Catching up
Sivu 2 / 2
Sivu 2 / 2 • 1, 2
Vs: Catching up
Hymähdin tahtomattani. Yllättävää, että Jonathan oli jo kokeillut asiaa ennen häntä.
"Mä en enää tiedä voinko mä luottaa Thomakseen."
Mun ääni säröili ja tuijotin intensiivisesti lattialle jääneeseen oljen palaseen. Mietin miten se olikin jäänyt siihen, eikä kukaan ollut korjannut sitä pois?
"Tai siis.. En mä tiedä mitä mä tarkoitin. Mä en osaa enää olla mitenkään päin. Enkä mä oikein osaa puhua tästä kenenkään kanssa, koska en ota itsekään selkoa, että miltä musta tuntuu."
"Mä en enää tiedä voinko mä luottaa Thomakseen."
Mun ääni säröili ja tuijotin intensiivisesti lattialle jääneeseen oljen palaseen. Mietin miten se olikin jäänyt siihen, eikä kukaan ollut korjannut sitä pois?
"Tai siis.. En mä tiedä mitä mä tarkoitin. Mä en osaa enää olla mitenkään päin. Enkä mä oikein osaa puhua tästä kenenkään kanssa, koska en ota itsekään selkoa, että miltä musta tuntuu."
Vs: Catching up
"Tällä hetkellä siitä puoliaivoisesta naistennaurattajasta on tulossa sulle avopuoliso... Puhu sen kans... Ootte ainaki sitte samalla sivulla..." Mun ääni oli pehmee, enkä halunnu kuulostaa mitenkään mr. Know-It-All -tyyppiseltä. Enkä tosiaan halunnu astella minkään rajan yli sen suhteen, mitä mä saisin sanoo ja mitä en.
"Mä oon pahoillani Thomaksen puolesta. Mä tosiaan shippasin teitä. 10-0, usko tai älä." Annoin itteni naurahtaa ja rentoutin vihdoin haritani, joita olin tietämättäni jännittänyt tähän asti. Varmaan maneesista poistuesta asti.
"Mä oon pahoillani Thomaksen puolesta. Mä tosiaan shippasin teitä. 10-0, usko tai älä." Annoin itteni naurahtaa ja rentoutin vihdoin haritani, joita olin tietämättäni jännittänyt tähän asti. Varmaan maneesista poistuesta asti.
Vs: Catching up
Mun silmät siirtyivät tutkailemaan Jonathanin kasvoja, se tuntui ottavan koko asian kamalan kevyesti. Eikö se nähnyt miten hajalla mä olin ja miten mun koko maailmalta tuntui kadonneen pohja? Miten mä olin hukuttautunut suhteeseen niin täysillä, etten osannut enää edes hengittää ilman Thomasta?
"Mä en halua keskustella sen kanssa. Mä en halua, että se vakuuttaa mulle miten mitään ei ole tapahtunut ja miten mä olen vain tulkinnut kaiken väärin. Mä en halua, että se ratkaisee meidän ongelmat vaan sillä sen hymyllä."
Mä haluan olla rikki.
"Se sitäpaitsi jo luulee, että mä olen antanut sille anteeksi ja unohtanut."
"Mä en halua keskustella sen kanssa. Mä en halua, että se vakuuttaa mulle miten mitään ei ole tapahtunut ja miten mä olen vain tulkinnut kaiken väärin. Mä en halua, että se ratkaisee meidän ongelmat vaan sillä sen hymyllä."
Mä haluan olla rikki.
"Se sitäpaitsi jo luulee, että mä olen antanut sille anteeksi ja unohtanut."
Vs: Catching up
"Ja sekö on parempi ku se, ettet oo varma et voit luottaa siihe ihmiseen? Nainen, guuuurl, sun tarvii puhuu sille", mä en tienny miten olisin saanu naisen päähän iskostettua sen idean, ettei Sarah voinu jäädä yksin miettimään asioita, jotka koski myös toista ihmistä. Sen olis pakko tuoda noi asiat ennemmin tai myöhemmin julki.
"Jos, iso JOS, te erootte, Thomas haluu tietää miks... Ja se tulis sille ihan puskista, varsinki jos se luulee kaiken olevan ok." Huokasin syvään ja laskin katseen vain pariksi sekunniksi lattiaan, ennen kuin nostin sen takaisin naisen punertaviin silmiin.
"Sarah, mä vaan haluun et te kaks ootte onnellisii... Jos se ei oo kimpas, sit se ei oo, jos se on, teijän tulis selvittää tää..."
"Jos, iso JOS, te erootte, Thomas haluu tietää miks... Ja se tulis sille ihan puskista, varsinki jos se luulee kaiken olevan ok." Huokasin syvään ja laskin katseen vain pariksi sekunniksi lattiaan, ennen kuin nostin sen takaisin naisen punertaviin silmiin.
"Sarah, mä vaan haluun et te kaks ootte onnellisii... Jos se ei oo kimpas, sit se ei oo, jos se on, teijän tulis selvittää tää..."
Vs: Catching up
Mun teki mieli heittää käteni turhautuneena ilmaan.
Sen sijaan huokaisin vain syvään ja yritin estää sitä turtunutta oloa, joka oli vallannut kehoni, valtaamasta sitä uudelleen. Tunsin itseni ihan lapseksi, jonka tikkari oli viety ja sen tilalle oli annettu joku vähän erimakuinen karkki. Mä tiesin, ettei se ollut enää sama asia, vaikka muut eivät ikinä tulisi näkemään eroa.
"Mä tiedän."
En osannut vastata muuta. Mä olin luottanut Thomakseen sokeasti, se oli rikkonut sen luottamuksen ja mä olin reagoinut siihen huonosti.
"Mä en vaan jaksa. En jaksa riidellä sen kanssa, enkä jaksa miettiä mitä kumpikin on tehnyt tai ollut tekemättä. Mä haluan, että kaikki on vaan normaalisti, mutta kun ei ole."
Sen sijaan huokaisin vain syvään ja yritin estää sitä turtunutta oloa, joka oli vallannut kehoni, valtaamasta sitä uudelleen. Tunsin itseni ihan lapseksi, jonka tikkari oli viety ja sen tilalle oli annettu joku vähän erimakuinen karkki. Mä tiesin, ettei se ollut enää sama asia, vaikka muut eivät ikinä tulisi näkemään eroa.
"Mä tiedän."
En osannut vastata muuta. Mä olin luottanut Thomakseen sokeasti, se oli rikkonut sen luottamuksen ja mä olin reagoinut siihen huonosti.
"Mä en vaan jaksa. En jaksa riidellä sen kanssa, enkä jaksa miettiä mitä kumpikin on tehnyt tai ollut tekemättä. Mä haluan, että kaikki on vaan normaalisti, mutta kun ei ole."
Vs: Catching up
Sarahia matkien, vedin myös omat keuhkot täyteen ilmaa ja puhalsin sen hitaasti ulos.
"Se on teijän välinen asia...", sanoin rauhallisesti. Sarah oli silminnähden rauhottunut ja vakaampi kuin äsken, vaikka uskoin toisen sisällä vellovan vaikka ja mitä tunteita.
Mä toivoin tietäväni ne kaikki oikeet sanat ja muut, muttakun en tienny. Joten tässä sitä oltiin. Hiljasuudessa. Mun mieli palas Patrickista käytyyn keskusteluun. Karmaan. Kaikkeen siihen.
Olinko mä vaan ollut liian "hätänen"... Kurtistin kulmiani yrittäessäni saada ajatuksia selvemmiksi ja edes jonkinlaista aikajanaa mieleeni. Mikä oli mennyt vituiksi?
"Se on teijän välinen asia...", sanoin rauhallisesti. Sarah oli silminnähden rauhottunut ja vakaampi kuin äsken, vaikka uskoin toisen sisällä vellovan vaikka ja mitä tunteita.
Mä toivoin tietäväni ne kaikki oikeet sanat ja muut, muttakun en tienny. Joten tässä sitä oltiin. Hiljasuudessa. Mun mieli palas Patrickista käytyyn keskusteluun. Karmaan. Kaikkeen siihen.
Olinko mä vaan ollut liian "hätänen"... Kurtistin kulmiani yrittäessäni saada ajatuksia selvemmiksi ja edes jonkinlaista aikajanaa mieleeni. Mikä oli mennyt vituiksi?
Sivu 2 / 2 • 1, 2
Sivu 2 / 2
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa