Varsakuiskaajana

Heidi seurasi kentän aitaan nojaillen vikuroivan varsan touhuja. Jeramy talutti orivarsaansa tuhkanharmaissa ratsastushousuissaan ja yritti olla suuttumatta. Lefan ja Salsan jälkeläinen oli kuuma ja sillä oli todellisia keskittymisvaikeuksia. Kaikki se tietenkin kuului varsan ikään, eikä se vanhemmiten luultavasti jäisi ihan niin touhukkaaksi.

"Yritä väistättää sitä poispäin itsestäsi", Heidi neuvoi ja yritti olla virnuilematta, kun Lelle työnsi omistajaansa edellään valkealla kentällä. Kello läheni seitsemää, mutta onneksi kevät oli jo niin pitkällä, että aurinko ei ollut vielä edes laskenut.
"En ymmärrä varsoja. Miksi kukaan koskaan ostaa itselleen varsan?" Jeramy mutisi kiristyneiden huultensa välistä saaden tallin omistajattaren huokaisemaan syvään.
"Anna mä näytän", nainen totesi lopulta ja otti juoksutusliinan Jeramyn kädestä.
Leafrain oli hätähousu, eikä antautunut helpolla. Heidillä oli kuitenkin valtavan suuri kokemus taustallaan ja tuhottoman paljon kärsivällisyyttä. Brunette työsti vuotiasta orivarsaa liinan päässä, vaati paineen kanssa ja hellitti heti saadessaan reaktion punaruunikolta. Jeramy seisoi kädet puuskassa vähän matkan päässä kentän aidasta ja olisi potkinut pikkukiviä, jos niitä olisi ollut ja jos olisi ollut 10-vuotta nuorempi.

Lelle nykäisi liinasta säikähtäessään, mutta Heidi myötäsi sille vähän ja palautti orivarsan takaisin paikalleen. Naisen katse ei herpaantunut kohteestaan hetkeksikään, ehkä juuri siitä läsnäolosta johtuen Lelle alkoi rentoutua ja kuunnella liinan päässä seisovaa ihmistä pikkuhiljaa.

Lauri oli seurannut katseellaan kentällä työskennelleen Jeramyn ja tämän varsan menoa saapuessaan tallille, mutta kadonnut sitten uudet rehusäkit kainaloissaan rehuhuoneeseen. Heidin bongaaminen kentän laidalta oli saanut miehen mietteliääksi, koska valmennusten jälkeen kaksikon välit olivat jääneet sanalla sanoen oudoiksi.

Koska Vargas näytti saaneen päiväheinät vasta eteensä, Lauri päätti viivästyttää ratsastustaan hetken. Mies palloili tallissa järjestellen tavaroitaan, ennen kuin luovutti ja lähti valumaan kohti kenttää. Lauri oli katsellut Jeramyn punaruunikkoa ennenkin, eikä orastava hevoskuume ainakaan laantunut sellaisella tarkkailulla. Siinä Lauri kuitenkin seisoi, kädet taskussaan tallin ja kentän välimaastossa, katse varsaa käsittelevässä Heidissä. Aitaan nojaava Jeramy vilkaisi Lauria, muttei vaivautunut vitutuksessaan edes tervehtimään miestä.

Heidi käsitteli varsaa varmoin ottein. Punaruunikko vaikutti luonteikkaalta ja mitä Lauri oli orista kuullut, säpäkämpi luonne virtasi vahvana sen veressä. Lauri huomasi katseensa lipuvan varsasta sitä käsittelevään naiseen, jonka ajattelemista mies oli yrittänyt viime päivinä vältellä.

Miksi? Siksi, että sama brunette oli myöntänyt olevansa pihkassa Lauriin.

Heidi mietti miten helppo ja yksinkertainen tamma Salsa oli, sen kanssa Vernerillä ei ollut koskaan ollut ongelmia. Lefasta naisella ei ollut kovin tarkkoja mielikuvia, sillä ei ollut nähnyt hevosta kovinkaan usein. Ilmeisesti varsan isällä oli kuitenkin luonnetta, sillä Lelle esitteli jälleen mahtipontisesti itseään liinan päässä.

Ori teutaroi saaden jalkansa keploteltua liinan päälle ja Heidi näki miten varsa nykäisi tuntien paineen kainalossaan.

Nainen oli nopea liikkeissään, antoi liinaan löysää ja oli hetkessä Lellen suitsissa kiinni. Varsa ei silti rauhoittunut ja Heidi tiesi pelanneensa itselleen vain hetken aikaa, ennen itse räjähdystä. Liina kiertyi punaruunikon jalan ympäriltä ja Heidi asetti paineen alaspäin, vaatien varsan peruuttamaan edeltään taakse. Lelle heilautti päätään sen verran, mitä liina antoi periksi ja potki takasillaan, mutta lähti sitten peruuttamaan.

Heidi vaihtoi paineen takajaloille, pyytäen orivarsan eteen, pysyen itse edelleen rauhallisena. Nainen ei ollut sanonut sanaakaan koko tapahtuman aikana, seurasi vain tarkkaavaisena punaruunikon varsakarvaisia korvia ja sen pään asentoa.

Lauri seurasi herpaantumatta tilannetta, jonka punaruunikko oli itselleen ja Heidille järjestänyt. Siinä oli mahdollisuuksia vaikka mihin - etenkin pahassa - mutta ilmekään bruneten kasvoilla ei värähtänyt tämän höllätessä liinasta juuri oikeaan aikaan. Heidin työskentely orivarsan kanssa näytti vaivattomalta ja luontevalta ja Lauri mietti, kuinka harvoin sellaista loppujen lopuksi näki.

Koska Laurilla oli kerrankin mahdollisuus, mies antoi katseensa viipyä Heidissä ja lukea tämän eleitä ja olemusta turvallisen välimatkan päästä. Bruneten kääntyessä niin, ettei Lauri nähnyt naisen jatkuvasti pyöristyvää vatsanseutua mies huomasi leikittelevänsä ohimenevän hetken ajatuksella, että saattaisi katsoa Heidiä sillä silmällä. Heidi oli paitsi kaunis, myös äärimmäisen viisas nainen, joka osoitti myös taitonsa hevosten kanssa joka päivä. Ja jos Lauri oli täysin rehellinen itselleen, Heidissä olivat kaikki ne piirteet, jotka vastasivat miehen naisihannetta.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Lauri oli kuvittelevinaan Heidin katseen osuneen itseensä. Mies nyökkäsi tervehdyksen mahdollisimman rento hymy huulillaan onnellisena siitä tiedosta, ettei Heidin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tajuta Laurin tiivistä tuijotusta.

Lelle nöyrtyi, vain aavistuksen, mutta silti. Heidi poisti paineen suutaan aukovalta nuorikolta ja antoi sen siirtyä käyntiin omaa tahtiaan.
Nainen keräsi liinan lyhyemmäksi ja nosti vasta sitten katseensa takaisin Jeramyyn, jonka asento ei vieläkään ollut muuttunut. Miestä katsoessaan Heidi huomasi tämän takana seisovan Laurin ja tunsi vatsanpohjansa hypähtävän hieman. Maltillinen hymy nousi bruneten kasvoille, kun Lauri nyökkäsi häntä kohden.

Lellen kiinnostus alkoi loppumaan ja Heidi talutti orivarsan takaisin omistajansa käsiin.
"Hyvä, ettet rikkonut sitä", Jeramy tuhahti ottaessaan liinan käsiinsä.
"Ei, korjasin vain", nainen vastasi viekkaasti hymyillen ja seurasi vielä hetken katseellaan punaruunikkoa, kun Jeramy tuhahdellen talutti orinsa takaisin talliin.

"Hei", Heidi tervehti Lauria, tietämättä lainkaan millä tuulella mies olisi.

"Hei", Lauri vastasi vilkaisten ohimennen varsaansa taluttavaa miestä, joka ohitti Laurin katse tiiviisti eteenpäin suunnattuna. Merikannon mielessä käväisi muutama kysymys siitä, miksi Heidi koulutti Jeramyn varsaa, mutta miehellä ei ollut aikomustakaan esittää niitä ääneen.

"Päiväni varsakuiskaajana, vai?" Lauri heitti suupieli nykäisten. Tuntui helpoimmalta jatkaa kevyellä linjalla, koska kentältä miehen luo kävelleen Heidin huulille oli noussut hymy, ja se oli hyvä merkki.
"Vaikuttaa suhteellisen luonteikkaalta, muttei mitenkään mahdottomalta", Lauri jatkoi. Mies muisti sanansa Malachain ensimmäisen ratsuttamisen jälkeen ja rykäisi hiljaa miettiessään, kuinka senkin orin kanssa oli käynyt.

Bruneten sinisiin silmiin katsoessaan Lauri unohti kaikki valmiiksi miettimänsä puheenaiheet. Mies oli varautunut Heidin kohtaamiseen, koska se olisi voinut olla kiusallisempi, mutta nyt jokainen aamulla pähkäilty aihe tuntui kadonneen Laurin päästä.

"Jotain sinnepäin. Ihan kiva päästä touhuamaan nuorten kanssa pitkästä aikaa", Heidi vastasi hymyillen.
"Lelle on, toivottavasti vain Jeramy jaksaa tehdä sen kanssa töitä. Se on vähän laiska kaikessa muussa, paitsi ratsastamisessa", nainen jatkoi katsottuaan, ettei varsaansa taluttava Jeramy ollut enää kuuloetäisyydellä.

Heidi pysähtyi Laurin eteen ja yritti olla kiemurtelematta ruskeiden silmien edessä.
Lyhyt hiljaisuus tuntui vain puoliksi vaivaannuttavalta.

"Koskas sä haluat seuraavaan valmennukseen?"

Lauri hymähti Heidin vastaukselle. Mies oli monesti miettinyt Jeramyn funktiota tallilla ja seurannut hitaasti sivusta, kuinka Viljami tuntui varustavan miehen ratsut useammin kuin tämä itse. Olihan Viljami toki auttanut Lauriakin, mutta mies halusi itse hoitaa ratsunsa valmiiksi aina kun suinkin ehti.

"Valmennukseen?" Lauri toisti huvittuneisuutta äänessään. Mies hieraisi takaraivoaan ja siirsi katseensa kentän aitaan, koska sinisiin silmiin katsominen alkoi tuntua liian vaikealta. Miten Lauri ei ollut tajunnut niiden olevan niin siniset?
"Vastahan mä valmentauduin", mies naurahti, vaikkei todellisuudessa ollut saanut treenistä tarpeekseen. Viikonlopun anti oli ollut kaikin puolin vaihtelevaa, valmennuksissa ja niiden ulkopuolella.

"Malachain kanssa täytyisi kyllä päästä taas kunnolla esteille, jos meinasin startata sillä jotain nyt keväällä", Lauri huoahti. Miehen viikot olivat valmentamisen vuoksi niin risaiset, ettei Lauri ollut hetkeen katsellut kisakalenteria. Jos sopivat kilpailut löytyisivät järkevän matkan päästä, mies voisi hyvinkin pakata molemmat orit kyytiin ja suunnata esteradoille kahdella ratsulla.

"Niin. Täytyyhän suakin jonkun vahtia", Heidi lisäsi ja yritti hakea rentoutta ääneensä. Laurin katse ei pysynyt hänessä kauaa ja nainen mietti oliko tämä jo mielessään jossakin kaukana.
"Enhän mä nyt heti tarkoittanut, kyllä sun pitää antaa kiireiselle ihmiselle vähän ennakkovaroitusta", Heidi jatkoi ja vastusti haluaan koskettaa toista.

Brunette lähti kävelemään kohti tallia, sillä hänen pitäisi vielä juoksuttaa cremello Zevi. Lauri seurasi kuin puolivahingossa askeleen jäljessä, kertoen Malachaista.

"Maneesi ja kenttä ovat melko usein ihan vapaasti käytettävissä", Heidi kommentoi ja pysähtyi sitten tallin käytävälle Zevin karsinan eteen. Ori vilkuili heitä epäluuloisena.
"Vivia lähtee varmasti mieluusti kisahoitajaksi", nainen lisäsi avatessaan cremellon orin karsinan oven. Tottunut käsi huitaisi nyrpeän näköisen turvan pois tieltä ja Heidi pujahti orin karsinaan. Suitset olivat hetkessä Zevin päässä ja cremello valmiina toimintaan.

Laurin suupielet nousivat nopeaan virneeseen.
"Niin, aivan", mies ähkäisi naurahduksen lomasta. "No, voit pitää tätä ennakkovaroituksena. Voidaan siirtyä treenaamaan ulos."
Mitä enemmän Lauri ajatteli Malachain kanssa hyppäämistä valvovan silmän alla, sitä paremmalta ajatus alkoi tuntua. Vaikka mies oli saanut yllättävän hyvin kiinni orin suhteellisen vaihtelevasta sielunelämästä, Heidillä oli paljon tietoa ja näkemystä mustaan oriin liittyen.

"Kisahoitaja on aina plussaa, etenkin, jos otan kaksi hevosta", Lauri pohti puoliääneen ja seurasi Heidin puuhastelua cremellon karsinalla. Mies vilkaisi kelloaan todeten, ettei hänellä ollut kiire mihinkään valmennuksista vapaana päivänään.

"Taidan hakea sen Vargasin, ellet tarvitse apua?" Lauri mutisi mietteliäänä tajuten hetken liian myöhään, että Heidi saattaisi kimpaantua turhasta avun tyrkyttämisestä. Vai oliko se turhaa? Lauri huomasi tuijottavansa bruneten silmiä niin mietteliäänä, että nainen todennäköisesti kiinnittäisi huomiota niin tiiviiseen katseeseen. Mies pakotti katseensa Heidin pitelemään hevoseen ja haroi hiuksiaan hämmentyneenä siitä, kuinka naisen seura tuntui erilaiselta kuin aiemmin.

Heidi ei tiennyt tajusiko Lauri, miten oli tarjonnut juuri nimenomaa Viviaa miehen mukaan, eikä itseään. Toki etenevä raskaus olisi rasite, eikä hän voisi monenkaan kilpailun ajan olla Laurille oikeasti avuksi, mutta syy päätöksen takaa löytyi aivan toisesta asiasta. Etäisyydestä, jota Heidi yritti kehittää itsensä ympärilleen, jotta pääsisi irti tunteista, joita ei halunnut enää pitää itsellään.

"Vivia ainakin osaa käsitellä molempia", nainen kommentoi hymyillen aavistuksen. Laurin ehdotukselle Heidi kohoitti kulmiaan yllättyneenä. Toisen katse tuntui kuumottavalta, brunette joutui keskittymään, jottei olisi alkanut hengittämään liian pinnallisesti.
"Kyllä sä voit auttaa, jos ehdit. Voit tulla vaikka piiskanpitäjäksi", Heidi ehdoitti yrittäen peitellä kasvoilleen noussutta virnistystä edes vähän.

Laurin hiusten harominen ei ainakaan auttanut naisen oloa, mutta brunette yritti olla ajattelematta asiaa. Zevi yritti tunkea karsinasta ulos Heidin yli ja sai hereille haaveilevan omistajansa. Nainen huitoi cremelloa kauemmaksi ja siirsi sitten katseensa vielä Lauriin.
"Voit sä toki tulla myös varmistamaan, ettei Zevi keksi mitään liian räikeää."

Lauri huomasi reaktion Heidin kasvoilla, mutta sen tulkitseminen jäi kesken.
"Niin, voinhan mä tulla", mies toisti toinen kulma huvittuneesti koholla. Zevi yritti ulkoistaa itse itsensä ja vaikka Heidi sai pidettyä orin kurissa, naisen mainitsema räikeys tuntui niin mahdolliselta, että Lauri huomasi seuraavansa kaksikkoa kentälle.

Aurinko pilkahteli pilvien takaa yrittäen selvästi raivata itselleen tilaa. Kevät oli edennyt pääsiäisenä nopeasti ja kenttä oli moitteettomassa kunnossa, kuten suurin osa pihastakin.
"Mitä sinulla on tarkoituksena tehdä sen kanssa?" Lauri kysyi ja havahtui vasta sitten miettimään, oliko kysymys epäselvä. "Siis tulevaisuudessa."

Lauri sulki kentän auki jääneen portin ja nojautui rennosti aitaan survoen kätensä avonaisen takkinsa taskuihin. Mies joutui siristelemään silmiään auringonpaisteessa, muttei vaivautunut kävelemään autolle hakeakseen aurinkolasinsa.

Heidi huomasi jälleen ilahtuvansa Laurin liittyessä hänen seuraansa. Nainen yritti olla tunnustelematta omia tuntemuksiaan liian syvällisesti. Oli ehdottomasti aika päästä sellaisten yli.

Brunette päästi energiaa pursuavan kuusivuotiaan suoraan hölkkäämään puolipitkällä narulla, ennen, kun vastasi Laurin esittämään kysymykseen.
"Kilpailla, kansainvälisellä tasolla koulussa", nainen kertoi ja vilkaisi siristelevää Lauria lyhyesti.
"Sillä riittää liike, siitä ei ole kysymystä, mutta se vain ei aina jaksa esitellä sitä oikeassa paikassa", Heidi jatkoi ja antoi Zeville lisää tilaa, peruuttaen itse kauemmaksi Laurista ja aidasta.

Orilla oli päällään vain suitset ja suojat ja silti se esitteli katsojilleen hyvin koottua ravia, innostuen välillä nostelemaan jalkojaan erityisen korkealle.
Zevi kuumeni joka kierroksella, eikä ihan koko aikaa jaksanut välittää narun päässä työskentelevästä omistajastaan. Heidi myönsi olevansa piirun verran arempi cremellon käsittelyssä aikaisempaan verrattuna.

"Haluatko sä kokeilla?" brunette kysyi ja vilkaisi uudelleen Laurin suuntaan. Zevi saattaisi levittää pakan täysin uuden ihmisen kanssa, tai sitten se heittäytyisi täysin laamaksi. Heidi kuitenkin elätteli toiveita, että hänen läsnäolonsa riittäisi pitämään cremellon edes hieman kurinalaisena. Mikäli Lauri siis uskaltaisi siirtyä kentän laidalta liinan päähän.

Liinan päässä itseään melko valtoimenaan esittelevää oria katsellessaan Lauri mietiskeli hiljaa mielessään, miten Heidi tuntui keräilevän sellaisia hevosia - haastavia hevosia. Zevin luonteikkuus ilmeni eri tavalla kuin esimerkiksi Malachain, koska cremellon eleissä oli lähinnä näyttämisen halua, kun taas musta ori yritti tieten tahtoen uhmata käsittelijäänsä.

"Haluan kokeilla", Lauri puuskahti. Ei niinkään siksi, että mies nimenomaan halusi juoksuttaa Zeviä, vaan siksi, että Lauri halusi saada Heidin kumpuineen pois liinan päästä. Ori tuntui kasvattavan kierroksia jatkuvalla syötöllä ja Laurilla olisi ehdottomasti vähemmän hävittävää liinan päässä roikkuessaan.

Tummien silmien katse seurasi kermanvaalean puoliverisen reaktioita, kun henkilö liinan päässä vaihtui. Zevi nykäisi liinaa surutta spurtatessaan ilman lupaa käynnistä pukin kautta laukkaan.
"Soo", Lauri mutisi matalalla äänellä ja vaati oria hiljentämään takaisin käytiin. Mies käveli pienellä ympyrällä ja viipyili askeleidensa kanssa rauhoittaakseen Zeviä omalla elekielellään.

Saksassa Lauri oli työskennellyt useiden Hartzien nuorten hevosten kanssa, jonka vuoksi juoksuttamisesta niin liinassa kuin kahdella ohjallakin oli tullut rutiininomaista. Mies juoksutti Vargasia säännöllisesti, vaikka yritti pitää juoksuttamisen minimissä - se ei toiminut Vargasin kanssa yhtä hyvin kuin Laurin aiemmin käsittelemien hevosten kanssa. Ruunikonkimo oli ehdottomasti parhaiten työstettävissä selästä käsin ja tuntui itsekin viihtyvän paremmin ratsuna kuin juoksuttaessa.

Lauri naksautti kieltään.
"Ravi."
Zevi pärskähti, viskaisi päätään ja siirtyi rauhattomaan raviin. Ilme Laurin kasvoilla ei värähtänyt, kun mies antoi orille aikansa ja antoi löysää heti, kun cremello rentoutui.

Heidi hidasti Zevin käyntiin siksi aikaa, että Lauri pääsi ympyrän sisälle ja sai pehmeän liinan käsiinsä. Nainen yritti olla reagoimatta, kun Laurin sormet kietoutuivat liinavyyhdin ympärille, sulkien hetkeksi myös Heidin käden sisäänsä. Hän päästi irti ja asettautui Laurista katsottuna takaoikealle, pysytellen askeleen päässä pientä ympyrää kiertävästä miehestä.

Nainen tarkkaili tummaverikön työskentelyä, rukoillen mielessään Zevin pysyvän maltillisena. Lauri antoi cremellolle tarpeeksi tilaa ja brunette näki, kuinka hänen hevosensa ryhtyi miettimään.

"Hitsi sä olet taitava", Heidi henkäisi virnistäen. Zevi ei kuitenkaan ollut valmis luovuttamaan ihan niin helpolla. Ori puri kuolaimeen ja ryhtyi suunnittelemaan pukitussarjaansa.
"Pidä kiinni", nainen ehti varoittaa, kun cremello räjähti, heittäen takajalkansa pitkälle ylöspäin.

Lauri ei ehtinyt reagoida Heidin kommenttiin saatika tulkitsemaan sen sävyä, kun mies huomasi paineen liinan päässä kasvavan. Zevin korvat olivat painuneet niskaan sekunnin sadasosassa ja orin silmässä välähti vain hetkeä ennen kuin se hypähti voimakkaasti eteenpäin heittäen suuren pukin. Jos Lauri ei olisi ehtinyt varautua siihen, cremellon räjähtävä voima olisi voinut yllättää miehen, joka nyt osasi liikahtaa liinan perässä lähemmäs ennen kuin orin voima olisi riuhtaissut kunnolla.

Laurilla kesti hetki saada luonnettaan väläyttelevä ori takaisin ruotuun. Kun Zevi oli keksinyt pukittamisen, se jatkoi sitä mielellään - jos ei yhtä isosti kuin ensimmäisellä kerralla, muiden epämääräisten ponnahdusten myötä.
"Sinnikäs kaveri", Lauri murahti vilkaisten Heidiä Zevin laukatessa ympyrällä bruneten ohi. Päätään vielä hetki sitten villisti viskonut ori alkoi taas keskittyä olennaiseen eikä Lauri provosoinut sitä yrittämällä hillitä liikettä, jota löytyi melkein liiaksikin asti. Pääasia oli, että Zevi liikkui eteenpäin sen sijaan, että olisi suunnannut liikkeensä ylös.

"Juoksutanko tän loppuun asti?" Lauri kysyi, kun oli saanut Zevin laukkuutettua myös toiseen kierrokseen. Ori oli alkanut vihdoin rentoutua ja esittää laadukasta liikettä, joka irtosi siltä luonnostaan.

Heidi seurasi Laurin työskentelyä ja tajusi jälleen miettivänsä, että toivoi, ettei olisi juuri sillä nimenomaisella hetkellä raskaana. Hän olisi voinut nousta Zevin selkään ja osoittaa miehelle, että miten sinnikäs ori oli.

"Odota vain syksyä, kun kiipeän sen selkään", Heidi sanoi virnistäen.

"Juoksuta vaan. Vaikka mun se kyllä piti liikuttaa. Toisaalta kiva nähdä se jonkun muun, kuin Jeramyn käsittelyssä", nainen jatkoi hymyillen ja huokaisi syvään.

"Tekee vaan sullekin hyvää käsitellä vähän sekopäitäkin välillä. Kun Malachaikin on niin helppo", brunette vitsaili peitellen virnettään.

Lauri irvisti miettiessään syksyä ja Heidiä cremellon satulassa. Ilman vauvakumpua. Mies kuitenkin jatkoi Zevin juoksuttamista kuin syksyn ajattelemisessa ei olisi ollut mitään erikoista - kuten ei ollutkaan. Se Laurin oli kuitenkin yllättävän haastava muistaa, kun tummien silmien katse kohtasi bruneten katseen muutaman sekunnin ajaksi.

"Mmh, niinpä", Lauri puuskahti toinen suupieli rennosti nykäisten. Heidi tuntui muistavan Laurin ensimmäisen mielipiteen Malachaista yhtä hyvin kuin mies itse ja kiusoitteli asialla aina, kun siihen vain suinkin oli mahdollisuus.

"Voisit köpötellä vielä selästä käsin, jos sulla olisi rauhallisempia oreja", Lauri huomautti vitsillä. "Kuten Vargas."
Jos Heidi ei olisi ollut raskaana, mies olisi varmasti jo istuttanut bruneten kimon satulaan puhtaasta mielenkiinnosta.

Zevin ravattua hetken molempiin suuntiin Lauri keräsi liinan lyhyeksi ja käveli ori vierellään kentän laidalle.
"Käydäänkö kävelemässä pikku lenkki maastossa, vai sekoaako tämä täysin?" Lauri kysyi. "Olisin halunnut nähdä missä kunnossa maastot ovat."

"No en kyllä enää", Heidi lausui naurahtaen.
"Mun tasapaino on niin etupainoinen, että tulisin alas varmaan pelkästä äkkinäisestä pysähdyksestä", nainen selvensi, mutta alkoi ajatella Vargasin selkään pääsyä.

"Syksyllä sitten", nainen henkäisi syvään hymyillen.

Heidi mietti Laurin ehdotusta, katsoi Zeviä arvioivasti. Ori näytti sillä hetkellä tasoittuneen jonkin verran.
"Voidaan me mennä, eiköhän se kestä sen verran", nainen myöntyi lopulta ja käveli avaamaan portin.

Lauri nyökkäsi jättäen mainitsematta, kuinka huojentunut oli Heidin vastauksesta. Koko heitto ratsastuksesta oli oikeastaan ollut testi, sillä Lauri oli nähnyt talleja kiertäessään liian monta naisratsastajaa, jotka eivät olleet luovuttaneet ratsastuksen suhteen ennen kuin meno oli näyttänyt riittävän monen silmään vaaralliselta.

Zevi nykäisi liinaa jo ensimmäisten metrien aikana kentän ulkopuolelle päästyään. Lauri seurasi orin ilmettä sivusilmällä, vaikka keskittyi muutoin pitämään katseensa eteen avautuvassa tienpätkässä. Se näytti suhteellisen kuivalta, eikä roudan kaivertamia kuoppia ollut enää nimeksikään.

"Ei sinun olisi ollut pakko lähteä, jos olet liian etupainoinen", Lauri huomautti puoliääneen ja vilkaisi Heidiä suupieli nykäisten. Tummien silmien katse viipyi bruneten kasvoissa vain hetken, ennen kuin virne levisi miehen huulille ja tämä käänsi katseensa takaisin tiehen.

Asettauduin Laurin vasemmalle puolelle, Zevin puhistessa omiaan miehen oikealla kyljellä. Ori vaikutti edelleen vireältä, mutta nyt sillä oli enemmän tekemistä vaihtuvien maisemien kanssa, joten brunette toivoi sen pysyvän käsissä.

Laurin sanat saivat Heidin leuan putoamaan, epäuskoisen virneen levitessä naisen kasvoille.
"Anteeksi mitä!" tämä älähti nauraen ääneen, niin, että Zevikin vilkaisi omistajaansa kummeksuen. Se oli tottunut kuuntelemaan vain ärähtelyitä ja naksutuksia tämän suusta.

"Sä olet ihan kamala ystävä, Lauri Merikanto", Heidi jatkoi ja tönäisi kevyesti miehen lihaksikasta olkapäätä, edelleen virne huulillaan.
"Täytyy näköjään opettaa sulle asioista, joita naisten kuullen saa ja ei saa puhua. Käsittämätöntä ajattelemattomuutta, herra hyvä."
Heidi tunsi lyllertävänsä Laurin sanojen myötä vielä enemmän, vaikka tosiasiassa käveli edelleen ihan normaalin ihmisen tavoin eteenpäin. Siniset silmät katsahtivat metsän taakse katoavaa aurinkoa, joka maalasi taivaanrannan tuleen.
"Onpa nätti taivas", nainen henkäisi hymyillen ja vilkaisi sitten vieressään kävelevää Lauria.

Laurin virne sen kuin levisi Heidin reaktion myötä - alkoipahan brunetestakin irrota jotain muuta kuin hillittyä hymyä.
"Mmh, opeta vain", Lauri virnisti Heidiä vilkaisten ja keskittyi pistämään vastaan Zeville, joka nyhti liinaa ja steppaili miehen vierellä hiekkatien reunalla.

Lauri kohotti kulmiaan Heidin kääntäessä keskustelun taivaan väritykseen. Mies nyökkäsi itsekseen, vilkaisi taas vieressään kävelevää naista ja mietti hiljaa mielessään, oliko Heidi voinut kuitenkin loukkaantua etupainoisuusheitosta.
"Hyvin sä vielä liikut, vaikka syksyllä tämäkin on varmaan helpompaa", Lauri hymähti sopuisasti. Mies oli juuri lisäämässä jotain vaunujen kanssa liikkumisesta, kun tajusi Zevin horjahtavan vierellään. Tummien silmien katse kääntyi sekunnin sadasosissa kermanvaaleaan oriin, jonka toisen takasen alta tienpiennar oli pettänyt ja jonka silmissä välähti paniikki.

"Soo", Lauri ehti ähkäistä, kun Zevi ponnisti kaikilla muilla kolmella jalallaan suoraan kohti tien keskiosaa ja Lauria. Miehellä ei ollut siinä vaiheessa muuta vaihtoehtoa kuin väistää oria, jonka lapa oli jo pukannut Lauria sivummalle. Tummien silmien katse havaitsi viereisen, kirjaimellisesti tielle jääneen hahmon Heidiksi juuri, ennen kuin nainen jyräytyi Zevin jyräämän Laurin alle.

Heidi ryhtyi heti miettimään tärkeimpiä ohjelauseita kertoakseen Laurille ihan jokaisen niistä kostoksi toisen ajattelemattoman hulvattomasta lausahduksesta. Naisen ajatukset kuitenkin leppyivät sitä mukaa, mitä kauemmin tämä tuijotti kävelyn ohessa kaunista auringonlaskua.

"No kiitos", Heidi vastasi toisen sovittelusanoille hymyillen, mutta siirsi katseensa nopeasti vieressään olevasta miehestä hevoseensa. Ori korskahti menettäessään jalansijansa, eikä Heidille jäänyt juurikaan aikaa reagoida, kuten ei Laurillekaan.

Vaalean orin tönäistyä miehen häntä päin, brunette tunsi tasapainonsa järkkyvän ja hetken kaikki oli sekasortoa. Heidi yritti ottaa käsillään vastaan painoaan, sekä samalla myös Laurin, jonka kädet pysäyttivät liikkeen älyttömän nopeasti. Zevi iloitsi saamastaan vapaudesta, se lähti järkyttävässä nelissä kotia kohti, jättäen vain pölypilven taakseen.
Heidi tuijotti tummanruskeita silmiä niin läheltä, että näki omat kasvonsa niiden pinnalta ja yritti keksiä sattuiko häneen vai ei.

Lauri manasi tilannetta mielessään jo ennen kuin ehti edes tiedostaa, mihin Zevin aloittama dominoefekti päätyi. Miehellä oli ollut hetki aikaa päättää, pitääkö kynsin ja hampain kiinni liinasta vai pyrkiä kaikin keinoin siihen, että voisi olla rojahtamatta koko painollaan Heidin päälle.

Liina luiskahti Laurin kädestä polttaen haalean rannun miehen kämmeneen juuri ennen kuin mies tunsi hiekkatien soranmurusten pureutuvan kämmeniinsä.

"Sattuiko?" mies älähti kammetessaan itsensä salamannopeasti ylös. Yhdessä hetkessä Lauri ehti noteerata tallille päin laukkaavan Zevin takakaviot, Heidin säikähtäneen katseen ja sen, että oli kuin olikin onnistunut välttämään naisen päälle kaatumisen.
"Hei?" Lauri ynähti levottomana kyykistyen takaisin Heidin eteen, vaikka todellisuudessa nainen ei ollut saanut vastausaikaa muutamaa sekuntia pidempään.

Lauri oli pystyssä nopeammin, kuin Heidi oli ehtinyt silmäänsä räpäyttää. Miehen kasvoissa paistava huoli sai bruneten muistamaan taas, kuinka hengitettiin.
"En mä.. usko", nainen vastasi henkäisten syvään ja nousi istuma-asentoon varovasti. Heidi pyyhki hitaasti hiekanjyvät käsistään ja tuijotti muutaman sekunnin verran niiden jättämiä painaumia ihossaan.

Heidi otti Laurin käsistä kiinni ja nousi varovasti, kuulostellen kehoaan jokaisen sentin kohdalla. Ensimmäisenä maahan osunut pakara tuntui aavistuksen kivistävän, sen lisäksi käsiin sattui. Heidi puristi huulensa tiukasti yhteen mitä olisi voinut tapahtua - ajatuksen levitessä tämän ajatuksiin.
Nainen päästi Laurin käsistä irti ja yritti keskittää huomionsa tummaverikön hyvinvointiin, jottei olisi syöksynyt liiaksi omaan kauhumaailmaansa.

"Oletko sä kunnossa? Eihän se potkaissut sua tai mitään?" Heidi kysyi yrittäen nähdä tummanruskeiden silmien taakse.