdin kepeästi vakuuttaakseni, että en mä nyt sentään oikeasti mitenkään vakavasti pimahtaisi. Mä en ollut ihan hullu kuitenkaan, vaikka vähän vinksallani tietenkin.
Aliisa H.- Hevosenhoitaja
- Avatar © : VRL-05265
Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 312
Vs: Tupatarkastus
Joo, ei todellakaan mikään kaljamahainen vanhaukko tämä Aliisa Huru. Sen sijaan jo ensimmäinen lause purskahti sen suusta niin pirskahtavasti, etten toista ollut koskaan tavannut. Ei huono toisaalta. Vilkaisin eteisessä Aliisan mainitsevaa kenkähyllyä, joka tosiaan oli täynnä. En vaivautunut avaamaan tennareiden nauhoja, kun vain potkin ne siististi vieretysten.
Naurahdin, kun Aliisa esittäytyi käytännössä nyt jo mun kesäkämppiksenä. Se kyllä vaikutti siltä, että hajottaisi paikat yksinollessaan. Vähän kuin koira, jota ei voinut jättää edes tunniksi yksin kotiin ilman, että se olisi hajottanut sohvan.
”Mä oon Hanne”, esittelin itseni vielä varmuuden vuoksi, vaikka olin varma, ettei se ollut mysteeri. ”Toivon samaa. Mä oon erittäin hukassa asuntohaussa juuri nyt”, naurahdin.
Vilkuilin eteisessä sen mitä näin eli oven oikealla puolella ja sohvan eteiskäytävän päätyttyä. Avointa tilaa?
”Niin tää on kolmio?” tiedustelin. ”Ja sun kämppis lähtee jonnekin kesäks?”
Naurahdin, kun Aliisa esittäytyi käytännössä nyt jo mun kesäkämppiksenä. Se kyllä vaikutti siltä, että hajottaisi paikat yksinollessaan. Vähän kuin koira, jota ei voinut jättää edes tunniksi yksin kotiin ilman, että se olisi hajottanut sohvan.
”Mä oon Hanne”, esittelin itseni vielä varmuuden vuoksi, vaikka olin varma, ettei se ollut mysteeri. ”Toivon samaa. Mä oon erittäin hukassa asuntohaussa juuri nyt”, naurahdin.
Vilkuilin eteisessä sen mitä näin eli oven oikealla puolella ja sohvan eteiskäytävän päätyttyä. Avointa tilaa?
”Niin tää on kolmio?” tiedustelin. ”Ja sun kämppis lähtee jonnekin kesäks?”
Vs: Tupatarkastus
”Niin joo, niin sä taisit vähän sanoakin, että ois jo hyvä löytää joku kämppä”, mä muistelin meidän aiempaa yhteydenpitoa, siis sitä, kun me oltiin sovittu tästä kohtalokkaasta kohtaamisesta. No joo, tiedä siitä kohtalokkuudesta, mutta... niin. ”Oliko joku remppajuttu vai miten se meni?”
Kyllä mua vähän kiinnosti, miksi Hanne etsi asuntoa. Jos se vaikka oli joku joka sai toistuvasti häätöjä, niin sitten se ei ehkä olisi hyvä kämppis. Onneksi vuokrasopimus olisi erillinen, joten jos Hanne ei saisi omaa vuokraansa maksettua, niin eipä olisi mun tuskani sitten sen keissin selvittely.
”Kolmio, joo. Aika kiva ja tilava, keittiön pinnat laitettu uusiksi 2016 ja kylppäri joku viis-kuus vuotta sitten”, mä hölpöttelin ja mietin, pitäisikö ruveta kiinteistökeisarinnaksi, jos rupeaisi majatalohommat maistumaan puulta.
”Jep. Jusu lähtee ulkomaille ratsastelemaan. Te kai jo oottekin tavanneet — eikös sulla ollut joku hevonen siellä Purtseilla?”
Olinko mä kamala, kun tiesin niin paljon ihmisestä, jonka tapasin ekaa kertaa? Vaikka jotenkin tutulta Hanne kyllä näytti. Ehkä olin Purtseilla nähnyt, tai töissä, junassa tai Koivulla.
Kyllä mua vähän kiinnosti, miksi Hanne etsi asuntoa. Jos se vaikka oli joku joka sai toistuvasti häätöjä, niin sitten se ei ehkä olisi hyvä kämppis. Onneksi vuokrasopimus olisi erillinen, joten jos Hanne ei saisi omaa vuokraansa maksettua, niin eipä olisi mun tuskani sitten sen keissin selvittely.
”Kolmio, joo. Aika kiva ja tilava, keittiön pinnat laitettu uusiksi 2016 ja kylppäri joku viis-kuus vuotta sitten”, mä hölpöttelin ja mietin, pitäisikö ruveta kiinteistökeisarinnaksi, jos rupeaisi majatalohommat maistumaan puulta.
”Jep. Jusu lähtee ulkomaille ratsastelemaan. Te kai jo oottekin tavanneet — eikös sulla ollut joku hevonen siellä Purtseilla?”
Olinko mä kamala, kun tiesin niin paljon ihmisestä, jonka tapasin ekaa kertaa? Vaikka jotenkin tutulta Hanne kyllä näytti. Ehkä olin Purtseilla nähnyt, tai töissä, junassa tai Koivulla.
Aliisa H.- Hevosenhoitaja
- Avatar © : VRL-05265
Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 312
Vs: Tupatarkastus
”Ääh, ei mitään remppaa. Kaikki kämpät vaan tuntuu menevän nenän alta tai sit ne on ihan järkyttäviä.”
Mä siirryin Aliisan puhuessa peremmälle ja pistin silmälle asuntoa yleissilmällä. Keittiösaareke, avointa tilaa enemmän kuin todellisuudessa olin odottanut! Kiva sisustus. Kyllä siinä olisi asunut kauemminkin kuin vain kesän. Harmillista, että Aliisan kämppis oli vain niin vähän aikaa poissa. Aliisan kämppis tosiaan oli se sama Jusu Rosengård, jonka hevonen söi mun takin.
”Ooh, kuulostaa mielenkiintoiselta”, vastasin hajamielisenä, koska tarkastelin yhä asuntoa. ”Joo, poni, Dino. Se vähän kiukuttelee mulle, kun tuuppasin sen asuun pihattoon”, naurahdin.
Se siitä tarkastelusta. Se oli kämppä, se oli kiva ja enää ainut kysymys oli oliko kämppis sellainen, kenen kanssa tulisi toimeen? Noh, tiesin mä vastauksen siihenkin jo.
”Kyllä tää voittaa satanolla Koivun majatalon”, kommentoin. ”Ootko säkin muuten heppatyttöjä?”
Mä siirryin Aliisan puhuessa peremmälle ja pistin silmälle asuntoa yleissilmällä. Keittiösaareke, avointa tilaa enemmän kuin todellisuudessa olin odottanut! Kiva sisustus. Kyllä siinä olisi asunut kauemminkin kuin vain kesän. Harmillista, että Aliisan kämppis oli vain niin vähän aikaa poissa. Aliisan kämppis tosiaan oli se sama Jusu Rosengård, jonka hevonen söi mun takin.
”Ooh, kuulostaa mielenkiintoiselta”, vastasin hajamielisenä, koska tarkastelin yhä asuntoa. ”Joo, poni, Dino. Se vähän kiukuttelee mulle, kun tuuppasin sen asuun pihattoon”, naurahdin.
Se siitä tarkastelusta. Se oli kämppä, se oli kiva ja enää ainut kysymys oli oliko kämppis sellainen, kenen kanssa tulisi toimeen? Noh, tiesin mä vastauksen siihenkin jo.
”Kyllä tää voittaa satanolla Koivun majatalon”, kommentoin. ”Ootko säkin muuten heppatyttöjä?”
Vs: Tupatarkastus
"Jännää, että tässä tuppukylässäkin on niin kiireiset vuokramarkkinat! Tai no, se tarjonnan vähäisyys tai laatu kai se perimmäinen ongelma on", mä pohdiskelin, ja mietin sitä aikaa kun pölähdin takaisin Suomeen opaselämästäni ja jouduin asumaan äidin kanssa saman katon alla. Voi juma, mä sanon. Ihme, ettemme olleet molemmat pimahtaneet, no, ainakaan pahasti.
"Ja mä kun olen luullut, että pihatot on suunnilleen parasta mitä hepoille voi tehdä, luonnonmukaista elämää ja sitä rataa", hekottelin, ja tiedustelin: "Ehkä hän on cityponi?"
Samalla mä johdatin meidät Jusun huoneeseen, jonka olin luvannut esitellä. Siistiä, tuumasin astahtaessani sisään. Ihan hitsin siistiä. Mun mielikuvissa paikoissa oli näin siistiä vain, jos ne olivat jonkun firman edustustiloja tai jos siellä oli tehty murha, jonka jäljet tahdottiin peitellä. Onneksi tunsin Jusun (tietääkseni!) niin hyvin, että arvelin sen peittelevän lähinnä omaa inhimillisyyttään eikä kylmäveristä teurastustoimintaa.
Koivun majatalo oli mainittu, ja mun kulmat kohosivat.
"Siis mähän olen Koivussa töissä", naurahdin vähän häkeltyneenä, mutta niin, se kyllä varmaan sitten selitti, miksi Hanne oli niin tuttu. "Ja käyn Auburnissa hevosenhoitajana. Joskus maastoilen sillä Jusun hevosella. Mikään kilparatsastaja mä en kyllä ole."
Hipaisin varovasti yhtä Jusun huonekasveista.
"Sä olet varmaan mua taitavampi ratsastaja, mutta toivottavasti myös viherpeukalo", esitin toiveikkaasti ja jupisin vähän liioitellen: "Se mua huolettaa, kun näiden pitäisi jotenkin säilyä hengissä Jusun poissaollessa. Mä en tyyliin muista joskus edes nukkua yöunia, niin..."
"Ja mä kun olen luullut, että pihatot on suunnilleen parasta mitä hepoille voi tehdä, luonnonmukaista elämää ja sitä rataa", hekottelin, ja tiedustelin: "Ehkä hän on cityponi?"
Samalla mä johdatin meidät Jusun huoneeseen, jonka olin luvannut esitellä. Siistiä, tuumasin astahtaessani sisään. Ihan hitsin siistiä. Mun mielikuvissa paikoissa oli näin siistiä vain, jos ne olivat jonkun firman edustustiloja tai jos siellä oli tehty murha, jonka jäljet tahdottiin peitellä. Onneksi tunsin Jusun (tietääkseni!) niin hyvin, että arvelin sen peittelevän lähinnä omaa inhimillisyyttään eikä kylmäveristä teurastustoimintaa.
Koivun majatalo oli mainittu, ja mun kulmat kohosivat.
"Siis mähän olen Koivussa töissä", naurahdin vähän häkeltyneenä, mutta niin, se kyllä varmaan sitten selitti, miksi Hanne oli niin tuttu. "Ja käyn Auburnissa hevosenhoitajana. Joskus maastoilen sillä Jusun hevosella. Mikään kilparatsastaja mä en kyllä ole."
Hipaisin varovasti yhtä Jusun huonekasveista.
"Sä olet varmaan mua taitavampi ratsastaja, mutta toivottavasti myös viherpeukalo", esitin toiveikkaasti ja jupisin vähän liioitellen: "Se mua huolettaa, kun näiden pitäisi jotenkin säilyä hengissä Jusun poissaollessa. Mä en tyyliin muista joskus edes nukkua yöunia, niin..."
Aliisa H.- Hevosenhoitaja
- Avatar © : VRL-05265
Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 312
Vs: Tupatarkastus
”Jep, Dino on cityponi ja pahasti”, naurahdin. ”Mukavuuden haluinen tamma.”
Seurasin Aliisaa huoneeseen, joka ilmeisesti olisi mun käytössä kesän. Mukavan kokoinen, mutta aiheutti pientä ahdistusta. Saisinko mä pidettyä sitä näin siistinä ollenkaan? Toisinaan olin kyllä perussiisti persoona, mutta en ihan näin siisti.
”Aah, onpas yhteensattuma”, sanoin, kun Aliisa kertoi olevansa Koivussa töissä. ”Mä asun siellä kunnes löydän asunnon.”
Uu, Aliisa kävi Auburnissa. Se oli kyllä hieno paikka, johon mulla ei tulisi koskaan olemaan varaa. Enkä mä kyllä ollut koskaan mitään hulppeita hevosmaisemia kaivannutkaan.
Ja sit mun piti olla joku floristi. Mä katsoin hieman kauhuissani viherkasveja, joita Aliisa juuri hipelöi.
”Öö, no mä en oo kyllä saanu yhtään kasvia pysyyn elossa viikkoa kauempaa”, mutisin ja naurahdin kuivasti perään. ”Ehkä Jusu voi ottaa ne mukaansa?” ehdotin vielä perään.
Toivottavasti tämä kimppakämppädiili ei jäisi kiinni jostain pirun viherkasveista.
”Tai siis kyllä mä niitä varmaan voisin muistaa kastella..”
Seurasin Aliisaa huoneeseen, joka ilmeisesti olisi mun käytössä kesän. Mukavan kokoinen, mutta aiheutti pientä ahdistusta. Saisinko mä pidettyä sitä näin siistinä ollenkaan? Toisinaan olin kyllä perussiisti persoona, mutta en ihan näin siisti.
”Aah, onpas yhteensattuma”, sanoin, kun Aliisa kertoi olevansa Koivussa töissä. ”Mä asun siellä kunnes löydän asunnon.”
Uu, Aliisa kävi Auburnissa. Se oli kyllä hieno paikka, johon mulla ei tulisi koskaan olemaan varaa. Enkä mä kyllä ollut koskaan mitään hulppeita hevosmaisemia kaivannutkaan.
Ja sit mun piti olla joku floristi. Mä katsoin hieman kauhuissani viherkasveja, joita Aliisa juuri hipelöi.
”Öö, no mä en oo kyllä saanu yhtään kasvia pysyyn elossa viikkoa kauempaa”, mutisin ja naurahdin kuivasti perään. ”Ehkä Jusu voi ottaa ne mukaansa?” ehdotin vielä perään.
Toivottavasti tämä kimppakämppädiili ei jäisi kiinni jostain pirun viherkasveista.
”Tai siis kyllä mä niitä varmaan voisin muistaa kastella..”
Vs: Tupatarkastus
"Periaatteessa nämä on siis ihan mun vastuulla", sanoin vähän luimistellin ja viitoin kasvien suuntaan. "Mutta en mä usko että Jusu oikeasti muhun luottaa ja se helpottuisi jos olisi joku toinenkin... ja siis ihan syystä. Mä olen ihan kamalan huono tällaisissa jutuissa."
Naurahdin kepeästi.
"Ehkä sen olisi vähän hankala kuljettaa kasviksia mukana, ja en mä tiedä miten ne siellä asuu, että onko tilaa ja jos ne reissaa kisojen perässä pitkään..." ajattelin polveillen ääneen.
"Mutta siis joo, ois vaan ollut sellanen pieni plussa! Ei oo mikään kynnyskysymys sentään", virnistin, sillä olisihan se nyt aika pölvästiä.
"Enivei. Tässä on tosiaan tää sun huone, ja huonekalut tänne jää, mutta Jusu on jo alkanut viedä muita tavaroitaan tonne meidän varastoon ja muualle, niin saat kaikki kaapit kyllä käyttöön ja muutenkin tietenkin oot kuin kotonasi ja sitä rataa, siis jos tänne päätät muuttaa, mikä olisi kyllä hauska päätös! Täällä on hyvä asua. Ainakin musta on ollut."
Mietin, olisiko pitänyt selventää, etten mä sentään koko ajan puhuisi täällä kotona näin paljon - siis että multa saisi välillä hetken rauhaakin - mutta olisihan se ollut vähän valehtelua.
"Haluatko sä nähdä vielä jotakin? Verkkokellarin? Pyörävaraston? Kahvitella?" kyselin hilpeästi, jottei Hannelle vaan tulisi sellainen olo että mä olin jotenkin töykeä ja torjuva. Toisaalta mitäs jos se halusi lähteä hirveellä kiireellä eikä kehtaisi sanoa sitä? Sehän olisi sen oma ongelma, päätin.
Naurahdin kepeästi.
"Ehkä sen olisi vähän hankala kuljettaa kasviksia mukana, ja en mä tiedä miten ne siellä asuu, että onko tilaa ja jos ne reissaa kisojen perässä pitkään..." ajattelin polveillen ääneen.
"Mutta siis joo, ois vaan ollut sellanen pieni plussa! Ei oo mikään kynnyskysymys sentään", virnistin, sillä olisihan se nyt aika pölvästiä.
"Enivei. Tässä on tosiaan tää sun huone, ja huonekalut tänne jää, mutta Jusu on jo alkanut viedä muita tavaroitaan tonne meidän varastoon ja muualle, niin saat kaikki kaapit kyllä käyttöön ja muutenkin tietenkin oot kuin kotonasi ja sitä rataa, siis jos tänne päätät muuttaa, mikä olisi kyllä hauska päätös! Täällä on hyvä asua. Ainakin musta on ollut."
Mietin, olisiko pitänyt selventää, etten mä sentään koko ajan puhuisi täällä kotona näin paljon - siis että multa saisi välillä hetken rauhaakin - mutta olisihan se ollut vähän valehtelua.
"Haluatko sä nähdä vielä jotakin? Verkkokellarin? Pyörävaraston? Kahvitella?" kyselin hilpeästi, jottei Hannelle vaan tulisi sellainen olo että mä olin jotenkin töykeä ja torjuva. Toisaalta mitäs jos se halusi lähteä hirveellä kiireellä eikä kehtaisi sanoa sitä? Sehän olisi sen oma ongelma, päätin.
Aliisa H.- Hevosenhoitaja
- Avatar © : VRL-05265
Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 312
Vs: Tupatarkastus
Huh. Viherpeukalona oleminen ei selkeästi veisi tätä vuokrakämppädiiliä pois mun jalkojen alta. Mun olemus varmaan rentoutui turhankin silmiinpistävästi. En mä sitä ees kyllä yrittänyt peitellä, vaan naurahdin helpottuneella sävyllä Aliisan perässä.
”Niin, totta ja saakohan tommosia viedä ees ulkomaille”, pohdiskelin.
Mua ei haitannut, että huone vuokrattiin kalustettuna. Ois mulla vanhempien luona yksiöllinen huonekaluja, mutta ne säilyisivät siellä vallanmainiosti kesän ajan. Sitä paitsi Jusun sänky oli leveämpi kuin mun omani. Ehkä mä sen myötä innostuisin ostamaan uuden natisevani tilalle. Tuo sänky näytti meinaan myös hyvin pehmeältä. Pitäisiköhän mun ostaa omat lakanat?
”En mä nää mitään estettä miksen voisi muuttaa”, hymyilin. ”Jos sä huolit mut”, oli vielä pakollinen lisäys naurahduksen saattelemana.
”Mä voisin ottaa teetä, jos löytyy. En ole oikein oppinut juomaan kahvia.”
Mä viihdyin jo nyt lyhyen tutustumisen aikana Aliisan seurassa. Se oli mukavan pirteää vaihtelua mun hieman harmaaseen elämään. Ja kaiken totuuden nimissä mä olin aivan surkea asumaan yksin, joten eniten mua kauhistutti elokuu. Silloin mä joutuisin jälleen itsenäistymään.
”Niin, totta ja saakohan tommosia viedä ees ulkomaille”, pohdiskelin.
Mua ei haitannut, että huone vuokrattiin kalustettuna. Ois mulla vanhempien luona yksiöllinen huonekaluja, mutta ne säilyisivät siellä vallanmainiosti kesän ajan. Sitä paitsi Jusun sänky oli leveämpi kuin mun omani. Ehkä mä sen myötä innostuisin ostamaan uuden natisevani tilalle. Tuo sänky näytti meinaan myös hyvin pehmeältä. Pitäisiköhän mun ostaa omat lakanat?
”En mä nää mitään estettä miksen voisi muuttaa”, hymyilin. ”Jos sä huolit mut”, oli vielä pakollinen lisäys naurahduksen saattelemana.
”Mä voisin ottaa teetä, jos löytyy. En ole oikein oppinut juomaan kahvia.”
Mä viihdyin jo nyt lyhyen tutustumisen aikana Aliisan seurassa. Se oli mukavan pirteää vaihtelua mun hieman harmaaseen elämään. Ja kaiken totuuden nimissä mä olin aivan surkea asumaan yksin, joten eniten mua kauhistutti elokuu. Silloin mä joutuisin jälleen itsenäistymään.
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa