Mummottelua

Puolella korvalla kuuntelulla oli selvästi hyötynsä, sillä nyt Heidi tiesi varmasti kuka Juuso oli. Nainen ei lähtenyt kiemurtelemaan mielessään Inna-Verneri kuviota, vaan sai kaivatun harhautuksen Ritvan pyytäessä vessaa.

"Odotan kauhulla koska sattuu omalle kohdalle", Heidi vastasi hymyillen hieman väsyneesti ja opasti naisen oikeaan osoitteeseen.

Jessen kysymys sai bruneten nostamaan katseensa vihreisiin silmiin. Huoli niiden takana näytti aidolta ja Heidi mietti hetken kertoisiko miehelle kaiken vai ei.
"Kerron myöhemmin. Mutta pääosin kyllä, ei mitään isoa. Väsyttää vain", nainen lopulta vastasi ja loi kasvoilleen väsyneen hymyn uudelleen. Ritvan ei tarvitsisi kuulla vessan seinien läpi asioita, jotka eivät liittyneet hänen lapsenlapseensa juurikaan.

Jesse nyökkäsi jokseenkin jähmeän oloisesti Heidin vastaukselle ja yritti lukea tämän kasvoilta, mikä vaivasi. Liittyiköhän se jotenkin Lauriin? Oliko mies sanonut tai tehnyt jotain?
Jesse oli laittanut merkille, kuinka Heidi mennyt jotenkin vaikeaksi sen jälkeen, kun oli kertonut ystävänsä koonneen hoitopöydän.

"Voidaan me alkaa lähtemäänkin tästä niin pääset lepäämään. Meilläkin se lento lähtee heti aamusta, joten aikainen herätys tiedossa", mies sanoi lopulta kuulostellen, joko äitinsä oli saanut asiansa vessassa toimitettua. Hän todellakin toivoi, ettei Ritva tonkisi vessassa ollessaan Heidin kaappeja silkkaa uteliaisuuttaan.

"Jos tuo yksi malttaa lähteä", mies naurahti laskiessaan kätensä pinnasängyn reunalle. Mies katseli sänkyä hetken ja mietti, kuinka neljän kuukauden kuluttua siinä jo nukkuisi pieni ihminen.
Onnellinen hymy käväisi miehen kasvoilla ennen kuin nosti katseensa takaisin Heidin sinisiin silmiin.

"Ai te lähdette jo huomenna aamulla", Heidi sanoi ja hymyili. Hän oli kuitenkin edes vähän onnellinen Jessen puolesta. Hänen matkustelut olivat muutamaksi vuodeksi matkusteltu. Heidi ei aikoisi raahata pientä lasta ulkomaille vain omaksi ilokseen, eikä jättäisi sitä myöskään kotiin siksi aikaa.

"Toivottavasti teillä on mukava reissu. Laita lomakuvia sitten, niin saan kadehtia ihan kunnolla", nainen lisäsi ja näki Jessen katseen ja hymyn pinnasängystä.

"Susta tulee vielä hyvä isä meidän lapselle", Heidi sanoi ja kuuli itsekin oudon pehmeyden äänessään. Nainen kohtasi Jessen katseen ja hymyili. Heistä tulisi perhe ihan pian.
Vähän omituinen perhe, mutta silti perhe. Rakastava ja vakaa perhe.

"Joo, lauantaina sitten takasin", Jesse kertoi. Hän odotti matkaa innolla, vaikka siitä puhuminen Heidille tuntui vähän omituiselta.
"Laitan", mies lupasi. "Sinä voit sitten vuorostasi laittaa kuvia täältä. Ilmeisesti ihan hyvää säätä tännekin luvattu."
Jesseä huvitti ajatus siitä, että hänen ja Matildan tuurilla sataisi vettä koko viikon. Mutta ei se mahdollinen sade mitään haittaisi... Ainakaan Jesseä.

"Toivottavasti", mies hymähti hämillään Heidin sanoista, muttei peitellyt hymyään joka nousi takaisin kasvoille. "Ja sinustakin tulee varmasti loistava äiti."
Kyllä he tästä jotenkin onnistuisivat "suoriutumaan" kunnolla, vaikka tilanne olikin mitä oli.

"Katso vain, niin saamme uuden takatalven ja pelkkiä räntäkuvia Suomesta, kun toinen makaa auringon alla lomalla", Heidi vitsaili ja henkäisi syvään.

"Toivottavasti", nainen toisti Jessen sanat virnistäen.
Tilanteen keskelle pelmahti vessasta selvinnyt Ritva ja Heidi loi naiseen ystävällisen hymyn.

"Kiitos käynnistä ja toivottavasti nähdään pian uudelleen. Varmasti ainakin lisääntyvissä määrin, mitä lähemmäs synnytys etenee", Heidi sanoi ja puristi naisen kättä lämpimästi. Hän ei ihan vielä ollut täysin halausväleissä Ritvan kanssa, mutta tuskin siihenkään menisi kauaa.
Heidi meinasi sanoa Jesselle, että tämä sanoisi Matildalle terveisiä, mutta nieli sanansa viimetipassa.
"Hauskaa reissua", nainen sanoi sen sijaan ja hymyili Jesselle.

Ritva oli tahallaan viivytellyt vessareissullaan, sillä hän oli ajatellut kaksikon haluavan jutella hetken kaikessa rauhassa.
Hetken salakuunneltuaan heidän keskusteluaan, hän kuitenkin käveli sisälle huoneeseen.

"Varmasti näemme! Ja sitten kun lapsi syntyy, ette pääse minusta eroon kulumallakaan", Ritva naurahti onnellisena.
"Kiitos", Jesse totesi Heidille hymyillen. Reissusta varmasti tulisi hauska. Sen jälkeen hän melkein työnsi äitinsä ulos huoneesta ja kohti eteistä.
"Nähdään", mies sanoi Heidille ennen kuin astui ulos illan hämärään.

"Sanoitko sinä Heidille jotain typerää, kun noin äkkiä piti lähteä?" Ritva tivasi pojaltaan, kun he kävelivät autolle.
"Mitä? En. Heidiä vain väsytti. Tiedäthän, raskaus", Jesse tuhahti hämmentyneenä. Hän kyllä tiesi, että jokin muukin Heidiä vaivasi, muttei mitään hajua, mikä.
"Niin, raskaus", Ritva totesi hymyillen. Raskaana olo oli väsyttävää, tiesi hän sen itsekin kahden raskauden tuoman kokemuksen myötä.